Olen sattumoisin 48 ja yhden pienen mummi. Minusta on ihana hoidella lapsenlasta. Kerran hän on ollut meillä ilman vanhempia yötäkin (1v3kk)! Vanhemmilla ei kovin paljon menohaluja ole ollut, mutta kun ovat meillä käymässä, mielelläni otan aamulla lapsukaisen puurolle ja leikkimään, että äiti ja isi saavat joskus nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Luulenpa, että olemme kaikki tyytyväisiä tähän. Jos vanhemmilla on menoja, menen tai menemme mielellämme ukin ja kuopuksen kanssa hoitamaan lasta, tai lapsi voidaan tuoda meille. Kuopuksemme, lapsenlapsen setä, on vain vaille kuusi vuotta veljenpoikaa vanhempi, joten hirveän vanhaksi en itseäni tunne.
Olen iloinen, että voin nyt antaa hoivaa lapselle ja lepotuokioita vanhemmille. Silloin, kun vanhemmat olisivat enemmänkin hoitoapua tarvinneet lapsen kotiuduttua sairaalasta lähes 5 kuukauden ikäisenä, eivät minun taitoni riittäneet monimutkaisten, heidän jo sairaalassa opettelemiin hoitotoimiin (tarkat lääkitykset, syötöt ja avanteen hoidot).
Viime kesänä tämän pienen ihmeen kasteenvahvistusjuhlassa oli mukana lapsen isoäitien lisäksi myös kolme isoisoäitiä. Juhlaväkeä tarkkaillut kuopus totesi minulle: "Et sinä näytä isoäidiltä vaan ihan tavalliselta äidiltä."
Saattaa olla, että jos välimatkaa olisi vähemmän, tunkisin huomaamattani liikakiin lapsenhoitoavuksi. Olen kyllä sanonut miniälleni ja pojalleni, että minulle saa sitten sanoa suoraan, jos tuntuu siltä, että tuppaudun liikaa heidän reviirilleen. Lapsenlapsi on ihana, mutta vanhemmilla on etuoikeus häneen, ja meidän tulee toteuttaa isovanhemmuuttamme niissä puitteissa, jotka ovat lapsen vanhempien mielestä sopivimmat. Meidän onnemme on, että tämä pieni vanhempineen on halunnut meidät tiiviiseen yhteyteen kanssaan!
