anoppi & lapsen paha mieli

Ihanaa että löytyi tällainen purkautumispaikka... muuten kohta räjähtää!

Meillä on 2 lasta, vanhempi kohta 4 v. Anoppini asuu samassa kaupungissa, n. 5 min. automatkan päässä. Esikoisen syntymästä asti hän on koko ajan selittänyt meille ja lapselle, että "tulet sitten mummon luo yöksi, mummo hakee sinut meille leikkimään silloin ja silloin, tehdään sitä ja tätä" ym. ym. Koskaan ei ole lupauksiaan kuitenkaan lunastanut. Ei se nyt minua muuten haittaisi, mutta esikoinen jo ymmärtää lupausten päälle ja osaa myös luvattuja asioita odottaa. Tässä viime viikollakin anoppi soitti miehelleni ja kertoi tulevansa illalla käymään. Mies kertoi lapselle asiasta, ja lapsi koko päivän odotti innoissaan mummoaan ja vaariaan, joita ei sitten koko päivänä näkynytkään. Eivät edes ilmoittaneet, etteivät tule. Nukkumaan mennessään lapsi vielä kysyi, että "voinko mennä nukkumaan jos mummo ja pappa tuleekin käymään kun nukun?". Kyllä siinä meinasi äidiltä itku päästä.

Mies ei tietenkään äidilleen voi mitään sanoa, taitaa olla tyypillistä miehille?!? Miehellänikin oli lapsen puolesta todella paha olo. Muutaman kerran lapsemme ovat olleet hoidossa anopin luona (pari tuntia), mutta itse ei ole koskaan tarjoutunut, ja olenkin päättänyt, että sinne lapset menevät vain äärimmäisen pakon edessä. En yhtään ymmärrä anoppiani! Työpaikallaan hän vouhkaa näistä kahdesta, ainoista, lapsenlapsistaan, esittelee kuvia ym.ym. muttei sitten voi yhtään aikaa viettää lapsien kanssa!

Minun äitini, joka asuu lähes 100 km päässä, on ihan toista maata. Hän saattaa soittaa aamulla, että pakkaappas lasten kassit, hän hakee heidät yökylään. Anoppini ei ikinä tee noin. Ja kaiken huipuksi anoppini on aina naama mutrulla, kun kuulee, että lapset olivat kylässä äitini luona. No hyvänen aika, pyytäisi itsekin lapsia joskus kylään!!!!!

Mieheni sisko, toisen lapsemme kummi, on aivan samanlainen kuin anoppini. Hän asuu toisessa kaupungissa, ja aina soittelee, että on niin ikävä tyttöjä. Sitten kun hän täällä kotikaupungissaan käy, hän ei edes käy kylässä katsomassa lapsia. Ei voi ymmärtää... kerran tämä mieheni sisko oli kahden silloin 1½-vuotiaan lapsemme kanssa n. 30 minuuttia, ja kuulutti koko suvulle, kuinka kamalaa ja raskasta se oli... hoh hoijaa...

Kiitos että sain purkautua!!!!!!!

 

Voi kun ikävää!
Olikohan vierailu sovittu varmasti, ymmärsikö anoppi, että häntä todella odotettiin ja se oli tärkeää lapsille?
Kannattaa kertoa anopille jälkeenpäin tuosta lasten odotuksesta? Kertokaa hänelle, että käsititte vierailun varmaksi ja kerroitte lapsillekin. Pyytäkää häntä seuraavalla kerralla kertomaan, onko asia jo varma vai voiko tulla muutoksia. Varmistakaa itse häneltä vielä vähän ennen sovittua tapaamista, onko hän tulossa, koska on tärkeää, etteivät joudu turhaan odottamaan.

 

Me ollaan ratkaistu tällainen tilanne siten, että nuorin lapsi ei edes tiedä isovanhempiensa olemassaolosta. On turha pahoittaa lapsen mieltä, kun aikuisilla ei aivot toimi. Näin siksi, että emme osaa ennustaa, mikä joulu on se kun muistetaan, mikä syntymäpäivä on se kun muistetaan. Kun useimmiten ei muisteta lainkaan.

 

\

... Muutaman kerran lapsemme ovat olleet hoidossa anopin luona (pari tuntia), mutta itse ei ole koskaan tarjoutunut, ja olenkin päättänyt, että sinne lapset menevät vain äärimmäisen pakon edessä. En yhtään ymmärrä anoppiani! Työpaikallaan hän vouhkaa näistä kahdesta, ainoista, lapsenlapsistaan, esittelee kuvia ym.ym. muttei sitten voi yhtään aikaa viettää lapsien kanssa! ...

Ehkä teillä ei ole näin, mutta tuli vain mieleen yksi mahdollinen syy anopin välinpitämättömyyteen, tai siltä näyttävään. Hän ei tiedä, halutaanko hänen "sekaantuvan" nuoren perheen elämään eikä tiedä, pidetäänkö hänen vierailujaan tärkeinä ja toivottavina. Itse en ole pariin vuoteen käynyt vierailulla poikani perheen kotona kuin kerran, ei ole kutsuttu. En tiedä, olisinko tervetullut ja kuinka usein, jos oma-aloitteisesti ilmoittaisin vain meneväni. Odotan aloitetta, tai edes toiveen ilmaisemista lasten vanhemmilta, en halua olla tunkeileva anoppi. Tuo anopin "vouhkaaminen" työpaikalla viittaisi siihen, että hän haluaisi läheisemmän suhteen lapsenlapsiinsa, mutta pelkää miniän suhtautumista.

\

Me ollaan ratkaistu tällainen tilanne siten, että nuorin lapsi ei edes tiedä isovanhempiensa olemassaolosta. On turha pahoittaa lapsen mieltä, kun aikuisilla ei aivot toimi. Näin siksi, että emme osaa ennustaa, mikä joulu on se kun muistetaan, mikä syntymäpäivä on se kun muistetaan. Kun useimmiten ei muisteta lainkaan.

Isovanhempien aivot eivät toimi välttämättä sen paremmin kuin nuortenkaan, ja telepatia ei ole kovin luotettava yhteydenpitoväline. Muistatteko itse muistuttaa olemassaolostanne, lähettää joulukortin (esim. valokuva lapsista) niin ajoissa, että isovanhemmat ehtivät reagoida vielä ennen joulua, tai kysyä ennen syntymäpäivää, ehtivätkö he paikalle. Jos asuvat kaukana, voisitte soittaa, mailata tai kirjoittaa lyhyen kirjeen, jossa kerrotte lasten kuulumisia. Lapset voisivat joskus muistaa isovanhempia piirtämällään (riipustamallaan) kortilla.
Joskus isovanhempien "muistamattomuus" voi johtua turhautumisesta tai ikävöimisen välttämisestä. On heillekin helpompi yrittää unohtaa, kuin yksipuolisesti muistaa.

 

Kurja tapa tuollainen turhien lupailu \|O Itse sain sitä lapsena kuulla mm.äidiltäni ja hänen isältään.Siskoni on myös kova harrastamaan kateettomia lupauksia :kieh: No joo,olenkin päättänyt että sanon suoraan jos joku näistä alkaa pojalleni(joka on kyllä vielä vauva)mitään lupailemaan.
Ymmärrän miltä susta tuntuu ja voi että säälittää ajatella miten pieni ihminen saa pettyä kun ei mummia sitten kuulunut eikä näkynyt koko päivänä :/
Kerro rohkeasti mummille mitä mieltä olet.Eihän sitä tarvitse rumasti sanoa vaikka suoraan sanookin :hug:

 

\

\

... Muutaman kerran lapsemme ovat olleet hoidossa anopin luona (pari tuntia), mutta itse ei ole koskaan tarjoutunut, ja olenkin päättänyt, että sinne lapset menevät vain äärimmäisen pakon edessä. En yhtään ymmärrä anoppiani! Työpaikallaan hän vouhkaa näistä kahdesta, ainoista, lapsenlapsistaan, esittelee kuvia ym.ym. muttei sitten voi yhtään aikaa viettää lapsien kanssa! ...

Ehkä teillä ei ole näin, mutta tuli vain mieleen yksi mahdollinen syy anopin välinpitämättömyyteen, tai siltä näyttävään. Hän ei tiedä, halutaanko hänen "sekaantuvan" nuoren perheen elämään eikä tiedä, pidetäänkö hänen vierailujaan tärkeinä ja toivottavina. Itse en ole pariin vuoteen käynyt vierailulla poikani perheen kotona kuin kerran, ei ole kutsuttu. En tiedä, olisinko tervetullut ja kuinka usein, jos oma-aloitteisesti ilmoittaisin vain meneväni. Odotan aloitetta, tai edes toiveen ilmaisemista lasten vanhemmilta, en halua olla tunkeileva anoppi. Tuo anopin "vouhkaaminen" työpaikalla viittaisi siihen, että hän haluaisi läheisemmän suhteen lapsenlapsiinsa, mutta pelkää miniän suhtautumista.

\

Me ollaan ratkaistu tällainen tilanne siten, että nuorin lapsi ei edes tiedä isovanhempiensa olemassaolosta. On turha pahoittaa lapsen mieltä, kun aikuisilla ei aivot toimi. Näin siksi, että emme osaa ennustaa, mikä joulu on se kun muistetaan, mikä syntymäpäivä on se kun muistetaan. Kun useimmiten ei muisteta lainkaan.

Isovanhempien aivot eivät toimi välttämättä sen paremmin kuin nuortenkaan, ja telepatia ei ole kovin luotettava yhteydenpitoväline. Muistatteko itse muistuttaa olemassaolostanne, lähettää joulukortin (esim. valokuva lapsista) niin ajoissa, että isovanhemmat ehtivät reagoida vielä ennen joulua, tai kysyä ennen syntymäpäivää, ehtivätkö he paikalle. Jos asuvat kaukana, voisitte soittaa, mailata tai kirjoittaa lyhyen kirjeen, jossa kerrotte lasten kuulumisia. Lapset voisivat joskus muistaa isovanhempia piirtämällään (riipustamallaan) kortilla.
Joskus isovanhempien "muistamattomuus" voi johtua turhautumisesta tai ikävöimisen välttämisestä. On heillekin helpompi yrittää unohtaa, kuin yksipuolisesti muistaa.

En tiedä ymmärsinkö tämän väärin, mutta kai nyt isovanhempien pitäisi lastenlastensa olemassaolo muistaa ilman muistutusta kortilla ennen joulua? Jos nyt ei ole itsellä 10 lasta, jolla taas jokaisella 10 lasta, jollon lapsenlapsia 100. (laskinko oikein) tai jollei dementia.

Ja mitä tulee välimatkoihin, kaukana asuvat lapset ovat nykyään kovilla, kun ei ole hoitoapua eikä ruoka-apua eikä muutakaan eikä yhteiskunnalla kodinhoitajia lapsiperheisin. Luulisi, että isovanhemmat muistavat kaukanakin asuvat lapsenlapset ilman eri muistutuksia. Lähellä asuvat, jos saavat hoitoapua, paremmin ehtivät kirjoitella kuulumisia ja maileja.

 

Samaa mieltä edellisen kanssa. Että sitä normaalia käytöstä pitäisi sitten isovanhemmilta kerjätä vielä. Meillä kyllä aikoinaan kohteliaasti kutsuttiin esim. syntymäpäiville, mutta isovanhemmat eivät "ehtineet".

 

En oikeen ymmärrä niitä mummoja, jotka aina vinkuvat että olisi niin kivaa kun olisi lapsenlapsia ja töissä vouhottavat lapsista. Mutta sitten kun oikeasti tarvittaisiin apua niin sitä ei saa. Tai jos lapsen kuullen lupaillaan erilaisia asioita ja sitten niitä ei pidetä. Pienellä lapsella tulee helposti paha mieli. Sitten ihmetellään miksi mummon seura ei enää myöhemmin kiinnosta. Oikeita kulissimummoja. Tiukka linja vaan päälle ja rohkea keskustelu näistä asioista, jos mummo tai vaari ei vieläkään ymmärrä niin sitten kannattaa ottaa hiukan etäisyyttä ja toivottavasti se saa isovanhempien ajatuksia vähän liikkeelle :hug: .

 

Minulla on 5 lasta,4 kummilasta,3 lastenlasta(+ avomiehelläni myös 5 lasta).Luultavasti lapsenlapsia on joskus paljon enemmän.Olen hyvin iloinen,jos muistutetaan,koska on nimi-tai syntymäpäivät,saattaa tosiaankin muuten lipsahtaa ohi,vaikka kuinka yrität muistaa.