Anoppi himoitsee vauvaa yökylään

Ensimmäiset kuukaudet vauva vietti todella paljon aikaa rinnalla ja varsinkin iltaisin tuntikausia. Muuten itki iltaisin koko ajan tai nukkui, jolloin valvoi yön eikä rauhoittunut kuin rinnalle. nukutus tarkoitti siihen lomaan ihan normaalisti vähintään 1,5 tunnin imetyssessiota kello 22 - 24 välillä. ennen ei uni tullut, vaikka päiväuniakaan ei välillä nukuttu ollenkaan. Nyt kun lapsi on isompi, on helpompaa, hän menee nukkumaan aikaisemmin ja imetys käy nopeasti. Mutta voi kamalaa: lapsi saa edelleen rintamaitoa illalla viimeiseksi ja yleensä nukahtaa vieraani hetkessä. Ja imetän edeleen kerran aamuyöstä ja kerran lapsen heräillessä. Vierekkäin me nukutaankin ensimmäisestä yöimetyksestä lähtien.

Ja tätä lasta meilläkin anoppi hinkui yökylään, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Muuten ei sitten halunnutkaan hoitaa eikä juuri edes tavata vauvaa (ainoa lapsenlapsi), joka jostain syystä vähän isompana vierastikin isovanhempiaan kovasti. Eikä ketään muita. arvatkaapa, annoinko vauvan anopille yökylään. Ja annakohan piitkään aikaan.

 

että minua suorastaan ihan todella ahdisti anopin lapsenhoitoideat. Apua ei tullut eikä ymmärrystä, mutta lelua hän selvästi kaipasi. Silloin harvoin kun suostui lasta tapaamaan (omilla ehdoillaan), hän esim. herätti huonounisen vauvan leikkimään kanssaan. Arvatkaapas, kuka sitten sai rauhoittaa huutavan vauvan... Omaan kotiinsa anoppi hommasi matkasänkyä ja tuttipulloja ja tutteleita, kun vauva oli 3 kk! Täysimetin vauvaa 66 kk ikään eikä tuttipulloa tarvittu ikinä. 1-vuotias on juonut veden mukista sujuvasti jo kauan ja muu juoma on tullut äidin rinnasta ja tulee edelleen. Murrr!

 

ja 66 = 6 . Anteeksi lyöntivirheet ym.

 

anoppi vähän mankui yökylään jo 1v, lopulta ensimmäinen yö oli 1v8kk kun esikoinen syntyi. Meidän tyttö on niin ihastunut tähän mummoonsa, ja lisäksi aika tomera luonteeltaan, että joskus alle 2,5v alkoi jo pyytää itse, että saisi mennä yökylään, taisi siinä välissä olla kyläilemässä kerran tai kahdestikin. On nyt sitten (vajaa 3v)ollut siellä yön tai kaksikin yötä n. joka toinen kuukausi. Ikävä ei kuulemma ole ollut, en sitten tiedä onko näin... kahta yötä pitemmäksi aikaa en kyllä raaskisi antaa. Koko perheen voimin mummolla käydessä tyttö nukkuu silloinkin mummon kanssa. Näin alunperin totutettiin yökyläilyyn.
Toisessakin mummolassa on ollut kerran (vai kahdesti) mutta sinne ei ole pahemmin pyydeltykään.

 

Minusta tuo mahdoton vauvakaipuu vain kuvastaa sitä, että ei ole omana aikana tajunnut antaa sitä aikaa omille lapsilleen ja yritetään nyt sitten uudelleen elää lastenlapsien kautta sitä aikaa... Minusta ei ole riittävä syy, että vanhempien pitäisi antaa vauva/pieni lapsi hoitoon/yökylään isovanhemmille.

Tässä tuli hyvin esitettynä omat mietteeni mieheni äidistä! Mies on ainoa lapsi ja anopin puheista olen jo aiemmin saanut selväksi, että olisi useampikin lapsi kelvannut, jos olisi ollut tullakseen... Anoppi oli aivan täpinöissään, kun vauvamme syntyi ja halusi (ja haluaa edelleen) meille kylään vähän väliä (asuvat 4h ajomatkan päässä). Kiva sinänsä, mutta rasittavaa! Muutamat epäkohdat saaneet omat niskavillat pystyyn, anopilla ei ole pahemmin kokemusta pienten lasten käsittelystä ja se näkyy aika suurena epävarmuutena (ja vielä suurempana innokkuutena). Vauva oli pullovauva ja anoppi halusi yölläkin syöttää vauvaa (tein selväksi, ettei ole tarvis). Niinpä vauvan parkaisun kuulleessaan hiippaili meidän makuuhuoneen ovelle, kysymättä avasi oven ja haki vauvan itse! Nytkin kylässä olleessaan tunkee meidän makkariin, jos kuulee lapsen olevan hereillä ja kysymättä käy hakemassa lapsen pois (esim. aamulla, kun lapsi heäilee sängyssään). Särähti korvaan vauvan ollessa parikuinen se, kun anoppi välillä jutteli vauvalle ja vahingossa sanoi mm. "tules tänne äidin syliin", puhui vanhingossa itsestään siis vauvan äitinä. Näitä "lipsahduksia" sattui useampia.

Kovasti aina kyselee, että saavatko lapsen kanssa sitten joskus mennä sinne ja tänne ja tehdä sitä ja tätä. Aina haluaisivat puuhailla vain lapsen kanssa, meidän seura ei kelpaa. Omat vanhempani taas ovat kiinnostuneita puuhastelemaan meidän kaikkien kanssa: minun, lapsen isän ja lapsen, heillä ei ole tarvetta saada olla vain lapsen kanssa.

Jotenkin tuo anopin yli-innokkuus saa itseni puolustuskannalle, kyseessä on kuitenkin meidän lapsi ja anopin "vain" lapsenlapsi. Ehkä oma suhtautumiseni muuttuu, (ehkä) tulevien lapsieni myötä.

 

mulla on periaatteessa ihana ja lapsenlapsia kovasti rakastava anoppi. Kuitenkin juurikin nuo lipsahdukset "äiti tekee..." tms kun puhuu itsestään ja heitot tyyliin: muuttaisitko tänne mummon luokse asumaan (2-vuotiaalle) jotenkin ärsyttävät ja koen ne ehkä vähän tunkeutumisena mun reviirilleni, tai jonkinlaisena uhkana nyt ainakin (tyyliin aivan kuin hän ajattelisi, että olisi parempi "äiti" lapsille kuin minä tai jotain? vaikkei hän koskaan ole mitään tällaista sanonutkaan). Toisaalta olen myös huomannut, että eniten ne jutut ärsyttävät, kun koen omassa äitiydessäni jotain epävarmuutta (esim. olen hermostunut lapsille ja kaduttaa tms), joten ehkä osa vika on minussakin siinä mielessä, että haluan rajata reviiriäni liiaksi? Mutta edellisen kirjoittajan kaltaisia lapsen "sieppaamisia" ei sentään ole ollut. On kyllä aamulla hakenut lapset luokseen huoneesta tms, muttei kysymättä. Haluaa paljon myös puuhailla kahden etenkin esikoisen kanssa kahden. Ei koskaan oikeastaan komentele lapsia, lapset ovat vähän kuin yläpuolella ja maailman napa, mutta ehkä näin monille isovanhemmille onkin...joskus vaan tuntuu, että saa itse olla se "pahis", joka komentaa, että mummon sädekehään ei tuu naarmuja...

 

Mun mielestä voi ihan suoraan tokaista, että lasta ei yökylään vielä haluta antaa. Tai olla niinkuin ei kuulisikaan koko ehdotusta. Vanhempien asiahan se on päättää, anoppi voi olla mitä mieltä huvittaa.

Toisaalta, olkaa onnellisia että äitinne ja anoppinne ovat kiinnostuneita noin paljon lapsenlapsistaan. Meillä tilanne on niin, että vaikka sekä äitini että anoppi asuvat puolen kilometrin säteellä, niin hoitopaikkaa ei lapsille silti ole tarjolla. Oma äitini elää uudestaan villiä nuoruuttaan, eikä häntä voisi paljon vähempää kiinnostaa omat lapsenlapsensa. Hoitopaikkaa päiviksi tai öiksi ei ole sieltä suunnalta tarjottu ja selväksi on tehnyt, ettei lapsia hoitoon mielellään ota. Anoppi puolestaan on alkoholisti ja sinne en lapsiani veisi hoitoon, vaikka kysyisikin. Itse mielelläni antaisin lapset (1v7kk ja 5kk) hoitoon päiväksi ja vaikka joskus yöksikin, että pääsisin vaikkapa kampaajalle tai pitkästä aikaa kavereiden kanssa jotain bändiä katsomaan. Esikoisen aikaan en olisi raaskinut, mutta nyt kahden lapsen hulabaloosta voisi silloin tällöin irtautua hetkeksi.

 

Muistetaanpa, että nykypäivän mummoilla ei itsellään ollut mahdollisuutta nauttia vauva-arjesta kuten meillä tänäpäivänä. Osa on vienyt lapset hoitoon jo kolmikuisina (kun äitiysvapaa oli vielä lyhyt), ja loput viimeistään vuoden ikäisinä. Ainakin omalle äidilleni on jäänyt tästä iso trauma. Ei se pari tuntia, mitä hän meidän kanssa päivittäin vietti ennen nukkumaanmenoa, riittänyt siihen että oltais kaikki saatu toisiltamme sitä aikaa mitä tarvittiin.

Joten ei liian rankasti kannata heitäkään arvostella. Se on ollut eri aikaa ja eri käytännöt. Kyllä ihmisellä voi jäädä kaipuu lapsen hoitoon ja läsnäoloon vaikka olisikin jo iäkäs.

 

Hieman surullisena tätä luin ketjua...
Olen itse ns. nuori mummo ikää on 39v, omia lapsia viisi ja esikoinen synnytti syksyllä ensimmäisen lapsenlapseni.
Tyttäreni ja hänen avomiehensä halusivat minut ja mieheni heti raskauden alusta mukaansa uuden ihmisen odotukseen, tyrkyttänyt en ole itseäni missään vaiheessa, vaan heille sekä meille se oli täysin luonnollista.
Olin mukana synnytyksessä jonne he halusivat minut molemmat tukihenkilökseen ja kannustajakseen, enkä voi koskaan sanoinkuvata sitä tunnetta jonka koin tyttärentyttäreni synnyttyä ja heitä kolmea katsoessani.
Tyttäreni osaaa taitavasti hoitaa pikkuista, mutta avun hän tietää olevan puhelinsoiton päässä, mikäli hän neuvoja tarvitsi/tarvitsee. Koska olen itse töissä ja iltatähtenikin on vasta reilu 3v, ei tämä mummu voi olla läheskään niin paljon osallisena pikkuisen elämässä hoitoapuna, kuin ehkä tyttäreni välillä kaipaisikin, mutta mummulassa hän on ollut yökylässä muutaman kerran tai mummu ja pappa ovat hoitaneet häntä omassa kotonaan, jotta äiti ja isä ovat saaneet ladata akkujaan, viettää kahdenkeskistä aikaa (jonka tiedän itsekkin kokemuksesta olevan parisuhteen kannalta erittäin tärkeää) sekä nukkua univelkojaan pois.
Ehkäpä meillä on sitten vain, niin läheiset ja lämpöiset välit, että meille kaikki tämä on täysin luonnollista, mene ja tiedä

 

Meidän vauveli on ollut molemmilla mummuillaan yökylässä parin kk:n iäsätä lähtien. Ei usein, mutta muutamia kertoja. En kyllä ymmärrä kaikkien vastaajien pointtia... tottakai mä olen halunnut myös perheen ja haluan sen kanssa viettää aikaa, mutta se että lapseni on yhden yön silloin tällöin muualla ei nyt varsinaisesti ole mistään pois - varsinkin kun mummoille se on niin kovin, kovin tärkeää. He odottavat näitä tapaamisia kauan etukäteen, ja jälkikäteen muistelevat niitä lämmöllä.

Samoin. Itse olen ainakin ollut hirveän onnellinen, että on luotettava ja turvallinen yökyläpaikka, koska ihan oikeasti itsekin sitä joskus mielellään kävis jossain aikuisten menoissa. Sitä paitsi lapsen on hyvä tottua myös muuallakin olemaan hoidossa, kuin vain kotona, jos siis turvallinen ja hyvä paikka on ja jonne todella lapset suorastaan halutaan kylään.

En ymmärrä ollenkaan tuollaista asennetta, että ei haluta lapsia mummulaan viedä. Miksi ihmeessä??

 

Meidän vauveli on ollut molemmilla mummuillaan yökylässä parin kk:n iäsätä lähtien. Ei usein, mutta muutamia kertoja. En kyllä ymmärrä kaikkien vastaajien pointtia... tottakai mä olen halunnut myös perheen ja haluan sen kanssa viettää aikaa, mutta se että lapseni on yhden yön silloin tällöin muualla ei nyt varsinaisesti ole mistään pois - varsinkin kun mummoille se on niin kovin, kovin tärkeää. He odottavat näitä tapaamisia kauan etukäteen, ja jälkikäteen muistelevat niitä lämmöllä.

Samoin. Itse olen ainakin ollut hirveän onnellinen, että on luotettava ja turvallinen yökyläpaikka, koska ihan oikeasti itsekin sitä joskus mielellään kävis jossain aikuisten menoissa. Sitä paitsi lapsen on hyvä tottua myös muuallakin olemaan hoidossa, kuin vain kotona, jos siis turvallinen ja hyvä paikka on ja jonne todella lapset suorastaan halutaan kylään.

En ymmärrä ollenkaan tuollaista asennetta, että ei haluta lapsia mummulaan viedä. Miksi ihmeessä??

Ai miksi ihmeessä?

No, lue vaikka nämä vastaukset. Monta hyvää selitystä on tullut. Monella on hyvät isovanhemmat joille mielellään (voi) antaa yöksi, mutta monella oli myös sellaisia mummoja ja sellaisia suhtautumisia, ettei sinne voi antaa.

Itse kuulun tähän ryhmään, jossa anoppini kutsuu itseään vahingossa lapseni äidiksi ja aina on työntämässä minua ulos ja pois. Ei halua olla minun ja lapsen kanssa, vaan pelkästään lapsen. Aluksi se oli outo, nyt se on todella epämukavaa. Anoppi ottaa vauvani suoraan sylistä eteisessä ja vie toiseen huoneeseen. Koko vierailun ajan hän pitää lasta, vaihtaa vaipat ja syöttää, sekä pyytää että enkä minä voisi mennä vaikka kaupungille. Jos lähtökohta olisi, että hän haluaisi antaa minulle omaa aikaa yms, se olisi ok. Mutta kun olen monta kertaa kuullut oven takaa, kuinka hän kutsuu itseään äidiksi jne. Ei tunnu hyvältä jättää vauvaa yökylään, vaikka anoppi sitä koko ajan kerjää.

Samoi kuten eräällä aikaisemmallakin kirjoittajalla, oma äitini haluaa viettää aikaa koko meidän perheen kanssa. Ja jos on vauvan kanssa kahdestaan, ajatus on lähtenut siitä että minulla on lääkäri, kampaaja tai muuta menoa ja hän auttaa minua hoitamalla lasta. Ei kuten anoppi, työntää minut pois ja omii lapsen.

 

Surullista; no ei kyllä kuulosta sun anoppi oikein normaalilta, huhhuh. En minäkään jättäisi lastani kahden kesken tuollaisen ihmisen kanssa. Jo ihan siksi, että jos hän ei kysy edes, miten lasta on hoidettu, on pienelle lapselle iso stressi, että yhtäkkiä hoidetaankin eri tavalla; olisi hyvä, jos hoitamisessa säilyisi kuitenkin rutiinit ja ennakoitavuus, vaikka hoitaja vaihtuukin.

 

Mulla on ihana anoppi ja äiti, joille annan mielelläni lapsen yökylään. Lapsi onkin ollut 9 kk ikäisestä kummankin luona silloin tällöin, riippuen minun ja mieheni menoista ym. Ikää on nyt 1 v 4 kk. Ollaan oltu häissä ja istumassa ystävien kanssa iltaa ilman lasta, ja se on tosi ihanaa. Yksillä "treffeilläkin" ollaan oltu miehen kanssa ja lapsi oli yökylässä mummulla. Ehkä kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa ollaan käytetty sitä mahdollisuutta, että lapsi on turvallisessa hoidossa mummulassaan, ja NAUTTII siitä. Lapsi aivan rakastaa molempia mummujaan, sen huomaa hyvin. Meillä on niin hyvä tilanne, että asutaan kaikki samassa kaupungissa, joten hoitoonkin on helppo viedä. Ymmärrän jos jollain on hankala anoppi tai äiti joille ei vaan voi viedä hoitoon, mutta jos kaikki on kunnossa, niin miksei?!? Itse nautin siitä että pääsen miehenkin kanssa tuulettumaan, on se ihan eri asia kuin kotona istuminen, sitä tehdään kaikki muut illat kuitenkin.

 

Tämä on taas sellainen kysymys että taitaa totuuksia olla niin monta kuin kirjoittajiakin. Aika ihmeissäni silti luen monia tekstejä. Kovin moni suhtautuu musta uskomattoman epäkunnioittavasti isovanhempiin - eli siis omiin vanhempiinsa ja miehensä vanhempiin. Jos he haluavat ottaa lapsenlapsen kanssa jotain takaisin mikä jäi joskus puuttumaan, niin mitä sitten? Oma äitini oli aikanaan yksinhuoltaja jonka oli pakko viedä mut tosi pienenä hoitoon, ja elämä oli muutenkin aika "köyhää ja kiireistä". Nyt hänellä on aikaa olla tyttäreni kanssa, ja molemmat nauttivat siitä - samalla itse saan aikaa itselleni, miehelleni ja parisuhteelleni.

Mitä tulee keskusteluihin siitä että missä alle vuoden ikäisen lapsen paikka on, niin mielestäni on vähintäänkin mustavalkoista ilmoittaa että se on vain kotona ja sillä hyvä - ja että lapsi "kärsii" joutuessaan olemaan vieraassa paikassa yötä. Aina ei ole vaihtoehtoja, ei ne yökyläillyt aina ole sitä että vanhemmat lähtee baariin. Voi olla sairauksia, sairaalassaoloja, työhön liittyviä matkoja kuten minulla, joka yrittäjänä toimin ja joskus vaan on ihan pakko mennä jonnekin minne lasta ei voi ottaa mukaan. Ja olen mä baarissakin käynyt ja vauvan vienyt hoitoon. En usko että lapseni tästä eritysiesti on kärsinyt. Onnelliselta tuo vaikuttaa.

 

Jos isovanhemmat eivät osaa/halua hoitaa lapsenlastaan, niin miksi se lapsi pitäisi sinne viedä. Mutta jos isovanhemmat ovat, kuten omassa tapauksessani, täyspäisiä ja sydämellisiä, niin miksen antaisi heidän nauttia lapsenlapsensa seurasta ja veisi lapsia myös heidän hoitoonsa. Lomilla emme tosin ole kahdestaan käyneet, mutta töidemme takia käyvät nuo isovanhemmat lapsia välillä hoitamassa.

Eikä se, että haluaa hoitaa vauvaa tarkoita ettei olisi nauttinut omien lapsiensa vauva-ajasta, vaan useimmiten siitä selkeimmästä ja ensimmäiseksi perusteeksi annetusta syystä; nuo ihmiset nauttivat vauvojen hoidosta ja uuden ihmisen ihastelusta. Minä olen hoitanut ja nauttinut jokaisesta vauvastani/lapsestani, ja jos olisi mahdollista niin hommaisin vauvoja ja lapsia enemmänkin. Ensin pitäisi vaan nuorentua 10 v, saada lottovoitto ja siivooja, puutarhuri sekä autokuski...

 

"Kiva" huomata, että muillakin on näitä vauvoja omivia anoppeja. Omassa tuttavapiirissäni ei ole toista samanlaista tapausta ollut, vähän jo kuvittelin oman anoppini olevan suuri poikkeus, mutta eipä taida ollakaan.

Kun tuore, epävarma äiti saa seurakseen vauvaa omivan anopin, niin kyllä siinä nousee niskakarvat pystyyn. Mielestäni äidille (ja isälle tietysti myös) pitäisi antaa aikaa ja rauhaa tutustua vauvaansa ja luoda suhdetta tähän, siihen ei oikein omiva isoäiti sovi kuvioon äidittelemään ja kaappailemaan vauvaa. Meillä tilanne muuttui, kun vauva alkoi vierastamaan jo 3 kuukauden ikäisenä, sai mummo rauhoittaa hoitoviettiään. Ja nyt kun lapsi on jo isompi, niin osaa kertoa (vaikkei vielä puhukaan), jos ei pidä jostain asiasta mitä mummo tekee. Kuten "aamukaappauksessa" alkoi sitten itkeskelemään mummon seurassa, kunnes äiti ja isä tuli seuraksi.

Niin, ja ihan varmasti lapsi tulee viettämään aikaa mummolassa myös ilman meitä, kunhan koemme, että aika on siihen kaikinpuolin kypsä. Mutta kovasti silti ihmetyttää, että mikä pakottava tarve tällä mummolla on viettää aina kahdestaan aikaa lapsen kanssa? Väkisin tyrkyttää meitä lähtemään pois paikalta silloin. Ei riitä se, että leikkii lapsen kanssa esim. toisessa huoneessa. Mies puolustelee laimeasti äitiään ja selittelee käytöstä, mutta itse en voi kuin ihmetellä.

 

Meillä molemmat, ihanat mummolat samassa kaupungissa. Olemme yhtä suurta perhettä, lapset rakastavat mummojaan ja ukkejaan ja haluavat olla usein yökylässä.
Aina mennään lasten ehdoilla. Heti kun he haluavat kotiin ,pääsevät, eikä kertaakaan olla jätetty lapsia hoitoon vastoin heidän tahtoaan.

Meillä on tiiviit ja lämpimät välit. Minusta on ihanaa että isovanhemmat saavat nauttia lastenlastensa seurasta ja että heille kehittyy tiiviit ja rakastavat välit. Minusta on ihanaa että lapsella on monta, turvallista ja rakastavaa aikuista. Mikä rikkaus se onkaan! Kuitenkin vanhemmat ovat aina ykkösiä.
Ehkä suomessa on tämä ajatusmalli ydinperheestä ja että isovanhemmat tuntuvat jo vähän ulkopuolisilta. Tätä ulkomaalaiset usein ihmettelevä kulttuurissamme.

Tiedän että olen tosi onnekas. Elämä ei ole ollut aina helppoa mutta isovanhemmilta olen saanut korvaamatonta apua. En koskaan käytä heitä hyväkseni vaan he enemmänkin itse tarjoutuvat apuun, ovathan lapset heille suurena ilona kun välit ovat olleet niin tiiviit jo alusta asti.

Jotkut äidit ottavat äitiyden liian suurena haasteena, olla täydellinen ja tehdä kaikki itse. Miksi?
Kun olen itse joskus mummo, toivon, että saisin osallistua lapsenlapseni elämään. Olisi ihanaa saada vauva joskus vaikka yökylään tuhisemaan viereeni. Vauvat ovat niin ihania, onko se mikään ihme jos mummo haluaa hetkisen tämän pienokaisen kanssa joka on kuitenkin myös omaa lihaa ja verta? Minusta on raakaa estää isovanhempia luomasta sidettä lapsenlapsiinsa.

 

Huh mitä tarinoita! Aika kamalia, itseään ja rakkauttaan etsiviä anoppeja.

Itse nautin siitä, että voin (ja uskallan) aina sanoa suoraan sekä äidilleni että anopilleni, kun menee liian pitkälle. Lapsi on minun ja mieheni, ja me päätämme. Sillä siisti.

On muuten hassua, että isoisät eivät ole sellaisia tyrkkyjä kuin anopit. He tunnustavat lapset äidin ja antavat tälle vastuuta. Miksi vanhemmat naiset ovat niin omistavia?

Edellinen kirjoitti haluavansa saada vauvan tuhisemaan viereensä mummona. No, minusta se on äiti ja isä, joiden vieressä vauva tuhisee - ei yksikään mummo.

 

Lapsen ja isovanhempien suhdetta voi lujittaa muutenkin kuin jättämällä (=hylkäämällä, vauvan näkökulmasta katsottuna siis) vauva yökylään. Meillä kyläillään paljon puolin ja toisin isovanhempien kanssa ja vauva tutustuu sitä kautta isovanhempiinsa. Päiväsaikaan on ollut jopa muutaman tunnin ajan heillä hoidossa, mutta yöksi en aio vielä pitkään aikaan hoitoon jättää. Lapsi nyt 1,5v. Yksinkertaisesti asetan lapsen edun aina omani edelle. Tiedän, että vaikka lapseni olisi turvassa ja hyvässä hoidossa isovanhemmillaan, omien vanhempiensa luona lapsella on aina paras paikka. Niin kauan kuin lapseni ei vielä itse osaa pyytää yökylään menoa ja ei osaa muutenkaan vielä kovin hyvin ilmaista itseään ja tarpeitaan, hänen ei ole mitään syytä mennä yökylään. Isovanhemmat saavat luvan ymmärtää tämän ja käsittääkseni hyvin ovat ymmärtäneetkin.

 

Kirjoituksista ei minusta yhtään paista halu pitää isovanhemmat etäisinä lapsenlapsilleen. Lapsenlapset voivat olla läheisiä ja rakastaa isovanhempiaan, mutta silti nukkua mielummin kotonaan. Yksilöllisiä eroja kaikkien lasten ja kaikkien aikuisten välillä.

Meillä kyse ei ole siitä, että pidetään yökylään haluava (tai edes neutraalisti suhtautuva) lapsi poissa yökylästä, vaan että ei pakoteta lasta menemään, kun hän ei yhtään halua, vaikka mummo haluaisi.

Aika moni meistä vanhemmistakin nukkuu mieluiten kotonaan, vaikka on läheinen omien vanhempiensa kanssa, minä ainakin. Mielellään olen kylässä sekä omilla että appivanhemmilla ja mielellään tulen vierailun päätteeksi kotiin omaan sänkyyni nukkumaan, kun se on mahdollista.

Meillä lapset ovat joka kerta protestoineet yökyläilyä, vaikka sitten alistuneet siihen, kunnes tosiaan esikoinen 7-vuotiaana pyysi päästä. Isovanhempien halu pitää lasta yökylässä ei mene kolmen muun, samaa perhettä olevan ihmisen (isä, äiti ja lapsi) halun edelle. Täysin luonnollista.

Minusta on kiva viettää aikaa kahden kesken mieheni ja/tai kavereiden kanssa, mutta ei se enää siinä vaiheessa ole niin hirveän kivaa, kun jättää mummolaan itkevät lapset ovenrakoon kynsillään roikkumaan ja kuulostelee illan mittaan tekstaria, että lapset on saatu nukkumaan. Hinta on liian kova kovin usein käytettäväksi, kun lapsia tai vanhemmuutta ei voi kytkeä vaan off-asentoon. Pari kertaa vuodessa on käytetty yökyläilyä omiin juttuihimme. Lasten kasvaessa ehkä sujuu helpommin niin, että kaikilla on hyvä mieli. Silloin voisivat olla useamminkin.

 

Meillä anopin olisi pitänyt saada lapsi yöhoitoon jo kahden viikon ikäisenä; oikein yritti hotellilahjakortilla lahjoa meitä lähtemään pois kotoa. No emme antaneet- tietenkään. Sittemmin ottanut nokkiinsa, kun emme hänen pillinsä mukaan ole tanssineet ja ei ole nyt lapsenlastaan nähnyt kohta kolmeen kuukauteen, vaikka asuu samassa kaupungissa. Ei edes puhelimessa kysy, että mitä lapselle kuuluu. Eli meillä olisi pitänyt anoppia miellyttää, jotta lapsella olisi edes jonkinlainen suhde toiseen mummoonsa. Minun puolestani painukoon vaikka hevon kuuseen, parempi lapsellekin olla ilman tuollaista mummoa.

 

Siis minä ymmärrän hyvin miksi isovanhemmat ja varsinkin mummut haluavat lapsenlapsensa yökylään. Itse odotan jo kovasti lapsenlapsia ja sitä aikaa kun ainutlaatuinen, tuhiseva, äkisevä, hyvältä tuoksuva, pehmeä, ihana pikkunyytti nukkuu taas vieressä tai edes lähiulottuvilla. Vauvat ovat aivan ihania, miksei isovanhemmatkin saisi nauttia siitä niin lyhyestä ajasta?

No kun ne vauvat eivät ole niiden isovanhempien vauvoja! Miksi ihmeessä isovanhempien pitäisi päästä jotenkin nauttimaan tuosta vauva-ajasta aivan niin kuin vauvan omien vanhempien, mikä ihmeen etuoikeus niillä isovanhemmilla oikein pitäisi olla? Pitäisikö sama "oikeus" antaa sitten omille sisaruksille (vauvan tädeille) ja veljille (vauvan sedille/enoille) ja vielä vaikkapa muillekin sukulaisille?

Minusta tuo mahdoton vauvakaipuu vain kuvastaa sitä, että ei ole omana aikana tajunnut antaa sitä aikaa omille lapsilleen ja yritetään nyt sitten uudelleen elää lastenlapsien kautta sitä aikaa... Minusta ei ole riittävä syy, että vanhempien pitäisi antaa vauva/pieni lapsi hoitoon/yökylään isovanhemmille.

Kaikki tekee niin kuin haluaa, jotkut antavat hoitoon jo pienenä vauvana. Itse luulin, että se onnistuisi minultakin, mutta kun vauva tuli, niin ei ollut puhettakaan, että hän olisi mennyt hoitoon päivän aikana tai yökylään ensimmäisen vuoden aikana. Ei vain minun äidinvaistoni olisi sitä hyväksynyt. Nyt lapselle ikä jo lähemmäs 1,5v eikä ole vieläkään ollut yökylässä. Jos ei tarvetta tule, niin sitten vasta kun seuraava lapsi syntyy (synnytyksen aikaan). Iltamenoihin meillä otetaan kotiin yöhoitaja.

Vauva/taaperoaika on kyllä ainutlaatuista (hyvässä ja pahassa), mutta mielestäni siihen on yksinoikeus juuri vauvan/taaperon omilla vanhemmilla, eikä siihen ole kenelläkään muulla naputtamista!!!

Minä en ymmärrä tällaista näkökulmaa, että vain vanhemmilla olisi oikeus nauttia lapsista! Surullista, jotenkin jos vanhemmat ovat niin itsekkäitä etteivät anna isovanhempien ´nauttia vauva-ajasta. Meilläkin on onneksi sellainen tilanne, että molemmat isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja ovat todela tärkeitä lapsellemme. Ja nimenomaan olemme halunneet olla edesauttamassa läheisen ja rakastavan suhteen muodotumista isovanhempien ja lapsemme välille. Isovanhemmat ovat tuttuja ja turvallisia aikuisia lapsemme elämässä, perheenjäseniä siinä missä mekin. Ja yökylät ovat tärkeitä molemmin puolin.

 

Kamalaa ylimielisyyttä joiltain äideiltä täällä nuo puheet, että pitää "nähdä että anoppi pärjää vauvan kanssa" tai että "anopilla ei oikein ole käsitystä lapsenhoidosta". Haloo, kenen luulette hoitaneen miehenne ja tämän mahdolliset sisarukset vauvoina? Näillä parjatuilla anopeilla on todennäköisesti aika lailla enemmän kokemusta kuin itselläsi. Ei pitäisi aliarvioida sitä ollenkaan.

Ehkä asiat tehtiin eri tavalla 30 vuotta sitten, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan niin paljon. Vauvat ovat edelleen vauvoja .Ja aina voi opettaa omille tavoille jos on ongelmia. Anopitkin saattavat olla ihan vastaanottavaisia useimmissa tapauksissa.

Eli katse peiliin joillakin mammoilla voisi tehdä hyvää.

 

Lapsen ja isovanhempien suhdetta voi lujittaa muutenkin kuin jättämällä (=hylkäämällä, vauvan näkökulmasta katsottuna siis) vauva yökylään. Meillä kyläillään paljon puolin ja toisin isovanhempien kanssa ja vauva tutustuu sitä kautta isovanhempiinsa. Päiväsaikaan on ollut jopa muutaman tunnin ajan heillä hoidossa, mutta yöksi en aio vielä pitkään aikaan hoitoon jättää. Lapsi nyt 1,5v. Yksinkertaisesti asetan lapsen edun aina omani edelle. Tiedän, että vaikka lapseni olisi turvassa ja hyvässä hoidossa isovanhemmillaan, omien vanhempiensa luona lapsella on aina paras paikka. Niin kauan kuin lapseni ei vielä itse osaa pyytää yökylään menoa ja ei osaa muutenkaan vielä kovin hyvin ilmaista itseään ja tarpeitaan, hänen ei ole mitään syytä mennä yökylään. Isovanhemmat saavat luvan ymmärtää tämän ja käsittääkseni hyvin ovat ymmärtäneetkin.

Aivan meidän perheen mietteet.

Sekä mitä joku tuossa jäljempänä sanoi, itsekin nukun parhaiten omassa vuoteessani tai vähintään mieheni vieressä. Vaikka olen tavallaan isän tyttö ja kylässä viihdynkin vallan mukavasti mys anoppilassa, niin vieraassa paikassa uni ei ole samanlaista.

Tämän kyllä huomasin myös kantapään kautta VAUVAN näkökulmasta, kun muutimme esikoisen ollessa vielä pieni (8 kk). Muutto sotki unirytmin aivan täysin. Sänky pysyi samana, mutta ympäristö muuttui. Kaikki mummot eivät "halua pilata mahiksiaan" saada vauva uudelleen yökylään, joten yöllliset itkukohtaukset voivat jäädä mainitsematta herkille äideille. Meidän vauva ainakin selkeästi protestoi ympäristön muutosta. MItä olen kuullut, monilla on sama ongelma ollut muuttaessa tai hotellilomilla. Miksei sitten mummolassakin.

 

Meillä on 1 v ikäinen lapsi ja on ollut pari yötä yökylässä kummankin mummon luona. Mummot ovat olleet näistä vierailuista tohkeissaan, puhuneet niistä pitkään jälkeenpäin ja me ollaan miehen kanssa saatu mennä rauhassa ulos syömään, nukuttu pitkään aamulla ja saatu vähän univelkoja pois. Ja haettu sitten lapsi hoidosta, jossa kaikki on aina mennyt hyvin, eikä lapsi ole itsenyt ikäväänsä. Kumpiakin isovanhempia näkee usein ja mummolat ovat hänelle tuttuja paikkoja. Ja kyllä se on ihan eri asia hoitaa parisuhdetta, kun tietää ettei tarvi olla hälytysvalmiudessa vauvan takia ja voi ottaa huoletta pari lasia viiniä ja oikeasti on ihanaa saada nukkua aamulla joskus pitkään!! En ymmärrä tuollaista ylihuolehtivaisuutta ja mustasukkaisuutta siitä vauvasta!! Jos mummo on luotetttava hoitaja niin ei se vauva siitä pilalle mene jos joskus harvoin menee yökylään. Relatkaa vähän älkääkä tehkö itsestänne tuollaisia nipoja tyttäriä ja miniöitä. Luoja auta ettei minulle moisia suoda.