Pitkänlinjan kotiäiti minäkin. Vanhimmainen täyttää tänävuonna 16 ja kuopus on 2v. Masussa kasvaa kuudes kullannuppu. Vain muutaman kuukauden olen välillä käynyt töissä ja lasten ohella koulu loppuun, mutta muuten olen ollut kotona vuodesta 1992. Mietin täs, et taitaa tulla mulle 40 ikävuotta täyteen, ennen kuin tästä mihinkään töihin lähden, jos lähden. Olen kotiäiti ja urani huippu on kai siinä, että kaikki lapset kasvavat tasapainoisesti omista erityisjutuistaan huolimatta. Ei mitään vakavia ongelmia, mutta tätä tavallista, puheterapiaa yms. Osaa on kuskattu osapäivätarhassa ja nyt on eskarissa yksi. en oiken osaisi kuvitella arkeani muuten, kuin olemalla äiti.
Kotiäidin palkka rahassa on olematon, arvostus vaihetelee, kovin ihmeellistä työtodistusta siitä ei saa, ansioluettelo on lyhyt ja ytimekäs, mutta se, mitä siitä saa oikeasti, ei ole rahalla mitattavissa ja on sitä oikeaa rikkautta. Ei raha rakkautta ja onnea tuo. ehkä raha helpottaa elämää, mutta ei sillä voi ostaa sitä, mitä kotiäiti oikeasti saa.
Ei jokainen päivä tietenkään ole ruusuilla tanssimista. Tai oikeastaan se juuri on sitä. Ihania punaisia hetkiä ja piikkejä sopivasti. Jotkut sanoo, et mulla ei ole koskaan omaa aikaa viiden ja kesällä kuuden lapsen kans. Onhan minulla. Jokainen hetki on minun omaa aikaa. Eri asia on se, miten sen käytän.
Isot lapset ovat paljon jo omissa jutuissaan. Vitosluokkalainen viihtyy kavereidensa kans, eskari touhuaa omiaan ja pikkuneiti viihtyy itsekseen ja äidin kanssa puuhastelee innokkaasti mitä ikinä teenkin. Iltasella on hetki hiljaista, pikkuneiti saattaa nukahtaa kainaloon ja töistä vsynyt mies nuokkuuu sohvalla ja hänen kainaloon on mukava käpertyä. En vaihtaisi tätä elämää mihinkään.
Minunkin äiti on huolissaan eläkekertymistä ja ties mistä, mutta minä jostainsyystä en. En ole koskaan tottunut suuriin rahamääriin, niin uskon pärjääväni myös eläkkeellä. Hän murehtii myös jaksamistani, taitaa unohtaa, että on itsekkin suurperheen äit. Tosin vain yksi enää kotona.
Onhan tämä joskus sellaista kurahousurumbaa, että voi kuvitella mennä välillä töihin "lepäämään", mutta siltikin koti on parempi vaihtoehto. Asutaan maaseudulla ja pimeään taloon keskelle pimeää metsää ei varmasti kenenkään olisi kiva tulla. Viihdyn täällä.
Haluan olla laittamassa lapset kouluun ja olla ottamassa heitä vastaan. Kuljettaa harrastuksiin ja olla heille 100% äiti. En moiti heitäkään, jotka ovat valinneet työssäkäynnin kotona olon sijaan. Sehän on jokaisen oma päätös ja toisekseen, ei kaikki voi jäädä kotiin.
angelmum, syvä osanottoni. Meilläkin on kaksi pikkuista enkeliä ja yksi isompi enkeli tuolla rajan toisella puolen. Ne pienet ovat ikuisesti sydämessä ja ajatuksissa.