M
"miniä"
Vieras
Anoppi oli meillä kylässä, valitti kuinka jalkoja palelee ja kysyin haluaakohan hän villasukat. Johon vastasi iloiten myöntävästi 
Sanoin että voin antaakin ihan uudet villasukat että saa ne nyt vaikka joululahjaksi kun kerran tarvii sillä itselläni on iso kasa villasukkia.
Anoppi otti villasukat ja totesi että ne on niin hyvin kudotut ettei kyllä raaskikkaan käyttää niitä,
jolloin kehoitin vaan ottamaan toki käyttöönsä kun kerran tarvii ja jalkoja palelee.
Vaan ei,
kun on hänen vuoronsa hankkia martta pöytään arpapalkintoja ja hänellä ei juuri muuten ole varaa niin hän antaa ne nyt sinne.
Siis minua niin suututtaa
Annoin ne sukat anopille kun hän valitteli kylmää,
en mihinkään arpapalkinnoksi.
Olisin voinut nuo sukat pitää kaapissa kun oman tyttäreni jalka kasvaa ja antaa ne hänelle käyttöön.
Sama juttu kävi ostamallemme marmorikynttilällle jonka annoimme joululahjaksi,
hän on aina halunnut mutta kun ne on sen verran kalliita niin ei ole raaskinut ostella, nyt sai kynttilän niin ei kuulemma raaski polttaa vaan antaa sen marttapöytään.
Olisi edes sanonut suoraan että onko meillä mitään mitä voisimme lahjoittaa marttojen arpajaispalkinnoksi.
Taidamme ensi jouluna ostaa vain sen konvehtirasian niinkuin mies jo itse tänäjouluna ehdottikin
niin ei harmita niin paljon kun jotakin tarpeellista mummolle ostaa ja hän lahjoittaa kaiken pois kehuen niiden olevan hyviä marttapöytä palkintoja.
Sanoin että voin antaakin ihan uudet villasukat että saa ne nyt vaikka joululahjaksi kun kerran tarvii sillä itselläni on iso kasa villasukkia.
Anoppi otti villasukat ja totesi että ne on niin hyvin kudotut ettei kyllä raaskikkaan käyttää niitä,
jolloin kehoitin vaan ottamaan toki käyttöönsä kun kerran tarvii ja jalkoja palelee.
Vaan ei,
kun on hänen vuoronsa hankkia martta pöytään arpapalkintoja ja hänellä ei juuri muuten ole varaa niin hän antaa ne nyt sinne.
Siis minua niin suututtaa
Annoin ne sukat anopille kun hän valitteli kylmää,
en mihinkään arpapalkinnoksi.
Olisin voinut nuo sukat pitää kaapissa kun oman tyttäreni jalka kasvaa ja antaa ne hänelle käyttöön.
Sama juttu kävi ostamallemme marmorikynttilällle jonka annoimme joululahjaksi,
hän on aina halunnut mutta kun ne on sen verran kalliita niin ei ole raaskinut ostella, nyt sai kynttilän niin ei kuulemma raaski polttaa vaan antaa sen marttapöytään.
Olisi edes sanonut suoraan että onko meillä mitään mitä voisimme lahjoittaa marttojen arpajaispalkinnoksi.
Taidamme ensi jouluna ostaa vain sen konvehtirasian niinkuin mies jo itse tänäjouluna ehdottikin
niin ei harmita niin paljon kun jotakin tarpeellista mummolle ostaa ja hän lahjoittaa kaiken pois kehuen niiden olevan hyviä marttapöytä palkintoja.