Älytön tilanne... isän "salasuhde"

[evyta]

Tausta on tämä: Keski-ikäiset, jo vanhuutta lähestyvät vanhempani muuttivat asumuseroon reilu vuosi sitten, pitkään oli takana jo huonoa aikaa liitossa, ja olimme kaikki tilanteesta helpottuneita. Avioeroa eivät ole laittaneet vireille, ainakaan toistaiseksi. Asuvat vain eri osoitteissa.

Vanhempani asuvat eri paikkakunnalla, noin kerran kuussa vierailemme siellä lasten kanssa. Melko pian asumuseron jälkeen isäni asuntoon alkoi ilmestyä selvästi jonkun naisen tavaroita, mistä olen ihan varma, ettei ole siellä ennen olleet. Mm. pieniä koriste-esineitä, naisen kosmetiikkaa suihkun hyllyissä jne., ei epäilystäkään.

Isäni ei ole mitenkään asiaa kommentoinut, enkä ole noista tavaroista mitään kysellyt. En tiedä luuleeko, ettemme huomaa mitään? On kyllä tyypillistä "hajamielistä" tyyppiä, joten saattaa oikeasti luulla, ettemme huomaa mitään.

Antaisiko vaan olla, vai mitä? Ihan ahdistava olo tulee nykyään kyläillessä, kun vieraat tavarat vain lisääntyy.

Pelkään myös, että siellä "tuppukylässä" pian äitini saa jotain kautta tietää myös, ja millaista loukkaantumista yms. siitä seuraa. Kun tosiaan eivät ole oikeasti edes eronneet...

 

["vieras"]

Lapset, aikuisetkaan, eivät ole osapuolia vanhempien keskinäisessä suhteessa. Eli minä en sinuna kantaisi huolta siitä, kuka tietää mitäkin tai kenellä on suhde kehenkin. Kokemuksesta ikävä kyllä tiedän, että 'tietäminen' on perseestä kun ei tiedä kuka tietää mitäkin . Mutta se ei ole onneksi sinun murheesi!

 

["vieras"]

mitä ne sulle kuuluu? tuskinpa äitis nyt niin tyhmä on, ettei suhteista tiedä, minkä takia luulet heidän eronneen????

 

[noooo]

Mä voisin kyllä kysyä ihan suoraan omalta isältäni. Musta ois ihan luontevaa kysyä, jos selkeästi huomaa naisen esineitä.

Ehkä isäsi toivookin sitä, että kysyisit jotain, jos on vaikea itse ottaa puheeksi?

 

[lucifer]

aikuisia ihmisiä ja vapaita kerran ovat jo asumuserossa. asia ei kuulu sinulle tai muille ollenkaan.

 

[evyta]

Tässä tapauksessa asumuseron pääsyy ei kyllä ole olleet suhteet, vaan pääsääntöisesti äitini sairaus, joka ajoi heidät erilleen... en toki mene vannomaan, koska isäni suhde on alkanut.

Olen kanssa tuota miettinyt, että odottaako isä oikein, että kysyisin jotakin?

 

[noooo]

aikuisia ihmisiä ja vapaita kerran ovat jo asumuserossa. asia ei kuulu sinulle tai muille ollenkaan.

Miksi asiasta ei voi kysyä? Puhutaanhan sitä paljon muustakin, niin miksi ei sitten tästä.

Mulle on ihan outo ajatus, että olisin itse tuollaisessa tilanteessa vaan "muina miehinä", enkä missään tapauksessa kysyisi mitään. Ettekö te puhu omien vanhempienne kanssa normaalielämässä tapahtuvista asioista?

Eihän se tarkoita sitä, että ap on aikeissa ryhtyä moralisoimaan tai arvostelee isänsä tekemisiä, vaan haluaisi vaan tietää missä mennään.

 

[lucifer]

Miksi asiasta ei voi kysyä? Puhutaanhan sitä paljon muustakin, niin miksi ei sitten tästä.

Mulle on ihan outo ajatus, että olisin itse tuollaisessa tilanteessa vaan "muina miehinä", enkä missään tapauksessa kysyisi mitään. Ettekö te puhu omien vanhempienne kanssa normaalielämässä tapahtuvista asioista?

Eihän se tarkoita sitä, että ap on aikeissa ryhtyä moralisoimaan tai arvostelee isänsä tekemisiä, vaan haluaisi vaan tietää missä mennään.

puhumme, totta kai asiasta voi kysyä jos kerran on pakko tunkea nokkansa toisen asioihin. on yksityisasioita jotka ei toisille kuulu. kyllä isä kertoo ja esittelee uuden puolisonsa kun aika on kypsä.

 

[Birgitte]

Tässä on jo useampi todennut saman asian kuin minäkin: asia ei kuulu sinulle, älä kanna siitä huolta. Sinä et ole isäsi vartija, eikä äitisi mielenterveys ole sinun vastuullasi. Ainakin kuulostat aivan mielenterveyspotilaan tai alkoholistin lapselta, sitähän en tiedä oletko? Sinun on päästettävä irti alituisesta huolesta ja ahdistuksesta, etkä pääse siitä ikinä ellet ota välimatkaa.

 

[Madicken04]

Itse voisin hyvin kysyäkin. Jos tavaroita on noin esillä isä ei ilmeisesti ainakaan yritä peitellä asiaa. Kenties haluaisi kertoakin mutta ei oikein osaa tai uskalla kun ei tiedä miten lapset reagoisivat.

Siksi voisin ajatella kysyväni vaikka jostain tavarasta ihan uteliaana että mistäs tämä on peräisin, toinen voi sitten halutessaan avautua ja jos ei halua niin ympäripyöreän vastauksen jälkeen antaisin asian olla.

 

[evyta]

Tässä on jo useampi todennut saman asian kuin minäkin: asia ei kuulu sinulle, älä kanna siitä huolta. Sinä et ole isäsi vartija, eikä äitisi mielenterveys ole sinun vastuullasi. Ainakin kuulostat aivan mielenterveyspotilaan tai alkoholistin lapselta, sitähän en tiedä oletko? Sinun on päästettävä irti alituisesta huolesta ja ahdistuksesta, etkä pääse siitä ikinä ellet ota välimatkaa.

Kieltämättä huolehdin aika paljon vanhempieni asioista, koska menneinä vuosina on ollut niin paljon sairautta yms. Tavallaan olen iloinenkin isän puolesta, jos joku hänen kanssaan arkea jakaa, koska hänkin vanhenee ja emme itse asu kovin lähellä.

Lähinnä viittasin kuitenkin tuohon outoon tilanteeseen, kun selvästi huomaa että omassa lapsuudenkodissa joku muukin asuu, mutta isä ei mitään asiasta kommentoi.

 

[helpotusta]

puhumme, totta kai asiasta voi kysyä jos kerran on pakko tunkea nokkansa toisen asioihin. on yksityisasioita jotka ei toisille kuulu. kyllä isä kertoo ja esittelee uuden puolisonsa kun aika on kypsä.

Minusta taas tuntuisi todella oudolta, että jos isäni kodissa olisi esillä naisihmisen esineitä, ei mitenkään piilossa, ja en tietäisi kenen ne ovat (vaikka äidin olisivat...), niin olisin jotenkin ikäänkuin en näkisi niitä; teeskentelisin näkemätöntä??? Jos aivan erikseen urkkimatta näen jotain joka kiinnostukseni herättää, niin johan tietenkin kysyn. Esimerkiksi että käytätkö sinä näitä vai kuka...?

Näihin sitten vastaillaan kukakin tyylillään. Olen aina ajatellut, että ne jotka paranoidistesti pelkkää "uteluita" on aivan tasan yhtä hulluja kuin ne jotka oikeasti utelee ja stalkkaa kaikkian niitäkin asioita jotka ei heille kuulu. Joskus nuorempana tuo ihmisten erilaisuus vähän häiritsikin, mutta vanhenemisen myötä olen päättänyt että olkoot toiset miten ovat, minä olen sellainen kuin olen. Kyselen, jos näen jotain mikä kiinnostaa, jos joku siitä ottaa hernettä niin siinähän ottaa. Ja minun puolesta myös ne nuuskijat ja sälekaihtimen välistä kiinnostuneet saavat kaikessa rauhassa urkkia ja kattella, ei mulla tässä mitään salattavaa ole...

 

[lucifer]

Minusta taas tuntuisi todella oudolta, että jos isäni kodissa olisi esillä naisihmisen esineitä, ei mitenkään piilossa, ja en tietäisi kenen ne ovat (vaikka äidin olisivat...), niin olisin jotenkin ikäänkuin en näkisi niitä; teeskentelisin näkemätöntä??? Jos aivan erikseen urkkimatta näen jotain joka kiinnostukseni herättää, niin johan tietenkin kysyn. Esimerkiksi että käytätkö sinä näitä vai kuka...?

Näihin sitten vastaillaan kukakin tyylillään. Olen aina ajatellut, että ne jotka paranoidistesti pelkkää "uteluita" on aivan tasan yhtä hulluja kuin ne jotka oikeasti utelee ja stalkkaa kaikkian niitäkin asioita jotka ei heille kuulu. Joskus nuorempana tuo ihmisten erilaisuus vähän häiritsikin, mutta vanhenemisen myötä olen päättänyt että olkoot toiset miten ovat, minä olen sellainen kuin olen. Kyselen, jos näen jotain mikä kiinnostaa, jos joku siitä ottaa hernettä niin siinähän ottaa. Ja minun puolesta myös ne nuuskijat ja sälekaihtimen välistä kiinnostuneet saavat kaikessa rauhassa urkkia ja kattella, ei mulla tässä mitään salattavaa ole...

taitolaji jota moni ei osaa, onkin osata erottaa toisistaan yksityisasiat ja sitten asiat joita sopii udella ja urkkia

 

[plokiju]

Antaisiko vaan olla, vai mitä? Ihan ahdistava olo tulee nykyään kyläillessä, kun vieraat tavarat vain lisääntyy.

Todellakin.
Eiköhän se ole ihan ilmiselvää että vanhemmilla on uudet kumppanit/fuckbuddyt jos he kerta ovat eronneet? Ei tosielämässä sitä eropaperia tarvita tuohon.

 

[Madicken04]

En tiedä onko se nyt nokan tunkemista toisten asioihin tai merkki jostain omasta ongelmasta jos tuntuu että olisi kivakin tietää vanhempansa uudesta seurustelukumppanista? En siis meinaa että tuon takia yöuniaan menettäisi tai asia jatkuvasti muuten vaivaisi eikä sitä vanhemmalle tarvi mitään kuulusteluja pitää. Mutta jotenkin voisi silti olla kiva tietää.

 

[helpotusta]

taitolaji jota moni ei osaa, onkin osata erottaa toisistaan yksityisasiat ja sitten asiat joita sopii udella ja urkkia

Joo. Ja sinun vetämäsi rajat ne ovatkin ne ainoat oikeat, tietty.

Yksityisasiat ja sopivat asiat ovat vain asioita. Mikä on kunkin mielestä mitäkin suhteessa mihinkin milloinkin. Toki olen sen kommenteistasi täällä nähnyt, että yleensä ainakin toistaiskeksi juuri tämä nimimerkki on vakuuttunut täydellisyydestään, mutta ehkä se siitä helpottaa. Aina itse oikeassa olemista kun on hankala patentoida, vaikka sitä kieltämättä moni on yrittänyt.

 

[lucifer]

Joo. Ja sinun vetämäsi rajat ne ovatkin ne ainoat oikeat, tietty.

Yksityisasiat ja sopivat asiat ovat vain asioita. Mikä on kunkin mielestä mitäkin suhteessa mihinkin milloinkin. Toki olen sen kommenteistasi täällä nähnyt, että yleensä ainakin toistaiskeksi juuri tämä nimimerkki on vakuuttunut täydellisyydestään, mutta ehkä se siitä helpottaa. Aina itse oikeassa olemista kun on hankala patentoida, vaikka sitä kieltämättä moni on yrittänyt.

voi kuule, lucifer ei ole ikinä väittänyt olevansa täydellinen. hän on täysmaalaisjunnti, jonka on monta kertaa myöntänyt täällä, eikä häpeä sitä mitä on, eikä varsinkaan esitä muuta mitä on. en näe siihen mitään tarvetta.

 

[Madicken04]

taitolaji jota moni ei osaa, onkin osata erottaa toisistaan yksityisasiat ja sitten asiat joita sopii udella ja urkkia

Ja vanhemman uusi kumppani kenen tavaroita ilmestyy sinne vanhemman kotiin on aina automaattisesti asia josta ei sovi mitään kysellä?

 

["vieras"]

En tiedä onko se nyt nokan tunkemista toisten asioihin tai merkki jostain omasta ongelmasta jos tuntuu että olisi kivakin tietää vanhempansa uudesta seurustelukumppanista? En siis meinaa että tuon takia yöuniaan menettäisi tai asia jatkuvasti muuten vaivaisi eikä sitä vanhemmalle tarvi mitään kuulusteluja pitää. Mutta jotenkin voisi silti olla kiva tietää.

Samaa mieltä. Haluaahan vanhemmatkin yleensä tietää lastensa seurustelusta, tai ainakin useimmissa perheissä tuntuu olevan ihan normaalia että vanhemmille kerrotaan jos tapailee jotain tai sitten vanhemmat kyselee, että onko sillä rintamalla mitään meneillään jne.

Mä voisin kysyä jostain tavarasta, että kenenkäs tämä on, ja isä saisi kertoa tai olla kertomatta. En kuitenkaan pitäisi mitään saarnaa siitä että on vielä naimisissa tmv. koska ei ole lapsen asia puuttua vanhempiensa suhdekiemuroihin, kyllä aikuiset tietää mitä tekee. Ehkä kysyisin vaan, että tietääkö äiti, mutten enempää utelisi.

 

["hmh"]

[QUOTE="vieras";28280692]Samaa mieltä.

Mä voisin kysyä jostain tavarasta, että kenenkäs tämä on, ja isä saisi kertoa tai olla kertomatta. En kuitenkaan pitäisi mitään saarnaa siitä että on vielä naimisissa tmv. koska ei ole lapsen asia puuttua vanhempiensa suhdekiemuroihin, kyllä aikuiset tietää mitä tekee. Ehkä kysyisin vaan, että tietääkö äiti, mutten enempää utelisi.[/QUOTE]

Juuri noin varmaan tekisin minäkin.

Plus lisäksi. Jos lapseni kävisi isäni luona sekä äitini luona, valistaisin isääni, että lapseltani ei voi edellyttää mitään salassapitovelvollisuuksia.

Poikapuoleni erosi hiljattain vaimostaan. Välit ovat ymmärrettävästi kireät ja sanomista tulee heidän välilleen helposti. Ripeässä tahdissa poikapuoleni on nyt hankkinut uuden morsion ja uuden talon. Miestäni hän vannottaa olemaan vaiti lastenlasten äidin (siis sen poikapuolen ex-vaimon) suuntaan KAIKESTA. Ja epäilee, että mieheni tai minä olemme jotenkin paljastaneet hänen asioitaan hänen eksälleen. Voi herra ihme. Tässä seilaa kolme koululaista isänsä ja äitinsä väliä, ja aivan idioottimaista on olettaa että lasten pitäisi "salailla" asioita toiselta vanhemmaltaan. Meille herran asioista vaikeneminen on vallan helppoa, kun hänen eksäänsä ei juuri edes nähdä...

 

["Miili"]

Sen kummemmin vastauksia lukematta. Oletko onnellinen että isäsi on löytänyt uuden suhteen, vai etkö tykkää siitä ollenkaan. Jos olet isäsi puolesta onnellinen kysy asiaa häneltä. Saattaisi haluta esitellä uuden kumppaninsa Sinulle ja perheellesi.

 

[evyta]

[QUOTE="Miili";28280748]Sen kummemmin vastauksia lukematta. Oletko onnellinen että isäsi on löytänyt uuden suhteen, vai etkö tykkää siitä ollenkaan. Jos olet isäsi puolesta onnellinen kysy asiaa häneltä. Saattaisi haluta esitellä uuden kumppaninsa Sinulle ja perheellesi.[/QUOTE]

Oikeasti olen onnellinen, olettaen että uusi suhde on hyvä ja tasapainoinen. Isäni on saanut kokea aika kovia, ja suon hänelle vain pelkkää hyvää.

Äidin puolesta olen huolissani, miten asian ottaa. Hänellä on jo sairautensa kanssa ollut paljon sietämistä, ja saanut kokea jäävänsä ulkopuoliseksi monessa asiassa.