Anoppi ottaa päästä, turhaanko?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm?:
ahaa.. et sanonut tätä heti.

Siis anoppi ei halua hoitaa lapsia. Sillä sipuli sitten. Mutta onpa kylmä ihminen jos ei yhtään lapsenlapsistaan välitä...
Mä en osaa pitää toista mummoani millään tavalla kylmänä ihmisenä, vaikka en koskaan hänen hoidossaan ollutkaan. Mummo oli aina tosi mukava, kun käytiin mummolassa kyläilemässä. Vieläkin muistan, miltä mummolan pensaista kerätyt karviaiset maistuivat :p

En minäkään ole koskaan ollut mummon tai papan hoidossa. Ei mikään tunnekylmä tilanne ollut meilläkään taustalla, mutta tässä kuulosti tuo anopin kommentti siltä, että ei kerta kaikkiaan halua auttaa. Eikä siis ollut nytkään pitänyt mitään yhteyttä perheeseen lomallaan. Asuu kuitenkin lähellä. Jos olisi normimummo kyseessä, haluaisi ehdottomasti nähdä lapsia, vaikka ei jaksaisi hoitaakaan.

 
ja taitaa mies tuntea äitinsä, koska sanoi ettei heidän perheessään ole koskaan autettu toisiaan. Eli kai tämäkin on sitten sitä. Mies sanoi, ettei oikeastaan edes odota, että äitinsä taiisänsä tarjoaisin rakennus- tai lastenhoitoapua. Kun ei ole pienempiinkään juttuihin koskaan saanut apua.
Aika surullista.

Mutta eipä tarvitse tulla kyläänkään sitten kun talo on valmis :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm?:
En minäkään ole koskaan ollut mummon tai papan hoidossa. Ei mikään tunnekylmä tilanne ollut meilläkään taustalla, mutta tässä kuulosti tuo anopin kommentti siltä, että ei kerta kaikkiaan halua auttaa. Eikä siis ollut nytkään pitänyt mitään yhteyttä perheeseen lomallaan. Asuu kuitenkin lähellä. Jos olisi normimummo kyseessä, haluaisi ehdottomasti nähdä lapsia, vaikka ei jaksaisi hoitaakaan.
Ap tuossa jo vastasikin tähän eli hänen miehensä perheessä ei ole koskaan autettu toisia.

 
Mä olen varmaan ainoa, joka ymmärtää täysin tilanteesi. Meillä tosin vain 1 lapsi, mutta taloprojekti meneillään ja ihan vaan joskus olisi mukavaa, jos anoppi oma-aloitteisesti tarjoaisi apuaan. Poika on muutamaan otteeseen ollut anopilla hoidossa, yleensä kun haetaan niin anoppi ilmoittaa ensimmäiseksi, että "kaikki leikit on jo leikitty" tai "poika kyseli jo kovasti peräänne". Noista kommenteista on helppo tulkita anopin asenne koko hommaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei paljoa kiinnosta!:
Mä olen varmaan ainoa, joka ymmärtää täysin tilanteesi. Meillä tosin vain 1 lapsi, mutta taloprojekti meneillään ja ihan vaan joskus olisi mukavaa, jos anoppi oma-aloitteisesti tarjoaisi apuaan. Poika on muutamaan otteeseen ollut anopilla hoidossa, yleensä kun haetaan niin anoppi ilmoittaa ensimmäiseksi, että "kaikki leikit on jo leikitty" tai "poika kyseli jo kovasti peräänne". Noista kommenteista on helppo tulkita anopin asenne koko hommaan.
Oletko sanonut anopillesi, että sinusta olisi mukavaa, jos hän joskus oma-aloitteisesti tarjoaisi apuaan?

Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Jotkut ovat pelkästään helpottuneita, kun ovat saaneet omat lapsensa aikuisiksi. Ehkä he itsekään eivät ole saaneet omilta äideiltään tai anopeiltaan koskaan apua ja ajattelevat, että vihdoinkin on velvollisuudet ohi ja saa nauttia elämästään puhtaasti itsekkäällä tavalla. Heidän mielestään voi olla ihan mukavaa, kun lapset perheineen tekevät parin tunnin vierailun, mutta sen enempää eivät halua tehdä, ellei sitten ole jotain erityistä tarvetta.

 
Ymmärrän täysin tilanteesi, tosin meidän tapauksessa lapseni ovat mieheni toisen liiton lapsia ja anoppi ei halua edes tavata tyttöjä. Sen sijaan miehen ensimmäisen liiton lapsi saa olla hoidossa jatkuvasti, aina kun ex sen sinne kuskaa.

Oma äitini teki myös selväksi kun rakennusprojekti alkaa ettei anna apua, meillä 5 lasta. Ja ihan vaan siksi että itse soppamme hämmennämme, jonka olemme keittäneet. :D Eli siis kun päätimme että rakennamme isomman talon PERHEELLEMME ja lähdemme tällaiseen projektiin, niin hoidamme samalla sen täysin itse. Vähän aikaa ihmeteltiin tuota kommenttia, mutta päätimme että vaikka kuinka väsyttäisi joskus ja lapset ottais hermoille, niin apua emme pyydä. ;)
Lähinnä minusta olisi kiva jos mummi olisi lasten kanssa ja viettäisi heidän kanssa silloin tällöin laatuaikaa, kun lapset niin tykkäävät hänestä, mutta kerta ei halua niin antaa olla. Hoitoapua pyydän jos oikeasti tarvitsemme, en millekään bileillalle.
 
Ja noi ainaiset kommentit: Kovasti kyseli jo perään... kyllähän tää tällaista on, kun näiden kanssa on... jne
Minulle tulee henk. koht niistä sellainen olo, että olisi pitänyt sittenkin olla viemättä hoitoon tai kuinka saatoinkaan rasittaa hyväkuntoista äitiäni kamalilla pennuillani. .
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja noi ainaiset kommentit: Kovasti kyseli jo perään... kyllähän tää tällaista on, kun näiden kanssa on... jne
Minulle tulee henk. koht niistä sellainen olo, että olisi pitänyt sittenkin olla viemättä hoitoon tai kuinka saatoinkaan rasittaa hyväkuntoista äitiäni kamalilla pennuillani. .
Olitko itse pienenä usein äidinäitisi hoidossa?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja noi ainaiset kommentit: Kovasti kyseli jo perään... kyllähän tää tällaista on, kun näiden kanssa on... jne
Minulle tulee henk. koht niistä sellainen olo, että olisi pitänyt sittenkin olla viemättä hoitoon tai kuinka saatoinkaan rasittaa hyväkuntoista äitiäni kamalilla pennuillani. .
Olitko itse pienenä usein äidinäitisi hoidossa?

Ajat muuttuu. Ihmiset ilmeisesti ei. Tai jotkin ihmiset kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfs:
Ajat muuttuu. Ihmiset ilmeisesti ei. Tai jotkin ihmiset kyllä.
Mä kysyin oikeastaan siksi, että jos ihminen on itse joutunut hoitamaan lapsensa ilman muiden apua, hän usein edellyttää sitä sitten muiltakin. Ja taas toisinpäin eli jos on itse saanut apua, auttaa mielellään muitakin. Mä olin kaikki lapsuuteni kesät toisen mummoni luona maalla ja myös äitini on auttanut siskoani ja mua meidän lastemme hoidossa silloin, kun olemme apua pyytäneet. Ja sama tulee varmasti olemaan sekä systerillä että mulla sitten, jos meillä on joskus lapsenlapsia.

 
Oma anoppini aina sanoo et kysykää sitten kun tarvitsette apua, mutta ei kertaakaan hänelle ole käynyt kun ollaan kysytty. Aina löytyy joku tekosyy, pitää pestä pyykkiä, käydä naapurissa tai avomiestä väsyttää. Eipä paljon kiinnosta apua enää kyselläkään.
ja sitten narisee kun näkee rakasta pikkuista niiiin harvoin
 
Jos anoppi ajattelee että pyydätte jos haluatte, ei halua tuppautua eikä työntää nokkaansa asioihinne- ettei vain tulis sanomista........

Sun on vaan pyydettävä, ei auta muu. Miksi sinä et muka voisi pyytää?

Kysymättömästä asiasta on turha vetää herneitä nenäänsä ja tehdä mitään johtopäätelmiä piittaamattomuudesta jne.
 
Minä taas ajattelen niin, että kun itse en apua saa, niin toimin joskus omien lastenlapsieni kanssa eri tavalla. Varsinkin kun kovasti sitä oma-aloitteisesti tarjottua apua toivon. Sitä tulen ainakin omilleni tarjoamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja noi ainaiset kommentit: Kovasti kyseli jo perään... kyllähän tää tällaista on, kun näiden kanssa on... jne
Minulle tulee henk. koht niistä sellainen olo, että olisi pitänyt sittenkin olla viemättä hoitoon tai kuinka saatoinkaan rasittaa hyväkuntoista äitiäni kamalilla pennuillani. .
Olitko itse pienenä usein äidinäitisi hoidossa?

Silloin tällöin olin, enemmän olin tädilläni.Omat lapseni ovat olleet muutaman tunnin äidilläni tänä vuonna ja viime vuonna ehkä kolmena päivänä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minä taas ajattelen niin, että kun itse en apua saa, niin toimin joskus omien lastenlapsieni kanssa eri tavalla. Varsinkin kun kovasti sitä oma-aloitteisesti tarjottua apua toivon. Sitä tulen ainakin omilleni tarjoamaan.

Kyllä, pojasta voi aina polvi parantua, eli eihän meidän tarvitse toistaa edellisen sukupolven virheitä. Siitä pointsit sulle =) :flower:
 
Jos anoppi olisi sanonut meille että pyytäkää kun tarvitsette, niin sitten voisi pyytää. Mutta aina on puheet olleet luokkaa " minä sitten lepään yms"
Ja joskus pyysin niin oli juuri lähdössä lenkille eikä voinut muuttaa suunnitelmia...Olisi mennyt päivän ohjelma sekaisin...Itsekäs, tottunut ajattelemaan vain omaa elämäänsä ja aikatauluaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ja taitaa mies tuntea äitinsä, koska sanoi ettei heidän perheessään ole koskaan autettu toisiaan. Eli kai tämäkin on sitten sitä. Mies sanoi, ettei oikeastaan edes odota, että äitinsä taiisänsä tarjoaisin rakennus- tai lastenhoitoapua. Kun ei ole pienempiinkään juttuihin koskaan saanut apua.
Aika surullista.

Mutta eipä tarvitse tulla kyläänkään sitten kun talo on valmis :kieh:

Mutta miksi asiat eivät voisi muuttua?

Ja miksi pitää nyt jo ajatella ettei tarvitse sitten tulla kyläänkään :o ?

Miten sä sen ajattelit saada sanotuksi ellet saa kysytyksi apuakaan?
 
No käyttekö muuten anoppia moikkailemassa? Onko anoppi tervetullut teille? Vai eikö ole tarkoituskaan pitää yhteyttä jos ei hoitamaan lapsia ala?

Ei minunkaan mummoni mua hoitaneet, olivat kiinni omissa töissään, mutta usein heillä molemmilla kyläilin, ja edelleenkin. Oikein ihania ja tärkeitä ovat minulle, vaikkeivät hoitajina toimineet.

Mites ap oma äitisi? Paljonko hän on ollut apunasi?
 
Tuskin se anoppi tunkee kylään sitten sen enempää. ja jos tunkee niin meillä on muuta :kieh:

Ja haluaahan anoppi kylään; aina jouluaattona seura kelpaisi ja silloin haluaisi meille syömään ja aattoa viettämään, vaikka muuten ei olisi koko vuonna lapsista piitannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Kyllä, pojasta voi aina polvi parantua, eli eihän meidän tarvitse toistaa edellisen sukupolven virheitä. Siitä pointsit sulle =) :flower:
Näin :) Ja toivottavasti ap saa miniän, jolle anopin apu kelpaa. Niitäkin kun on, jotka eivät voi hetkeksikään luopua alle kouluikäisistä lapsistaan.

 
me käymme anopilla, asuu siis vieressä. lapset pyytää, että käydään soittamassa ovikelloa ja moikkaamassa. Eli meidän osalta kaikki yhteydenpito on jos on. Ja sanoinha, että toivon, että tulisi esim. meille olemaan lasten kanssa tai muuten tervehtimään. Mutta nytkään 3 viikon aikana ei ole käynyt kertaakaan.

Oma äitini on kuollut 11 vuotta sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Silloin tällöin olin, enemmän olin tädilläni.Omat lapseni ovat olleet muutaman tunnin äidilläni tänä vuonna ja viime vuonna ehkä kolmena päivänä?
Eli et sinäkään kovin paljoa. Usein se menee juuri noin. Ja mä tunne useammankin itseäni vähän vanhemman naisen, jolla on lapset syntyneet 70-luvulla. He ihmettelevät, mikä siinä kodin ja lasten hoitamisessa nykyisin on niin vaikeaa, kun on tiskikoneet, pakastimet, kuivausrummut ja mikroaaltouunit. Uskoisin, että taustalla on jonkinlaista katkeruutta siitä, että nuorempi sukupolvi pääsee heitä helpommalla.

 
Mä ymmärrän kyllä sua ihan täysi, meillä samantyyliset appivanhemmat. Olaan totuttu asiaan, ettei se tässä vaiheessa enää harmita. Mutta tosiaan helppo toisten huudella, joilla on itsellään apujoukkoja ja isovanhemmat toisenlaisia. Sitä tottuu siihen helppouteen, kun on aina lastenvahti tiedossa, ei ymmärretä sitten meitä kenellä ei ole kun todella harvoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli meidän osalta kaikki yhteydenpito on jos on. Ja sanoinha, että toivon, että tulisi esim. meille olemaan lasten kanssa tai muuten tervehtimään.

JOS on. Niinpä niin.

Toivot että tulisi ja sitten valitat ett änkeää vaan jouluna eikä tartte sit uuteen kotiin tulla ollenkaan.

Jotenkin mä en yhtään ihmettele, ettei anoppisi tuo itseään sun tykö paljoakaan. Kyllä sun sellainen epäilevä ja vihamielinen asenne varmasti välittyy, ja hän huomaa ettet tykkää hänestä. Miksi ihmeessä hän sellaiseen ilmapiiriin pukkaisi itseään ehdoin tahdoin kun pakko ei ole?

Onko sulla ikinä ollut yhtään paremmat välit anoppiin?
 

Yhteistyössä