Annatteko lapsenne keskeyttää keskustelunne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pipana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pipana

Vieras
Jos esim olette kylässä ja keskustelette vanhempien kanssa niin annatteko lapsenne keskeyttää juttunne jos hänellä on jotain asiaa? Tai kuinka monta kertaa annatte lapsen niin tehdä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kismett:
No kyllä ne valitettavasti niin tekevät vaikken "lupaa" antaisikaan.

Mutta kiinnitättekö joks kerta siihen huomion ja rupeatte keskustelemaan lapsen kanssa?

No en. Sanon että älä höpöttele, äiti juttelee nyt XXX:n kanssa. Jos siis jotain samaa jankkaa kuten usein tekee.
2,5v.
 
Lapset kyllä puhuu silloin kun on asiaa, eli keskeyttävät ihan ilman lupaa(kin). Se asia on heille sillä hetkellä hyvin tärkeä.

Mutta jokakerta ei aikuisten tarvitse keskeyttää puhettaan, vaan voi siinä välissä sanoa lapsille että nyt odota pieni hetki ja tietysti sanotaan se ettei saa keskeyttää kun aikuiset puhuu, tai jos aikoo keskeyttää täytyy lupa pyytää muutenkuin hokemalla/huutamalla.
 
Jos tulee keskeyttämään, niin sanon että oota kun me puhutaan nyt xxxxx kanssa asia loppuun, sitten voit kertoa. Jos asia on jotain "äiti mua pissittää", niin ohjaan hänet vessaan juttelun lomassa.
 
tehokkain tapa opettaa lapsi rasittavaksi jankuttajaksi ja huonoksi keskustelijaksi on se ettei hänen asiaansa huomioida mitenkään.

Jos lapsi keskeyttää sanon että odota hetki, ja kun asia on ohi kuuntelen lasta. Enkä niin eten ole huomioivani lasta mitenkään. Tuttavani tekee näin,ja lapsi eiku jankuttaa vieressä äiti äiti äiti äiti...ja kokoajan isommalla äänellä. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja pipana:
Jos esim olette kylässä ja keskustelette vanhempien kanssa niin annatteko lapsenne keskeyttää juttunne jos hänellä on jotain asiaa? Tai kuinka monta kertaa annatte lapsen niin tehdä?

En anna.. Mä en voi sietää sellasia lapsia, jotka on kasvatettu siihen, että saa keskeyttää.. Ja meillä on lapset pienestä asti oppineet, että jos aikuiset puhuu keskenään, tai oon vaikka puhelimessa, niin sillon ei oo asiaa..
Eri asia on tietty, jos jotakin sattuu tms..
On hyvin rasittavaa koittaa puhua jonkun kanssa, jonka lapset keskeyttää sekunnin välein ja äiti antaa tehdä niin -keskustelusta ei tuu mitään.. Mä suoraansanottuna vältän sellasia perheitä...
 
Ok, itse olen kanssa samaa mieltä, että lapset saa keskeyttää,mutta jos on oikeasti asiaa ja tosiaan pitää odottaa omaaa vuoroaan hetken aikaa. Monestikkaan se lapsen asia ei ole niin tärkeää että ei voisi opettaa omaa vuoroaan vaikka se lapsesta siltä tuntuisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kismett:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kismett:
No kyllä ne valitettavasti niin tekevät vaikken "lupaa" antaisikaan.

Mutta kiinnitättekö joks kerta siihen huomion ja rupeatte keskustelemaan lapsen kanssa?

No en. Sanon että älä höpöttele, äiti juttelee nyt XXX:n kanssa. Jos siis jotain samaa jankkaa kuten usein tekee.
2,5v.

näin meilläkin
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kismett:
No kyllä ne valitettavasti niin tekevät vaikken "lupaa" antaisikaan.

Mutta kiinnitättekö joks kerta siihen huomion ja rupeatte keskustelemaan lapsen kanssa?

voi kauheeta, onko joku nyt sillai tehnyt ? kauneeta kamalaa voieiapua..

Alkaa olemaan jo kulunut juttu tuo, hokemasi joten vaihda virttä :) Olisi joskus kiva huomata, että sinullakin olisi mielikuvistusta.
 
Tarkistan kalenterista....

Yrittää keskeyttää keskimäärin 14,8 kertaa kun juttelen vieraiden kanssa.
Reagoin asiasta riippuen 1-197:nnellä kerralla keskeytysyritykseen.
Juttelen lapsen kanssa tai jätän juttelematta asiasta ja tilanteesta riippuen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ryysyrannan rinsessa:
tokihan lapsen pitää opetella odottamaan vuoroa, mutta ei se "odota hetki" sanominen lapselle asiaa niin pahasti etteikö se olisi sen arvoista ettei tarvitse jankutusta kuunnella :D

Juu tietty on hyvä sanoa se odota hetki jotta lapsi teitää että jossain vaiheessa kuunnellaan.
 
Mua ärsyttää soittaa yhdelle kaverille, kun se alkaa aina kesken juttelemaan lapselleen. Muutenkin on paljon aikuisia ihmisiä, jotka alkavat ihan surutta puhumaan toisten päälle, se on todella epäkohteliasta ja moukkamaista. Joillain ihmisillä ei vaan ole mitään käytöstapoja.
 
No hyviin tapoihin ei kuulu että keskeytetään, eli en missään tapauksessa anna keskeytttää elleli ole sellainen asia että ihan ihan pakko sanoa, tyyliin joku vaarassa, pissa tulee eikä löydä vessaa tms.
Mua sitten ärsyttää sellaset vanhemmat jotka ei välitä kun lapsi keskeyttää, tai yrittää kokoajan olla keskustelussa mukana omalla tyylillään. Jos esim puhutaan ruuasta, ni lapsi pyrkii mukaan KOKOAJAN kertoen omista ruokailukokemuksistaan, ja sillon kerran ku pälä pälä.. Mää en tajua tällasta yhtään. EIhän siitä aikuisten keskustelemisesta tule yhtään mitään jos pitää vaan lapsen juttua tai keskeytystä kuunnella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Tarkistan kalenterista....

Yrittää keskeyttää keskimäärin 14,8 kertaa kun juttelen vieraiden kanssa.
Reagoin asiasta riippuen 1-197:nnellä kerralla keskeytysyritykseen.
Juttelen lapsen kanssa tai jätän juttelematta asiasta ja tilanteesta riippuen.

Tarkista samalla jäikö joku pilleri ottamatta :)
 
En ymmärrä miten ketjussa väitetään ettei anneta keskeyttää mutta silti tuntuvat lapset vaan toistamiseen keskeyttävän. Meillä ei ole annettu keskeyttää muuta kuin tärkeissä asioissa ja kyllä lapset on sen oppineet hyvin eli ei tarvitse enää miettiä annanko keskeyttää. Kotona puhutaan päälle keskenämme ja kovaa, mutta vieraitten kanssa ollessa lapset tietää ettei keskeytetä, saati jos olen puhelimessa.

Kyllä itseäni rassaa kun vähistä rahoistani ystävillle soittelen ja puolet ajasta menee siihen että juttelevat lapsilleen siinä lomassa.
 
Tuttavaperheessä lapset menevät aina aikuisten edelle keskusteluissa. Lapset ovat tottuneet saamaan huomioo heti, kun sitä pyytävät. Jos joskus käy niin, että äiti ei ehdikään heti reagoimaan, niin ääni nousee.

Usein asia on vain sitä, että halutaan se äidin huomio pois vieraasta (kun normaalisti äiti ei muuta tee, kuin huomioi lapsia).

Tämä rassaa itseäni varmaankin sen vuoksi, että minulle lapsuudessa tehtiin selväksi, että aikuiset puhuu- lapset on hiljaa. Silloin ei keskeytetty ja odotettiin vaikka maailman tappiin sitä hetkeä, että sai asiansa kertoa. Ei sillä,että sekään hyvä olisi, mutta joku kohtuus sentään.
 

Yhteistyössä