Alle 25v. ensiodottajat

Alkuperäinen kirjoittaja Rinzessa:
Mulla eka ultra on 18.4 ja tuntuu et siihen on ikuisuus. |O
Tiän miltä tuntuu.. :hug:
Meillä 8.4 ja ikuisuus siis viä. :|
Ja kun kivut on välillä kovat niin miettii että onko siä kukaan hengissä.Sydänäänet ei kuulunu 4 pvää sitten ja pelästyin. :'(
Mutta lääkäri sano että ei haittaa ettei kuulunu,ei se silti viä merkkaa mitään.. :heart:
 
liityn joukkoon :)
Olen vm -87 ja asun tampereella samanikäisen avomieheni kanssa. Meille siis ensimmäinen tulossa nyt rv 12+5. Raskaus menny hyvin tähän asti eikä suurempaa pahoinvointiakaan ole näkynyt :) Ensimmäinen ultra tulossa ensi tiistaina, vähän jänskättää onko vauvalla kaikki hyvin!
 
Aattelin liiittyä seuraan..
Olen vm -86, asustelen avomieheni, vm -83, kansa helsingissä. nyt meneillään rv 13+5, pahoinvointi alkaa juuri loppumaan, mutta tilalle on tullut väsymys ja mielialan vaihtelut. Itku herkässä ja ärsytyskynnys madaltunut huomattavasti.
Muuten kaikki sujunut hyvin, np ultra oli ja meni, seuraava joskus huhtikuun alussa, jospa sillon sais jo sukupuolenkin tietää ;)
Tsemppiä ja vointeja muille odottajille!
 
Tässä myös ensiodottaja, 20v. ja yksinpä taidan jäädä tätä pikkusta odottamaan :'(
Tällä hetkellä rv 6+5 ja aika surkeissa fiiliksissä mennään, kun en tiiä mitä pitäs asioitten kanssa tehdä. Just kerettiin avomiehen kanssa eroamaan, kun sitte tiistaina pääsin toteamaan, että oonkin raskaana, kun testiin ilmesty kaks viivaa. Toinen oli vähän hennompi, mutta viiva kuitenkin ja tässä sitä nyt sit mietiskellään, että mitenköhän sitä tekis.. Lapsen kyllä tahtoisin, mutta pystynkö siihen kaikkeen yksin, kun oon niin pirun heikko ihminen muutenkin ja vaikeuksia on ollu ihan liikaa tähän mennessä.. :| Hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin vaikka tuntuukii että voimat loppuu kokonaan kesken.. toivotan kaikille onnea raskauden etenemiseen ja odottelemiseen! Ja olkaa te onnekkaita, jotka saatte olla yhdessä miehenne kanssa raskauden edetessä.
 
Mebee kannattaa silti vauvanalun isälle kertoa, että olet raskaana, vaikka ette olekaan enää yhdessä. Kuulet hänen mielipiteensä asiaan. Voihan se olla, että hän haluaa vauvan ja olla tämän elämässä olla mukana. Ja vaikka näin ei olisikaan, et varmastikaan jäisi yksin vauvan kanssa? Sinullakin on varmasti sukulaisia ja ystäviä jotka olisivat tukenasi...? Olisiko vauvan pitäminen ihan mahdotonta?

Mutta joo kannattaa tosiaan kuunnella vauvelin isän kanta asiaan. Et voi sitä kuitenkaan tyrmätä, sillä lapsi on myös puoliksi hänen.
 
Mebee Voimia oikeen ratkasun löytämiseen. Et vissiin mikään ihan heikko kuitenkaan oo jos kerran on jo paljon vaikeuksia ollu ja niistäkin oot selvinny!! Oon samaa mieltä mellulin kannssa siitä et lapsen isälle kannattaa kertoa!
 
Mebee, mäkin toivon tsemii sulle. Mäkin saatan muuttaa vauvan kanssa kahden vaikka isä oliskin kuvioissa. Ollaan vielä yhdessä, mutta jätän mahdollisesti sen... mäkin painin tässä aika isojen asioiden kanssa, joten en hätiköi. Mutta lapsen pidän ehdottomasti, olen aina halunnut lasta ja sitä ei multa enää pois oteta, ellei jotain käy. Kaikki on aika sekavaa, mut oon aatellu, et kai ne asiat on sekavia elämässä yleensäkin. :$
 
Kiitos teille kaikille, kun jaksatte niin kovasti tsempata tätä toivotonta tapausta.
Lapsen mahdollinen isä tietää kyllä jo asiasta, mutta tässä on iso MUTTA eli se suurin ongelma.. meinaan kun en oo varma onko tämä miun ex-avomies sitten tämän lapsen isä vaiko kenties eräs toinen mieshenkilö, jonka kanssa on ollut myöskin jotain säätöö tässä eron tiimellyksessä, kun menin siihen ihastumaan vahingossa.. Että ei tällä ainakaa helppoo tuu olemaa, ku ei voi satavarmaks sanoo kumman lapsi on, ennen ku se on syntyny eli se vaikeuttaa suuresti asiaa.. Kumpainenkin asiasta kyllä jo tietää kun oon kertonu heti...
 
Mulla loppu viime yönä pahoinvoinnit :D olo on mahtava!!!!! Soitin neuvolaan huolestuneena, että nyt jo loppu ja se sano, että johan sä pari kk oot käsriny. Nyt pitää kuulemma vaan hemmotella itteään ja nauttia olosta. :saint: Tää on käsittämätön tunne :heart: tilasin pizzeriasta innoisani katkarapusalaatin ja ei oksettanu yhtään :LOL:
 
Meillä oli tänään aamulla keskiraskauden ultra ja kaikki oli oikein hienosti :D Saatiin sukupuolikin tietää. Oon tosi onnellinen! Ja isi kans!

Noh, seuraavaan kerran KOKSille sitten, kun H-hetki on käsillä (siis synnytys). Sitä odotellessa... |O

 
Tänään oli sitten ultra ja siellä oli pikkunen kunnossa ja sydän sykki kovaa :heart: sain aivan ihanan kokokuvan papusta, sillä oli kädet ja jalat :heart: voih miten rakkaus sitä kohtaan vaan kasvaa. Keskenmenoriski kuulemma alle 5%. Se sano, et kaikki näyttää oikeen hyvälle!!! :heart: Nyt siis rv. 8+6. Profiilista löytyy ultrakuva...
 
Hieno juttu Rinzessa,
Nyt heität pelot nurkkaan ja ryhdyt nauttimaan hurjasti kasvavasta papusestasi :heart:

Täällä massu vaan kasvaa ja sf-mitta huiteleekin yläkäyrillä (18cm) eli kuten voitte kuvitella niin massukkaa on jo kertynyt tosi hyvin :)

Nyt jos jatkais töitä kun niitä on vaikka muille jakaa.... :headwall:


Tini+Pingu rv 18+0
 
neitiperho
Heissan!

Täällä ilmoittautuu yksi 24v esikoista odottava emäntä. Avioliitossa elelen 36v miehen kanssa ja ensimmäinen yhteinen lapsi olisi nyt tulossa. Miehellä noita lapsia ennestään sitten onkin kolmin kappalein. Itse olen nyt rv 21.

Aloin vaan lueskelemaan ja pakko tänne oli itsensä tyrkätä kun luin Mebeen tekstiä. Harmittaa ihan mielettömästi sun puolesta. Hyvä että olet miekkosille asiasta kertonut. Nyt sulla tilaisuus itse miettiä mitä haluat. Uskon myös että varmasti vahva olet vaikka eihän se siltä varmasti tunnu. Eräs tuttu samasta kaupungista kuin minä, on myös siinä tilanteessa että ero niille tuli poikakaverin kanssa juuri kun kaveri sai tietää olevansa raskaana. Kaveri kertoi asiasta exälle joka ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä. Kaverini silti päätti pitää lapsen, opiskelee vielä, mutta on onnellisempi kuin koskaan. Nyt kyseinen kaveri viikoilla 21, nauttii jokaisesta hetkestä ja odottaa innolla pienokaista maailmaa.

Toki sitä en sano etteikö se raskasta olisi. Sitä varmasti se tulee ajoittain olemaan, mutta uskon että niin se tulee olemaan myös meillä monilla muillakin vaikka parisuhteessa eläisikin. Päätit mitä päätit, mutta voimia ja halauksia lähetän. Uskon että teet itseäsi ajatellen järkevän päätöksen. Iso asia se tietenkin on, eikä se tule kuin kirkkaalta taivaalta.
 
Tänään etittiin lääkärissä sydänääniä, mun oma suoni oli edessä ja vauva koisi, joten multa jäi kuulematta ne, mut lääkäri kuuli välillä ja kone näytti sykkeeksi 128 mikä on hyvä. Olis kuulemma ollu vähän nopeampi syke jos pieni olisi ollut hereillä. Yhden kerran se heitti kuperkeikkaa niin et se kuului plumpsahduksena, kyllä oli hymy herkässä :D
 
Musta tulee yksinhuoltaja... jätän mieheni, kunhan se saa ryyppyputken katki.. :ashamed: Mutta yksinhuoltajuus ei pelota mua ja siitä tulee varmasti raskasta, mutta ihanaa. Miten muilla esikoista odottavilla menee? Mä katon joka sekunti masua, et josko se jo kasvais :whistle: en malta odottaa ihanaa masukumpua :D Piimä maistuu... litra menee melkeen kerralla.
 

Yhteistyössä