Alle kolmevuotiaat vaarassa päiväkodissa ??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kokemuksia kaivataan!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kokemuksia kaivataan!

Vieras
Oon hoitanut 2-vuotiasta pientä tyttöäni kotona, mutta joudun palaamaan töihin tammikuusta alkaen taloudellisesta rasitteen vuoksi. Oon huolissani siitä että, onko lapsi vielä valmis irrottautumaan minusta. :/ Millaisia kokemuksia muilla on alle kolmevuotiaan päiväkodin aloituksesta? Minkä ikäisenä ootte laittaneet lapsenne päiväkotiin ja miten hommat on toimineet? Kiinnostaa tietää hyviä ja huonoja kokemuksia??

Missä iässä laittaisitte oman lapsenne päivähoitoon? :o
Rusasen ajatukset on olleet paljon tapetilla viime aikoina !! :

"Pieni lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi päiviksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu ponnistelemaan liikaa saadakseen vieraat tai vaihtuvat aikuiset ymmärtämään hänen tarpeitaan ja odotuksiaan", väittää kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen.

Tää asia huolettaa mua ja kiinnostaa nyt rehelliset mielipiteet aiheesta
 
Minulla 1,5 pk:ssa. Tällä hetkellä puolipäiväisenä, kohta kokopv. Ei ole ihannetilanne, mutta aina ei voi valita. Suosittelen ns. Sisarusryhmää, jossa eri-ikäisiä lapsia. Pienemmille riittää enemmän aikaa kun isompiakin joukossa. Paljon myös pk:sta kiinni. Meidän pk:ssa hyvä ja lämmin ilmapiiri.
 
Mä oon ajatellu että 2v veisin hoitoon, aikasintaan. Vielä ei ole ajankohtasta, tyttö on 1v9kk ja kotihoidossa 2kk pikkuveljensä kanssa ja kolmatta lasta suunnitellaan mahdollisesti alle 2v ikäerolla, mut kuopuksen veisin varmaan siis aikaisintaan 2v.
Esikoista en ehkä veis, mutta kun on sisaruksia ja samaan ryhmään jos pääsevät niin on turvaa toisilleen. (en veis jos eivät pääsis samaan ryhmään)

Oon ollu päiväkodissa töissä ja ei ne 1-2v siellä mitenkään kärsi, leikkivät tyytyväisinä siinä missä muutkin lapset mutta päivähoidossa aloittaminen on tuntunut olevan (tietenkin) pienemmille isompi pala kuin isommille. Mutta eikö lapset ole kuitenki aika sopeutuvaisia, alkaa tarhassakin sujua kun huomaavat että on aika kivaa kun on muita lapsia ja saa leikkikavereita ja seuraa. Vaikka leikki yhdessä ei varsinaisesti vielä sujuiskaan.

Varmaan kannattaa aloittaa hoitoon tutustuminen pikkuhiljaa ettei käy yhtäkkiä, eiköhän lapsi sopeudu jos kerran on hoitoon mentävä. Tai siis kannattaako stressata itseään liikaa jos kerran tilanne on se että ei ole muuta mahdollisuutta, monet aloittaa hoidossa jo 1v tai alle, keskittyisit mieluummin siihen ajatukseen että onneksi lapsesi sai olla kotona näinkin pitkään. (vaikka äitinä onkin melkein mahdotonta olla lapsen puolesta surematta/stressaamatta asioita)
 
Meillä meni tarhaan 1v3kk -ikäisenä. Ihan hyvin on mennyt ja todella nopeasti sinne sopeutui :) Osa-aikaisena teen töitä edelleen, onneksi työpaikassani tämä onnistuu.
 
No missä vaarassa ne oikein ovat? Jos ovat jossain vaarassa, niin eivätkö kaikki lapset siellä ole jossain vaarassa? Nyt suhteellisuudentajua. Ranskassa lapset menevät tarhaan muutaman kuukauden ikäisinä. Ei sieltä mitään ahdistuneita sosiopaatteja tule kuitenkaan. Kaksivuotias on aika passeli ikä aloittaa tarha. Joku kaverini oli sitä mieltä, että kolme vuotta oli liian myöhään (omansa meni silloin), koska oli hankala soputua niin "vanhana" tarhan menoon. Toiset tulevat aina olemaan sitä mieltä, että paras olisi hoitaa lapsi kotona kouluikään saakka. Toiset taas ovat sitä mieltä, että varhain sosiaalistumaan ja aikuinen omiin töihinsä ja kaikki jaksavat paremmin.

Oleellista on, että sinä teet kuten teidän perheellenne on parasta, etkä kuuntele ulkopuolisten ohjeita.
 
Miten teijän lasten päivähoidon aloitusta "pehmitettiin"? Vai oliko mitään erityisjärjestelyitä kun lapsi alotti? Hyvä vinkki toi sisarryhmät, pitääpä selvittää asioita sen tiimoilta! Saako lapsen siis viedä sisarusryhmään, jos tällä ei ole isompaa/pienempää sisarusta??
 
niin ja meillä harjoiteltiin ensin viikon verran siten, että alkuviikosta kävimme hetken ja sitten aikaa pidennettiin koko ajan. Vanhempi oli välillä esim 1 tunnin poissa. Pk:n hlökunta antaa kyllä vinkkejä.
 
Olisiko muilla oikeita kokemuksia alle 3-vuotiaiden päivähoidon aloituksesta, eikä vain mielipiteitä?? Kiinnostaisi mitä muita keinoja on helpottaa alle 3-vuotiaan päivähoidon aloitusta kuin tutustumisjakso?
 
Me käytiin tutustumassa pk:n pihaan jo ennen varsinaista tutustumisjaksoa, silloin kun pk oli kiinni ja piha tyhjä. Oli paikat hieman tutummat mennessä. Oma lelu & kirja mukana ja aina puhuttu siitä kuinka kivaa on päästä pk:iin, ei siis pyydelty anteeksi tai huolehdittu lapsen kuullen.
 
Meillä poika aloitti 2v-vuotiaana. Ryhmä oli pieni ja hoitajat pysyivät samoina. Syksyllä vaihtoi isojen puolelle 3,5-vuotiaana ja vanhasta ryhmästä sinne siirtyi useampi muukin vanha tuttu lapsi. Minusta tuntuu että päiväkotiin sopeutuminen olisi ollut vaikeampaa jos vasta yli 3-vuotiaana olisi suoraan mennyt sinne isojen puolelle, isompaan ryhmään tuntematta ketään. Tietty meillä ollut tässä onnea matkassa kun kaikki mennyt näin kivasti ja päiväkoti ollut hyvä.
 
Tuttu lastenhoitaja sanoi lakonisesti, että eivät ne lapset sinne päiväkotiin sopeudu - ne alistuvat.... no, sellaistahan se varmasti myös osaksi on. Vieras ympäristö, vieraat ihmiset, äiti ja isä poissa koko päivän.

Minäkin palaan tammikuussa töihin ja 2-vuotias sai paikan perhepäivähoitajalta, jolla siis 3 lasta omani lisäksi. Yksi samanikäinen poika ja kaksi 3-vuotiasta verbaalista ja omatoimista tyttöä. Uskon, että on hyvä kombo. Pk-paikkaa en ottanut vastaan.

Onhan se tietysti jännää jättää oma lapsi ventovieraalle hoitoon. TURVALLISUUS on nimenomaan se tekijä, mikä on päiväkodeissa paremmalla tolalla mielestäni kuin pp-hoitajalla. Kotiolot, yksi aikuinen, portaat, huolellisuus ja ehtiminen...

Täytyy vaan uskoa ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Niin paljon oli vaakakupissa kuitnekin pp-hoitajan hyväksi.

Vanhempi lapsi aloitti päiväkodin 1v 9 kk ikäisenä ja kaikki meni hyvin. Ihana pienten ryhmä oli silloin useampi vuosi sitten ja lapsi kyllä ihan viihtyi. Siltä ainakin vaikutti. :) Tämä toinen on vähän erilainen luonteeltaan ja taidoiltaan, pp-hoitaja oli siksi hakusessa.

Kuulemma 8 kk on kehityksessä se vaihe kun ei pitäisi laittaa hoitoon. On voimakkaasti kiinni silloin äidissä (mikäli äitisuhde on normaali).
 
Tutustuminen viikon ajan, ei enempää. Muuten lapsi luulee, että äiti on aina mukana. Pikkuhiljaa: ensin yhdessä, sitten jättää hetkeksi aikaa ja käy itse vaikka kaupassa, seuraavana päivänä jättää jo syömään, sitten seuraavana päiväuniksi jne. Aina selittää lapselle mitä tapahtuu.

Oma pehmolelu / riepu mukaan. Meidän pk:ssa pyydettiin tärkeiden henkilöiden valokuvat. Tein pienen kansion, johon tuli isän ja äidin kuva, mummien, pappojen jne. Niitä sitten näytetään lapselle kun tulee ikävä ja jutellaan, että kohta tulevat hakemaan. :)
 
Olen ollut kiertävänä sijaisena ja eihän se kivaa ole. Itketti itseänikin kerran kun ns. heitettiin uuteen ryhmään mut, siitä sit suoraan vessatukseen, yhden 1- vuotiaan vaippaa vaihtamaan ja tietysti lapsi vierasti ja pelkäsi ja itki kyyneleet poskilla, vaikka yritin rauhoitella. Toki lapset itkee, mutta toi oli erityisen tylsä kun tiesin että lapsi itkee pelosta :(

Oma vauva nyt 4 kk ja menee hoitoon vasta 3-vuotiaana, tai myöhemmin jos tulee pikkusisarus.

Noh, aina ei voi valita.. Sopeutumisvinkkejä: hoitaja alkukeskustelulle kotiin jos mahd. Käytte tutustumassa pk:hon yhdessä parin päivän ajan. Aloittakaa lyhyistä hoitoajoista ja pikkuhiljaa pidennätte. Älä näytä lapselle omaa surua/hermostuneisuutta; tsemppaa ja hymyile aina hoitoon jätettäessä ja siitä puhuttaessa, vaikka lasta itkettäisi. Hoitoon mukaan joku tuttu lelu/riepu, jota voi pitää mukana (ja jos joku pässinpää hoitaja sen kieltää lelupäiviin niin älä anna periksi), toinen vaihtoehto antaa isin/äidin kuva mukaan jota voi käydä katsomassa kun tulee ikävä. Hmm.. Siinä nyt jotain.
 
Meillä esikoinen meni 1v 3 kk ikäisenä ja kuopus 1,5 vuotiaana. Esikoisen kanssa käytiin päiväkodin pihalla leikkimässä iltaisin niin oli tuttu paikka -sen mitä siinä parissa viikossa ehti. Ja pariin otteeseen oltiin tutustumassa, ensin minä olin mukana ja sitten niin että lapsi jäi hetkeksi ilman mua sinne. Kuopukselle pk olikin siinä mielessä tuttu että käytiin yhdessä hakemassa esikoista sieltä kun tämä oli 2 päivää viikossa hoidossa mun ä-loman aikana. Hänkin sai pikkuhiljaa leikkiä pihalla siinä hakiessa jne.

Kumpaakaan ei olla säälitelty ja voivoteltu vaan puhuttu just kuinka kivaa siellä on, on mukavat hoitajat (kuten ovatkin) ja saa kavereita. Esikoisen kanssa meni todella hyvin, kahtena päivänä vähän itki kun haettiin, mutta hän sujahti kuin itsestään rutiineihin. Toki asiaa auttoi silloin se että hän oli ainoa pikkuinen. Isommat tytöt paapoivat ja huolehtivat tosi paljon. :) Kuopuksella sopeutuminen oli vähän vaikeampaa vaikka viikot ovat vain 4 päiväisiä. Hän on kyllä ollut aina enemmän takertuvainen ja huonommin sopeutuva kuin esikoinen. Alkuun oli ollut itkeskelyä, mutta mielellään kyllä jäi.

Tärkeintä on että sä itse koet asian niin että hoitoon vieminen on teille sovelias ratkaisu. Etkä missään tapauksessa näytä lapselle omaa ahdistusta tai arveluja, ne tarttuvat lapseen. Jokaista äitiä tottakai jännittää, sitä ei vaan saa näyttää lapselle. Iloinen ilme naamalle, pusut ja heipat ja jos itseä itkettää niin vasta siellä kulman takana ;) Eivät alle kolmivuotiaat ole missään vaarassa päiväkodissa. Itse pelkään enemmän perhepäivähoitoa, mutta eiköhän niistäkin suurin osa ole ihan jees. :)
 
Saan varmaan kaikkien supermammojen vihat niskaani, mutta meillä on jo nyt odotusvaiheessa päätetty laittaa lapsi päivähoitoon 10kk iässä. Meillä ei talous kestä, jos mun tulot tippuu alle 600eur/kk kun se ei riitä edes lainojen lyhennyksiin ja ruokaan. Muista laskuista nyt puhumattakaan. Mieheni elätettäväksi en aio ryhtyä kun kerran on työpaikkakin, josta sitä rahaa tulee ihan itse tienattua. Täysillä työtunneilla en aio olla, vaan osa-aikaisena joten ei se lapsikaan koko päivää tarhassa istu.

Ei se lapsi siellä päiväkodissa varmasti heitteille joudu, ja monessa maassa lapset menee päivähoitoon PALJON aikaisemmin kuin Suomessa. Lapsi kyllä tottuu "vieraaseen hoitajaan", kun siihen pienestä asti opetetaan ettei ihmisiä tarvi pelätä. Jos kasvaa kuplassa parin vuoden ikäiseksi, ei ole ihme että ollaan arkoja ja ujoja.

Se, että lapsi on hoidossa ei tarkoita sitä etteikö lapsi saisi huomiota osakseen myös kotona. Normaali elämä nyt vaan vaatii rahaa, ja se ei tunnetusti kasva puussa tai kävele lompakkoon automaattisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikku yllätys;27685756:
Saan varmaan kaikkien supermammojen vihat niskaani, mutta meillä on jo nyt odotusvaiheessa päätetty laittaa lapsi päivähoitoon 10kk iässä. Meillä ei talous kestä, jos mun tulot tippuu alle 600eur/kk kun se ei riitä edes lainojen lyhennyksiin ja ruokaan. Muista laskuista nyt puhumattakaan. Mieheni elätettäväksi en aio ryhtyä kun kerran on työpaikkakin, josta sitä rahaa tulee ihan itse tienattua. Täysillä työtunneilla en aio olla, vaan osa-aikaisena joten ei se lapsikaan koko päivää tarhassa istu.

Ei se lapsi siellä päiväkodissa varmasti heitteille joudu, ja monessa maassa lapset menee päivähoitoon PALJON aikaisemmin kuin Suomessa. Lapsi kyllä tottuu "vieraaseen hoitajaan", kun siihen pienestä asti opetetaan ettei ihmisiä tarvi pelätä. Jos kasvaa kuplassa parin vuoden ikäiseksi, ei ole ihme että ollaan arkoja ja ujoja.

Se, että lapsi on hoidossa ei tarkoita sitä etteikö lapsi saisi huomiota osakseen myös kotona. Normaali elämä nyt vaan vaatii rahaa, ja se ei tunnetusti kasva puussa tai kävele lompakkoon automaattisesti.

niinhän se vaatii, mutta aika yksoikoisia on ajatuksesi. On luonnollista että pieni lapsi on kiinni äidissään, etenkin moni 10 kk ikäinen. Ei niin pienelle oikein vielä OPETETA mitään. Ihania pienet on ja mielelläni hoidan, omaani en milloinkaan raaskis tuossa iässä laittaa päivähoitoon. Mutta sunkin mielipide voi muuttua kun lapsen saat, ei sitä äidinrakkautta voi ymmärtää ennen omaa pikkuista, ja kuinka se on sinussa kiinni niin siinä häviää järkisyyt ja ajattelet kaikessa lasta.
 
n. 6 tuntisia päiviä 4 viikossa. Hyvin sopeutui. Itellä oli tosi haikea olo ennen hoidon aloittamista ja sen alussa, mutta päiväkodin tosi lämmin ilmapiiri ja ihanat hoitajat auttoi paljon. Alussa muutaman kerran soittivat tai lähettivät tekstarin keskellä päivää lapsen viihtymisestä. Tekivät kotikäynnin hoidon alussa ja pehmeää laskua olisi saanut tarvittaessa olla kaksikin viikkoa. Me käytettiin melkein tuo aika, eikä ollut mitään ongelmaa, että lapsi olisi luullut, että minä jatkossakin olisi koko ajan hoitopaikassa mukana.

Hyvin se suurimmalla osalla menee! Keskity niihin hyviin puoliin, lapsi saa leikkikavereita, taloudellinen tilanteenne paranee, saat aikuisseuraa päivällä jne! Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: pikku yllätys
[QUOTE="vieras";27685778]niinhän se vaatii, mutta aika yksoikoisia on ajatuksesi. On luonnollista että pieni lapsi on kiinni äidissään, etenkin moni 10 kk ikäinen. Ei niin pienelle oikein vielä OPETETA mitään. Ihania pienet on ja mielelläni hoidan, omaani en milloinkaan raaskis tuossa iässä laittaa päivähoitoon. Mutta sunkin mielipide voi muuttua kun lapsen saat, ei sitä äidinrakkautta voi ymmärtää ennen omaa pikkuista, ja kuinka se on sinussa kiinni niin siinä häviää järkisyyt ja ajattelet kaikessa lasta.[/QUOTE]

Juu, ja lapsi elää pelkällä vedellä+pyhällä hengellä? Vaikka se oma pieni onkin miten ihana tahansa, ei lapsen elättäminen ole ilmaista! Kyllä tuon ikäinen lapsi jo oppii siihen, että vieraskin ihminen voi käsitellä ilman itkupotkuraivareita. Saattaa toki hetken itkeskellä ikäväänsä, mutta varmasti tottuu siihen ettei äiti ole aina saatavilla.

Kerropas, millä ne laskut mahdollisesti maksetaan? Sillä alle 600eurolla, jonka valtio maksaa?
Kun pelkästä lainasta tulee yli 600eur, siihen yhtiövastike korjauslainan kanssa 400eur, sähkö n.80eur/2kk (ja hinta nousee ensi vuonna), auton bensat 200-300eur/kk ja vakuutus 300eur/3kk välein,ruoka 400eur,puhelinlasku 25eur, lemmikkien ruoka 100eur + muut mahdolliset yllärimenot, kuten lääkärit,vaatteet,hygienia,lääkkeet,kotivakuutus kerran vuodessa, matkavakuutus...

Ja säästöjäkin olisi hyvä olla olemassa, vähintään 3kk palkan edestä. Nyt ne on jouduttu kuluttamaan lähes loppuun, kun olen raskauden takia ollut poissa töistä ja armas kela vitkuttelee sairauspäivärahapäätöksen kanssa näköjään hamaan tulevaisuuteen... Kyllähän se raha sieltä joskus tulee joo,mutta kun ne laskutkin pitäis maksaa ajallaan jottei lähde luottotiedot pois.

Ei voi ikinä laittaa tunteita järjen sijalle. En elämää pahemmin muutenkaan jaksa katsella pinkkien linssien läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikku yllätys;27685824:
Juu, ja lapsi elää pelkällä vedellä+pyhällä hengellä? Vaikka se oma pieni onkin miten ihana tahansa, ei lapsen elättäminen ole ilmaista! Kyllä tuon ikäinen lapsi jo oppii siihen, että vieraskin ihminen voi käsitellä ilman itkupotkuraivareita. Saattaa toki hetken itkeskellä ikäväänsä, mutta varmasti tottuu siihen ettei äiti ole aina saatavilla.

Kerropas, millä ne laskut mahdollisesti maksetaan? Sillä alle 600eurolla, jonka valtio maksaa?
Kun pelkästä lainasta tulee yli 600eur, siihen yhtiövastike korjauslainan kanssa 400eur, sähkö n.80eur/2kk (ja hinta nousee ensi vuonna), auton bensat 200-300eur/kk ja vakuutus 300eur/3kk välein,ruoka 400eur,puhelinlasku 25eur, lemmikkien ruoka 100eur + muut mahdolliset yllärimenot, kuten lääkärit,vaatteet,hygienia,lääkkeet,kotivakuutus kerran vuodessa, matkavakuutus...

Ja säästöjäkin olisi hyvä olla olemassa, vähintään 3kk palkan edestä. Nyt ne on jouduttu kuluttamaan lähes loppuun, kun olen raskauden takia ollut poissa töistä ja armas kela vitkuttelee sairauspäivärahapäätöksen kanssa näköjään hamaan tulevaisuuteen... Kyllähän se raha sieltä joskus tulee joo,mutta kun ne laskutkin pitäis maksaa ajallaan jottei lähde luottotiedot pois.

Ei voi ikinä laittaa tunteita järjen sijalle. En elämää pahemmin muutenkaan jaksa katsella pinkkien linssien läpi.

10kk ei tosiaan vielä ymmärrä hölkäsen pöläystä, voi vaikka olla pahin vierastamisvaihe päällä just siinä iässä. :) toki eläminen maksaa, jokainen sen itse valitsee kuinka kalliisti asuu jne. Nimimerkillä 300 e tilille kuussa. Eikä miehenkään palkka suuren suuri ole..
 

Yhteistyössä