alkoholi

  • Viestiketjun aloittaja hip
  • Ensimmäinen viesti
Mies myöskin
Voi syvä huokaus sentään...Tässäkö tämän järkyttävän pitkän väittelyn ydin nyt sitten olikin? Että viinaa, alkoholia AINEENA ei saisi syyttää. Voi hitsi, minä kun olin jo pitkään suunnitellut, että vedän alkoholin oikeuteen monien ihmishenkien tuhoamisesta, soittelin jo parille lakimiehellekin, että voisivatko he hoitaa hommaa...

Olin kyllä itsekin tietoinen siitä tosiseikasta, että elotonta & sielutonta esinettä, ainetta, subjektia ei voi syyttää mistään. En ole vielä yhtäkään pesäpallomailaa tai puukkoa oikeussalissa nähnyt, syytettynä taposta. Niin, kysehän on aineen ja esineen KÄYTTÄJÄSTÄ. Mutta kun minä "syytän" alkoholia tarkoitan tietenkin sitä alkoholia käyttävää, juopottelevaa miestäni. Mutta minun aivoni yhdistävät asiat niin, että kun puhun/kirjoitan että alkoholi on ongelma, niin tietenkin tarkoitan sitä, että miehen ALKOHOLINKÄYTTÖ on ongelma. Ja uskon aika vakaasti, että tätä myös valtaosa täällä kirjoittavista tarkoittaa. Nyt kun tämä "pilkunviilaus" on suoritettu (ja alkoholi, etanoli C2H5OH on saanut synninpäästön), niin kysyn vielä yhtä asiaa:

Niimpä! Pitkään sitä piti jauhaa, että meni perille. Niin kuin aiemmin kirjoitit jotenkin tähän tyyliin: "kyllä senkin aineen olis saanut jättää keksimättä", niin sinä kuten selkeästikkin monet muutkin täällä syyllistitte tuota elotonta ainetta ongelmista. Ja sitä olen yrittänyt jo vaikka kuinka pitkää selittää, että ongelma on ihmisissä ei siinä aineessa. Ja että ei ole vaan yhtä ongelmaa nimeltään alkoholiriippuvuus vaan niitä ongelmia (joita jo luettelin) on monia ja ne lähtevät ihmisten luonteesta ja persoonallisuudesta ja voivat ehkä ikään kuin pulpahtaa pintaan juovuksissa, mutta perustaltaan eivät ole alkoholin käytöstä tulleita.

Vaikka on nyt siis todistettu, ettei aine miehen suuhun itsestään kaadu, niin miten tuo selvitys nyt sitten tekee ongelmasta erilaisen? Mitä maata mullistavaa minun nyt olisi pitänyt tajuta, kun en syytä subjektia, vaan tekijää, miten se nyt auttaa ongelman ratkaisussa, miten se tekee ongelmasta pienemmän?

Sinun olisi pitäisi ymmärtää alkaa ratkoa niitä yksittäisiä ongelmia, eikä hokea päässäsi sitä "mantraa", että "alkoholi on syyllinen ongelmiin, alkoholi on syyllinen ongelmiin, alkoholi on syyllinen ongelmiin". Ne ongelmat esim. se että miehesi ei oikein ole pystynyt kommunikoimaan sinulle olisi pitänyt käydä läpi yksitellen jo ennen kuin miehesi itse huomasi että viinaa menee liikaa. Se että alkoholi-riippuvainen (tai vaikka nyt postimerkkeily-riippuvainen) huomaa olevansa riippuvainen (se on sen harmaan alueen jälkeen kun harrastus on muuttunut sairaudeksi tai on jo aiemmin muuttunut, mutta sitä ei vaan itse vielä ole tajunnut) ottaa kuitenkin oman aikansa ja näitä muita ongelmia kannattaisi ratkoa jo ennenkin. Mutta kun vaan kaadetaan koko homma alkoholin niskaan, niin ei viitsitä/haluta/ymmärretä paneuta näihin muihin ongelmiin joita voikin olla aika iso nippu, kun niitä alkaa purkamaan ja erittelemään.

Olet pitänyt puolustuspuhettasi AINEELLE mutta et siis tekijöille (vaikka kirjoitit että puolustat juopottelevia miehiä mutta jotenkin tuo edellinen juttu sai sen kuulostamaan tuolta). Olet itsekin myöntänyt moneen kertaan, että miehessä tai naisessa (niin, onhan niitä juopottelevia äitejäkin) on se vika, että ei osaa rajoittaa juomistaan, ei osaa hallita ajankäyttöään niin että se olisi kaikille reilua, ei osaa käyttää rahaa oikein jne. silloin kun juopottelu menee toisia osapuolia häiritseväksi. No niin, selkisihän nyt sinullekin se ongelma, joka luultavasti oli itsestäänselvyys kaikille niille naisille (tai miehille) jotka muualla tai tällä sivustolla valittavat puolison juopottelusta/alkoholismista/harrastamisesta. Sehän se YDIN on, että mies katsoo etuoikeudekseen käyttää huomattavasti enemmän aikaa harrastukseensa/rentoutumiseensa kuin olisi kohtuullista.

Jep. Tämä keskustelu meni itse alkoholi-aineen puolustamiseksi, kun et sitä aiemmin suostunut ymmärtämään että sitä itse ainetta ei voi syyttää siitä mitä joku ihminen sillä tekee. Juopottelussa aine (alkoholi) on objekti ja tekijä eli subjekti on tässä tapauksessa miehesi, vaikka pidit aiemmin subjektina alkoholia. Hyvä että vihdoin tuosta päästiin yhteisymmärrykseen. Nimittäin kyllä se alkuperäinen tarkoitus oli puolustaa miehiä jotka sitä alkoholia käyttävät (vaikkakin sama koskee alkoholia käyttäviä naisia edelleenkin).

Ei, se ei nimenomaan ole itsestään selvyys näille juopottelevien miesten/naisten puolisoille. Tai sitten se on liian itsestään selvä asia. Niin itsestään selvä asia, että sitä kannattaisi vähän miettiä uudelleen, eikä pitää enää niin itsestään selvänä. Nimittäin tuntuu olevan hyvinkin yleinen tyyli nalkuttaa sille puolisolle tähän tyyliin: "sinä juot liikaa, lopeta juominen...". Tuohan vaan kertoo mitä mieltä se nalkuttaja on. Se on sitä mieltä että juon liikaa ja minun pitää siksi lopettaa juominen. Omasta mielestäni en juo liikaa joten en lopeta juomista. Ja kun kerran nalkuttaa minulle, niin juon vähän enemmän. Kun asia pitäisi kertoa tähän tyyliin: "Oletko huomannut että sinun harrastuksiin menee nykyään koko viikonloppu? Minulle itselleni ei jää harrastaa omia harrastuksia ollenkaan, kun sinä et jouda hoitamaan lapsia omilta harrastuksiltasi. Voisitko vähentää harrastuksiasi, että minäkin ehtisin harrastaa omia harrastuksia?" Tuossa on kuulijan kannalta iso ero ja tuo jälkimmäinen pistää kyllä ajattelemaan asiaa lähemminkin. Ja jos ei tahdo uskoa, niin on aika helppo todistaa tuo todeksi, kun joltakin viikonlopulta kirjoittaa kummankin ajankäytön ylös ja sitten näyttää miten se viime viikonloppu menikään. Jos kaveri ei sittenkään tajua vaikka faktat on tuotu pöytään, niin sitten oikeasti on vaan niin vähä järkinen, että on turha yrittääkkään mistään keskustella. Tai jos on sitä mieltä että hänen kuuluu saada harrastaa enemmän, kuin toisen niin sitten ollaan peruskysymysten äärellä. Haluanko elää tuon kanssa yhdessä, vaikka hän ei kunnioita minun omaa aikaa yhtä arvokkaaksi kuin hänen itsensä omaa aikaa?

Ydin sekin, että siihen kuluu paljon rahaa (ja vaikka ei kuluisikaan vaan mies tekisi viinansa itse, niin so? Ei se silti poista itse ongelmaa, että alkoa kuluu liikaa), joka on pois ruoka-,vaate- ja perheen muiden jäsenten harrastusrahoista.

Se käytännössä poistaa rahan kulumisen perheen muista menoista, koska itse tehtynä alkoholi tulee sen verran halvaksi, että ei pitäisi kyllä paljoa vaikuttaa kenenkään talouteen. Ei kuitenkaan ollut kirjoituksessani oleellinen asia, vaan kertoo siitä että keinojakin ongelmien vähentämiseksi löytyy.

Ydin on sekin, että jatkuva juopottelu on terveydellinen haitta, ja koska välitän miehestäni vielä , niin kannan huolta siitäkin.

Toki se on terveydellinen riski kun paljon juopottelee. Terveys on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että sillä ei kannata toista alkaa painostamaan. Oman huolensa voi silti esittää.

Ydin on sekin, että mies ei kunnioita minua, lapsia ja itseään vaan ajaa vain omaa etuaan juopottelemalla siitä huolimatta, että se aiheuttaa toisissa surua ja vihaakin.

Itsekkyydestä on kyse, kun toinen käyttää liikaa aikaa ja perheen rahoja omaan harrastukseensa. Suru ja viha pitäisi johtua tästä oman harrastuksen liiallisesta tukemisesta perheen rahojen ja omien velvollisuuksien hoidon kustannuksella eikä itse harrastuksesta (tässä tapauksessa alkoholin käyttö).

Tässä on tämän keskustelun ydin, ei se, onko vika aineen vai miehen vaan, että mitä tehdä kun viina vie miestä, mitä pitäisi ajatella? Olet ollut puolustelevinasi juopottelevia miehiä puhumalla rentoutumistavoista, harrastamisesta. Mutta olet puolustellut vain ainetta.

Tähän vastasinkin aiemmin. Keskustelu ajautui ihan turhaan aineen puolustamiseen. Mutta ei siitä enää enempää.

Kerro puolustus/miesnäkökulma miehelle, joka tekee kaiken sen, mistä sinäkin olet myöntänyt, että pitäisi tehdä toisin? Eli kun mies ei ota toisen tunteita huomioon, kun mies käyttää holtittomasta rahaa alkoon, kun mies rentoutuu tavallaan välittämättä hiukkaakaan siitä, mitä muut perheen jäsenet siitä ovat mieltä puhumattakaan että pystyisi hoitamaan velvollisuutensa? Sillä tätä on se juopotteleva mies, jota useimmat naiset tässä viestiketjussa tarkoittanevat. Mikä on näiden miesten puolustus?

Tällainen mies/nainen on mahdollisesti huomannut, että viinan juonti ongelma, eikä enää se hauska harrastus. Kun tämä on ongelma, sitä on syytä alkaa hoitamaan ja siinä tarvitaan niitä läheisiä tueksi. Samalla (tai mieluummin aiemmin) on syytä ratkoa niitä muitakin ongelmia kuten se ettei ole tunnollinen hoitamaan velvollisuuksiaan, tuhlailee rahaa yms... Jos henkilö ei kuitenkaan ole vielä tajunnut että harrastus ei ole enää harrastus vaan ongelma, niin sitten hän on sillä harmaalla alueella, jolloin ei paraneminen voi vielä alkaa. Vaan silloin aika tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa henkilö on kypsä huomaamaan ongelman.
 
kantapäät vastakkain
(Tuolla aiemmin jo avauduin miehen juopottelusta.)

Kylään tuli meille muutamaksi päiväksi miehen täti ja serkkutyttö; mies pääsi vapaille ja korkkasi kaljapullon. Tänä aamuna nukkui krapulassa kun vieraat sitten lähtivät...
Ilmoitin sitten että taloprojekti pysähtyy NYT kun ollaan vasta piirustus-vaiheessa...Yritin keskustella, vaan murahdeltiin vaan.
Lähdin lasten kans ulos ja kun tultiin kotiin takas, mies olikin taas häipynyt baariin...

Sai siis mies taas hyvän syyn ryypätä tämänki päivän!
Nyt vaan ei enää kiinnosta oikeasti koko homma; tuollasen ukon voi luokitella jo luuseriks!! \|O
 
ihan pakko puuttua
Kysymys nimimerkeille "hikkahik" ja "mies myöskin"!
Tämä ei millään tavalla liity nyt alkuperäiseen asiaan, siitä pahoittelut.

Selasin läpi tämän ketjun ja huomasin teidän hurjan kiivaan keskustelun.
Kauhea mitä romaaneja te jaksatte kirjoittaa! Eikö teillä ole muuta elämää noin yleensä kun ehditte istua ja kirjoittaa noin pitkiä stooreja? Ja ihan rehellisesti; jaksatteko edes lukea toistenne kirjoituksia?
Kuten monessa ketjussa suoraan sanotaan; Tämä on tosiaankin vain ja ainoastaan nettipalsta, ei mikään elämää ja kuolemaa käsittelevä juttu! :D
Asiahan tosiaankin minulle kovasti kuuluukin...oli vaan pakko sotkeentua kun huvitti niin suunnattomasti!
 
mies vailla vertaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.07.2006 klo 14:40 hip kirjoitti:
Mitä ihmettä pitäisi tehdä kun alkoholi vie miestä. Ei päivittäin, ei ehkä viikottainkaan. Mutta selkeästi ei pysty hallitsemaan omaa juomistaan. Inhoan jo niitä kaikkia ns. valmisteluja, joista näkee että on aloittamassa juomisen, inhoan sitä selittelyä, itsensä pettämistä, viinanhimoa silmissä, krapula-hajua, morkkista jne.

Tunnistan itseni täysin alkoholistin vaimoksi. En voi sietää miestäni ollenkaan enää humalassa, niinpä emme käy yhdessä missään. Mies käy yksin kavereiden kanssa, ja minä yksin omien kavereideni.

Juominen on niin sanotusti hallussa. Että kaikki on kunnossa tällä hetkellä, mutta näen selvät oireet. Ja tavallaan odotan aina päivää jolloin taas viedään. En tiedä pitäisikö tehdä nyt jotain, vai odottaa että #&%?$!* repeää. Mies tietää juovansa paljon, ja myöntää ettei voi kontrolloida juomistaan. Mutta pitää tilannetta normaalina, hyvänä. Juominen oli opiskeluaikoina paljon runsaampaa, joten mies vertaa siihen

Mies on ihana selvinpäin. Meillä on kivaa. Mutta tämä juominen raastaa. Saa minut voimaan pahoin. En pysty enää suhtautumaan neutraalisti alkoholiin lainkaan. :'(

onko vastaavia kokemuksia? En halua että tästä kehittyy kamala juomiskierre, mutta mitä voin. Olen neuvoton.
Miehelle on sanottava niin kuin sen ajattelee. Oman mielipiteensä panttaaminen ei auta mitään. Riita siitä varmaan tulee, mutta asiat on selvitettävä.
 
aloittajalle
Pistä kiertoon se äijä!!!
Kokemuksella voin sanoa, ettei alkoholin mukanaan viemät ihmiset ole yhtään sen luotettavampia tai parempia kuin narkkaritkaan.
Itse elin monta vuotta alkoholistin kanssa (kaljaa juotiin joka päivä enemmän tai vähemmän, "akat" ei kuulemma hänen kaljotteluaan määrää, renotutumiskeinona hänkin sitä vaan piti, ilman kaljaa jäädessään alkoi maanpäällinen #&%?$!* josta minä sain aina osani).
Ei kannata tuhlata elämäänsä. Äijä ei muutu ennenku itse huomaa tilanteensa. Ja siihen, ikävä kyllä, usein menee kauan aikaa.
 
hikkahik
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.08.2006 klo 13:14 ihan pakko puuttua kirjoitti:
Kysymys nimimerkeille "hikkahik" ja "mies myöskin"!
Tämä ei millään tavalla liity nyt alkuperäiseen asiaan, siitä pahoittelut.

Selasin läpi tämän ketjun ja huomasin teidän hurjan kiivaan keskustelun.
Kauhea mitä romaaneja te jaksatte kirjoittaa! Eikö teillä ole muuta elämää noin yleensä kun ehditte istua ja kirjoittaa noin pitkiä stooreja? Ja ihan rehellisesti; jaksatteko edes lukea toistenne kirjoituksia?
Kuten monessa ketjussa suoraan sanotaan; Tämä on tosiaankin vain ja ainoastaan nettipalsta, ei mikään elämää ja kuolemaa käsittelevä juttu! :D
Asiahan tosiaankin minulle kovasti kuuluukin...oli vaan pakko sotkeentua kun huvitti niin suunnattomasti!
No en minä tätä nyt kuolemanvakavaksi kuvitellutkaan. Minusta vain on kiva joskus rasittaa aivonystyröitään oikein kunnolla. Minulla on vähän se vika, että tykkään analysoida ja pohtia asioita hirveästi=liikaa. Ja vaikka noita ystäviä on, niin ei heidän kanssaan välttämättä tule käsiteltyä jotain asiaa näin JUURTA JAKSAEN kuin nyt "mies myöskin" kanssa on tullut tehtyä. Minusta tämä on mukava ajanviete, näin yksinkertaista. Huvinsa kullakin, eikös se näin mene?! ja kyllä, minä jopa luen kaikki tämän toisen nimimerkin (ja muiden) kirjoitukset. =)
 
hikkahik
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2006 klo 08:46 Mies myöskin kirjoitti:
Niimpä! Pitkään sitä piti jauhaa, että meni perille. Niin kuin aiemmin kirjoitit jotenkin tähän tyyliin: "kyllä senkin aineen olis saanut jättää keksimättä", niin sinä kuten selkeästikkin monet muutkin täällä syyllistitte tuota elotonta ainetta ongelmista. Ja sitä olen yrittänyt jo vaikka kuinka pitkää selittää, että ongelma on ihmisissä ei siinä aineessa. Ja että ei ole vaan yhtä ongelmaa nimeltään alkoholiriippuvuus vaan niitä ongelmia (joita jo luettelin) on monia ja ne lähtevät ihmisten luonteesta ja persoonallisuudesta ja voivat ehkä ikään kuin pulpahtaa pintaan juovuksissa, mutta perustaltaan eivät ole alkoholin käytöstä tulleita.

No ehkä sitä piti pitkään jauhaa koska en tajunnut, että todella jaanasit noin typerästä asiasta! Anteeski nyt vain! Tuo olisi saanut jäädä keksimättä lausahdus oli vain lausahdus, joka ei ollut kirjoitettu sen ajatuksen pohjalta, että syyttäisin nimenomaan kirjaimellisesti elotonta ainetta mistään. vaan se oli lausahdus, kuten voisin sanoa että voi kun atomipommia ei olisi keksitty tai kunpa huumeita ei olisi keksitty, ajattelematta kuitenkaan niin että atomipommit tai huumeet yksinään aineina, esineinä aiheuttaisivat mitään. Vaan alkoholi, huumeet ja atomipommi aiheuttavat vasta sitten jotain, kun ihminen niitä käyttää. Eiköhän tuo nyt ihan oikeasti ole selkeä asia kaikille. Jos tässä nyt jotain syyttää, niin sitä alkoholin KÄYTTÖÄ ja niitä SEURAUKSIA, jotka sillä käytöllä on. Eli joko SINÄ ymmärsit?

Ja sitten tuosta että ongelmat/ihmisen ominaisuudet "pulpahtavat" esille kun käyttää alkoholia, eivätkä ole sen käytöstä johtuvia. En nyt taas kerran voi sanoa olevani sama mieltä. On totta, että alkoholi tuo esille tai paremminkin voimistaa jo (piilevästi?)olemassa olevia ominaisuuksia. Mutta jos mies, joka normaalisti on hyvin säästäväinen ja rahan käytössään jämpti, alkoholin suhteen on leväperäinen, niin onhan se silloin seuraus alkoholin käytöstä. Jos hän ei käyttäisi, hän ei myöskään tuhlaisi siihen rahaa. Eli se on SEURAUS alkoholin käytöstä. Samoin moni mies on normaalisti kiltti, mutta humalapäissään riidanhaluinen tappelupukari. Jolloin humalatila ei aiheuta varsinaisesti väkivaltaisuutta, mutta se on seuraus sen käytöstä. Eli en nyt sanoisi, etteikö alkoholin käyttö aiheuttaisi noita ongelmia. Koska jos ongelmaa ei selvinpäin ole, mutta humalassa tai alkoholista riippuvaisena on, niin onhan se silloin tavallaan alkoholinkäytöstä tullut ongelma. Selvinpäin ihminen pystyy pitämään sen ominaisuuden kurissa, mutta ei humalassa, jolloin humalatila on ongelman aiheuttaja. Tämä nyt ei tietenkään poista ihmisen vastuuta teoistaan.


Sinun olisi pitäisi ymmärtää alkaa ratkoa niitä yksittäisiä ongelmia, eikä hokea päässäsi sitä "mantraa", että "alkoholi on syyllinen ongelmiin, alkoholi on syyllinen ongelmiin, alkoholi on syyllinen ongelmiin". Ne ongelmat esim. se että miehesi ei oikein ole pystynyt kommunikoimaan sinulle olisi pitänyt käydä läpi yksitellen jo ennen kuin miehesi itse huomasi että viinaa menee liikaa. Se että alkoholi-riippuvainen (tai vaikka nyt postimerkkeily-riippuvainen) huomaa olevansa riippuvainen (se on sen harmaan alueen jälkeen kun harrastus on muuttunut sairaudeksi tai on jo aiemmin muuttunut, mutta sitä ei vaan itse vielä ole tajunnut) ottaa kuitenkin oman aikansa ja näitä muita ongelmia kannattaisi ratkoa jo ennenkin. Mutta kun vaan kaadetaan koko homma alkoholin niskaan, niin ei viitsitä/haluta/ymmärretä paneuta näihin muihin ongelmiin joita voikin olla aika iso nippu, kun niitä alkaa purkamaan ja erittelemään.

Aika ärsyttävä tapa sinulla sanoa mitä olen tehnyt tai milloinkin ajatellut. En ole hokenut mitään mantraa päässäni. Kuten olen kirjoittanut jo aiemmin (!), niin oli joskus aika, jolloin syytin miehen alkoholinkäyttöä (huom. KÄYTTÖÄ, en yhä edelleenkään ainetta) suunnilleen kaikista ongelmistamme. Mutta se vaihe meni nopeasti ohi, jo vuosia sitten. Olen oppinut tuntemaan miestäni ja itseäni paremmin ja olisi kakaramaista vain laittaa miehen juopottelun niskoille kaikki.
On helppo olla jälkiviisas, ja varsin helppo laji se on ulkopuoliselle. Sitä voi spekuloida loputtomiin, että mitä olisi PITÄNYT tehdä. Se ei kuitenkaan johda mihinkään, joten on mietittävä, mitä tehdä NYT. Miten esimerkiksi voin ratkoa kommunikointiongelmaa, jos mieheni ei sitä tiedosta eikä tule vastaan? Sitäpaitsi vaikka voitaisiin erotella eri ongelmia, kuten masennus, alkoholiriippuvaisuus, paniikkihäiriö, sairaalloinen mustasukkaisuus(eli epävarmuus omasta itsestään) niin ei niitä voida ratkoa ja korjata kuin autoa, yksitellen. Vaan ne ongelmat ovat linkittyneet toisiinsa, sisältäen lukemattomia eri syy- ja seuraussuhteita, jolloin niiden ratkominenkin on kaikkien näiden ongelmien ratkomista yhtä aikaa. Ei välttämättä voida erotella, että kumpi oli ensin, masennus vai alkoholiriippuvaisuus, koska luultavasti ne ovat ruokkineet toinen toistaan. Meillä esimerkiksi mieheni kertoi paljon avoimemmin masennuksestaan ja paniikkihäiriöistään VASTA kun hänet oli saanut ymmärtämään oma suhteensa alkoholiin, vasta kun hän oli tajunnut, ettei sitä tietä voi enää pidemmälle mennä tai menettää jotain muuta. Ensin piti pureutua alkoholiongelmaan, ennen kuin saattoi ruveta ratkomaan niitä muita. Ja se, että on itsekäs ja käyttää paljon aikaa omaan harrastukseensa tai rahaa, niin tuskin senkään ongelman ratkominen onnistuu ennen kuin ihminen tajuaa mahdollisen riippuvaisuutensa, koska aiemmin hän pysty näkemään toiminnassan mitään väärää.


Jep. Tämä keskustelu meni itse alkoholi-aineen puolustamiseksi, kun et sitä aiemmin suostunut ymmärtämään että sitä itse ainetta ei voi syyttää siitä mitä joku ihminen sillä tekee. Juopottelussa aine (alkoholi) on objekti ja tekijä eli subjekti on tässä tapauksessa miehesi, vaikka pidit aiemmin subjektina alkoholia. Hyvä että vihdoin tuosta päästiin yhteisymmärrykseen. Nimittäin kyllä se alkuperäinen tarkoitus oli puolustaa miehiä jotka sitä alkoholia käyttävät (vaikkakin sama koskee alkoholia käyttäviä naisia edelleenkin).

Niin kuka nyt ymmärsi tai ei ymmärtänyt ja mitä...

Ei, se ei nimenomaan ole itsestään selvyys näille juopottelevien miesten/naisten puolisoille. Tai sitten se on liian itsestään selvä asia. Niin itsestään selvä asia, että sitä kannattaisi vähän miettiä uudelleen, eikä pitää enää niin itsestään selvänä. Nimittäin tuntuu olevan hyvinkin yleinen tyyli nalkuttaa sille puolisolle tähän tyyliin: "sinä juot liikaa, lopeta juominen...". Tuohan vaan kertoo mitä mieltä se nalkuttaja on. Se on sitä mieltä että juon liikaa ja minun pitää siksi lopettaa juominen. Omasta mielestäni en juo liikaa joten en lopeta juomista. Ja kun kerran nalkuttaa minulle, niin juon vähän enemmän. Kun asia pitäisi kertoa tähän tyyliin: "Oletko huomannut että sinun harrastuksiin menee nykyään koko viikonloppu? Minulle itselleni ei jää harrastaa omia harrastuksia ollenkaan, kun sinä et jouda hoitamaan lapsia omilta harrastuksiltasi. Voisitko vähentää harrastuksiasi, että minäkin ehtisin harrastaa omia harrastuksia?" Tuossa on kuulijan kannalta iso ero ja tuo jälkimmäinen pistää kyllä ajattelemaan asiaa lähemminkin. Ja jos ei tahdo uskoa, niin on aika helppo todistaa tuo todeksi, kun joltakin viikonlopulta kirjoittaa kummankin ajankäytön ylös ja sitten näyttää miten se viime viikonloppu menikään. Jos kaveri ei sittenkään tajua vaikka faktat on tuotu pöytään, niin sitten oikeasti on vaan niin vähä järkinen, että on turha yrittääkkään mistään keskustella. Tai jos on sitä mieltä että hänen kuuluu saada harrastaa enemmän, kuin toisen niin sitten ollaan peruskysymysten äärellä. Haluanko elää tuon kanssa yhdessä, vaikka hän ei kunnioita minun omaa aikaa yhtä arvokkaaksi kuin hänen itsensä omaa aikaa?


Kyllä on noissa sanomistavoissa ero. Se ero ei kuitenkaan välttämättä tule siitä, että nalkuttava osapuoli tajuaa ettei voi syyttää ainetta (en vieläkään jaksa uskoa, että joku nyt todella kuvittelee, että kaljapullo on kirjaimellisesti syypää, eiköhän se ole vain tavallaan sanontatapa, asian esittämistapa, että "kaljapullon syy!" vaikka tiedossa on, ettei pöydällä oleva kaljapullo kellekään mitään tee) enneminkin ero tulee lähestymistavasta. Olisihan se hienoa, jos kaikki ihmiset osaisivat aina puhua asioita oikealla tavalla, niin että kumpikin ymmärtäisi aina, mitä toinen tarkoittaa ja osaisi siihen vastata juuri oikealla tavalla. Valitettavasti harva meistä on parisuhde-expertti. Varmasti tuo tapa tuoda esille asia, olisi toimiva- varsinkin, jos juopottelua harrastava ei ole riippuvainen. Alkoholistin kanssa en sitten tiedä, ehkä se mietityttäsi hetkeksi...En tiedä.


Se käytännössä poistaa rahan kulumisen perheen muista menoista, koska itse tehtynä alkoholi tulee sen verran halvaksi, että ei pitäisi kyllä paljoa vaikuttaa kenenkään talouteen. Ei kuitenkaan ollut kirjoituksessani oleellinen asia, vaan kertoo siitä että keinojakin ongelmien vähentämiseksi löytyy.

Onhan tuo keino juopottelun huonojen seurauksien (rahanmeno) vähentämiseksi. En nyt menisi sitä kuitenkaan kenellekään ehdottamaan, että rupeapa kuule itse tekemään viinasi, niin on juopottelu halvempaa! Alkoholiriippuvaiselle se jopa taitaisi olla tuhoisaa...Ja vaikka olisin rikas kuin kroisos, niin ei se poistais pahaa oloa, jonka toisen juopottelu aiheuttaa. Materialistisesti se aiheuttaisi silloin vähemmän vahinkoa, mutta materia on loppujen lopuksi sivuseikka. Enemmän kyse on arvomaailmasta, siitä, että toisen käytös sotii niin paljon omaa arvomaailmaani vastaan. Loppupelissä yhteisistä arvoista, tai edes suurinpiirtein yhteisistä, syntyy toisen kunnioitus. ja kunnioituksesta syntyy rakkaus. Rakastua voi keneen vain, mutta rakastaminen vaatii, että pystyt kunnioittamaan ja luottamaan toiseen. Juopottelijaan ei voi luottaa, eikä häntä oikein voi kunnioittakaan. jolloin rakastaminen, pitkän parisuhteen koossa pitävä liima, on lähes mahdotonta.


Toki se on terveydellinen riski kun paljon juopottelee. Terveys on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että sillä ei kannata toista alkaa painostamaan. Oman huolensa voi silti esittää.

Tuon kyllä tiesin, kiitos vain. Tuskin on yksikään laihdutuskuuri tai tupakkalakko pelkästään toisen painostuksesta onnistunut, vaikka painostuksen syy olisi kuinka huoli toisen terveydestä. Enemmänkin tässä kyse on taas siitä arvomaailmasta. Minulle terveys on tärkeä asia. Se on niin helppo menettää, että en voi ymmärtää, miksi sillä pitää leikkiä ja "uhmata kohtaloaan" juopottelemalla. Jos tieten tahtoen tekee koko ajan itselleen jotain, minkä tietää aiheuttavan ajan kanssa terveydellisiä uhkia, niin miksi kunnioittaa itseään ja terveyttään niin vähän, että sen riskin ottaa? Pelkän "harrastuksen vuoksi" on aika kova hinta. Ihmisen pitää kunnioittaa itseään ja sitä kautta rakastaa itseään,ja vasta sitten voi AIDOSTI rakastaa toista. Miten voin kunnioittaa ihmistä, jolle oma terveys on noin vähäpätöinen seikka, että sen voi alkoholin takia riskeerta?


Itsekkyydestä on kyse, kun toinen käyttää liikaa aikaa ja perheen rahoja omaan harrastukseensa. Suru ja viha pitäisi johtua tästä oman harrastuksen liiallisesta tukemisesta perheen rahojen ja omien velvollisuuksien hoidon kustannuksella eikä itse harrastuksesta (tässä tapauksessa alkoholin käyttö).

Alkoholin käyttö saa tämän toisen ihmisen käyttämään liikaa aikaa ja rahaa alkoholin käyttöön. Itse itseään ruokkiva kehä siis. Yhtä hyvin, jos mieheni olisi riippuvainen postimerkkeilystä, tuntisin vihaa ja surua siitä, että hän postimerkkeilee, on siitä riippuvainen. En tarkoita, ett postimerkkeilyssä itsessään olisi mitään pahaa vaan siinä RIIPPUVAISUUDESSA, jolloin lienee aika luonnollista tuntea siitä vihaa ja surua. Toisen ihmisen riippuvaisuus aiheuttaa surua, koska se on tilanne, jossa sivusta katsoja on niin avuton. Ainakin niin kauan, kun riippuvainen ei riippuvaisuuttaan myönnä, ei toinen ihminen voi tehdä mitään. Se on ahdistava tilanne, koska tuntuu, ettei hallitse omaa elämäänsä, ei pysty vaikuttamaan asioihin. Tuntee suoranaista vihaa siitä, että toisen riippuvaisuus vaikuttaa niin suuresti omaan elämään, eikä kuitenkaan voi asialle mitään.

Jatkuu------
 
hikkahik

Vastaus jatkuu...
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2006 klo 08:46 Mies myöskin kirjoitti:
Kerro puolustus/miesnäkökulma miehelle, joka tekee kaiken sen, mistä sinäkin olet myöntänyt, että pitäisi tehdä toisin? Eli kun mies ei ota toisen tunteita huomioon, kun mies käyttää holtittomasta rahaa alkoon, kun mies rentoutuu tavallaan välittämättä hiukkaakaan siitä, mitä muut perheen jäsenet siitä ovat mieltä puhumattakaan että pystyisi hoitamaan velvollisuutensa? Sillä tätä on se juopotteleva mies, jota useimmat naiset tässä viestiketjussa tarkoittanevat. Mikä on näiden miesten puolustus?

Tällainen mies/nainen on mahdollisesti huomannut, että viinan juonti ongelma, eikä enää se hauska harrastus. Kun tämä on ongelma, sitä on syytä alkaa hoitamaan ja siinä tarvitaan niitä läheisiä tueksi. Samalla (tai mieluummin aiemmin) on syytä ratkoa niitä muitakin ongelmia kuten se ettei ole tunnollinen hoitamaan velvollisuuksiaan, tuhlailee rahaa yms... Jos henkilö ei kuitenkaan ole vielä tajunnut että harrastus ei ole enää harrastus vaan ongelma, niin sitten hän on sillä harmaalla alueella, jolloin ei paraneminen voi vielä alkaa. Vaan silloin aika tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa henkilö on kypsä huomaamaan ongelman.
Ei ole hauska harrastus ei. se on sitä SINUN mielestäsi, koska sinulla se on hallinassa ja niin halutessasi voit olla ottamattakin. Eli olet tuonut tähän keskusteluun oman näkökulmasi niin kuin minä tietenkin olen tuonut omani, yrittäen tosin puhua muidenkin juopottelusta kärsivien rouvien suulla. Voihan tuollaista ns. normaalia juopottelua (raja, mikä on normaalia ja mikä ei on tietenkin vaikea vetää) voisi joten kuten sanoa harrastukseksi. Ehkä täällä on niitäkin naisia valittamassa miehensä juopottelusta, joiden miehet eivät ole riippuvaisia, vain itsekkäitä. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö alkoholinkäyttö olisi perheessä/parisuhteessa ongelma, koska se on sitä tälle toiselle, ei niin juopottelemisesta välittävälle osapuolelle (ehkä hän ei pidä siitä, koska se ei "sovi" hänen arvomaailmaansa, jolloin juopottelu on se nimenomainen ongelma, vaikka sen taustalla olisi itsekkyys ja kykenemättömyys nähdä tekojensa seurauksia). Oli siis ongelma kummalla tahansa ja olis se suuri tai pieni, niin se ei tee siitä yhtään vähemmän tärkeää ratkaistavaksi. MUTTA uskon, että valtaosalle niistä miehistä, joiden vaimot valittavat että mies ryyppää joka viikonloppu ja arkisinkin, niin alkoholin olevan jo todellinen ongelma. Koska jos on tarvetta käyttää alkoholia AINA kun haluaa rentoutua (eli viikonloppuna ja milloin minkäkin vastoinkäymisen takia) niin voisi puhua jo riippuvaisuudesta. Ei osaa enää rentoutua muuten, ei osaa harrastaa muuta, koska mikään muu ei tuo samaa tyydytystä. He ovat riippuvaisia alkoholin käytöstä, myönsivät he sitä itse tai eivät. Ja silloin, varsinkin kun he eivät sitä myönnä, vaimot/puolisot todella kärsivät tilanteesta. Jos siinä vaiheessa joku tulee sanomaan, että juopotteluhan on vain mukava harrastus, niin ymmärtänet varmaan, mitä tunteita se herättää. Vihaa, koska tuntuu, että vain vähättelet asiaa, vähättelet heidän/meidän/minun tunteitani.

Ja kuten kirjoitin jo, niin ei ongelmia, jotka alkoholinkäyttö, alkoholiriippuvaisuus tuo esille, voi korjata ennen kuin henkilö myöntää riippuvaisuutensa. On aika ristiriitaista siis sanoa, että vaimon pitäisi pureutua näihin ongelmiin ensin, ennen kuin alkoholiongelmaan, koska en oikein mahdollisuutta sellaiseen näe. Ja mitä tulee siihen, että vasta kun on tarpeeksi kypsä tilanteeseensa, alkoholisti voi ongelmansa myöntää ja mahdollisesti haluaa siitä parantua ja tarvitsee läheistensä tukea. Se on täysin totta. Mutta siihen ongelman myöntämistilanteeseen pääseminen voi viedä vuosia, jopa lähes koko elämän. Pitääkö puolison vain siitä huolimatta seisoa rinnalla ja odottaa, että toinen tilansa tajuaa? On julmaa jättää alkoholisti, mutta on myös julmaa, jos toinen joutuu uhraamaan onnensa, elämänsä ja ehkäpä perheensä, alkoholistin takia, joka ei myönnä riippuvaisuuttaan. Kuinka kauan siis voi toiselta vaatia, että tue tue ja tue? Kaikilla meillä on rajamme, sietokykymme. En vaatisisi ketään ylittämään henkistä ja fyysistä sietokykyään toisen ihmisen takia. Minun mielestäni alkoholistin saa jättää. Jokaisella olkoot oikeus "terveeseen" itsekkyyteen. Meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä. Surullistahan se on, eikä kukaan omatunnon tuskiltakaan säästyne, jos jättää alkoholistin eli sairaan ihmisen "oman onnensa nojaan". Siinä vain tarvitaan sitä itselleen anteeksi antamista. Anteeksi, etten jaksanut enää, anteeksi, etten halunnut uhrata omaa elämääni, mahdollisuuksiani rakkauteen.
 
kantapäät vastakkain
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2006 klo 15:27 kantapäät vastakkain kirjoitti:
(Tuolla aiemmin jo avauduin miehen juopottelusta.)

Kylään tuli meille muutamaksi päiväksi miehen täti ja serkkutyttö; mies pääsi vapaille ja korkkasi kaljapullon. Tänä aamuna nukkui krapulassa kun vieraat sitten lähtivät...
Ilmoitin sitten että taloprojekti pysähtyy NYT kun ollaan vasta piirustus-vaiheessa...Yritin keskustella, vaan murahdeltiin vaan.
Lähdin lasten kans ulos ja kun tultiin kotiin takas, mies olikin taas häipynyt baariin...

Sai siis mies taas hyvän syyn ryypätä tämänki päivän!
Nyt vaan ei enää kiinnosta oikeasti koko homma; tuollasen ukon voi luokitella jo luuseriks!! \|O
Nostin ukon seinälle ja ilmoitin että:NYT sai riittää! Joko jatkuu tää entinen meno tai me nostetaan kytkintä; hän ite sen päättää.
En huutanut, vaan kerroin asiallisesti hälle asiat miten me kärsitään lasten kans tästä "isättömyydestä".
Eilen sitten käytiin hakemassa ulkopuolista apua ihan miehen omasta pyynnöstä ja puhuttiin asiat aika hyvin.

Nyt on otettu tällanen askel; katotaan ja toivotaan että meiän elämä sais nyt sisältöä vähän eri tavalla.
Enää en palaa entiseen - se on selvää molemmille.
 
Niimpä.Aihe minulle kovinkin tuttu.Yli kymmenen vuotta yhdessä elettiin.kaksi lasta saatiin,talo tehtiin ja auto ja vene ostettiin.Molemmilla meillä oli hyvät työpaikat,elämä turvattu.mutta miehen alkoholin käyttö lisääntyi ja lisääntyi.aina suurempia määriä,useammin.Muutaman vuoden päästä pahoinpiteli minut,huusi krapulassa lapsille,heitteli tavaroitamme ovista ja ikkunoista,uhkasi tappaa äidin lasten kuullen,piilotteli pullojaan ,sekoitti viinaa siideripulloihinsa,otti lisälainaa uhkapeleihin ja viinaan.Muutaman vuoden kuluttuaoli talo ns.pankin vasaran alla,vene myyty,auto kolaroitu metsään humalapäissään,lapset pelokkaita,vaimo itkuinen ja ahdistunut,poliisit ovella,kaikki kaatui päälle.
Oneksi vaimolla järki ja henki säilyi sen verran että salaa mieheltä hankki asunnon,viimeisillä voimilla pakkasi ystävien avulla muuuttoauton,jaksoi vielä käydä töissä ja saada huusholli ja talous kuntoon,vaikkakin köyhä sellainen.
vuosi on nyt takana,kaikki helpompaa vaikka mies uhkailee,käy välillä haukkumassa ja tapaamisaikoina lasten kanssa äiti sydän kurkussa odottelee lapsia kotiin.ompa jättänyt lapsetkin asuntoonsa yksin ja lähtenyt ryyppäämään.KAIKKI ON KUULEMMA VAHINKOA.KAIKKI MUUTTUU.HYVIÄ LUPAUKSIA,PELKKIÄ SANOJA.MUTTA MIKÄÄN EI MUUTU.n
 
ex-mahdollistaja
Hyvä että uskaltaa laittaa miehen valinnan eteen, juopottelu tai ehjä perhe!
Mutta sitten on myös uskallettava toteuttaa se käytännössä.
Muuten ette pääse siitä oravanpyörästä irrottautumaan, eikä mieskään piittaa uhkailustanne.

Luottakaa itseenne, arvostakaa itseänne, ja mikä tärkeintä, antakaa lapsillenne turvallinen lapsuus!

Jokaista kohdellaan niin kuin itse antaa itseään kohdeltavan!

Voimia!

 
Mies myöskin
No ehkä sitä piti pitkään jauhaa koska en tajunnut, että todella jaanasit noin typerästä asiasta! Anteeski nyt vain! Tuo olisi saanut jäädä keksimättä lausahdus oli vain lausahdus, joka ei ollut kirjoitettu sen ajatuksen pohjalta, että syyttäisin nimenomaan kirjaimellisesti elotonta ainetta mistään. vaan se oli lausahdus, kuten voisin sanoa että voi kun atomipommia ei olisi keksitty tai kunpa huumeita ei olisi keksitty, ajattelematta kuitenkaan niin että atomipommit tai huumeet yksinään aineina, esineinä aiheuttaisivat mitään. Vaan alkoholi, huumeet ja atomipommi aiheuttavat vasta sitten jotain, kun ihminen niitä käyttää. Eiköhän tuo nyt ihan oikeasti ole selkeä asia kaikille. Jos tässä nyt jotain syyttää, niin sitä alkoholin KÄYTTÖÄ ja niitä SEURAUKSIA, jotka sillä käytöllä on. Eli joko SINÄ ymmärsit?

No, niin nyt ymmärsin että syytät alkoholin käyttöä, kun vihdoin aloit puhua asioista niiden oikeilla nimillä!

Ja sitten tuosta että ongelmat/ihmisen ominaisuudet "pulpahtavat" esille kun käyttää alkoholia, eivätkä ole sen käytöstä johtuvia. En nyt taas kerran voi sanoa olevani sama mieltä. On totta, että alkoholi tuo esille tai paremminkin voimistaa jo (piilevästi?)olemassa olevia ominaisuuksia. Mutta jos mies, joka normaalisti on hyvin säästäväinen ja rahan käytössään jämpti, alkoholin suhteen on leväperäinen, niin onhan se silloin seuraus alkoholin käytöstä. Jos hän ei käyttäisi, hän ei myöskään tuhlaisi siihen rahaa. Eli se on SEURAUS alkoholin käytöstä. Samoin moni mies on normaalisti kiltti, mutta humalapäissään riidanhaluinen tappelupukari. Jolloin humalatila ei aiheuta varsinaisesti väkivaltaisuutta, mutta se on seuraus sen käytöstä. Eli en nyt sanoisi, etteikö alkoholin käyttö aiheuttaisi noita ongelmia. Koska jos ongelmaa ei selvinpäin ole, mutta humalassa tai alkoholista riippuvaisena on, niin onhan se silloin tavallaan alkoholinkäytöstä tullut ongelma. Selvinpäin ihminen pystyy pitämään sen ominaisuuden kurissa, mutta ei humalassa, jolloin humalatila on ongelman aiheuttaja. Tämä nyt ei tietenkään poista ihmisen vastuuta teoistaan.

Noissa tilanteissa ihminen on pohjimmiltaan tuhlaileva ja väkivaltainen, mutta kuten kirjoitit pystyy nuo ominaisuudet pitämään kurissa. Selvinpäin tällainen ihminen kontrolloi ettei ala toimia väkivaltaisesti tai tuhlailevasti, mutta juovuksissa tuo kontrolli katoaa. Jos ihmisellä ei olisi pohjimmiltaan taipumusta tähän, hänen ei tarvitsisi kontrolloida itseään niistä asioista ja silloin kontrollin poistaminenkaan ei muuttaisi tilannetta. Eli vika ei ole ole alkoholin, vaan ihmisen oman pohjimmaisen käyttäytymisen, joka tulee esiin kun ihminen ei enää kontrolloi itseään alkoholin käytöstä johtuen.

Meillä esimerkiksi mieheni kertoi paljon avoimemmin masennuksestaan ja paniikkihäiriöistään VASTA kun hänet oli saanut ymmärtämään oma suhteensa alkoholiin, vasta kun hän oli tajunnut, ettei sitä tietä voi enää pidemmälle mennä tai menettää jotain muuta. Ensin piti pureutua alkoholiongelmaan, ennen kuin saattoi ruveta ratkomaan niitä muita. Ja se, että on itsekäs ja käyttää paljon aikaa omaan harrastukseensa tai rahaa, niin tuskin senkään ongelman ratkominen onnistuu ennen kuin ihminen tajuaa mahdollisen riippuvaisuutensa, koska aiemmin hän pysty näkemään toiminnassan mitään väärää.

Tuossa oletkin päässyt ehkä ihan tiedostamattasi aika pitkälle miehesi ongelmiin käsiksi. Nimittäin olet saanut miehesi tajuamaan, että hänellä on ongelmia. Ei se ole oleellisin juttu, että olet saanut miehen myöntämään alkoholin käytön ongelmaksi, vaan se että ylipäätään olet saanut miehen myöntämään (ja toivottavasti myös ymmärtämään), että hänellä on ongelmia joita pitäisi pystyä ratkomaan eikä vain jatkaa samaa rataa. Hyvä että lukko on auennut, nyt pitäisi mitä tahansa monista ongelmista olla helpompi selvittää kun mies on myöntänyt, että "jotain tarttis tehrä". Mutta tuo lukko olisi voinut aueta muustakin kohdasta kuin alkoholin käytön kohdalta (pääasia silti että on auennut).

Varmasti tuo tapa tuoda esille asia, olisi toimiva- varsinkin, jos juopottelua harrastava ei ole riippuvainen. Alkoholistin kanssa en sitten tiedä, ehkä se mietityttäsi hetkeksi...En tiedä.

No, jos ei tuon kirjallisen faktan kanssakaan mene perille, niin silloin kyseessä on toivoton tapaus joka ei vaan ymmärrä mitä sille sanotaan ja sitten on syytä miettiä haluaako sellaisen kanssa elää vai ei. Mitään muutosta tällaiselta on turha odottaa.

Onhan tuo keino juopottelun huonojen seurauksien (rahanmeno) vähentämiseksi. En nyt menisi sitä kuitenkaan kenellekään ehdottamaan, että rupeapa kuule itse tekemään viinasi, niin on juopottelu halvempaa! Alkoholiriippuvaiselle se jopa taitaisi olla tuhoisaa...Ja vaikka olisin rikas kuin kroisos, niin ei se poistais pahaa oloa, jonka toisen juopottelu aiheuttaa. Materialistisesti se aiheuttaisi silloin vähemmän vahinkoa, mutta materia on loppujen lopuksi sivuseikka. Enemmän kyse on arvomaailmasta, siitä, että toisen käytös sotii niin paljon omaa arvomaailmaani vastaan. Loppupelissä yhteisistä arvoista, tai edes suurinpiirtein yhteisistä, syntyy toisen kunnioitus. ja kunnioituksesta syntyy rakkaus. Rakastua voi keneen vain, mutta rakastaminen vaatii, että pystyt kunnioittamaan ja luottamaan toiseen. Juopottelijaan ei voi luottaa, eikä häntä oikein voi kunnioittakaan. jolloin rakastaminen, pitkän parisuhteen koossa pitävä liima, on lähes mahdotonta.

No, kysehän olikin vain juopottelun ikävien seurausten (rahan meno) vähentämisestä ja se ei tosiaankaan ollut muuten oleellista, kuin että keinojakin on kun niitä miettii.
Toki tuo että toisen käytös sotii omaa arvomaailmaa vastaan on parisuhteen kannalta tosi tärkeä juttu, mutta se pitäisi kyllä miettiä, ennen kuin yhteistä latua aletaan hiihtää, että onko arvomaailmamme ja tapamme niin lähellä toisiaan, että voimme yhdessä elää. Tokihan arvoissakin voi tapahtua muutoksia matkan varrella ja nekin kuuluu elämään. Ei ihminen välttämättä voi elää elämäänsä ilman että ajatuksissa ja arvoissa ja sitä mukaa myös tavoissa ja käyttäytymisessä tapahtuisi muutoksia. Jos nuo sitten matkan varrella erkanevat niin paljon toisistaan ettei sitä voi hyväksyä eikä niitä voi lähentää, niin sitten on syytä siirtyä hiihtämään eri laduille ja vaikka pysyä hyvän päivän tuttuina tai jotain muuta.

Tuon kyllä tiesin, kiitos vain. Tuskin on yksikään laihdutuskuuri tai tupakkalakko pelkästään toisen painostuksesta onnistunut, vaikka painostuksen syy olisi kuinka huoli toisen terveydestä. Enemmänkin tässä kyse on taas siitä arvomaailmasta. Minulle terveys on tärkeä asia. Se on niin helppo menettää, että en voi ymmärtää, miksi sillä pitää leikkiä ja "uhmata kohtaloaan" juopottelemalla. Jos tieten tahtoen tekee koko ajan itselleen jotain, minkä tietää aiheuttavan ajan kanssa terveydellisiä uhkia, niin miksi kunnioittaa itseään ja terveyttään niin vähän, että sen riskin ottaa? Pelkän "harrastuksen vuoksi" on aika kova hinta. Ihmisen pitää kunnioittaa itseään ja sitä kautta rakastaa itseään,ja vasta sitten voi AIDOSTI rakastaa toista. Miten voin kunnioittaa ihmistä, jolle oma terveys on noin vähäpätöinen seikka, että sen voi alkoholin takia riskeerta?

Jos ei voi kunnioittaa ihmistä jonka arvot poikkeaa omista niin voisi yrittää kunnioittaa niitä toisen arvoja (johon voi kuulua vaikkapa sitä juopottelua) edes siinä mielessä, että ne on hänelle yhtä tärkeitä arvoja kuin sinulle omasi. Mutta kuten kirjoitin niin kyllä arvot voi erota toisistaan niin paljon ettei toisen kanssa voi enää elää yhdessä.

Ei ole hauska harrastus ei. se on sitä SINUN mielestäsi, koska sinulla se on hallinassa ja niin halutessasi voit olla ottamattakin. Eli olet tuonut tähän keskusteluun oman näkökulmasi niin kuin minä tietenkin olen tuonut omani, yrittäen tosin puhua muidenkin juopottelusta kärsivien rouvien suulla.

Minä olen tuonut tähän keskusteluun näkökohtia siltä alkoholia käyttävältä puolelta ja niitä olen tuonut sekä vähemmän että enemmän käyttävien kannalta katsottuna. En ole rajoittunut vain yhteen tilanteesen, enkä ole pyrkinyt vain omaa tilannettani tuomaan esille vaan kertonut muunmuassa, että juopottelijoita on monessa vaiheessa joista toisella se on harrastus ja toisella ongelma ja siinä välissä on se harmaa alue, joka ei oikein vielä itse tiedä mistä on kyse.

Ja kuten kirjoitin jo, niin ei ongelmia, jotka alkoholinkäyttö, alkoholiriippuvaisuus tuo esille, voi korjata ennen kuin henkilö myöntää riippuvaisuutensa. On aika ristiriitaista siis sanoa, että vaimon pitäisi pureutua näihin ongelmiin ensin, ennen kuin alkoholiongelmaan, koska en oikein mahdollisuutta sellaiseen näe. Ja mitä tulee siihen, että vasta kun on tarpeeksi kypsä tilanteeseensa, alkoholisti voi ongelmansa myöntää ja mahdollisesti haluaa siitä parantua ja tarvitsee läheistensä tukea. Se on täysin totta. Mutta siihen ongelman myöntämistilanteeseen pääseminen voi viedä vuosia, jopa lähes koko elämän.

Niin tuo harmaa alue tai harmaa aika voi kestää pahimmassa tapauksessa kauankin ja silloin jo kannattaa ratkoa muita ongelmia eikä vain odottaa jopa useita vuosia, että puoliso on valmis alkamaan alkoholi-ongelman ratkaisun ja sitten vasta sen jälkeen hoitamaan muita ongelmia. Tuo vie paljon kauemmin aikaa kokonaisuutena.

Pitääkö puolison vain siitä huolimatta seisoa rinnalla ja odottaa, että toinen tilansa tajuaa? On julmaa jättää alkoholisti, mutta on myös julmaa, jos toinen joutuu uhraamaan onnensa, elämänsä ja ehkäpä perheensä, alkoholistin takia, joka ei myönnä riippuvaisuuttaan. Kuinka kauan siis voi toiselta vaatia, että tue tue ja tue? Kaikilla meillä on rajamme, sietokykymme. En vaatisisi ketään ylittämään henkistä ja fyysistä sietokykyään toisen ihmisen takia. Minun mielestäni alkoholistin saa jättää. Jokaisella olkoot oikeus "terveeseen" itsekkyyteen. Meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä. Surullistahan se on, eikä kukaan omatunnon tuskiltakaan säästyne, jos jättää alkoholistin eli sairaan ihmisen "oman onnensa nojaan". Siinä vain tarvitaan sitä itselleen anteeksi antamista. Anteeksi, etten jaksanut enää, anteeksi, etten halunnut uhrata omaa elämääni, mahdollisuuksiani rakkauteen.

No, kuten aiemmin kirjoitin, niin on on parempi erota toisesta ennen kuin on varsinainen alkoholi-sairaus, kuin sitten kun se jo on menossa. Sitten kun tämä ongelma jo on niin sitten riippuvainen sen myöntää ja on valmis aloittamaan parantumisen. Eikä silloin häntä kannata jättää, kun se raskain matka on jo kuljettu eikä se ole reiluakaan, kun vihdoin toinen on valmis yrittämään parantumista. Ongelma tietysti on tuo harmaa aika joka voi kestää pahimmillaan kauankin. Sitä ei välttämättä jaksa puoliso odottaa ja siksi ero kannattaisi tehdä jo silloin kun arvot alkaa mennä erilleen eli tässä tilanteessa puolison juopottelu lisääntyy paljon, mutta se ei vielä ole sairaus, koska hän saa siitä nautintoa, eikä juo vaan siksi että se on pakonomaista. Ei siis sairauden tai harmaan alueen aikana vaan aiemmin (silloin ihminen voi vielä vähentää juomista muutenkin jos näkee sen aiheelliseksi, kun juominen ei ole pakonomaista).
 
valittaja
Meillä on jouduttu kokemaan miehen alkoholiongelmaa kohta 3vuotta. Eikä tästä tunnu ulospääsyä olevan. Mies kulkee työkseen paljon mutta kun on kotona juo joka toinen ilta. Ei myönnä itse että on ongelmaa, ihmettelee vaan miksi akka on aina ni kiukkuinen. En yksinkertaisesti jaksa ymmärtää miksi pitää juoda niin paljon, kun elämässä muut asiat ovat ihan hyvin. Olen aina sanonutkin että viina on se joka meidän elämän pilaa. Hänen mielestä minä olen se joka elämän pilaa kun aina jaksan puuttua hänen juomiseen. Ei ymmärrä miten juominen vaikuttaa lapsiin ja minuun, puhumattakaan siihen minkä mallin isä antaa lapsilleen. Antaa itselle luvan juoda kun on niin rankka työ. Vapaalla täytyy päästä irrotteleen viinan kans. Kauan olen sanonut etten jaksa enää tätä, mut en tiedä mitä tässä tilanteessa tekisin, kun muuten meillä menee hyvin kunhan mies on juomatta. Niitä kertoja on vaan valitettavan harvoin. Uskon sen että jos mies ei lopeta ennen pitkää meidän suhde loppuu. Ei tätä #&%?$!*ä voi kukaan ymmärtää jos ei itse ole tälläistä elämää kokenu. Eikä tätä #&%?$!*ä saa kukaan loppumaan jos ei itse asianomainen sitä halua lopettaa. Kai sitä on pakko lasten takia yrittää pitää kulissit yllä vaikka tiedän että helpompaa voisi olla elää yksin lasten kanssa. Päivä kerrallaan yritetään eteenpäin ja aina kun on juomailta mä muutun varmaan hirviöksi, kun en voi sietää alkoholia. Ymmärtäisin kohtuu käytön mut ainakaan meidän talossa sitä ei ole. Ja ainahan ongelmainen hyvät selitykset löytää miksi pitää juoda. Voimia teille saman kokeneet! Toivotaan et elämä vielä maistuu mukavalle!
 
Oma valintas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 19:44 Hikkahik kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 13:56 rakrak kirjoitti:
Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.
Tässä joku sinulle tuohon jo vastasikin ja samalla linjalla olen minäkin. Ei kait kukaan tosissaan niistä muutamista saunakaljoista valittaisikaan, eikä tässä viestiketjussa siitä mielestäni ollut kysekään! Viestisi pisti aika vihaksi. Jos haluat, niin kokeillaan vaan, minkälaista on elää miehen kanssa, joka "joskus muutaman oluen juo" (eli kopan, puoltoista viikonlopussa) eli vaimot vaihtoon. Kehtaatkin tulla haukkumaan meitä alkoholistien vaimoja (alkoholismiakin on aika monenlaista: jotkut juovat päivittäin, jotkut viikoittain, mutta niin tai näin: jos sitä vähää tai paljoa ei pysty kontrolloimaan ja se aiheuttaa morkkista itsessä ja pahaa oloa muissa, niin silloin kyse on alkoholismista.) siitä, että haluamme toisen tanssivan oman pillimme mukaan?!! Tajuatko, minkälaista elämä on, kun tiedät, ettei viikonloppu suju ilman kaljaa? Tai tiedät, että taas on "se" aika tulossa?tajuatko millaista on, kun tiedät, että lauantai-aamuksi on turha suunnitella mitään, kun mies on krapulassa iltapäivään? Tiedätkö mikä häpeän tunne on, kun sunnuntaikävelyllä joku kysyy, että missä miehesi on ja en kehtaa sanoa, että viinoissaan makaa, vaan sanon vain että siellä se kattoo telkkaa...Kyllä, omaa elämäähän täällä eletään, niinpä. Älä kommentoi asiaa, josta et tiedä \|O
 
Oma valintas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 19:44 Hikkahik kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 13:56 rakrak kirjoitti:
Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.
Tässä joku sinulle tuohon jo vastasikin ja samalla linjalla olen minäkin. Ei kait kukaan tosissaan niistä muutamista saunakaljoista valittaisikaan, eikä tässä viestiketjussa siitä mielestäni ollut kysekään! Viestisi pisti aika vihaksi. Jos haluat, niin kokeillaan vaan, minkälaista on elää miehen kanssa, joka "joskus muutaman oluen juo" (eli kopan, puoltoista viikonlopussa) eli vaimot vaihtoon. Kehtaatkin tulla haukkumaan meitä alkoholistien vaimoja (alkoholismiakin on aika monenlaista: jotkut juovat päivittäin, jotkut viikoittain, mutta niin tai näin: jos sitä vähää tai paljoa ei pysty kontrolloimaan ja se aiheuttaa morkkista itsessä ja pahaa oloa muissa, niin silloin kyse on alkoholismista.) siitä, että haluamme toisen tanssivan oman pillimme mukaan?!! Tajuatko, minkälaista elämä on, kun tiedät, ettei viikonloppu suju ilman kaljaa? Tai tiedät, että taas on "se" aika tulossa?tajuatko millaista on, kun tiedät, että lauantai-aamuksi on turha suunnitella mitään, kun mies on krapulassa iltapäivään? Tiedätkö mikä häpeän tunne on, kun sunnuntaikävelyllä joku kysyy, että missä miehesi on ja en kehtaa sanoa, että viinoissaan makaa, vaan sanon vain että siellä se kattoo telkkaa...Kyllä, omaa elämäähän täällä eletään, niinpä. Älä kommentoi asiaa, josta et tiedä \|O
 
Oma valintas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 19:44 Hikkahik kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 13:56 rakrak kirjoitti:
Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.
Tässä joku sinulle tuohon jo vastasikin ja samalla linjalla olen minäkin. Ei kait kukaan tosissaan niistä muutamista saunakaljoista valittaisikaan, eikä tässä viestiketjussa siitä mielestäni ollut kysekään! Viestisi pisti aika vihaksi. Jos haluat, niin kokeillaan vaan, minkälaista on elää miehen kanssa, joka "joskus muutaman oluen juo" (eli kopan, puoltoista viikonlopussa) eli vaimot vaihtoon. Kehtaatkin tulla haukkumaan meitä alkoholistien vaimoja (alkoholismiakin on aika monenlaista: jotkut juovat päivittäin, jotkut viikoittain, mutta niin tai näin: jos sitä vähää tai paljoa ei pysty kontrolloimaan ja se aiheuttaa morkkista itsessä ja pahaa oloa muissa, niin silloin kyse on alkoholismista.) siitä, että haluamme toisen tanssivan oman pillimme mukaan?!! Tajuatko, minkälaista elämä on, kun tiedät, ettei viikonloppu suju ilman kaljaa? Tai tiedät, että taas on "se" aika tulossa?tajuatko millaista on, kun tiedät, että lauantai-aamuksi on turha suunnitella mitään, kun mies on krapulassa iltapäivään? Tiedätkö mikä häpeän tunne on, kun sunnuntaikävelyllä joku kysyy, että missä miehesi on ja en kehtaa sanoa, että viinoissaan makaa, vaan sanon vain että siellä se kattoo telkkaa...Kyllä, omaa elämäähän täällä eletään, niinpä. Älä kommentoi asiaa, josta et tiedä \|O
 
Oma valintas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 19:44 Hikkahik kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 13:56 rakrak kirjoitti:
Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.
Tässä joku sinulle tuohon jo vastasikin ja samalla linjalla olen minäkin. Ei kait kukaan tosissaan niistä muutamista saunakaljoista valittaisikaan, eikä tässä viestiketjussa siitä mielestäni ollut kysekään! Viestisi pisti aika vihaksi. Jos haluat, niin kokeillaan vaan, minkälaista on elää miehen kanssa, joka "joskus muutaman oluen juo" (eli kopan, puoltoista viikonlopussa) eli vaimot vaihtoon. Kehtaatkin tulla haukkumaan meitä alkoholistien vaimoja (alkoholismiakin on aika monenlaista: jotkut juovat päivittäin, jotkut viikoittain, mutta niin tai näin: jos sitä vähää tai paljoa ei pysty kontrolloimaan ja se aiheuttaa morkkista itsessä ja pahaa oloa muissa, niin silloin kyse on alkoholismista.) siitä, että haluamme toisen tanssivan oman pillimme mukaan?!! Tajuatko, minkälaista elämä on, kun tiedät, ettei viikonloppu suju ilman kaljaa? Tai tiedät, että taas on "se" aika tulossa?tajuatko millaista on, kun tiedät, että lauantai-aamuksi on turha suunnitella mitään, kun mies on krapulassa iltapäivään? Tiedätkö mikä häpeän tunne on, kun sunnuntaikävelyllä joku kysyy, että missä miehesi on ja en kehtaa sanoa, että viinoissaan makaa, vaan sanon vain että siellä se kattoo telkkaa...Kyllä, omaa elämäähän täällä eletään, niinpä. Älä kommentoi asiaa, josta et tiedä \|O
Siis oma valintas jos elät alkoholistin rinnalla. Samalla mahdollistat hänen juomisensa. Niille ei Mäkätys eikä ymmärrys auta. Ota ro jumalauta. Jos siis ei suostu hoitoon menemään. tai mene ite, jos et atuja tehdä muuta.
 
kantapäät vastakkain
Nyt on siis mennyt 2vkoa tuosta "ukon seinälle nostosta".
Hyvin on mennyt. Mies on nyt sellainen kun olla pitää: on lasten kanssa paljon, käydään ulkoilemassa kaikki yhdessä, kokkailee, käy lenkillä, ei nuku jatkuvasti, ja mikä tärkeintä -kaljaa ei oo yhtään juonu! =)
On iteki sanonu että nyt on hyvä olo ku on saanu sen kauhean kierteen pois!
Ei vain osannu enää lopettaa ku väsytti ja ketutti, ainoa millä osas nollata ittensä oli tuo juominen.

Lääkitys on päällä; meillä se on ollut kyllä kympin arvoinen apu! Ja minun puolesta lääkkeet saa maksaakin; mielummin niihin laitan rahaa ku viinaan!

Mullaki on nyt paljon ihanampi olla, ja tuntuu ettei lapsetkaan kiukkua niin paljoa :heart:
 
hikkahik
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.08.2006 klo 00:15 kantapäät vastakkain kirjoitti:
Nyt on siis mennyt 2vkoa tuosta "ukon seinälle nostosta".
Hyvin on mennyt. Mies on nyt sellainen kun olla pitää: on lasten kanssa paljon, käydään ulkoilemassa kaikki yhdessä, kokkailee, käy lenkillä, ei nuku jatkuvasti, ja mikä tärkeintä -kaljaa ei oo yhtään juonu! =)
On iteki sanonu että nyt on hyvä olo ku on saanu sen kauhean kierteen pois!
Ei vain osannu enää lopettaa ku väsytti ja ketutti, ainoa millä osas nollata ittensä oli tuo juominen.

Lääkitys on päällä; meillä se on ollut kyllä kympin arvoinen apu! Ja minun puolesta lääkkeet saa maksaakin; mielummin niihin laitan rahaa ku viinaan!

Mullaki on nyt paljon ihanampi olla, ja tuntuu ettei lapsetkaan kiukkua niin paljoa :heart:

Paljon onnea! Toivottavasti elämänne todella alkaa kulkea uutta polkua. Ja muista, että repsahduksia voi tulla, mutta keskustelemalla niistä selviää...Jos halua kummallakin siihen on.
Meillä on nyt about kuukausi kun sanoin miehelleni että tämä meno loppui nyt, minä olen täysin valmis eroamaan. Juteltiin ekaa kertaa aikoihin kunnolla ja päätettiin vielä yrittää. Sen jälkeen juominen on vähentynyt, mutta ei baarireissulta ja tissuttelulta olla kokonaan vältytty. Muuten mies on kyllä osallistuvampi, ei makaa kuin lahna sohvalla koko ajan vaan tekee kotitöitäkin- tosin niistä pitää muistutella...parisuhdeterapiakin aloitettiin, mutta sen tuloksista ei yhden käynnin jälkeen osaa sanoa. Sen tiedän kuitenkin, että kumpikin yrittää ja jos tämä nyt ei onnistu niin todellakaan ei ikinä muulloinkaan. Pari viikkoa meni, ennen kuin sai itsensä todella mukaan tähän yritykseen, paha olo ei niin vain tietenkään kadonnutkaan, vaan aikaa tarvitaan. Mutta tällä hetkellä on parempi olo.
Kauheasti haleja ja voimia teille kaikille tässäkin viestiketjussa kirjoittaneille! Elämällä on tapana järjestyä, niin tai näin. Aina siihen ei jaksa uskoa ja välillä oikea ratkaisu ei ole se kaikkein helpoin vaihtoehto. Itse olen yhä vain utelias tulevaisuuden suhteen. En odota mitään, en luota mihinkään. Katson vain, mitä elämällä on tarjottavana ja yritän niillä nappuloilla peliäni pelata.

 
kantapäät vastakkain
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.08.2006 klo 19:32 santsu kirjoitti:
kantapäät vastakkain : Mikä lääkitys? Antabus vai naltreksoni? Meillä ensimmäinen selvä viikonloppu vasta tulossa. Saapas nähdä... :whistle:
Antabus. Lisänä nukahtamislääkkeet ja mielialalääkkeet.
Kova pala se oli pyytää apua ja ottaa noita lääkkeitä; mutta näkee selvästi kyllä niiden tuoman avun. Levottomuus ja muu hermostuneisuus on tiessään. Mies on taas "normaalissa elämässä" kiinni.
On laihtunutkin 5kg jo vesilinjalla ollessaan ja on kyllä itse kovin tyytyväinen että on tässä tilanteessa nyt!
Harmitteli vain ettei ole aiemmin tajunnut.
Päivä kerrallaan; huomenna mennään porukalla mustikkaan: minä marjastan ja mies könyää lasten kans pusikoita muuten vaan.

=)
Suosittelen kyllä avun hakemista ulkopuolelta! Vähintään sitä keskenänne juttelemista kunnolla!
Ite kärsin kauan aikaa, ahdistuin monta kertaa tuohon viinaan ja nyt ku tilanne on otettu esille, on niin paljon helpompaa ja kivempaa olla!
Taas näyttää tulevaisuus valoisammalle!
 

Yhteistyössä