V
vierailija
Vieras
Lastemme isovanhemmat asuvat kaukana, joten tyypilliset vierailut tapahtuvat harvoin ja kestävät 3-7 vrk. Anoppi oli kylässä ja tapahtui seuraavaa (joka kuvaa hyvin hänen vierailuistaan seuraavia tilanteita)... Vierailujen jälkeen palaamme arkeen. Myös vierailujen aikana rajoitamme usein anopin toimia, koska ne eivät palvele lastemme etua...
2,5 vuotias lapsemme on saanut eteensä aamupuuron. Hän syö sen tavallisesti hyvällä ruokahalulla, mutta näissä poikkeusoloissa voimme kuvitella, että ongelmia seuraa... Lapsi sanoo, ettei halua puuroa, vaan suklaata aamupalaksi! Anoppi antaa oitis suklaata, pienen itkuäänen jälkeen. Hänen kun on vaikeaa kestää lapsen protestia ja puuro jää syömättä! Lapsi pyytää vielä mehua ja anoppi antaa. Totean kaikkeen tähän, että jos lapsi saisi meiltä vanhemmiltaan suklaata ja mehua aina kun haluaa, niin hänellä ei olisi kohta hampaita suussaan! Muina aamuina olen ehdottomasti estänyt nämä anopin viritykset vedoten lapsen rutiineihin, mutta koska nyt on anopin kotiinlähtöaamu, niin katson tämän kerran läpi sormien ja lapsi siis saa suklaansa ja mehunsa ennen puuroa! Anoppi kun ei opi virheistään ei niin millään, mutta toivon että joskus kantapään kautta kuitenkin..
Olemme oman perheen kanssa iltapalalla ja laitan iltapuuroa, koska aamupuuro jäi syömättä. Vauvamme aloittaa iltaitkunsa, joten vetäydyn tankkaamaan häntä maidolla yötä vasten. Mies tarjoaa puuroa, mutta lapsi ei halua syödä, vaan pyytää suklaata! Mies sitten alkaa huutamaan lapselle, että nyt syöt sen puurosi ja ei ole mummoa antamassa suklaata! Lapsi hätääntyy, kun mies yrittää vielä pakolla syöttää puuroa. Menen väliin ja annan itkevän vauvan, jonka iltahetki tuli häirityksi, isälleen. Yritän syöttää uhmaikäistä. Saan annettua yhden lusikallisen lapsen rauhoituttua. Meillä on periaate, että kaikkea maistetaan, mutta enempää ei pakoteta syömään, mutta mies oli siis tällä kertaa yrittänyt pakottaa. Monesti lapsi syökin ruokansa mielellään, kunhan ensimmäinen lusikallinen on saatu suuhun.
Sitten sanon, että nyt iltapesulle, kun ei maistu. Lapsi kävelee suoraan iltapesulta isänsä sängylle ja kosto on suloinen pakkoruokinnasta! Pissaa isänsä sänkyyn, mitä ei kyllä ole ennen uhmassaan tehnyt! Tervettä uhmaa tällä kertaa mielestäni
Sanon miehelleni, että siitäs sait siinä sinulle kosto! Mies alkaa haukkumaan minua, kun olen jättänyt hänet vaikeaan tilanteeseen! Sanon, että miten niin olen jättänyt hänet tilanteeseen? Tulinhan apuun, vaikka hoidinkin vauvvaa... Vauvva rauhoittuu kanssani paremmin illala ja itki sitten vain isänsä sylissä, kun puutuin isän ja isomman lapsen tekemisiin. En kyllä haluaisi tästä syytä itselleni!
Anoppi soitti nyt aamulla ja mies otti hänen kanssaan puheeksi tapahtuneen. Minä sitten kerroin tarkemmin, että mistä oli kyse, kun anoppi ajatteli taas vain ohittavansa lapsemme "sopeutumisvaikeudet" olan kohautuksella ja naurulla. Anoppi taisi suuttua, koska sanoi seuraavalla kerralla tulevansa vain päivän vierailulle, jottei arkemme menisi sekaisin. Eipä noin pitkältä matkalta kannattaisi tulla vain päiväksi, sanon minä, vaan mieluummin kuitenkin pidemmäksi aikaa. Ei kait ratkaisuna voi olla, että vaikeat tilanteet vain kierretään? Kait olisi aika oppia?
2,5 vuotias lapsemme on saanut eteensä aamupuuron. Hän syö sen tavallisesti hyvällä ruokahalulla, mutta näissä poikkeusoloissa voimme kuvitella, että ongelmia seuraa... Lapsi sanoo, ettei halua puuroa, vaan suklaata aamupalaksi! Anoppi antaa oitis suklaata, pienen itkuäänen jälkeen. Hänen kun on vaikeaa kestää lapsen protestia ja puuro jää syömättä! Lapsi pyytää vielä mehua ja anoppi antaa. Totean kaikkeen tähän, että jos lapsi saisi meiltä vanhemmiltaan suklaata ja mehua aina kun haluaa, niin hänellä ei olisi kohta hampaita suussaan! Muina aamuina olen ehdottomasti estänyt nämä anopin viritykset vedoten lapsen rutiineihin, mutta koska nyt on anopin kotiinlähtöaamu, niin katson tämän kerran läpi sormien ja lapsi siis saa suklaansa ja mehunsa ennen puuroa! Anoppi kun ei opi virheistään ei niin millään, mutta toivon että joskus kantapään kautta kuitenkin..
Olemme oman perheen kanssa iltapalalla ja laitan iltapuuroa, koska aamupuuro jäi syömättä. Vauvamme aloittaa iltaitkunsa, joten vetäydyn tankkaamaan häntä maidolla yötä vasten. Mies tarjoaa puuroa, mutta lapsi ei halua syödä, vaan pyytää suklaata! Mies sitten alkaa huutamaan lapselle, että nyt syöt sen puurosi ja ei ole mummoa antamassa suklaata! Lapsi hätääntyy, kun mies yrittää vielä pakolla syöttää puuroa. Menen väliin ja annan itkevän vauvan, jonka iltahetki tuli häirityksi, isälleen. Yritän syöttää uhmaikäistä. Saan annettua yhden lusikallisen lapsen rauhoituttua. Meillä on periaate, että kaikkea maistetaan, mutta enempää ei pakoteta syömään, mutta mies oli siis tällä kertaa yrittänyt pakottaa. Monesti lapsi syökin ruokansa mielellään, kunhan ensimmäinen lusikallinen on saatu suuhun.
Sitten sanon, että nyt iltapesulle, kun ei maistu. Lapsi kävelee suoraan iltapesulta isänsä sängylle ja kosto on suloinen pakkoruokinnasta! Pissaa isänsä sänkyyn, mitä ei kyllä ole ennen uhmassaan tehnyt! Tervettä uhmaa tällä kertaa mielestäni
Sanon miehelleni, että siitäs sait siinä sinulle kosto! Mies alkaa haukkumaan minua, kun olen jättänyt hänet vaikeaan tilanteeseen! Sanon, että miten niin olen jättänyt hänet tilanteeseen? Tulinhan apuun, vaikka hoidinkin vauvvaa... Vauvva rauhoittuu kanssani paremmin illala ja itki sitten vain isänsä sylissä, kun puutuin isän ja isomman lapsen tekemisiin. En kyllä haluaisi tästä syytä itselleni!Anoppi soitti nyt aamulla ja mies otti hänen kanssaan puheeksi tapahtuneen. Minä sitten kerroin tarkemmin, että mistä oli kyse, kun anoppi ajatteli taas vain ohittavansa lapsemme "sopeutumisvaikeudet" olan kohautuksella ja naurulla. Anoppi taisi suuttua, koska sanoi seuraavalla kerralla tulevansa vain päivän vierailulle, jottei arkemme menisi sekaisin. Eipä noin pitkältä matkalta kannattaisi tulla vain päiväksi, sanon minä, vaan mieluummin kuitenkin pidemmäksi aikaa. Ei kait ratkaisuna voi olla, että vaikeat tilanteet vain kierretään? Kait olisi aika oppia?
