Anna Wahlgrenin tyttären paljastuskirja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sillälailla"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miten tuo nainen on noussut kasvatusguruksi? Itsekin olen yksinhuoltaja ja lapsilla eri isiä, mutta.. Tuo nainen (googlesta löytyneissä jutuissa, josko paikkansakin pitävät) on polttanut kaikki raskausajat (jopa suositellut sitä), ollut alkoholisti, jättänyt lapsensa hoitoon vähän kelle sattuu ja vaihtanut miehiä aikalailla koko ajan, kun on 7 avioliittoakin ehtinyt pistää pystyyn ja purkaa. Missä kohtaa joku on edes pitänyt kyseistä äitiä "täydellisenä"!?
 
Kun esikoisen syntyi vuonna -90, yritin noudattaa Wahlgrenin Lapsikirjan neuvoja.

Minusta siinä oli monia hyviä ajatuksia, esim. siitä, että lapsen pitää päästä osallistumaan "oikeisiin töihin", tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tästä olen pitänyt kiinni muidenkin lasteni kasvatuksessa.

Olisi mielenkiintoista lukea tuo tyttären kirja. Kurjaa, kun Anna melkein tuntui ystävältä tuolloin, kun lueskelin hänen kirjaansa yöimetyksillä ja huonosti nukkuvaa esikoista nukutellessa.

Mutta asioissa on niin monta puolta... Tyttärenkään kertomus ei välttämättä ole koko totuus.
 
Kun esikoisen syntyi vuonna -90, yritin noudattaa Wahlgrenin Lapsikirjan neuvoja.

Minusta siinä oli monia hyviä ajatuksia, esim. siitä, että lapsen pitää päästä osallistumaan "oikeisiin töihin", tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tästä olen pitänyt kiinni muidenkin lasteni kasvatuksessa.

Olisi mielenkiintoista lukea tuo tyttären kirja. Kurjaa, kun Anna melkein tuntui ystävältä tuolloin, kun lueskelin hänen kirjaansa yöimetyksillä ja huonosti nukkuvaa esikoista nukutellessa.

Mutta asioissa on niin monta puolta... Tyttärenkään kertomus ei välttämättä ole koko totuus.

Haastateltu tytär sanoi, että hänen sisaruksillaan voi olla erilainen näkemys kuin hänellä, mutta että hän itse koki lapsuutensa olleen turvaton yms. Samoin sanoi että kulissit piti pitää pystyssä, kun äiti oli julkisuudessa kirjansa vuoksi. Esim jos tuli mediaa käymään, piti hymyillä ja olla iloinen, vaikka ei olisi yhtään huvittanut.
 
Aikanaan luin tuota kirjaa. Siellä oli joitakin hyviä ajatuksia, esim. miten lapsi otetaan mukaan kotitöihin. Mutta oli paljon sellaista, jota en sulattanut. Yleensäkin mulle tuli kirjasta sellainen olo, että kirjoittaja oli sen kirjoittanut oikeuttaakseen omat kasvatustapansa. Mutta suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tunnen mä muutenkin joitakin kasvatusalan ammattilaisia, joiden omien lasten kasvatus on mennyt täysin metsään.
 

Yhteistyössä