Alkoholin runsaskäyttäjälle vaatimus juomattomuudesta

["Vieras"]

Miten sä nyt käännät tilanteen näin jos kyse onkin siitä että eukko ahdistuu aivan liian pienestä asiasta/määrästä?

[QUOTE="vieras";27839222]No sitähän tässä just on sanottu, että jos se on se elämän tärkein juttu, niin hän saa rauhassa juoda niin paljon kuin haluaa, mutta sitä ei tarvitse kenenkään katsoa jos ei halua

ap:n viimeisimmässä käy sitten ilmi, että "muutama iltaisin" ja "miesten kans känni pari kertaa kuussa".. mitä tähän palsta sanois jos sen tekis joku äiti, jolla pienet lapset kotona ja mies parka joutuisi kestämään?[/QUOTE]

 

[Mollie]

[QUOTE="Vieras";27839215]Alkoholin käyttö on OK jos siitä ei ole yletöntä haittaa.

Sun kommenttien perusteella suhde on kunnossa vain jos alkoa käytetään esim. 1 olut lauantaina ja kännit 2 krt vuodessa? Ja vaimo voi kontrolloida tason niin pieneksi kuin kulloinkin haluaa? Vaikka ottamisesta ei ole erityistä haittaa.[/QUOTE]

Ei, kun mun mielestä vaimolla on oikeus omiin tuntemuksiinsa ja omiin mielipiteisiinsä. Jos vaimo ei halua katsella juovaa miestä, niin hän ottaa eron.

Ja kuulostaa siltä, että eropaperit on jo jätetty, niin että mikä tässä nyt on ongelma? Vaimo lähtee eikä hänen tarvitse enää sietää juomista, ja mies voi juoda rauhassa tarvitsematta kuunnella vaimon nalkutusta. Win-win -tilanne.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27839215]Ja vaimo voi kontrolloida tason niin pieneksi kuin kulloinkin haluaa? Vaikka ottamisesta ei ole erityistä haittaa.[/QUOTE]

No kuule ei voi vaimo kontrolloida, mutta ei voi mieskään kontrolloida sitä mitä naisen tulisi ajatella ja miten toimia tilanteessa.

 

["vieras"]

Vaimo lähtee eikä hänen tarvitse enää sietää juomista, ja mies voi juoda rauhassa tarvitsematta kuunnella vaimon nalkutusta. Win-win -tilanne.

Samaa mieltä.

 

["hmmmmm"]

Oletko sitä mieltä, että avioliitossa toisen puolison mielipiteellä ei ole mitään merkitystä?

Aloituksessa ei muuten sanottu, kuinka paljon alkoholia mies juo, sanottiin vain että hän on alkoholin "runsaskäyttäjä" ja että juo usein, ja ettei siitä ole "aivan erityistä haittaa." Kysymys kuuluukin, kenen mielestä miehen juomisesta ei ole aivan erityistä haittaa? Miehen itsensäkö? Onko miehellä oikeus sanella, mitä hänen vaimonsa tulisi olla mieltä miehen juomisesta? Onko mies tässä puolueeton osapuoli?

En ole sitä mieltä, että toisen puolison mielipiteellä ei ole merkitystä. Ihmettelen vaan tätä, että miksi se on automaattisesti niin, että vaimo on se kenellä on oikeus ne säännöt sanella? Voi olla täysin mahdollista, että miehen juominen ei oikeasti aiheuta haittaa, paitsi vaimolle jonka oma v-tutus käyrä nousee jo siitä kun näkee sen oluttölkin sihahtavan auki. Onko se tasapainoista ja tervettä, perheen yhtenäisyyttä parantavaa? Toki jos mies todellisessa elämässä juo huomattavasti enemmän, ja kyse on oikeasti alkoholismista, ainakin alkavasta sellaisesta on tilanne ihan eri. Mutta mikä automaatio se on, että absolutismia vaativaa vaimoa pitäisi kuunnella? Avioliitossa on kuitenkin käsittääkseni kyse kahden ihmisen välisestä asiasta, jossa kompromissejakin vaaditaan, molemmilta Ja huom, itse olen vaimoväkeä

 

["Vieras"]

Siehän melkoinen feministi oot. Tottakai on oikeus vaikka tappaa itsensä, mutta onko se järkevää ja moraalisesti kovin aikuista olla niin pikkusieluinen ahdistuja että perhe on laitettava palasiksi kohtuullisen juomisen tilanteessa vain sen takia, että itse ei siedä (yritäkään sietää/muuttua) jotain?

Ei, kun mun mielestä vaimolla on oikeus omiin tuntemuksiinsa ja omiin mielipiteisiinsä. Jos vaimo ei halua katsella juovaa miestä, niin hän ottaa eron.

Ja kuulostaa siltä, että eropaperit on jo jätetty, niin että mikä tässä nyt on ongelma? Vaimo lähtee eikä hänen tarvitse enää sietää juomista, ja mies voi juoda rauhassa tarvitsematta kuunnella vaimon nalkutusta. Win-win -tilanne.

 

["Vieras"]

Oletko sä sitä mieltä, että avioliittossa vain naisen mielipiteellä ei ole väliä? Eli jos toinen kokee saavansa esim. alkosta mukavan rennon hetken päivään/viiikkon, niin ei sillä tunteella ja halulla väliä kun toinen sen haluaa estää. Sitten se estetään.

Oletko sitä mieltä, että avioliitossa toisen puolison mielipiteellä ei ole mitään merkitystä?

Aloituksessa ei muuten sanottu, kuinka paljon alkoholia mies juo, sanottiin vain että hän on alkoholin "runsaskäyttäjä" ja että juo usein, ja ettei siitä ole "aivan erityistä haittaa." Kysymys kuuluukin, kenen mielestä miehen juomisesta ei ole aivan erityistä haittaa? Miehen itsensäkö? Onko miehellä oikeus sanella, mitä hänen vaimonsa tulisi olla mieltä miehen juomisesta? Onko mies tässä puolueeton osapuoli?

 

["Voin valaista"]

"Vaimo lähtee eikä hänen tarvitse enää sietää juomista, ja mies voi juoda rauhassa tarvitsematta kuunnella vaimon nalkutusta. Win-win -tilanne."
[QUOTE="vieras";27839259]Samaa mieltä.[/QUOTE]

Juuri näin. Jos on mahdollisuus valita, miksi jäädä kärsimään?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27839238]Miten sä nyt käännät tilanteen näin jos kyse onkin siitä että eukko ahdistuu aivan liian pienestä asiasta/määrästä?[/QUOTE]

Se on sinulle liian pieni asia ja määrä, ei ilmeisesti hänelle.
Ja mitä jos tilanne olisi toisin päin. Miten itse ajattelisit, jos vaimosi joisi tuon määrän ja itse esim.et? Kävisi naisten kans kännäämässä kaks kertaa kuussa ja iltaisin joisi aina muutaman?

 

["Vieras"]

Vaikea kuvitella, että ahdistuisin asiasta mistä ei ole juuri minkäänlaista haittaa ja lisäksi saisin olla usein yksinkin, lasten kanssa. Mitä pahaa tuossa olisi?

[QUOTE="vieras";27839301]Se on sinulle liian pieni asia ja määrä, ei ilmeisesti hänelle.
Ja mitä jos tilanne olisi toisin päin. Miten itse ajattelisit, jos vaimosi joisi tuon määrän ja itse esim.et? Kävisi naisten kans kännäämässä kaks kertaa kuussa ja iltaisin joisi aina muutaman?[/QUOTE]

 

["vieras"]

[QUOTE="Voin valaista";27839285]


Juuri näin. Jos on mahdollisuus valita, miksi jäädä kärsimään?[/QUOTE]

Mutta sekään vaihtoehto ei miellytä ap:tä, kun on kontrollointia ja uhkailua

 

[Mollie]

[QUOTE="Vieras";27839267]Siehän melkoinen feministi oot. Tottakai on oikeus vaikka tappaa itsensä, mutta onko se järkevää ja moraalisesti kovin aikuista olla niin pikkusieluinen ahdistuja että perhe on laitettava palasiksi kohtuullisen juomisen tilanteessa vain sen takia, että itse ei siedä (yritäkään sietää/muuttua) jotain?[/QUOTE]

Okei, tässä taas esimerkki siitä mitä olen sanonut koko ajan: että tässä ei oikeasti ole kysymys juomisen määrästä vaan tarpeesta olla oikeassa. Tuomitset vaimon pikkusieluiseksi ahdistujaksi, ei-järkeväksi ja ei-aikuiseksi. Vaimo on kohtuuton ja väärässä, mies on kohtuullinen ja oikeassa.

Kuinka kivaa on olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on vaimostaan tuota mieltä?

ja jos vaimo on todella jättänyt eropaperit, niin mies ei ole lainkaan surulllinen siitä, että menettää rakkaan puolisonsa ja lastensa äidin, vaan lähinnä huolissaan siitä, että kaikki varmasti ymmärtävät hänen olevan oikeassa ja vaimon väärässä.

Onko melkoista feminismiä, jos on sitä mieltä että ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa ja mielipiteeseensä?

 

["Voin valaista"]

[QUOTE="Vieras";27839283]Oletko sä sitä mieltä, että avioliittossa vain naisen mielipiteellä ei ole väliä? Eli jos toinen kokee saavansa esim. alkosta mukavan rennon hetken päivään/viiikkon, niin ei sillä tunteella ja halulla väliä kun toinen sen haluaa estää. Sitten se estetään.[/QUOTE]

Arvaapa mitä? En juo koska olen raskaana, sallin mieheni juoda sen pari bisseä, ja olen OIKEASTI iloinen, jos se jää siihen. -Niin, kustannan sen myös usein. Ja mies on niin hyvä vaatimaan lisää, että, kyllä, usein se 1 tai 2 onkin 7 tai 8 ja lisäksi saan kotona turpaani kiitokseksi.

Uskon että usein tämä rakas isukki on itsekin sitä mieltä ettei hänellä ole ongelmaa.

Otapa sellainen ajatusleikki keskenäsi, että tämä vaimosi joisi kuten sinä. Entäs lapset? Pystyisikö vaimosi hoitamaan? Pystytkö sinä?

 

[Mollie]

[QUOTE="Vieras";27839283]Oletko sä sitä mieltä, että avioliittossa vain naisen mielipiteellä ei ole väliä? Eli jos toinen kokee saavansa esim. alkosta mukavan rennon hetken päivään/viiikkon, niin ei sillä tunteella ja halulla väliä kun toinen sen haluaa estää. Sitten se estetään.[/QUOTE]

Mutta kun ei toinen voi estää toista juomasta. Vai onko vaimon mielipide muka oikeasti estänyt sinua juomasta?

Sinulla on täysi vapaus juoda. Vaimolla on täysi vapaus lähteä. Molemmat olette aikuisia ihmisiä.

Sen sijaan, jos ette halua avioliitonne päättyvän, niin kannattaisi tehdä kompromisseja. Kompromissi = asia jossa molemmat antavat periksi. Esim. sinä lupaat vähentää juomiskertoja ja -määriä puolella, ja vaimo lupaa olla nalkuttamatta.

Jos ette ole halukkaita kompromisseihin (ja näyttää siltä että ette ole) niin eroltahan tuo alkaa näyttää.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";27839267]Siehän melkoinen feministi oot. Tottakai on oikeus vaikka tappaa itsensä, mutta onko se järkevää ja moraalisesti kovin aikuista olla niin pikkusieluinen ahdistuja että perhe on laitettava palasiksi kohtuullisen juomisen tilanteessa vain sen takia, että itse ei siedä (yritäkään sietää/muuttua) jotain?[/QUOTE]

Yhäkin epäilen onko kyseessä oikeasti hyvä ja toimiva liitto jos 1-2 satunnaista olutta tms kohtuujuominen mikä ei aiheuta muille perheenjäsenille mitään harmia riittää hajoittamaan perheen. Todellakin veikkaisin että silloin toisessa ärsyttää jo aika moni muukin asia kuin se pari olutta silloin tällöin. Näin puuttumatta yhtään siihen kumman "vika" tuo ero on.

Hassua ajatella että kaikista muista asioista pystytään joustamaan ja tekemään kompromisseja mutta tuohon pariin olueen kaikki kaatuu... Jos taas kyse on siitä että nainen on pirttihirmu ja mies joustaa aina ja kaikessa mutta noista oluista ei halua luopua niin onko se oikeasti hyvä liitto?

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";27839283]Oletko sä sitä mieltä, että avioliittossa vain naisen mielipiteellä ei ole väliä? Eli jos toinen kokee saavansa esim. alkosta mukavan rennon hetken päivään/viiikkon, niin ei sillä tunteella ja halulla väliä kun toinen sen haluaa estää. Sitten se estetään.[/QUOTE]

Oletko sinä puolestasi sitä mieltä että tuo mitä kuvailet on hyvä ja toimiva liitto? Nainen joka määrää aina kaikesta kuuntelematta yhtään miestään sallii kuitenkin tälle hampaita kiristellen sen pari olutta ja kaikki on hyvin...

 

[Lilith Le Nuit]

Hmm.. Sori kun kerroin oman kokemukseni miehen juomisesta. Kai mä ymmärsin kyssärin väärin.

 

["vieras"]

Yhäkin epäilen onko kyseessä oikeasti hyvä ja toimiva liitto jos 1-2 satunnaista olutta tms kohtuujuominen mikä ei aiheuta muille perheenjäsenille mitään harmia riittää hajoittamaan perheen. Todellakin veikkaisin että silloin toisessa ärsyttää jo aika moni muukin asia kuin se pari olutta silloin tällöin. Näin puuttumatta yhtään siihen kumman "vika" tuo ero on.

Hassua ajatella että kaikista muista asioista pystytään joustamaan ja tekemään kompromisseja mutta tuohon pariin olueen kaikki kaatuu... Jos taas kyse on siitä että nainen on pirttihirmu ja mies joustaa aina ja kaikessa mutta noista oluista ei halua luopua niin onko se oikeasti hyvä liitto?

Minä en jaksa kans uskoa, että kyseessä olisi vain se "1-2 olutta silloin tällöin", ilmeisesti muitakin ongelmia on, ainakin voisi päätellä niin.

Ja toisekseen ap puhui "runsaskäyttäjästä" ihan itse, muutamasta oluesta iltaisin ja kännistä 2xkk, mikä on jo ihan eri juttu määrällisestikin.

 

["Vieras"]

Onko melkoista feminismiä, jos on sitä mieltä että ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa ja mielipiteeseensä?

Onko melkoista sovinismia jos on sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa ja mielipiteeseensä? (ja tämä siltä miehen kannalta jossa kohtuullisen harmitonta alkoholin juomista yritettäisiin kitkeä pois)

 

[Millenia]

Itse en pidä alkoholia mitenkään pahana asiana (paitsi kansanterveydellisesti). Kotona voidaan ottaa saunaolutta ja viinilasillista vaikka päivittäin, jos nyt kuitenkin joskus voi olla ottamattakin. Ja välillä voi ottaa reilumminkin.

En siltikään ymmärrä miksi ihmeessä jonkun pitäisi katsella toisen alkoholin nauttimista ja vain kestää sitä, jos se häntä inhottaa ja ahdistaa. Kyllä minäkin alan olemaan sen verran elämää nähnyt ihminen, että en pidä mitään väkisin pysymistä ja toisen "kestämistä" hyvän suhteen perustana. Jos suhde on pelkkää sietämistä niin yleensä on parempi erota, silloinkin kun mukana on lapsia - ehkä jopa etenkin kun kuviossa on lapsia, jotka oppisivat samanlaista sietämismallia omaan elämäänsä.

Jokaisella on oikeus olla onnellinen, ja jos puolison tissuttelu, pullansyönti, urheilu tai räkiminen tekee onnettomaksi, niin asian voi vapaasti ilmaista ja vaikkapa sitten erota jos tilanne ei parane. Sillä ei ole väliä kumpi sukupuoli on kyseessä.

 

[Mollie]

[QUOTE="Vieras";27839510]Onko melkoista sovinismia jos on sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa ja mielipiteeseensä? (ja tämä siltä miehen kannalta jossa kohtuullisen harmitonta alkoholin juomista yritettäisiin kitkeä pois)[/QUOTE]

Kyse ei ole feminismistä tai sovinismista (sinä muuten olit se, joka ensiksi mainitsi feminismin, en minä), vaan siitä, että jos asia X aiheuttaa avioliitossa elävälle ihmiselle ahdistusta, onnettomuutta ja ärtymystä, hänellä on vapaana ihmisenä täysi oikeus olla elämättä asian X kanssa. Joskus tämä vaatii avioeron, mutta jos ihminen on sitä mieltä, että hän mieluummin eroaa kuin kestää asiaa X, niin mitäpä sille sitten voi? Vai yritätkö sanoa, ettei henkilöllä ole oikeutta olla sietämättä asiaa X?

Jos olisin rekkautunut, tykkäisin Millennian viestistä tuossa ylhäällä. Täyttä asiaa.

 

["Vieras"]

Ja näissä ärsyyntymisissä ei koskaan tajuta osavian olevan ihan siellä peilikuvassa. Aika loputon suo on toisten muuttuminen ja muokkaaminen jos itselle minkäänlainen normaalius ja kohtuus ole normaalia.

Itse en pidä alkoholia mitenkään pahana asiana (paitsi kansanterveydellisesti). Kotona voidaan ottaa saunaolutta ja viinilasillista vaikka päivittäin, jos nyt kuitenkin joskus voi olla ottamattakin. Ja välillä voi ottaa reilumminkin.

En siltikään ymmärrä miksi ihmeessä jonkun pitäisi katsella toisen alkoholin nauttimista ja vain kestää sitä, jos se häntä inhottaa ja ahdistaa. Kyllä minäkin alan olemaan sen verran elämää nähnyt ihminen, että en pidä mitään väkisin pysymistä ja toisen "kestämistä" hyvän suhteen perustana. Jos suhde on pelkkää sietämistä niin yleensä on parempi erota, silloinkin kun mukana on lapsia - ehkä jopa etenkin kun kuviossa on lapsia, jotka oppisivat samanlaista sietämismallia omaan elämäänsä.

Jokaisella on oikeus olla onnellinen, ja jos puolison tissuttelu, pullansyönti, urheilu tai räkiminen tekee onnettomaksi, niin asian voi vapaasti ilmaista ja vaikkapa sitten erota jos tilanne ei parane. Sillä ei ole väliä kumpi sukupuoli on kyseessä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27839553]Ja näissä ärsyyntymisissä ei koskaan tajuta osavian olevan ihan siellä peilikuvassa. Aika loputon suo on toisten muuttuminen ja muokkaaminen jos itselle minkäänlainen normaalius ja kohtuus ole normaalia.[/QUOTE]

Niin, anna siis vaimosi olla sellainen kuin on. Jos hänen mielipiteensä ärsyttää sinua näin paljon, katso sinne peiliin vain.

 

["Vieras"]

Hei palstapsykologit, nassu kiinni vaan
Tämä on hypoteettinen keskustelu

[QUOTE="vieras";27839577]Niin, anna siis vaimosi olla sellainen kuin on. Jos hänen mielipiteensä ärsyttää sinua näin paljon, katso sinne peiliin vain.[/QUOTE]

 

[Vastaaja]

miksi koko ketjussa on perusolettamus, että miehen suurkäyttö on ongelma naiselle? Ja naisia tästä jotkut syyllistävät.

Minu ex-aviomies jo seurusteluaikoina esitti ukaaseja hän tai ryyppääminen. En juonut päivittäin, mutta kännejä useita kertoja/kk. Hänellä oli ihan täysi oikeus tunteisiinsa. Tosin joitakin vuosia myöhemmin haukkui minua tiukkapipoksi kun ei huvittanut enää ryypätä paria päivää putkeen =D

No joo, ero tuli sitten taas pari vuosikymmentä myöhemmin, kun tykkäsin taas käydä hänen mielestään liian usein viihteellä. Siinä suhteessa taisi kyllä olla niin, että tein niin tai näin, aina meni väärin päin