Tavatessamme olin hyvin aktiivinen seksuaalisesti, minulla oli todella positiivinen, myönteinen ja "terve" asenne seksiin. Suhteemme alkoi perinteisenä yhden illan juttuna. Aluksi seksiä oli, useita kertoja päivässä. Seksi oli hyvää, vaikka mies oli hyvin ujon oloinen sängyssä. Annoin aikaa ja tilaa, ja suhtauduin estoisuuteen lempeästi, en koskaan maininnut aiheesta mitään. Seksi oli hyvin "perinteistä. "Tykkäsin miehestä, hänen lähellään oli hyvä olla, ja seksi "vain tapahtui" (Harrastimme sitä jopa unissamme!)
Kun seksi alkoi puolen vuoden kuluttua vähetä radikaalisti, sorruin joskus "käymään päälle" ja yleensä aloitteet johtivat seksiin. Harrastimme seksiä n. kolmesti viikossa, alotteet tein aina minä.
Vuoden kohdalla (olimme jo muuttaneet yhteen), mies alkoi kieltäytyä tekemistäni aloitteista useammin ja useammin, tässä kohtaa seksiä ehkä kerran viikossa? Tällöin asiasta riideltiinkin, tai lähinnä minä tivasin syitä seksin vähenemiseen. Ensin syitä ei tullut, sitten syynä oli juurikin minun liiallinen innokkuuteni. Otin hillitymmän linjan, ei muutosta kuin vain hiljaisempaan suuntaan.
Viimeiset kaksi vuotta seksin määrä on vähentynyt entisestään, enkä nauti enää siitäkään seksistä mitä meillä on. Mieskin on myöntänyt olevansa onneton.
Mies on ovela välttelemään seksiä, uusin keino on se ettei hän pidä intiimihygieeniastaan huolta. Suudellessa saattaa todeta "En oo sit käyny pesulla". On muuten rajoittanut haluja kovasti, toimiva menetelmä.
Hän haluaa seksiä silloin tällöin, ehkä kolmen viikon välein, toisinaan kuuden, yleensä juoneena. Minulle seksistä on tullut jo niin ahdistava asia, että vuoden sisällä muistan nauttineeni näistä kuukausittaisista kerroista ehkä kahdesti. Minulla on ollut olo että olen velvoitettu seksiin kun mies sitä haluaa.
Enää en halua olla velvoitettu, surullinen, ahdistunut enkä mitään muutakaan. Haluan olla vapaa.
Niin älyttömältä kuin kuulostaakin, muilta osin meillä on ihan toimiva parisuhde.
