Anoppi ei olekaan tasapuolinen :(

[alkuper.]

Harmittaa ihan älyttömästi kun olen nyt huomannut, että tasan ei menekään se miten anoppi ja appi huomio lastenlapsiaan. Ja terotan nyt heti alkuun, että kyse ei ole lastenhoitoavusta vaan huomiosta! En tätä kyllä osaa mitenkään kirjoittaa ilman että kuulosta katkeralta, mutta toivotaan että joku edes ymmärtäisi.

Kun esikoisemme syntyi, hän oli mummun ja vaarin silmäterä. He kävivät meillä usein, ja me heillä. Kun mies vaihtoi työpaikkaa kauemmaksi, meidän vierailumme vähän vähenivät mutta edelleen lapsemme näki mummua ja vaaria, häntä syliteltiin, hänen kanssaan leikittiin jne. Lapsi niin nautti tästä.

Sitten miehen siskolle syntyi vauva, poika hänkin. Tämä lapsi on usein mummulassa ja saa paljon huomiota hänkin. Tämä ei haittaisi, ellei olisi niin, että meillä ei käy enää kukaan :O Kun toinen lapsemme syntyi keväällä, käynnit vähenivät vielä enemmän. Aikanaan oli paljon puhetta, että miehen isä tulee sen verran auttamaan keittiöremontissa (joka alkaa meillä pian) että vähän valvoo asioiden menevän oikein. Mummun piti tulla myös, mutta nyt sain hänen suustaan kuulla ettei hän ehtiä, eikä ehtiä "uhraamaan aikaansa meille".

Eilen olimme sukujuhlissa mistä tämä aloituksenikin oikeastaan sai kimmokkeen. Miehen vanhemmat tulivat juhliin meidän jälkeemme. Mummu tervehti sylissäni ollutta kuopusta ja minua nopeasti ja kun esikoinen juoksi häntä vastaan iloisena ja valmiina syliin, mummu halasi pikaisesti ja otti sitten miehen siskon lapsen syliinsä. Ja siinä lapsi oli koko vierailun ajan. Näin esikoisen silmissä sellaisen pettymyksen ja surun että annoin kuopuksen tätinsä syliin ja heijasin esikoista sylissäni pitkään.

Joko 2,5 vuotias vaistoaa, että mummu ei enää niin olekaan kiinnostunut? Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?

 

[kissa pöydälle]

keskustelun paikka ja heti anopin kanssa.

 

["abc"]

Meillä sama tilanne, eikä siihen mikään auta. Onneks on muita isovanhempia, joille omani ovat ainoita, saavat siellä jakamattoman huomion, niin pettymyksiä on helpompi sietää. Usein se oma tyttö menee edelle ja pojan lapset saavat vähemmän, ehkä siksikin et usein miniään on suhteet heikommat kuin omaan tyttäreen. No en mä osaa selittää paremmin.

 

["miniä"]

Pyytäisin että mies keskustelee asiasta ja puhuu nimenomaan lasten vuoksi. Meillä ei ole täysin vastaavaa tilannetta, koska miehelläni ei ole sisaruksia. Meillä kävi kuitenkin niin että kuopus sai isoisältä enemmän huomiota kuin esikoinen. Esikoinen on poika ja kuopus tyttö ja jotenkin isoisän on ollut helpompi helliä ja huomioida ja kehua tyttöä. Esimerkiksi poikamme pyysi isoisää katsomaan jotain uutta leluaan tms. ja isoisä lupasi tulla, mutta huomasi vain tytön ja leperteli ja kehui vain tätä. Lempeä keskustelu asiasta auttoi - itse isoisä ei oikein ollut asiaa huomannutkaan. Tai oikeastaan keskustelimme asiasta myös mummon kanssa, koska hän pystyi myös auttamaan asiassa.

Oma äitini on "kiireinen" ja sanoo usein suoraan miten pitäisi nähdä useammin ja lapset kasvavat niin nopeasti. Äitini asuu aivan lähellämme, mutta kun ehdotan että tulisimme käymään, se ei koskaan sovi. Jännitän jo nyt miten mustasukkaiseksi tulen kun siskoni aikoinaan saa lapsia. Äitini löytää jo nyt enemmän aikaa siskolleni ja hoitaa esimerkiksi tämän koiria enemmän kuin lastenlapsia. Hän myöntää sen myös itse. Poikamme usein itkee, miten epäreilua on kun isoäiti lupaa ottaa yökylään, muttei koskaan ota - kaksi vuotta on siis luvannut pojallemme että tämä tulisi yökylään "kunhan kiireet helpottavat". Lopulta kielsin yökylästä puhumisen, koska lapselle tuli niin paha mieli. len sanonut, että lapset ovat isoäidille rakkaita, vaikka hän ei heitä yökylään otakaan. Usein lasta on auttanut se kun sanoo asian suoraan: sinua surettaa ja isoäiti on toiminut väärin, lapsemme on myös itse sanonut isoäidille kun hänellä on paha mieli.

 

[alkuper.]

[QUOTE="abc";24605350]Meillä sama tilanne, eikä siihen mikään auta. Onneks on muita isovanhempia, joille omani ovat ainoita, saavat siellä jakamattoman huomion, niin pettymyksiä on helpompi sietää. Usein se oma tyttö menee edelle ja pojan lapset saavat vähemmän, ehkä siksikin et usein miniään on suhteet heikommat kuin omaan tyttäreen. No en mä osaa selittää paremmin.[/QUOTE]

Ymmärrän tämän, ja pelkäsin tätä etukäteen. Koskaan en ole anopin kanssa riidellyt enkä ollut epäystävällinen. En paras ystäväkään vaan sellainen normaali. Meillä muita isovanhempia on sitten minun isäni, joka kyllä onneksi esikoisen kanssa silloin tällöin on, vaikka ei ihan samanlailla ikänsä puolesta jaksa, kuin miehen vanhemmat jaksaisivat.

Mutta se lapsen pettymys ja suru...