Aloin inhoamaan erityistä esikoista terveen kuopuksen myötä

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28002337]Niin, kirjoituksesi vakuuttaa hyvällä tasollaan minut öljyjen ja kapseleiden suuresta avusta kehityshäiriöihin, käytöshäiriöihin ja lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiin.

Ja kuten muutkin "järjevät" ihmiset haluan kuulla toimivista keinoista, joista on saatu tietoa muualtakin kuin mainosmateriaalista ja "mutu:sta".

Yhä vain, ihmisten käytyä lukuisilla asiantuntijoilla (sellaisten henkilöiden luona, jotka ovat perehtyneet asiaan vuosia, ei viikkoja) ja tehtyä vaikka mitä, on alentuvaa tarjota poppaskonstia "kun et sä varmaan huomannu tällasta, onneks mä luen nettiä ja autan". Tämän käsittää kenties paremmin, mikäli on kokemusta elämästä kehityshäiriöstä diagnosoidun kanssa - se on hieman erilaista kuin ihottumasta kärsivän kanssa.[/QUOTE]

Sinun tietosi minun perehtymistasostani on kolmen kirjoittamani viestin varassa...

Ja koen ettei minun tarvitse ketään vakuuttaa. Vakuuttakoot tutkimustulokset jos siihen pystyvät. Tietysti jos ei edes lue niitä niin...

 

[Jätkä]

[QUOTE="aloittaja";28002228]Olin äsken puhelimessa, soittivat esikoisen eskarista. Ihan muista jutuista puhuimme kuin hänestä (mm. yksi palaveri tulossa hoitotahon ja päiväkodin välillä), mutta kävi selväksi että tämä(kään) aamu ei ollut lähtenyt kauhean hyvin käyntiin: olivat lähteneet porukalla pihalle ja lapsi oli lyönyt ryhmäläistä, joka kertoi tälle kivan uutisen. Tämän jälkeen hoitaja oli mennyt väliin ja sai itsekin nyrkistä.

Tätä tapahtuu usein, mutta kukaan ei hyväksy sitä. Aina käydään läpi, miten tilanteessa toimitaan jos suututtaa, mutta perille asti ei mene ilmeisesti koskaan. Voihan ***kele.[/QUOTE]


Ei lyömistä pidäkään hyväksyä, ei edes 'erityisiltä', jos sitä tuossa tarkoitit. Kyllä se alkaa menemään lapsellesi perille, usko pois. Ikää tulee koko ajan lisää ja kaikkien hokemat mantrat noissa tilanteissa alkavat menemään perille.

Onko teillä kokeiltu käytössä pictoja? Niitä taskukuviakin olisi hyvä kokeilla. Pictot voisivat auttaa niissä pienissä arjen asioissa kuten vessassa käynti, pukeutuminen, ruokailut ja nukkumaan menot.

 

[Peyote]

Esikoisesi on ehkä ärsyttävässä iässä muutenkin? Minusta hänen elämänsä kuulostaa todella vaikealta, semmoiselta, että hänen on itsekin vaikeaa ymmärtää itseään. Auttaisiko sua se ajatus, että hänellä on todella vaikeaa kun hänellä on paljon ristiriitaa itsensä kanssa ja hän kokee maailman niin omituisesti?

Ei sinulla ole ehkä niin vaikeaa kuitenkaan kuin lapsella itsellään.

 

[Nellien]

[QUOTE="aloittaja";28002138]Lapsella on hoitosuhde kunnan psykiatrisen puolen kanssa, mutta siinäpä se. Eskari on ns. monimuotoryhmä, tavallista pienempi ja pari muutakin erityislasta siellä. Nyt näyttää siltä, että on tuplaamassa eskarin. Oppimiskyvyssä ei ole vikaa, mutta ryhmässä toimiminen ei meinaa onnistua edes välttävästi.[/QUOTE]

ei ei ei, ei mitään eskarin tuplaamista jos ei ole oppimisvaikeuksia! ?


Minulla on 8,5v AD/HD lapsi ja hän meni kouluun ajallaan,nyt on tokalla. ja mikään ei olis muuttunut jos olis mennyt vuoden myöhemmin kouluun,ainoa mikä olis lisääntynyt olis lapsen turhautuminen! joka olis lisännyt hunoa käytöstä.

Juu ei meidänkään lapsella, mutta tiedäkö mitkä kaksi asiaa auttoi concerta! ja henkilökohtainen avustaja! hän vaihtoi koulua ekalla.

aka ryhmä piti olla paras paikka hänenlaiselle lapselle,mutta oli pahin.. luokalla oli vaan luokka-avustajia. opettaja 20vuotta aikuisia opettanut täti ope joka ei ollenkaan pärjännyt ja luokka täynnä 1-3lkl adhd lapsia! mä vähän jo epäilin tota alkuunsa ja vaikka pyysin avustajaa niin ei saatu, rehtori oiekin intti minulle että lapsi pitää intengroida tavalliselle luokalle.

opettaja samaan aikaan viestitti että kellään ei ollut oppimisrauhaa.

no sit vaihtui koulu ja sai avustajan ja lääke muuttui pitkävaikutteiseksi ja meni monta viikkoa tosi hyvin, sen jälkeenkin on olltu hankaluuksia mutta oman avustajan avulla pystytään ehkäisemään paljon ennalta tilanteita ja ongelmia.

sun lapsesi tarttee henkilökohtaisen avustajan! osaavan sellaisen! eikä eskarin kertaamista.

 

[nellien]

ai niin ja vaikka joku sanoo että se helpottaa,ei se siltä tule varmasti tuntumaan,mutta kyllä se pikku hiljaa helepottaa vähän kerrallaan.. muutos on vaan todella hidas kun vertaa normi lapsen kehitykseen.


-voisin olla avuksi? ei mullakaan ole mitän taikakonsteja, mutta vertaistukea saisit, ja mä pärjään adhd lapsen kanssa(mikä ei kaikilta suju vaikka voisivat kokemuksen puutteessa niin uskoakkin), niin ehkäpä voisin joskus olla hoito avuksi? ja olis tosi kiva jos lapsetkin sais vertaistukea!

 

[joku vieras]

[QUOTE="aloittaja";28002228]Olin äsken puhelimessa, soittivat esikoisen eskarista. Ihan muista jutuista puhuimme kuin hänestä (mm. yksi palaveri tulossa hoitotahon ja päiväkodin välillä), mutta kävi selväksi että tämä(kään) aamu ei ollut lähtenyt kauhean hyvin käyntiin: olivat lähteneet porukalla pihalle ja lapsi oli lyönyt ryhmäläistä, joka kertoi tälle kivan uutisen. Tämän jälkeen hoitaja oli mennyt väliin ja sai itsekin nyrkistä.

Tätä tapahtuu usein, mutta kukaan ei hyväksy sitä. Aina käydään läpi, miten tilanteessa toimitaan jos suututtaa, mutta perille asti ei mene ilmeisesti koskaan. Voihan ***kele.[/QUOTE]

Voimia sinulle! Kyllä mä uskon että se joskus menee perille. Hän on kuitenkin vasta 6-vuotias lapsi. Varmasti on kyllä todella rankkaa ja tulee olemaankin, mutta niin se on varmaan lapselle itselleenkin.

 

[joku vieras]

[QUOTE="aloittaja";28002138]Lapsella on hoitosuhde kunnan psykiatrisen puolen kanssa, mutta siinäpä se. Eskari on ns. monimuotoryhmä, tavallista pienempi ja pari muutakin erityislasta siellä. Nyt näyttää siltä, että on tuplaamassa eskarin. Oppimiskyvyssä ei ole vikaa, mutta ryhmässä toimiminen ei meinaa onnistua edes välttävästi.[/QUOTE]

Tuli myös mieleen että olisiko mahdollista lapselle henkilökohtainen avustaja kouluun/eskariin? Voisi ehkä aloittaa sillä tavalla avustettuna ekaluokan.

 

[Peyote]

6 vuotiaat muutenkin on kaikista ärsyttävimpiä. Ehkä et inhoa lasta, vaan se on ärsyttävässä iässä.

 

["vieras"]

Ota yhteyttä paikkakuntasi soskuun, perhetyön puolelle.
Pyydä lapselle tukihenkilöä, sellaista, joka tapaa lasta pari-kolme kertaa vkossa ja tekee hänen kanssaan juttuja ( esim. ulkoilu, uinti, eskaritehtävät, leivonta etc.). Saat itsellesi ja toiselle lapselle "omaa ja yhteistä aikaa" tai vaihtoehtoisesti teet ylivilkkaan lapsen kanssa ja tukihenkilö on toisen kanssa.
Vaadi lapselle myös eskariin ja tulevaan kouluun henkilökohtainen avustaja.
Kysele myös löytyykö paikkakunnaltasi neuropsykiatrista valmentajaa. Tällainen henkilö auttaa neuropsykiatrisia sairauksia sairastavien lasten ja nuorten ohjauksessa, antaa vinkkejä tarhaan/ eskariin/ kouluun ja järjestää asioita näisen kanssa sen muotoisiksi, että lapsi pärjää ja oppii käytännön töissä.
Jaksamista sinulle !!!

Itse toimin siis työssäni ammatillisena tukihenkilönä ja osa lapsista on juurikin sinun lapsesi kaltaisia vilkkaita tapauksia, mutta hyvin herttaisia, ilosia ja tekeviä lapsosia

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28002415]Sinun tietosi minun perehtymistasostani on kolmen kirjoittamani viestin varassa...

Ja koen ettei minun tarvitse ketään vakuuttaa. Vakuuttakoot tutkimustulokset jos siihen pystyvät. Tietysti jos ei edes lue niitä niin...[/QUOTE]

Niin, kova yritys henkilöltä, joka ei halua vakuuttaa. Luen, kiitos sarkasmin tyngästä, nimenomaan tutkimustuloksia, en valmistajien mainoksia.

Totesit ettet halua vähätellä, mutta kovin äkäinen sinusta tuli, kun totesin, että jo tuollaiset ehdotukset ovat aika alentuvia- niin, ja vähätteleviä.

Väännän vielä kantani rautalangasta - henkilö, jolla ei ole kokemusta asiasta antaa neuvon, joka on KAIKKIEN saatavilla. Eli, minulla on lapsi, jolla on elämää valtavasti haittaava häiriö. Käyn neuvolassa, käyn lääkäreillä, käyn lapsen kanssa tutkimuksissa ja erikoisasiantuntijoilla. Mutta en TIETENKÄÄN vilkaise netistä olisiko jokin parin kympin luontaistuote, joka voisi ratkaista kaiken.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin masennuksesta kärsivälle todetaan, että "raitis ulkoilma auttaa", unettomuudesta kärsivälle, että "lämmin maito ennen nukkumaan menoa auttaa". Kyllä ne pienet keinot on jo kokeiltu aikoja sitten.

 

["vieras"]

Pääsisittekö Kelan kuntoutuskurssille? Niitä on perhekurssejakin ja niillä kursseilla saa ihan oikeastikin sekä apua että lepoa. Suosittelen lämpimästi.

Mikäli ei ole kuntoutussuunnitelmassa mainintaa, niin soita ja kerro, että haluaisitte sellaiselle.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28002573]Niin, kova yritys henkilöltä, joka ei halua vakuuttaa. Luen, kiitos sarkasmin tyngästä, nimenomaan tutkimustuloksia, en valmistajien mainoksia.

Totesit ettet halua vähätellä, mutta kovin äkäinen sinusta tuli, kun totesin, että jo tuollaiset ehdotukset ovat aika alentuvia- niin, ja vähätteleviä.

Väännän vielä kantani rautalangasta - henkilö, jolla ei ole kokemusta asiasta antaa neuvon, joka on KAIKKIEN saatavilla. Eli, minulla on lapsi, jolla on elämää valtavasti haittaava häiriö. Käyn neuvolassa, käyn lääkäreillä, käyn lapsen kanssa tutkimuksissa ja erikoisasiantuntijoilla. Mutta en TIETENKÄÄN vilkaise netistä olisiko jokin parin kympin luontaistuote, joka voisi ratkaista kaiken.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin masennuksesta kärsivälle todetaan, että "raitis ulkoilma auttaa", unettomuudesta kärsivälle, että "lämmin maito ennen nukkumaan menoa auttaa". Kyllä ne pienet keinot on jo kokeiltu aikoja sitten.[/QUOTE]

Onko niillä lääkäreillä jotain eri lähdetietokantoja kuin kaikilla muilla? Jotain salaisia tutkimustuloksia?

Mun SPESIALISTI lääkärini ei kertonut että monilla yhtä autoimmuunisairaudesta kärsivillä on usein monta autoimmuunisairautta päällekkäin. Ei tiedä mistä sairaus tulee eikä sitä miten voidaan hoitaa (muulla kuin oireen mukaisilla hoidoilla). Tiesi kuitenkin että paprikaa tulee välttää, kuin myös muita koisokasveja. Yli 10 vuotta olen lukenut eri maissa tehtyjä, erilaisia tutkimuksia. Kaikenlaisia poppakonsteja ja lääkkeitä kokeillut. Nyt olen saanut gluteenittomasta ja sokerittomasta ruokavaliosta apua kärsimiini niveloireisiin, väsymykseen, ärtyneisyyteen, keskittymishäiriöihin, aivosumuun jne. Keliakiaa minulla ei ole.

Toki voisin olla hiljaa tyytyväinen itsekseni kertomatta tästä helpotuksesta kenellekkään. Eihän kukaan lääkäri ole minun kipujani ja väsymystäni ollut arvioimassa ja tutkimassa. Sellaista lääkäriä ei ole tullut vastaan ketä tämä kiinnostaisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28002756] ärtyneisyyteen

Toki voisin olla hiljaa tyytyväinen itsekseni kertomatta tästä helpotuksesta kenellekkään. Eihän kukaan lääkäri ole minun kipujani ja väsymystäni ollut arvioimassa ja tutkimassa. Sellaista lääkäriä ei ole tullut vastaan ketä tämä kiinnostaisi.[/QUOTE]

No jaa, tuosta voisi olla montaa mieltä.

Kummallisella lääkärillä olet käynyt, ainakin kaikki minun kohtaamani lääkärit ovat tienneet, että samalla henkilöllä voi olla monta eri vaivaa.

Kyllähän tuollaiseen ei-diagnoosia saaneeseen vaivaan on pakkokin etsiä muita konsteja, jokainen voi itsekseen miettiä miksi. ADHD on kuitenkin diagnoosi ja sitä on tutkittu ja lääkärit ovat siitä aika kiinnostuneita, joten varmaankin on kokeiltu kalanmaksaöljyt ja gluteenit.

Ja luulisi todellakin ymmärtävän, että jos itse on sairastaessaan selvittänyt asioita lisää, niin näin ovat tehneet muutkin. TÄMÄ on se pointtini, ei mitkään salaliitot tai tiedon pimittämiset, vaan se, että on alentuvaa olettaa, että vanhempi, joka on tehnyt kaikkensa lapsensa eteen ei olisi huomannut näitä joka puolelta tuputettuja ruokavalio/ravintolisä etc-juttuja.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28002816]No jaa, tuosta voisi olla montaa mieltä.

Kummallisella lääkärillä olet käynyt, ainakin kaikki minun kohtaamani lääkärit ovat tienneet, että samalla henkilöllä voi olla monta eri vaivaa.

Kyllähän tuollaiseen ei-diagnoosia saaneeseen vaivaan on pakkokin etsiä muita konsteja, jokainen voi itsekseen miettiä miksi. ADHD on kuitenkin diagnoosi ja sitä on tutkittu ja lääkärit ovat siitä aika kiinnostuneita, joten varmaankin on kokeiltu kalanmaksaöljyt ja gluteenit.

Ja luulisi todellakin ymmärtävän, että jos itse on sairastaessaan selvittänyt asioita lisää, niin näin ovat tehneet muutkin. TÄMÄ on se pointtini, ei mitkään salaliitot tai tiedon pimittämiset, vaan se, että on alentuvaa olettaa, että vanhempi, joka on tehnyt kaikkensa lapsensa eteen ei olisi huomannut näitä joka puolelta tuputettuja ruokavalio/ravintolisä etc-juttuja.[/QUOTE]

Kyse on nyt autoimmuunisairauksista ja kyllä, minulla on tällä hetkellä niitä diagnosoitu 2 eri autoimmuunisairautta.

Lakkaan nyt kirjoittamasta enempää/ alentamasta ketään tai mitään.

Mukavaa päivänjatkoa ja ap:lle tsemppiä!!!

 

["tiina"]

[QUOTE="vieras";28002573]Niin, kova yritys henkilöltä, joka ei halua vakuuttaa. Luen, kiitos sarkasmin tyngästä, nimenomaan tutkimustuloksia, en valmistajien mainoksia.

Totesit ettet halua vähätellä, mutta kovin äkäinen sinusta tuli, kun totesin, että jo tuollaiset ehdotukset ovat aika alentuvia- niin, ja vähätteleviä.

Väännän vielä kantani rautalangasta - henkilö, jolla ei ole kokemusta asiasta antaa neuvon, joka on KAIKKIEN saatavilla. Eli, minulla on lapsi, jolla on elämää valtavasti haittaava häiriö. Käyn neuvolassa, käyn lääkäreillä, käyn lapsen kanssa tutkimuksissa ja erikoisasiantuntijoilla. Mutta en TIETENKÄÄN vilkaise netistä olisiko jokin parin kympin luontaistuote, joka voisi ratkaista kaiken.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin masennuksesta kärsivälle todetaan, että "raitis ulkoilma auttaa", unettomuudesta kärsivälle, että "lämmin maito ennen nukkumaan menoa auttaa". Kyllä ne pienet keinot on jo kokeiltu aikoja sitten.[/QUOTE]

Voikohan enempää peesata.

 

[tokan odottaja]

Meille on kanssa tulossa keväällä vauva ja eka on silloin reilu 8v. Hällä on kanssa ADHD+autismi. Tällä hetkellä hänen kanssaan on mukavaa olla. Tosin välillä iltaisin hän tahtoo tulla kovin levottomaksi, silloin on nukkumaanmenonaika.

Sen olen kyllä hänestä huomannut, että tuleva vauva kyllä jännittää häntä aika tavalla. Se on alkanut ilmetä yöheräilyn muodossa. Keskellä yötä lapsi saattaa unen keskeltä herätä ja alkaa huutaen puhumaan jotain, kunnes taas jatkaa uniaan. Viime yönä kohtauksia tuli kahteen otteeseen.

Kyllähän tässä itsekin jännitän tulevaa kesää, miten tuleva isoveli vauvan ottaa vastaan. Toivottavasti ei ala keksimään metkuja. Toki olemme miettineet, että paljon täytyy huomiota isommalle antaa, hänhän sitä nyt eniten tarvitsee. Vauva nyt ei vielä niin ihmeitä tarvitse, syliä - puhdasta vaippaa ja maitoa.

 

["mie"]

Minulla oli joku vuosi samanlainen tilanne.Lapsella ei ollut diagnoosia vielä silloin.Lukemaan oppi 3vuotiaana ja muutenkin fiksu,mutta sosiaaliset taidot ja kaikki muu oli kyllä tosi hakusessa =(.
Erityispäiväkotiin meni 4 vuotiaana ja koulun aloitti normista 7v.
meillä oli hoitava taho,lastenlääkäri ym.käytössä,mutta vasta vaikeuksien jo oltua niin suuria,että koulussa ei enää voinut olla,niin lapsi pääsi psykiatrian osastolle pitkälle vuoden kestävälle jaksolle.kauheaa se oli koko perheelle,mutta lapsi sai diagnoosin adhd/asperger ja siitä' alkoi vyyhti purkautumaan.lapsi sai oikean laisen lääkityksen ja terapian käyntiin, oikea koulupaikka asperger ryhmässä,niin ei mennyt kauaa,kun koko adhd diagnoosi jäi pois.

nyt lapsi on jo rippikoulussa ja elämä helpottunut huomattavasti,vaikka lapsen erityisyys ei koskaan poistu kokonaan ja omat maneerit aina jollain lailla tulevat esiin,mutta on oma rakas lapseni aina.Välillä hankalampia kausia,mutta voin sano,että ei voi verratakkaan enää siihen ,mitä oli silloin lapsiena.
Harmittaa vaan,että niin paljon pahaa ehti tapahtua,ennen kuin lapsen diagnoosit saatiin esiin,että se on vaikuttanut negatiivisesti lapsen itsetuntoon,sekä koko perheeseen.ensinhän meitä vanhempina syyllistettiin paljonkin,että meistä johtuisi lapsen käytös,kun oli niin laajalla alueella lapsen ongelmat.Totta kai ne oli,kun lapsella sekä ADHD ja aspeger molemmat.Lapsetepsykiatrit sanoivat,että tämä on pahin mahdollinen yhdistelmä,miköä lapsella voi olla ja siihen hoidon löytäminen vaikeaa.
meilläkin auttoi ensin adhd lääke,mutta sitten alokoi oireilu pahemmin toisella puolella asperger.....

 

[konstit on monet]

Kannanotto öljy- ja kapselijuttuihin.

Jos lapsella on diagnosoitu neurologinen ongelma, niin hän saattaa hyvinkin ollla normaalia herkempi kaikille ympäristötekijöille ruoka yms aineet mukaan lukien. Omalla lapsellani on neurologinen diagnoosi. Hän reagoi ulkopuolisiin asioihin normaalia voimaakkaamin ja se näkyy käytöksessäkin. Esimerkiksi eläinallergia ilmeni hänellä alkuun ainoastaan agressivisenä käytöksenä. Nyt kun hän on jo isompi, niin enää hän ei onnekis ole yhtä herkkä. Jos siis energiaa riittää, niin suosittelen kokeilemaan, jos jostakin poppakonstista (kuten sokerin vähentämisestä ruokavliosta) on apua.

 

[nellien]

Meille on kanssa tulossa keväällä vauva ja eka on silloin reilu 8v. Hällä on kanssa ADHD+autismi. Tällä hetkellä hänen kanssaan on mukavaa olla. Tosin välillä iltaisin hän tahtoo tulla kovin levottomaksi, silloin on nukkumaanmenonaika.

Sen olen kyllä hänestä huomannut, että tuleva vauva kyllä jännittää häntä aika tavalla. Se on alkanut ilmetä yöheräilyn muodossa. Keskellä yötä lapsi saattaa unen keskeltä herätä ja alkaa huutaen puhumaan jotain, kunnes taas jatkaa uniaan. Viime yönä kohtauksia tuli kahteen otteeseen.

Kyllähän tässä itsekin jännitän tulevaa kesää, miten tuleva isoveli vauvan ottaa vastaan. Toivottavasti ei ala keksimään metkuja. Toki olemme miettineet, että paljon täytyy huomiota isommalle antaa, hänhän sitä nyt eniten tarvitsee. Vauva nyt ei vielä niin ihmeitä tarvitse, syliä - puhdasta vaippaa ja maitoa.

no meillä esikoinen oli 4v kun vauva syntyi ja annoin aikaa joka välissä esikoiselle paljon. mutta ei ollut oikeastaan ikinä mustasukkainen minusta tms. oli oikein kiltti vauvalle...kunnes vauva lähti liikkeelle! heti isomman käytös muuttui. ensin töni ja sitten se muuttui lyhyessä ajassa lyömiseksi.. parissa viikossa jatkuvaksi kiusanteoksi.

ja ne jotka tulee tietty viisastelee niin toki pienempi yritettiin pitää pois isomman jutuista että ei pääse sotkee isomman touhuja ja isompi sai edelleen aikaa,mutta myös jäähyn ym jos satutti pienenpää. mutta mikään ei tuntunut auttavan. edelleen on vahdittava koko ajan ettei tule tappelua, vaikka hermostuu huomattavasti harvemmin niin varalta täytyy aikuisen olla koko ajan näköyhteydessä.

 

[Adanna_82]

jaksamisia ap:lle <3 muuta en osaa sanoa kun en ole itse erityislapsen äiti. raskasta sinulla varmasti on, sen uskon.

 

["Vieras"]

Kannanotto öljy- ja kapselijuttuihin.

Jos lapsella on diagnosoitu neurologinen ongelma, niin hän saattaa hyvinkin ollla normaalia herkempi kaikille ympäristötekijöille ruoka yms aineet mukaan lukien. Omalla lapsellani on neurologinen diagnoosi. Hän reagoi ulkopuolisiin asioihin normaalia voimaakkaamin ja se näkyy käytöksessäkin. Esimerkiksi eläinallergia ilmeni hänellä alkuun ainoastaan agressivisenä käytöksenä. Nyt kun hän on jo isompi, niin enää hän ei onnekis ole yhtä herkkä. Jos siis energiaa riittää, niin suosittelen kokeilemaan, jos jostakin poppakonstista (kuten sokerin vähentämisestä ruokavliosta) on apua.

Ei ei ei. He ovat jo kokeilleet kaikkea joten älä nyt ihmeessä tule tänne mistään kertomaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28002848]Kyse on nyt autoimmuunisairauksista ja kyllä, minulla on tällä hetkellä niitä diagnosoitu 2 eri autoimmuunisairautta.
[/QUOTE]

Onko ADHD autoimmuunisairaus?

 

["tiina"]

[QUOTE="Vieras";28003560]Ei ei ei. He ovat jo kokeilleet kaikkea joten älä nyt ihmeessä tule tänne mistään kertomaan.[/QUOTE]

Ja mitä ilmeisimmin ovatkin kokeilleet jo kaikkia näitä "kevyempiä" keinoja.

Kuten mekin oman adhd-lapsemme kanssa, käytämme edelleen ravintolisiä, vitamiineja, kalaöljyä, sokerit ja turhat nopeat hiilarit karsittu jne jne. Nyt siirrymme lääkitykseen.

 

[Erityiseskariope]

Toivottavasti Pictot ovat edes eskarissa käytössä ja kotonakin ne helpottavat arkea kovasti. Ja NYKYPÄIVÄNÄ ei enää eskaria kertailla tuollaisen asian takia.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28003560]Ei ei ei. He ovat jo kokeilleet kaikkea joten älä nyt ihmeessä tule tänne mistään kertomaan.[/QUOTE]
Ehkä on, ehkä ei, mutta ehkä joku muu on vastaavassa tilanteessa ja tästä voi olla apua. Itsekin olisin aikoinani ollut onnellinen siitä, että lapsen allergiaongelmat olisi otettu vakavasti. Meni vuosia ennenkuin vastaan tuli lääkäri, joka otti todesta allergiat ja selitti sen, että neurologisista ongelmista kärsivillä lapsilla tällaiset ylimääräiset rasitteet voivat olla hyvinkin merkityksellisiä.

Oma jaksaminen on tietysti ykkösasia eli siinä vaiheessa, kun tilanne on päällä, niin mihinkään extrakokeiluihin ei riitä energiaa. Liiallisuuksiin kokeilujen kanssa ei pidä mennä, mutta jos yhtään tuntuu, että jollain pikkujutulla voisi saada parannusta aikaan, niin sitä kannattaa kokeilla. Välttämättä apua ei löydy, joten siinä mielessä mihinkään kokeiluihin ei ole syytä ryhtyä, jos siihen ei ole omaa innostusta tai mielenkiintoa.