anopista asiaa

Mä en tiedä onko normaalia ajatella näin mutta kun en haluaisi millään että miehen vanhemmat hoitaa meidän vauvaa. Meillä ei ole niin maailman parhaimmat välit ja on joskus ollut jotain erimielisyyksiä mutta tullaan kyllä toimeen ihan hyvin. Ne asuu 50 km:n päässä ja ei siis onneks pääse tosta vaan kahville yms. mutta mua V-tuttaa jostain syystä kun ne tulee käymään n. kerran viikossa ja lässyttää vauvalle. Ja aina aika vaativasti sanovat, että miksette tule käymään useammin kun kerran viikossa on heille aivan liian pitkä aika ettei nää vauvaa... Jotenkin tuntuu pahalta kuulla heidän suustaan tommosta kun omat vanhemmat näkis poikaa tosi mielellään mutta asuvat Tukholmassa joten tapaaminen ei oo mahdollista kuin ehkä kerran kahdessa kuussa.

Pojalla on ollu koliikki ja oon tosi väsyny kaikesta valvomisesta mut silti antaisin vauvan mieluummin vaikka MLL:n tytöille hoitoon kun anoppilaan. Mitähän tämäkin on, mustasukkaisuutta vai mitä?! Ärsyttää tuntea näin. :/

 

Muistan että mullakin oli joskus vähän samanlaisia ajatuksia.Mutta täytyy ymmärtää että lapsenlapset ovat joillekkin isovanhemmille kaikkikaikessa,ja mielestäni lapsi ei voi saada lähisukulaisiltaan liikaa rakkautta.Meidän tytär, kohta 1 vee on aina tiistaisin anopilla ja appiukolla koko mun miehen työpäivän kylässä ja täytyy myöntää(vaikka en aina haluaisikaan), että sillä kolmikolla on aina ihan älyttömän hauskaa!!Ja sitten kun neiti haetaan pois on ihan älyttömän ihanaa kun tyttö rutistaa ja halaa ja huomaan että miehen kanssa ollaan tytölle kuitenkin kaikkein tärkeimmät!Appivanhemmat kyllä kieltämättä ottavat aina välillä hieman pannuun hössötyksellään mutta lapsen kanssa he ovat kyllä aivan ihania..sitten kun annoin heille vaan siihen tilaisuuden!

 

Ihan ymmärrettävää. Varsinkin jos et itse ole heitä kutsunut ym. ja kehtaavat vaatia tulemaan kerran viikossa käymään!!
Minunkin puolen suku näkee lastamme harvoin ja vaikka on ärsytänyt se viikon-parin välein näkeminen, kehtaavat vielä valittaa että näkevät niin harvoin.
Tein kyllä asialle lopun. Nyt näkee joka sukulainen yhtä paljon ja siitä pidetään kiinni, ei mitään etuoikeuksia sen perusteella asuuko lähempänä vai vähän kauempana.
Ja kun niistä pääsisi edes eroon, mutta ei. Aina pitää juoruta vaikka päivittäin oltaisiin nähty ja sittenkin valitettiin.

Sano suoraan vaan kuinka asia on.
Meilläkin laitettaisiin mieluummin hoitoon ulkopuoliselle koska anoppilasta ei pääse pois! Eikä ihmisen voimat millään viitsisi riittää siihen jatkuvaan kyselemiseen ja utelemiseen mitä seuraa AINA! Pitäisivät huolta omista asioistaan. Muuten siis ovan aivan ihania, mutta pinna on mennyt kun koskaan ei saa olla rauhassa! Ellei käydä niin soitellaan ja viestitellään, esim. "Pistäkää äkkiä kolmonen päälle siellä on sääselostajalla kamala punainen puku!!" ...jaahas. Vai niin. Paljon kiinnostaa....

Heh. Anteeksi.
Mutta ymmärrän kuinka rasittavaa tuo on, kannattaa sanoa suoraan mitä ajattelet tai ainakin näyttää se heille hyvin selvästi.

 

Mulla on ainakin kivat anoppi ja appiukko. Lapsia on 2, tyttöjä, 2 ja 3vuotiaat ja kolmas tulollaan heinäkuussa. Tytöt on anopilla päivähoidossa, olleet vuoden verran,eikä oo mitään ongelmia. Anoppi tykkää puuhailla lasten kanssa, ollut aiemmin perhepäivähoitaja.. ja ennen kaikkea lapset tykkää mummostansa ylikaiken!!

 

Niin toiset voivat ollla vihaisia siitä että käyvät....
Minun anoppini on taas sairas, vähävarainen, mutta siis mukava. Ymmärrän kyllä että hän valittaa, mutta ei hänellä ole paljon ihmisiä ympärillään.
Hän asuu 120km päässä. Ja tässä on ikävä sanoa että ei minun ole tullut käytyä mieheni kanssa siellä. Meidän lapsi ei niin sanotusti tunne toista mummiaan.
Mies on katkera kun oma äiti ei ole huolehtinut hänestä lapsena.

 

toi oli kuin minun tekstiä. määkään en jätä mielellään esikoistani hoitoon anopin ja apen luo, koska en luota heihin. mä suoraan sanoen inhoon heitä, mut lasten takia ollaan läälään lää. Nuorimpaa ne ei viel ota hoitoon, koska he itse ilmoittivat et ottavat sitte hoitoon kun lapsi osaa puhua jne.
Mulle ehkä ei anoppi niinkään ole este mut se appiukko, mulla kiehuu aina kun mä vaan nään hänet. Arvostelee mun ulkonäköä jne.
Tässä yhden kerran vein 3 tunniksi hoitoon esikoisen ja melkein itku silmässä vein hänet sinne miehen kaa. tuntu tosi pahalta!

 

minä veisin mielellään anopille kylään lapsi hoitoon jos vaan anoppi huolis mutta häntä ei kiinnostaa hoitaa meidän lapset mun äiti taas asuu niin kaukana ettei sinne viihti viedä..

joten jos kerran on anoppi/ mummut joka olis innokkaita hoitamaan niin viekää ihmeessä jos se kerran on mahdollista... koska kaikilla ei oo sitä mahdollisuutta

 

=) ihana anoppi mulla tekis mieli :hug: ...

 

Mä olen ajatellut niin, että annan mahdollisuuden kaikille isovanhemmille. Minulle itselleni kaikki isovanhempani ovat olleet tärkeitä, joten haluan antaa lapselleni mahdollisuuden luoda kiinteä suhde omiin isovanhempiinsa (ja muihin sukulaisiin). Itsekin alussa aristelin jättää lastani anopille hoitoon (vaikka hänellä on itsellään ollut neljä lasta ja nyt 11 lastenlasta), mutta nykyään jopa pyydän,että tulisi leikkimään neidin kanssa. Sitä anoppini kyllä tekeekin aina kun töiltään ehtii, käyttää tyttöä pitkillä kävelylenkeillä, on lapsen( tai koiran)vahtina aina kun mahdollista.
Muut isovanhemmat asuvatkin kauempana, mutta heidänkin luonaan käydään säännöllisesti. Oman äitini luona pyrin aina järjestämään omia menoja niin, että äitini ja tyttäremme saavat olla hetken keskenään. Isoisät ovatkin sitten arempia ottamaan tyttöä hoitoon, heille tuntuu riittävän tuo kyläily puolin ja toisin.
Tuo lapsen ja isovanhemman suhteen kehittyminen on aivan ihanaa katseltavaa. Ihanaa kun tyttö (2v.) tänäänkin hihkui, että saa näyttää paidassa olevaa tähteä tuffalle (isäni), kun oli sinne tänään isänsä kanssa menossa.
Kyllä kannattaa isovanhempien antaa luoda hyvä suhde lapsenlapsiinsa, jos se suinkin vain on mahdollista. Se on myös lapselle itselleen merkityksellistä.

 

Mulla tuntui alussa tosi pahalta kun vauva meni anoppilaan käymään ja kun oli ensimmäiset piparit siellä maistellut ja ainoat pulautuksetki oli menny mummin päälle..Näitä oli paljon ja olin vaan mustis mun kullastain...Nyt oon vaan tyytyväinen kun auton perävalot näkyy ja saan omaa (siivous)rauhaa

 

Jännä homma et anopeista puhutaan paljon monenlaista ... Oma tilanne on se että omat vanhemmat ei kovin helposti ota lapsia hoitoon ( tyttöjä 4 ja pian 2 v . ) ja jos ottavat niin aina kuuluu jotain narinaa jälkikäteen ... Tytöt ei osaa sitä tai tätä tai jotain muuta vastaavaa . Anoppi ja appi taas ottaisivat koska tahansa ja sitä narinaa ei jälkikäteen kuulu .Mutta kun ei aina viitsisi niitäkään vaivata ... Muutenkin oon paljon mieluummin anoppilas käymäs kuin kotonani ettei tuu taas paha mieli ja sellainen olo et oon huono äiti...

 

Älä ainakaan lapselle tee hallaa vaan antaisit lapsen olla isovanhempien kanssa niin paljon kuin mahdollista! Ihanaahan se on, että isovanhemmat haluavat nähdä lasten lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssaan! Samallahan te voitte miehen kanssa ottaa yhteistä aikaa!

Minä puolestani toivon, että miehen vanhemmat jotenkin tämän lapsen myötä (kunhan tämä syntyy ensin) lähentyvät meihin niin, että kävisivät useammin kylässä ja hoitaisivat ja rakastaisivat vauvaamme. Asuvatkin vain 5 kilometrin päässä, mutta saattaa mennä kk ettei edes kuulumisia kysytä saati nähdä. Omat vanhempani asuvat yli 100 km päässä ja silti näemme heitä useammin (vaikka heillä on jo paljon lapsenlapsia ja miehen vanhemmille tämä on eka).

Harvoin appivanhempien kanssa tullaan todella hyvin toimeen, aina on jotain erimielisyyksiä (ainakin mielessä ärsyttää), mutta lapset eivät ajattele niin elleivät vanhemmat avita sitä!

 

Itselleni tunteesi ovat tuttuja..Meillä 3-vuotias tytär ja on aina vastenmielistä antaa tytärtäni hoitoon hänelle. Minä ja hän emme ole erityisen läheisissä väleissä, lisäksi en ole mielestäni mitään anopille, arvostelee omilla puheillaan ja yrittää tuoda mummia, eli siis itseään enemmän esille koko ajan puheissaan tyttärellemme. Se on ollut raivostuttavaa, lisäksi omaa pahaa oloa lisää se että oma äitini on kuollut.

Meillä tyttäremme on ollut mummillaan hoidossa joskus illalla, jos käymme jossain ja sitten anoppi on ollut pienenä hoitamassa häntä, kun olen ollut pari kertaa sairaalassa. Tyttäremme ei ole, -anopin toiveista huolimatta ollut vielä kertaakaan mummilla kokonaista yötä. Ajattelen aika paljon heidän suhdettaan ja että kuitenkin tyttärelläni pitäisi olla oikeus omaan ainoaan elossa olevaan mummiinsa. Ja tiedän, että olen osittain itsekäs ja pitäisi sulkea välillä korvat anopin höpinöiltä, ettei pahoittaisi mieltään. Mutta olisi tietysti helpompaa jos meidän kahden suhde voisi olla avoimempi. Muuten näämme ehkä pari kertaa kuussa, joskus harvemmin, joskus useammin.

 

Miun anoppini taasen haluaa puuttua liikaa lasteni kasvatukseen ja kokeneena tuputtaa mitä ihmeellisimpiä kasvatusneuvojaan. Sen lisäksi kun meillä on melko erilainen elämänkatsomus, enkä halua esim että lapseni oppivat anopin puhekielen jossa jokatoinen sana on v...u tai s...tana. sen lisäksi hän on ketjupolttaja sisätiloissa. BUENO!!

 

Hih, jutut on aikaskin huvittavia ajatellen meidän ensi syksyä.. olemme "hankkimassa" mieheni äitiä tuolta etelän lämmöstä meille ainakin 3kuukaudeksi hoitamaan lastamme. minusta tilanne olisi ihanteellinen, ei tarvisi kuljetella pientä mihinkään hoitoon ja anoppi tekee kaiken kotona, vaikkakaan en todellakaan oleta hänen kaikkea tekevän mutta tiedän että tekee. riitoja ei varmasti tule, emme puhu samaa kieltä mieheni on aivan mammanpoika eikä anoppi sitä käytä hyväkseen minua vastaan.. tiididii.. siinäpä teille supisuomalaisille kauhutilanne, anoppi asumaan kotiinne! huiii!

 

minkä ikäinen ap:n vauva on ja onko esikoinen? jos ikää ei vauvalla vielä paljoa ole ja varsinkin jos se on esikko, toi taitaa olla tuttua kaikille siinä vaiheessa oleville äideille.
vaikka meillä nuorinkin on "jo" 1½v, mulle teettää vieläkin vaikeuksia antaa muksuja ylipäätään kenellekkään hoitoon, ja todella paljon mielummin annan ipanat omille vanhemmilleni ku anopille. syytä tohon en tiedä, tuun kuitenkin anopin kanssa loistavasti toimeen. kait omiin vanhempiin on elämän aikana syntyny tietynlainen perusluottamus, ja itse kokemuksesta tietää lastenkasvatustyylin, joten sinne on helpompi antaa.

 

Mä luulen, että kaikki äidit "antavat" lapsensa mielummin hoitoon oman äidin luokse. Mulla oli ihan hyvät välit anopin kanssa niin kauan, kunnes perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Siitä alkoi se neuvominen ja kylään tunkeminen. Jos ei meille sattunut sopimaan silloin, kun hän halusi niin voi luoja kuinka maailma kaatu ja miniä on kieltänyt kylään tulemasta. Ymmärrän kyllä, että hän oli yksinäinen ja lapset olivat ainoa virike, mutta silti se oli rasittavaa...Miksi pitää elää lastensa elämää eikä omaansa...Mun oma äiti ei ole ikinä tuputtanut neuvojaan tai puuttunut meidän elämään. Se on tiennyt, että kyllä mä kysyn, kun apua tarvitsen... Ja kun lapset ovat hänen luonaan, heillä on samat säännöt, kun kotona. Tietysti mummi niitä hellii ja lellii järjellä. Vanhin lapsi oli anopilla hoidossa pienempänä. Mutta muut, kun syntyivät alkoi ikä hänellä painaa ja näki ettei hän niiden kanssaan olisi jaksanut olla, niin ei liiemmin pyydeltykään...Ja siitäkin tuli sanomista, mutta kun ei luottanut ja aina oli sellanen pelko että jos jotain sattuu...Nuorimmaisen oltu alle kuukauden ikäinen hän sitten nukkui pois. Onneksi kerkesi pienen prinsessan näkemään...

 

\

Mulla on ainakin kivat anoppi ja appiukko. Lapsia on 2, tyttöjä, 2 ja 3vuotiaat ja kolmas tulollaan heinäkuussa. Tytöt on anopilla päivähoidossa, olleet vuoden verran,eikä oo mitään ongelmia. Anoppi tykkää puuhailla lasten kanssa, ollut aiemmin perhepäivähoitaja.. ja ennen kaikkea lapset tykkää mummostansa ylikaiken!!

Mullaki tosi kivat appivanhemmat mielellään ottavat hoitoon kaikki kolme paremmin kuin omat vanhempani...
anopin kans ollaan erittäin hyviä ystäviä puhutaan melkeinpä kaikesta..

 

Noh minun anoppi sai kuulla viikko sitten että hänestä tulee isoäiti...Hyvin onnellinen anoppi kuulemma oli ja mennyt onnesta sekaisin mutta minusta on hyvin outoa ettei hän ole vielä minulle,odottavalle äidille soittanut ja toivottanut onnea.
Ja samaan hengenvetoon oli anoppi muistanut vielä mainita kun sulhoni hänelle soitti että sulhon sisko on yrittänyt saada lasta jo 1,5vuotta...Eikö sitäkin olisi voinut kertoa joku toinen päivä eikä juuri silloin kun meidän onni oli huipussaan?

 

Mulla on ihanat anoppi ja appiukko! Näitä lukiessani huomaan, miten onnellinen siis olenkaan. Nyt asutaan n. 100 km päässä toisistamme, mutta kesällä me laitetaan talomme myyntiin ja muutetaan anoppilaan! Vanhalle parille tehdään oma asunto talon päätyyn, siis rakennetaan lisäsiipi heille, ja mieheni kotitalo remontoidaan meille kodiksi. Yhtään ei arveluta se, että mummula on samassa pihapiirissä. Tiedän, että jos jotain sanomista tulee, niin me voidaan sanoa suoraan mikä ahistaa, eikä siitä sitten sen kummemmin loukkaannuta. Ja lapsille on ihanaa kun on läheiset ja hyvät välit isovanhempiin, se on jotakin korvaamatonta.