M
Miniä helvetistä?
Vieras
Ollaan oltu nyt vuosi naimisissa, yhdessä reilu neljä vuotta. Meillä on ihana 2-vuotias poika ja toista odotetaan syntyväksi lokakuussa.
Asutaan mieheni rakentamassa ihanassa omakotitalossa, tontti on lohkottu hänen vanhempiensa tilasta. Pihoilla on välimatkaa noin 100m.
Appivanhempani pitävät lypsykarjatilaa, ja peltoakin viljellään. Appiukko tekee navettahommiensa lisäksi kolmannelle pojalleen taloa. Anoppi pulailee mitä pulailee. Hoitaa 10 vasikkaa ja kukkaistutuksiaan. Juo välillä viinaa vaikka viikon putkeen. Hänellä ei ole ajokorttia eikä hän halua itsenäisesti hoitaa asioitaan. Jos hän ei osaa puhelinta käyttää niin se on jonkun muun syy. Mieheni 20-vuotias veli asuu viellä kotonaan ja hoitaa perheen laskut ja karjan tiedot tietokoneellaan.
Anoppini on tyhmä kuin saapas. Ei osaa käyttäytyä, ei tunne etikettiä ja antaa ymmärtää ettei tarvitsekaan! Minua hän pompottaa ja hyppyyttää. Pyytää hakemaan sitä ja tuomaan tätä. Ja olen kyllä kaikenlaista tehnytkin. Kaljaa en suostunut hakemaan.
Tilanteemme pahentunut pahenemistaan. Mieheni ei voi keskustella perheensä kanssa koska "ne on vaa semmosia". Hän haluaisi ottaa jonkun näkymättömän roolin, olla asettumatta kenenkään puolelle.
Sama tilanne oli kun mieheni serkku luisti yhteisestä sopimuksesta ja tilanne päättyi välien katkaisuun. Edelleen mulla on olo että olin kohtuuton ja "hullu" sen riidan aikana -siis mieheni mielestä. Pyynnöstäni hän kuitenkin oli "puolellani", ainakin kasvojeni edessä.
Nyt anoppini teki ISON virheen ja valehteli kahteen kertaan samaan asiaan liittyen. Hän käskytti minut ottamaan meille pakastimeen jäätelöitä (200l). Kysyin niitä hakiessani (kyllä, annan hyppyyttää itseäni ja menein hakemaankin ne saakelin paketit) että otan jos siinä on vain sinun jäätelöitäsi -tiesinhän että jäätelöä oli tilattu puolelle kylää. Vastaus kahteen kertaan esitettyyn kysymykseen oli; kaikki ovat minun. No, juhannusaattona mieheni puhelin soi, hänen veljensä vaati erään kyläläisen jäätelöitä pakastimestamme. Sanoin että nyt -juhannusaattona- ei käy, tulkoon hakemaan kun on selvinpäin.
Mieheni sitten kysyi äidiltään että olikin sitten muidenkin jäätelöitä kuin omiasi.. "vain Sinikan ja minun, ei kenenkään muun" oli vastaus. Tänään sain kuulla (mitä jo aiemmin aavistelin) että viikonpäästä pitää saada meiltä myös Riitan jäätelöt.
Minkä takia en voi/osaa puolustaa itseäni? Miksi vain seison hiljaa ja annan anopin jatkaa valehteluaan?
Mieli on niin paha että itken. Meillä on muutenkin mieheni kanssa hankalaa suhteessamme, pelkään että "kiukutteluni" pilaa loputkin.
Haluaisin lapseni takia olla väleissä mieheni suvun kanssa.
Vaikka yritän tehdä oikein ja olla tosi kiva, lopulta mun mitta tulee täysi ja pahoja tapahtuu.
Ihan paskaa.
Asutaan mieheni rakentamassa ihanassa omakotitalossa, tontti on lohkottu hänen vanhempiensa tilasta. Pihoilla on välimatkaa noin 100m.
Appivanhempani pitävät lypsykarjatilaa, ja peltoakin viljellään. Appiukko tekee navettahommiensa lisäksi kolmannelle pojalleen taloa. Anoppi pulailee mitä pulailee. Hoitaa 10 vasikkaa ja kukkaistutuksiaan. Juo välillä viinaa vaikka viikon putkeen. Hänellä ei ole ajokorttia eikä hän halua itsenäisesti hoitaa asioitaan. Jos hän ei osaa puhelinta käyttää niin se on jonkun muun syy. Mieheni 20-vuotias veli asuu viellä kotonaan ja hoitaa perheen laskut ja karjan tiedot tietokoneellaan.
Anoppini on tyhmä kuin saapas. Ei osaa käyttäytyä, ei tunne etikettiä ja antaa ymmärtää ettei tarvitsekaan! Minua hän pompottaa ja hyppyyttää. Pyytää hakemaan sitä ja tuomaan tätä. Ja olen kyllä kaikenlaista tehnytkin. Kaljaa en suostunut hakemaan.
Tilanteemme pahentunut pahenemistaan. Mieheni ei voi keskustella perheensä kanssa koska "ne on vaa semmosia". Hän haluaisi ottaa jonkun näkymättömän roolin, olla asettumatta kenenkään puolelle.
Sama tilanne oli kun mieheni serkku luisti yhteisestä sopimuksesta ja tilanne päättyi välien katkaisuun. Edelleen mulla on olo että olin kohtuuton ja "hullu" sen riidan aikana -siis mieheni mielestä. Pyynnöstäni hän kuitenkin oli "puolellani", ainakin kasvojeni edessä.
Nyt anoppini teki ISON virheen ja valehteli kahteen kertaan samaan asiaan liittyen. Hän käskytti minut ottamaan meille pakastimeen jäätelöitä (200l). Kysyin niitä hakiessani (kyllä, annan hyppyyttää itseäni ja menein hakemaankin ne saakelin paketit) että otan jos siinä on vain sinun jäätelöitäsi -tiesinhän että jäätelöä oli tilattu puolelle kylää. Vastaus kahteen kertaan esitettyyn kysymykseen oli; kaikki ovat minun. No, juhannusaattona mieheni puhelin soi, hänen veljensä vaati erään kyläläisen jäätelöitä pakastimestamme. Sanoin että nyt -juhannusaattona- ei käy, tulkoon hakemaan kun on selvinpäin.
Mieheni sitten kysyi äidiltään että olikin sitten muidenkin jäätelöitä kuin omiasi.. "vain Sinikan ja minun, ei kenenkään muun" oli vastaus. Tänään sain kuulla (mitä jo aiemmin aavistelin) että viikonpäästä pitää saada meiltä myös Riitan jäätelöt.
Minkä takia en voi/osaa puolustaa itseäni? Miksi vain seison hiljaa ja annan anopin jatkaa valehteluaan?
Mieli on niin paha että itken. Meillä on muutenkin mieheni kanssa hankalaa suhteessamme, pelkään että "kiukutteluni" pilaa loputkin.
Haluaisin lapseni takia olla väleissä mieheni suvun kanssa.
Vaikka yritän tehdä oikein ja olla tosi kiva, lopulta mun mitta tulee täysi ja pahoja tapahtuu.
Ihan paskaa.