Alkoholismi

Hei sinä äiti joka kirjoitit kaksplussan sivulla "Mieheni juominen ahdistaa"Oli kuin olisin lukenut omaa juttuani.Sillä erolla vain että meillä on 4 lasta.Aivan samat kuviot.Miestäni on kans kehotettu kääntymään A-klinikan tai vastaavan puoleen,mutta hän ei suostu menemään.Ei koe sitä ongelmana.Hän ei omasta mielestään ole alkoholista RIIPPUVAINEN.Mieheni on työtön ja juo joka päivä.6-12pulloa.Viikonloppuna tuplaten.Ainoa ongelma mieheni mielestä on se kun MINÄ en käytä alkoholia.
Oisi kiva kuulla mitä teille kuuluu ja miten olet selvittänyt asian.Minä omasta puolestani olen tullut siihen tulokseen etten enää jaksa katsoa.Väsynyt pettymään ja lupausten rikkomiseen.Parempi minun ja lasten on olla keskenään kuin katsoa alkoholistia joka ei paranna tapojaan,kun millään ei ole mitään väliä,kunhan kaljaa riittää.

 

Teet todella hyvän päätöksen jos lähdet lasten kanssa pois juovan miehen luota.Itsellä oli alkoholisti isä jota joutui lapsuuden katselemaan, sitten viimein ollessani 15v vanhemmat erosi.Ja siitä elämänlaatu parani todella paljon, sai asua äidin ja veljen kanssa kolmistaan ihan kaikessa rauhassa.

Ei lasten kuulu nähdä ja kokea sitä pelkoa kun toinen vanhemmista juo yhtenään, se tuo turvattomuuden tunnetta lapselle.Itsekin otan joskus siideriä, mutta sen olen päättänyt etten ota lasten ollessa kotona kahta siideriä enempää.Minun lasten ei tarvitse kärsiä samaa mitä minä kärsin lapsena.

Onnea ja voimia sekä rohkeutta sinulle :hug:

 

Minäkin lähtisin pois. Itsellä myös alkoholisti-isä mutta meidän vanhemmat ei eronneet vaikka me lapset pyysimme.

Alle kymmenvuotiaana suunnittelin isäni myrkyttämistä. Teini-ikäisenä halusin kuolla. Lukiolaisena suunnittelin meneväni sossuun pyytämään että pääsisin sijaiskotiin. Aikuisena kärsin siitä että äitini joutui kärsimään isääni joka päivä.

Minä käänsin kuitenkin vaikean lapsuuteni voimaksi. Toisin kuin veljeni jotka ovat alkoholisoituneet. Itse juon todella harvoin. Äitini oli onneksi vahva ihminen ja absolutisti.

Vaikka isäni oli minulle rakas (silloin kun oli selvä), näen silti painajaisia joissa hän ELÄÄ vielä. Ajattelen siinä unessa aina että hittoako siinä enää olet, sun pitäisi olla kuollut. Ja isän kuolemasta on viisi vuotta.

Lähde. Itse en haluaisi samanlaista lapsuutta kenellekään. :hug:

 

mä tiedän että ero tekee kipeää mutta silti on hyvä erota.aina kun tulee haikea olo niin kannattaa ruveta muistelemaan mitä #&%?$!*ä oli elo kuningas alkoholin kanssa.yritä keksiä kaikkea kivaa sulle ja lapsille.et huomaakaan kun pääset pahimman yli.tuntuu tyhmältä sanoa että aika parantaa haavat mutta se on totta.kannattaa myös paljon tapailla ystäviä ja hankkia uusiakin tuttavuuksia.anna sulle täältä ison voimanhalin :hug: jaksamisia

 

Melkeinpä oli tuo tekstisi kuin itseni kirjoittamaa, meillä toisin lapsia puolet vähemmän. Itse olen myös tässä jo jonkin aikaa miettinyt eroa kun olen niin väsynyt puolison kaljoitteluun. Olen yrittänyt puhua asiasta hyvällä ja pahalla mutta kun mikään ei auta ts. ei näe asiassa mitään ongelmaa. Kun vain saisi jotenkin itsensä repästyä irti tästä kaikesta. :'(

 

\

Minäkin lähtisin pois. Itsellä myös alkoholisti-isä mutta meidän vanhemmat ei eronneet vaikka me lapset pyysimme.

Alle kymmenvuotiaana suunnittelin isäni myrkyttämistä. Teini-ikäisenä halusin kuolla. Lukiolaisena suunnittelin meneväni sossuun pyytämään että pääsisin sijaiskotiin. Aikuisena kärsin siitä että äitini joutui kärsimään isääni joka päivä.

Minä käänsin kuitenkin vaikean lapsuuteni voimaksi. Toisin kuin veljeni jotka ovat alkoholisoituneet. Itse juon todella harvoin. Äitini oli onneksi vahva ihminen ja absolutisti.

Vaikka isäni oli minulle rakas (silloin kun oli selvä), näen silti painajaisia joissa hän ELÄÄ vielä. Ajattelen siinä unessa aina että hittoako siinä enää olet, sun pitäisi olla kuollut. Ja isän kuolemasta on viisi vuotta.

Lähde. Itse en haluaisi samanlaista lapsuutta kenellekään. :hug:

Peesaan!!
Minun isäni elää vielä on nyt reilu 50v. Ja kaljaa että väkeiä kuluu!!
Olen lapsena kärsinyt isäni juomisesta todella paljon! :ashamed:
Jostain syystä isäni piti minua välikappaleena äidin ja hänen riidoissa, vaikka meitä on 4 lasta, niin minä olin jotenkin isälle se ihminen jota jotenkin kuunteli ja jonka kautta kertoa äidille pahasta olostaan. Tämä tuntui todella raskaalta koska olinhan vasta lapsi vielä! :/
Muutin kotoa ollessani vasta 15v, silloisen poikaystäväni luokse, koska en enää jaksanut., tuntui että tukehdun! Siitä saakka olen kärsinyt pahaa oloa äitini ja sisaruksieni puolesta.
Nuorin veljeni oli aika pahassa tilanteessa muutamia vuosia sitten, ajoi todella kovassa humalatilassa autolla ja kuinka ollakkaan ajoi metsään! :ashamed:
Tapauksesta on nyt n. 3 vuotta ja pikkuveljeni kärsii vammoistaan edelleen, eikä koskaan varmaan kunnolla kuntoudukkaan :snotty:
Mutta, mikäs siinä kun on niin #&%?$!* hyvä esimerkki ollut siinä koko hänen elämänsä, isäni ajaa myös silloin tällöin juovuksissa, sille emme voi mitään, hän vain lähtee.... :ashamed: Pikkuveljeni asui tuolloin vielä kotona ja käytti myös todella paljon alkoholia, lisäksi kaveriporukka oli hyvin samankaltaista :ashamed:
Nyt hän on onneksi löytänyt vierelleen ihmisen jota rakastaa... ja joka pitää hänet erossa alkoholista. Toivottavasti onnistuu :\| Mutta, huomaa selvästi että veljeni on rauhoittunut, asuessaan kotona hän purki sitä pahaa oloaan juomisella, isäni käytti/ käyttää aika paljon henkistä väkivaltaa ollessaan humalassa ja osaa olla todella ilkeä. :ashamed:
Olen pyytänyt äidiltä monen monta kertaa että muuttaisi pois, että hänenkin olisi paljon parempi olla yksin, hänen elämänsä ei ole tällä hetkellä elämisen arvoista!! :'(
En halua kenellekkään samanlaista lapsuutta kun minulla on ollut, tuntuu että "kyttään" koko ajan miehenikin juomista ja pelkään että koska hänelle tulee alkoholista samanlainen ongelma :ashamed:
Elämäni on vieläkin raskasta, en tiedä helpottuukohan se koskaan?!
Tuntuu että olen lapsena kärsinyt niin paljon isäni takia etten osaa olla niin vapaasti kun muut ihmiset, olen koko ajan jotenkin varuillaan :ashamed: :'(

 

Mun miehelle alkoholi ei ole ongelma,mutta isä joi lapsuuteni ajan ja perhe-elämä oli #&%?$!*ä. Lapsuus oli ainaista pelkoa. Vanhemmat erosivat lopulta, kun olin 14-vuotias. Sitä ennen yritettiin lähteä monta kertaa, mutta aina mentiin uhkausten ja pelon takia takaisin. No, ei isä jättänyt äitiä rauhaan ennenkuin silloin, kun olin jotain 18-vuotias ja äiti löysi uuden miehen.
Nyt isäni on rappioalkoholisti. En ole saanut häntä kiinni, koska hänellä ei ole ollut viime syksyn jälkeen asuntoa eikä puhelinta. Tällä viikolla löysin hänet ja huomenna toimitan hänet hoitoon. Paikka on jo kunhan löytäisi miehen vielä jostain. Luvannut on lähteä, mutta huomisesta mielipiteestä en tiedä. En jaksa uskoa enää toipumiseen, mutta olisi hoidossa edes sen ajan, että hänelle löytyisi asunto.
Ainainen toivo elää kaikesta huolimatta sydämessä ja kipeä ajatus siitä, miten hukkaan hyvän miehen elämä on mennyt. Nyt hänellä olisi pieni lapsenlapsi, jonka elämää hän voisi seurata ja olla lapsellekin pappa. Hän on taitava käsistään ja hän saisi elämäänsä sisältöä esim. auttamalla meitä talon rakentamisessa, jonka hän todella taitaa. Tuntuu todella kipeältä ajatella, että viinan takia kaikki yhteinen mukava jää meiltä väliin.
En voi jättää miestä kuolemaan asunnottomana ja pesemättömänä katuojaan, ellen ole edes yrittänyt tehdä jotain. Hän on kuitenkin rakas isäni.

 

:flower: heissan, ja voimia sinulle hurjasti....alkoholisteilla kun on se ongelma että he eivät näe kertakaikkiaan itsessään mitään vikaa,muut ihmiset ovat vain ilkeitä heille!!!

oma isäni kuoli muutama vuosi sitten viinan tekemiin tuhoihin ja viimeiseen 10 vuoteen en enää ollutkaan isäni kanssa missään tekemisissä.päätin että joka kerta kun isääni näin,hän oli kännissä ja syytteli muita ja sai oloni kurjaksi moneksi viikoksi joten miksi pilata elämäänsä? isäni oli kuitenkin aikuinen mies jota oli moneet monituiset kerrat yritetty auttaa, ja joka vähät välitti!!

äitini otti uuden miehen joka oli myös alkuun "iloinen,ulospäinsuuntautunut hupiveikko,josta kaikki pitivät"! niinpä.....ei se juominen vaan pysynyt reilassa, ja nyt äitini elää taas alkoholistin kanssa.Isäni pahoinpiteli fyysisesti,melkein tappoi moneen kertaan,äitini ja isäpuoleni harrastaa henkistä väkivaltaa. kaikki omaisuus,itsekunnioitus ym.suhteet omiin lapsiin ja minuun ja minun lapsiin,omien lasten lapsiin ovat menneet.

tein elämäni parhaimman päätöksen kun sanoin äidilleni että emme käy lapsieni kanssa enää kylässä isäpuoleni juomisen ja lopulta tulleen vainoharhaisuuden takia.minun lapseni eivät samaa joudu kokemaan kuin minä!

Äitini käy yksin meillä ja on aina tervetullut! homma toimii hyvin näin. äitini jätti isäni ollessani 6-v. ja olen siitä erittäin kiitollinen.Lopulta isäni olisi tappanut äitini(yritti sitä jo ennen eroa ja eron jälkeenkin).

Nyt äitini on eroamassa nyyisestä miehestään,jota edelleen kaikki muut pitävät(selvin päin)niin empaattisena ja mukavana miehenä....


Lapsesi eivät menetä isäänsä jos eroat,saavathan lapsesi nähdä isänsä selvinpäin!

:hug: :hug: :heart:

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Halaukset teille kaikille jotka kirjoititte aiheestani ja vastasitte.
Ei olla vielä päästy puusta pitkälle asian kanssa,se nyt on tullut selvääkin selvemmäksi että"juominen on minun vikani"ja se ilkeily mitä minä ja lapset saamme kärsiä.

Mutta huomenna on uusi päivä ja uudet juttutuokiot.Enää en vain anna anteeksi.Ja pysyn tiukasti kannassani,mies lähtee.