Toivottavasti mun mukelo sitten teininä (tai mieluiten vaikka jo 10-vuotiaana!) nukkuu vapaa-aamuina pitkään, niin voi itsekin huoletta nauttia elämästä valvoen ja nukkuen.
Kauhea vääryys ensin kärsiä pikkulapsiaika aikaisista aamuherätyksistä (klo 08-09) ja sitten vielä valittaa, jos se sama tyyppi myöhemmässä elämänvaiheessaan nukkuukin muutaman tunnin pidempään.
Musta tuntuu aina ennen kahta nukkumaan mennessäni, että elämäni menee hukkaan.
Ja samalta tuntuu, kun herään aamulla klo 06:00 viettääkseni päiväni töissä.
Illalla pitää taas mennä jo ennen kahtatoista nukkumaan, mikä on niin helvetillistä elämän hukkaan heittämistä, että itkettää ajatellakin.
Harmi vain, että yhteiskunta pyörii aamuihmisten säännöillä. Ja minunlaisen yöihmisen elämä valuu kuin vessanpöntöstä alas. Eikä tämä ole mitään dramatisointia, sillä se oikeasti tuntuu siltä.
Yritän vain olla ajattelematta ja koetan miettiä, olisiko mitään järkevää keinoa tienata leipänsä niin, että voisi heittää vähän vähemmän elämää hukkaan (8-16 työaika click-click-boom).
Mun lapsuudenkodissa sai myös valvoa ja nukkua niin pitkään kuin huvitti, paitsi siivouspäivinä piti herätä jo kymmeneltä.
Eikä siinä meidän arki kärsinyt tai ruokailut. Ei meillä kyllä edes yritetty pitää mitään armeijakuria. Mun äiti on sellainen boheemi ilopilleri ja aina nauraa, ettei se olisi kyennyt sellaiseen. Saati, että sillä olisi ollut halua siihen.
Peruslause jonka kuuli sen suusta isän lähtiessä työmatkalle oli "huh, se lähti/lähtee huomenna, voidaan taas ottaa rennosti".
