Anna anteeksi...

Et ymmärtänyt, tai ehkä tiesit kuitenkin, miksi itkin. Miksi itkin, kun viimeisen kerran turkkiasi kiiltävää silitin. Otin kaulasta kiinni, hiljaa rutistin, viimeisen kerran. Sinä nuolaisit kättäni pehmeällä kielellä. Olit rauhallinen ja häntäsi heilui laiskasti. Ne ovat viimeiset muistoni sinusta, meidän kahden keskiset.

Katsoin, kun nousit autoon, lähdit viimeiselle matkalle, en tiennyt sitä vielä.
Olit minulle ystävä, turva, huolen aihe, murhe, silti niin rakas, uskollinen. Sinä rakastit ja palvoit minua liikaa. Et voinut elää ilman minua, vaikka meidän oli pakko erota. Se repii sydämeni palasiksi. Tiedän tuskasi määrän, mutta onneksi sitä ei kestänyt kauan. Ikäväsi oli sanoin kuvaamaton. Mutta minä itkin vielä enemmän.

Minä jouduin tekemään päätöksen, joka ei ole helppo. Se on julma, inhottava, kauhea päätös, kun koira täytyy viedä viimeiselle matkalle. Minä yritin etsiä sinulle paikkaa, mutta se olisi ollut sinulle vieläkin tuskallisempaa. Mietin kaikki keinot, niitä ei enää ollut.

Sinä lähdit sateenkaari sillalle, vapauteen. Odota minua siellä, sillä kaikki me sinne joskus tulemme. Sinä kaunis, uljas, rakas. Sinä itsepäinen, hassu. Ruumiisi on nyt pelkkää tuhkaa, mutta sinä olet vapaa. Minä en, minä itken.

 

:'( :hug:

 

:hug:

 

*halaus*

 

oih :'( tuli ihan viime elokuu mieleen kun meidän vanhus lähti viimeiselle matkalle.

 

:hug:

 

Miksi näin??

 

:'( :hug:

 

:'( :'( :heart: :hug:

 

Surullista. Se on niin kauheeta kun eläimen menettää johon on kiintynyt

 

Miksi näin??

Joskus ei vain kertakaikkiaan löydy sopivaa uutta kotia eroahdistuksesta kärsivälle koiralle. Koira ei voinut enää asua meillä.