nytloppu
ruutiukko: Joo, ei saa toki yleistää. Koitan tähän tilanteeseeni etsiä helpotusta vetoamalla biologisiin "faktoihin"
katoppako miehiä on kahtaa sorttia, toiset tykkää saalistaa ja toiset käsitellä sitä saalistaruutiukko: Joo, ei saa toki yleistää. Koitan tähän tilanteeseeni etsiä helpotusta vetoamalla biologisiin "faktoihin"
no voisko se tämä sun mies olla tuota ensimmäistä sorttia?Harvinaisen hyvin sanottu kyllä.
Meilläkin alku oli erittäin "kipinöivä", mies halusi edetä todella nopeasti suhteessa, minä toppuuttelin,ja sitä jatkan edelleen, en halua mennä naimisiin. Kuinka voi innokas mies muuttua näin nopeasti täysin "kylmäksi"
Katkerimpina hetkinä olen epäillyt jo sitäkin, että oliko into edetä suhteessa tietoinen pyrkimys siihen, ettei sitoutuneessa suhteessa tarvitse enää rakastella..
tähän munkin ymmärrykseni loppuuruutiukko: Niin se taitaa olla.En ymmärrä vaan sitten sitä, miksi tälläiset ihmiset niin kovalla innolla haluaa parisuhteen, jossei se parisuhdeseksi nappaa?
Joo, mä olen yrittänyt. Ja oli tosi kivaakin, kunnes tajusin että mä olin taas ainoa yksinäinen siellä.. En vaan vissiin osaa käydä paikoissa joissa olis mun tyylisiä miehiä, ehkä siinä on se vika. : / Ja mitä tohon aloitteen tekemiseen. Niin en mä tiedä kenelle voisin mennä juttelemaan ja mitä ilman että nolaan itseni pahasti, ja ettei se mies ajattele mun olevan joku epätoivoinen luuseri. Ja musta kaikilla tuntuu olevan seuraakin, niin ei sellaisia "vapaita" miehiä edes löydä. Ja musta olis ihan kiva tutustu sillai kaverinakin vaan uusiin ihmisiin, miehiin siis myös.Alkuperäinen kirjoittaja alastulossa mättää;27465621:En usko, että sun luonteessa on yhtään mitään vikaa. Sun asenne on aika huono ja jos olet tosi epävarma nii se paistaa läpi vähän turhan vahvasti, jolloin karkotat kaikki ympäriltäsi. Seuraavan kerran, kun lähdet johonkin, vaikka sitte sinne baariin, niin pukeudu sellaisiin vaatteisiin josta pidät, joissa tunnet olosi hyväksi, meikkaa kevyesti, tai just niin miten normaalistikin, ei mitään sotamaalausta. Kun olet jo sinne mennessäsi omaitsesi, olo on paljon vapautuneempi, ole rohkea, mene ihmeessä juttelemaan jollekin ihanalle miehelle, ei se alotteen teko ole enää vain miesten tehtävä, naisetkin voi tehdä aloitteen
Tuossa boldatussa kohdassa tulee ilmi taas se, mitä ollaan yritetty sulle kertoa. Sulta puuttuu se itsevarmuus ja pidät itseäsi ihan mitättömänä. Miten sä nolaisit ittes jos meet juttelemaan jollekin? Marssit vaan jonkun miehen luokse ja juttelet sille niitä näitä, ei se tee susta mitään luuseria. Kyllä sen nopeasti huomaa kiinnostaako miestä vai ei. Harmi, kun taidat asua ihan erisuunnalla kuin mä, olisin lähtenyt sun kanssa muuten liikekannalle näyttämään kädestä pitäen miten homma toimii Edelleenkin se itsevarmuus on se kaiken a ja o.Alkuperäinen kirjoittaja Tiukun äiti;27466287:Joo, mä olen yrittänyt. Ja oli tosi kivaakin, kunnes tajusin että mä olin taas ainoa yksinäinen siellä.. En vaan vissiin osaa käydä paikoissa joissa olis mun tyylisiä miehiä, ehkä siinä on se vika. : / Ja mitä tohon aloitteen tekemiseen. Niin en mä tiedä kenelle voisin mennä juttelemaan ja mitä ilman että nolaan itseni pahasti, ja ettei se mies ajattele mun olevan joku epätoivoinen luuseri. Ja musta kaikilla tuntuu olevan seuraakin, niin ei sellaisia "vapaita" miehiä edes löydä. Ja musta olis ihan kiva tutustu sillai kaverinakin vaan uusiin ihmisiin, miehiin siis myös.
Jaa sielujen sympatiaa? Ei toi nyt vaan siltä ollenkaan kuulostanut, vasn lähinnä aivan karmealta. Myös ratkaisusi asiaan kuulostaa muulta kuin sielujen sympatialta.Peyote: Miksi ihmiet nyt yhdessä yleensä ovat? Kai se se rakkaus on...
Meillä kuitenkin sellaista sielujen sympatiaa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ollut että oksat pois. Olen ajatellut antaa aikaa ja koittanut omalta osaltani tehdä tälle ongelmalle jotain, ja siinä ovat vuodet vierineet (yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta, ongelmat alkoivat jo puolen vuoden jälkeen). Niiden vuosien aikana on hommattu talot, autot, kotieläimet, rakennettu varsin mukava ja mielekäs elämä. Ensin suhtauduin asiaan optimistisesti ja ajattelin että tässä on nyt joku vaihe meneillään. Se vaihe ei ole vain koskaan loppunut...
Mä en ihan oikeasti osaa mitään sanoa :ashamed: Ja jos menisin juttelemaan, niin se mies ajattelis että "hyi kun ruma ämmä yrittää tulla iskemään"..Alkuperäinen kirjoittaja alastulossa mättää;27466516:Tuossa boldatussa kohdassa tulee ilmi taas se, mitä ollaan yritetty sulle kertoa. Sulta puuttuu se itsevarmuus ja pidät itseäsi ihan mitättömänä. Miten sä nolaisit ittes jos meet juttelemaan jollekin? Marssit vaan jonkun miehen luokse ja juttelet sille niitä näitä, ei se tee susta mitään luuseria. Kyllä sen nopeasti huomaa kiinnostaako miestä vai ei. Harmi, kun taidat asua ihan erisuunnalla kuin mä, olisin lähtenyt sun kanssa muuten liikekannalle näyttämään kädestä pitäen miten homma toimii Edelleenkin se itsevarmuus on se kaiken a ja o.
Musta sä olet vain hölmö. Ei teillä ole kunmoinenkaan suhde jos se on käpristynyt kasaan jo puolessa vuodessa. Ja että sen jälkeen olet junnannut siinä vielä 3 ja puoli vuotta. Tyhmäähän toi on, eikä kukaan edes sääli.Peyote: Niin, tämä ratkaisu johon olen päätynyt, ei todellakaan ehkä ole se rakastavin ja lojaalein teko miestäni kohtaan. Joskus elämässä on vain ajateltava itsekkäästi, ja pidettävä itsestä huoli.
Olet jääräpäisesti päättänyt, että sinussa on vikaa ja et kelpaa kellekään.Alkuperäinen kirjoittaja Tiukun äiti;27467546:
No, miten nyt asennetta muutetaan. Ite omassa päässä ja sydämessä alat ajatella, että olet yhtä arvokas ja tärkä ihminen kuin muutkin ja maailmassa on ihmisiä ja rakkautta sinulle niinkuin muillekin.Alkuperäinen kirjoittaja Tiukun äiti;27467683:Haluatko kertoa miten?