alkoholi

ap:lle
alkoholismia on niin monenlaista. Sun tarina kuulostaa niin kovin tutulta. Meilläkin mies on hoitanut vastuunsa, rakentanut perheelle kodin, tuonut rahan taloon jne. Toisena puolena on sitten tämä ettei ole ehtinut viedä lapsia harrastuksiin kun nousuhumala tai krapula päällä, krapulassa koko yön ryyppäämisestä esikon synttäreillä jne näitähän riittää. Vuosi sitten rellesti viikonlopun niin että itekkin heräsi "koomastaan" ja lähti hakemaan apua. Sillä tiellä on onneksi vieläkin ja meillä perhe säilynyt ehjänä. Toisin olisi saattanut olla ellei olisi ite tajunnut asiaa. olin jo tehnyt ero päätöksen en vain ollut sitä vielä hälle sanonut enkä taida sanoakkaan jos näin jatkuu! Tsemppiä, sitä tulet tarvitsemaan!!

 

mun mielestä ap vähän ylireagoi tilannetta.minusta tuo on ihan normaalia.meillä suurinpiirtein samanlaista eikä häiritse,no ehkä joskus vähän suututtaa...!kaikki tuntemani miehet ovat tuollaisia,siis parisuhteessa elävät ja perheelliset.

 

Niin...Me ihmiset olemme vain niin erilaisia. Toisen sietokyky jonkun asian suhteen on erilainen kuin toisen. Voihan olla, että ap:n miehen juominen on mielestäsi normaalia (eli siis vastaus ed.kirjoittajalle) mutta ap:n mielestä se ei ole. Se on pääpointti. Meillä jokaisella on omat moraaliset arvomme, oma tärkeysjärjestys elämässä, omat tapamme. Ap:n miehen käytös aiheuttaa hänelle mielipahaa. Sillä ei ole väliä, onko mies oikeasti alkoholisti, koska jos viina ei olekaan miehella ongelma, se on vaimolle. Silloin se on ongelma. Minun mieheni ei ole rappiojuoppo. Usein olen itsekin miettinyt, että olenko vain liian nipo, kun hänen juomisensa tuntuu niin pahalta (hän itse ei yllättäen näe ongelmaa käytössään). Joskus ajattelin, että pitäisikö minun vain muuttaa käsityksiäni alkoholin normaalikäytöstä, pitäisikö minun antaa periksi. Enää en suostu sellaiseen ajatteluun. MIksi MINUN pitäsi muuttaa arvojani (joista meidän minuutemme kuitenkin koostuu) siksi, että miehelläni on eri arvot?! Miksi hän saisi jatkaa, minun pitäisi muuttua?
Ainahan aviopuolisoilla on joistain asioista eri käsitykset ja niin kuuluukin olla. Mutta jos se alkaa muodotua pahaa oloa aiheuttavaksi ongelmaksi, joka hiertää elämää, niin silloin jotain on tehtävä. Parisuhde on kompromisseja, mutta jossain kulkee raja. Jossain kohdassa on oikeus sanoa, että ei, tähän en taivu.

 

Ite tässä valvonu muutaman tunnin. Tänään pitäisi tavata talopiirtäjä ja lyödä pohjapiirustukset lukkoon...Vaan ahdistaa.

Mies tekee yötyötä paljon ja nukkuu luonnollisesti päivät. Eli paljon ei sitten ehdi oleen perheensä kans.
Ja sitten ku vapaat alkaa, tai niinkuin tänään, pääsi aiemmin töistä niin jo kantoi taas kaljaa kotiin. Kutsui kaverinsa meille ja siellä sitten pihalla istuivat kaljaa kiskoen. Pyysivät minut seuraksi; just joo, tällasta iltaa olinki taas oottanu! Annoin miesten istua...Lähtivät sitte siitä baariin ja tuolla olkkarissa kauhea kuorsaus päällä tällä hetkellä.

Monesti työvuoron jälkeenki jää kaljotteleen (on ravintolassa töissä). Aina ku ei tule kotiin ku pitäs, mulla epäilyttää. Usein se epäily on oikea.

Ennen lapsia oltiin kovia meneen, mutta esikoisen synnyttyä mulla tapahtu tää kuuluisa "aikuistuminen".
Mun mielestä nyt sitten tässä vaiheessa kun on jo kaksi lasta ja 6 yhteistä vuotta takana, pitäis olla jo hälläki järkeä päässä!
Entisestä on muuttunut sen verran ettei enää ole 3pvää poissa, mutta silti kaljottelu on joka viikkoista. Välillä muutama kalja, välillä kunnon känni.
Sanoo ite että on niin v-tun rankkaa töissä että mitenkään muuten hän ei saa päätään nollattua niistä pa-skajutuista, niin sitte on pakko vetää lärvit...Yritän aatella että turhaan varmaan nipotan tästä juomisesta, että pitäähän miehen rentoutua, kaikki muutki täällä juo! Että varmaan oon tiukkapipo ku jaksan aina mainita tuosta juomisesta.
Vaan eikai tätä oo pakko ymmärtää jos ei omat arvot salli! Ystävät ja tärkeimmät sukulaiset(joille olen kehdannut kertoa) on sitä mieltä että mun mies juo liikaa, ja senki takia on sellanen häpeä päällä. Olen joskus miehen läheisimmälle tädille puhunut, eikä hänkään hyväksynyt tätä juomista. Mutta en kuitenkaan viitsi häntäkään vaivata, on heillä omatkin murheensa.

Mutta aina mietin että ku ois kanttia lähteä tästä. Ei kiinnosta oikein enää olla -oksettaa nytki ku kuuntelen tuota kuorsausta- mutta tiiän että lapset ja mies musertuis jos lähettäis. Mies on hyvä isä, ja "kiva kaveri" mulle, mutta en koe enää sellasta intohimoa häntä kohtaan ollenkaan...

Lisäksi tää ihminen ei harrasta yhtään mitään vapaa-aikanaan ku kaljottelua. Jos ei kaljottele, niin makaa sohvalla vaikka 2pvää putkeen!! Joskus saan sen revittyä jonneki retkelle meidän kans. Tai pesemään matot ku jankkaan monta päivää ensin asiasta.
Se häiritsee kyllä tosi paljon että mies ei tee mitään "miesten hommia"; ei nikkaroi, ei käy pelaamassa sählyä, ei korjaa autoa, ei vaihda keittiöön uutta valaisinta. Mulla pysyy ruuvimeisseli paremmin kädessä ku hällä.
Minä haluaisin sellasen miehen joka ois aktiivinen tekeen kaikkea, käyttäs mua kalalla ja maalais meidän pihakalusteet.
Niin, ei kaikkia kiinnosta samat asiat ei. Vaan jossain vaiheessa kaikki asiat ku summataan, niin alkaa ahistaa. :'(

Ja tänään ollaan tosi lähellä yhtä elämän isoa asiaa että rakennetaan yhteinen koti.
Onhan nuo lapsetki iso asia, mutta talo on jotenki pelottavampi, siinä on rahaakin sitten kiinni aikas paljon...

Tässä tuli purkausta...

 

Ja anteeksi ku purkauduin muustakin ku alkoholista. En viitsinyt aloittaa uutta aihetta.
Ja ilman alkoholia ehkä kestäisin nuo muut puutteet...Viinanjuonti on se ISO asia jota en voi sietää ollenkaan! milloin on silmäkulmaan tullut nyrkki, tai jollekin toiselle miehen nyrkki. Harva se kerta tullaan pienessä maistissa autolla töistä...Tämmöstä.

 

\

Ja anteeksi ku purkauduin muustakin ku alkoholista. En viitsinyt aloittaa uutta aihetta.
Ja ilman alkoholia ehkä kestäisin nuo muut puutteet...Viinanjuonti on se ISO asia jota en voi sietää ollenkaan! milloin on silmäkulmaan tullut nyrkki, tai jollekin toiselle miehen nyrkki. Harva se kerta tullaan pienessä maistissa autolla töistä...Tämmöstä.

:ashamed: Nyt nolottaa, kirjoitin kahdella nikillä! Ennenku keksin tuon "kantapäät vastakkain"-nikin niin mielessä oli "aamuyö", enkä sitten enää muistanut että en ollutkaan "aamuyö"-nikillä... Liika valvominen...Ymmärsikö kukaan?

 

\

\

Ja anteeksi ku purkauduin muustakin ku alkoholista. En viitsinyt aloittaa uutta aihetta.
Ja ilman alkoholia ehkä kestäisin nuo muut puutteet...Viinanjuonti on se ISO asia jota en voi sietää ollenkaan! milloin on silmäkulmaan tullut nyrkki, tai jollekin toiselle miehen nyrkki. Harva se kerta tullaan pienessä maistissa autolla töistä...Tämmöstä.

:ashamed: Nyt nolottaa, kirjoitin kahdella nikillä! Ennenku keksin tuon "kantapäät vastakkain"-nikin niin mielessä oli "aamuyö", enkä sitten enää muistanut että en ollutkaan "aamuyö"-nikillä... Liika valvominen...Ymmärsikö kukaan?

Juu, ymmärsin, laitetaan väsyn piikkiin
Mutta siis oikeassa olet siinä, että miehensä monet huonot puolet kestää, mutta sitten kun on yksi iso kuten alkoholi, niin silloin muutkin piirteet ahdistaa enemmän. Mullakin miehessä monia ärsyttäviä piirteitä, ollaan aika erilaisia monelta osin, ja tuo juominen kyllä maksimoi kaiken.

Luin just lehdestä, että miehellä suurkulutuksen raja on 24 annosta (eli 0,33cl olutpulloa) viikossa. Kyllä tuo määrä meidän ukolla kurkusta alas kevyesti lorisee, usein enemmänkin. Ja miehelle se on vain saunakalja. Lohduttavaa, en siis ole nipo. Tuo määrä altistaa nin aivovaurioille kuin muillekin elimistön sairauksille. Siinä onkin yksi pointti, jota en ymmärrä: miksi kunnioittaa itseään niin vähän, että altistaa ruumiinsa alkoholin tuomille vaurioille? Nuorena aloitettu runsas alkoholinkäyttö tekee aivoista höttöä jo 30-40 vuoden iässä! Siinäkö mun tulevaisuus, mies "dementikko" jo ennen keski-ikää...

Meillä oli pari vkoa sitten aika dramaattinen viikonloppu, jonka seurauksena tehtiin miehen kanssa sopimus: max. 15 pulloa viikossa (joka kyllä mun mielestä on vieläkin suhta paljon mut vähemmän kun tähän asti) tai tämä loppu. Pahinta on vaan, etten voi luottaa. En jaksa uskoa miehen hyviin aikeisiin...Varsinkin kun hän on sitä mieltä, että selviää ilman ulkopuolista tukea. En usko, en kerta kaikkiaan. Alkoholi on hänelle ongelma, eikä hän vain suostu sitä myöntämään. Esittää vain. Voi olla, että pari viikkoa menee, mutta sitten kun se vaikea paikka tulee ja himo iskee. Onko avioliittovala lupaus toisen tukihenkilönä toimimisesta? En vain jaksaisi. Olenko itsekäs? Olen itse aikoinaan taistellut itseni irti pahoista syömishäiriöistä, taistellut masennusaaltoja vastaan, pitääkö minun tämäkin "sotahaaste" ottaa vastaan...Onko pakeneminen vain itsekkyyttä, halua mennä yli siitä, mistä aita on matalin?

Mistään riippuvuudesta ei parane, ennen kuin itse sitä todella haluaa. Silloin ulkopuolisen ja läheisten tuki on tärkeää. Mutta kuinka kauan läheisen on odotettava, että henkilö itse tajuaa haluavansa parantua?

 

Sinulle, hikkahik. Samoja mietin minäkin usein. Että onko pakko olla se hoitaja ja tukija. En mielestäni naimisiin mennessä sellaista luvannut. Ja kyllä myönnän olevani itsekäs, en vapaapäiväni halua tuhlata haisevaan krapulaiseen mieheen.

Yleensä lähden lasten kanssa heti aamulla jonnekin retkelle tai jotain koska en kestä sitä huutelua sängynpohjalta, en sitä hajua, en sitä haisevaa miestä sohvalla. Ja mies kyllä tietää sen että inhoan sitä olotilaa.

Mutta samaa mietin minä, että milloin olen kestänyt tarpeeksi? Miksi minun pitäisi odottaa se allonpohja, ennen kuin mies haluaisi edes lopettaa. Missä menee raja, että nyt ei ole enää pakko jaksaa?

 

Voi että ku tuli taas parempi mieli ku tietää et ei oo ainoo joka joutuu sietään tällast...
Ja Hikkahik jos en ois varma etten oo kirjottanu noita sun textejäs, ni vois luulla et oon, kaikki just niiku meillä. Syömishäiriöt aikanaan, nyt näitä sopimuksia, et kuin paljo sais max juua. Niit meil on tehty noin kerran kuussa, ja koskaan ei oo pitäny. Se pari saunakaljaa alkaa aina maistuun ja sit mennään taas :'(
Yhes vaihees mies sano et juo jo senki takia ku "nipotan" siitä. No, kokeilin jo sitäkin, et en sanonu mitään ku otti ne "pari" saunakaljaa.No, sitku niit rupes jo ihan arkenakin meneen kuuspäkiä ni piti taas huomauttaa. Aina se on jotenki "ansainnu" sen. Nii ja tosiaan ku yx sopimus kerran tehtiin, ja iha ite ehdotti, et saunakaljat:joskus ei yhtään, joskus1-2, mut max kolme, ni kato ne on nykyään 1/2l pulloja/tölkkejä. Et kolmehan on sit jo lähemmäs viis jne. Et sillee. Hitto ku sais miehen tänne lukeen näit kirjotuksia, sit jos näit tulostas keittiön pöydälle odottaan, siitä tulis taas kauhee riita, et tollasia pa.skajuttujako tääl luen päivisin...

Ja se on ny viimeaikoina ruvennu kans veetuttaan ku itekki on jo päässy käymään viihteel, ni ehän mä siä osaa rentoutuu, mulle jää lapsenhoito krapulapäivänä, niinku muinaki päivinä. Helppohan se miehen on vetää pertsiit ja valvoo aamutunneille ku ei tartte tikkua ristiin laittaa seuraavana päivänä, tai siis ei laita. Kerran olin yxin liikentees ja sopimus oli kyl et saan sit krapuloidakin rauhas, ni ei ku mies oli jo alottanu ennenku heräsin... että olipa kiva krapuloida rauhas...

 

Juu-u, samoja ratoja mennään "wiffe"! Mullekin mies sanoo, et millon mä valitan liikaa, huudan liikaa, millon on liian vähän seksiä....Sillon on hyvä syy ottaa. Meillä tämä sopimushomma on nyt vasta ekaa kertaa...Saa nähdä. Joskus jopa ajattelen, et ratkeais vaan, sit saisin "hyvän syyn" lopullisesti lähteä, ei tarvis välittää, ei tarvis pelätä et millon se taas alkaa! Kuinka hirveiksi ajatukset voivatkaan mennä. :ashamed:
Ja itekin käyn viihteellä sillon tällön ja sama juttu: en mä saa nukkua pitkään vaik olisin kuin myöhään valvonut, miehen pitää nääs saada nukkua kun on ollut rankka ilta lasten kanssa...
Pikkuhiljaa huomaan tilanteen alkavan vaikuttaa omaan itsetuntoonikin, joka nyt ei maailman loistavin ole ollut koskaan mutta paranemaan päin ollaan vuosien saatossa menty. Mutta nyt tuntee itsensä niin "huonoksi" kun on "alkoholistin vaimo", ihan kuin se olisi joku häpeällinen titteli, jonka saa, leima otsassa. Haluaisin alkaa elää omaa elämääni. Haluaisin voida keskittyä lapsiini, itseeni, ilman että tuo mörkö kokoajan kyttää elämää. Lupasin miehelleni yrittää vielä, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä mahdottomammalta koko ajatus tuntuu.
Eropuheista syttyy maailmansota, sen tiedän. Mistä siihenkin taistoon voimia saa....

 

\

Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.

rakrak ei taida tosiaankaan olla elänyt alkoholistin läheisyydessä.

Alkoholiongelma ei ole kiinni siitä paljonko juo ja kuinka usein, vaan SUHTEESTA ALKOHOLIIN:
-Ajatuksen askartelevat juomisessa jatkuvasti, juomista suunnitellaan etukäteen (ja muistellaan ja maistellaan vanhoja juomakeikkoja).
-Tilanteet "manipuloidaan" sellaisiksi, että alkon käyttö on mahdollista. -Pulloja piilotellaan ja vähätellään juodun alkoholin määrää (tai kielletään se kokonaan).
-Juominen pakonomaista, se herättää elämyksiä ja tunnekuohuja.
-Alkoholisti juo silloinkin kun aika ja tilanne vaatisi päihteettömyyttä, ja siltikin vaikka olisi luvannut olla ottamatta.
-Alkoholista tulee "harrastus", elämäntapa, kaveri, perheenjäsen... ja lopulta se ainoa, joka jotain merkitsee.

Ihminen on riippuvainen siitä, mitä hän salaa ja mistä hän valehtelee...
Siinäpä mietittävää meille itse kullekin.

 

\

rakrak ei taida tosiaankaan olla elänyt alkoholistin läheisyydessä.

Alkoholiongelma ei ole kiinni siitä paljonko juo ja kuinka usein, vaan SUHTEESTA ALKOHOLIIN:
-Ajatuksen askartelevat juomisessa jatkuvasti, juomista suunnitellaan etukäteen (ja muistellaan ja maistellaan vanhoja juomakeikkoja).
-Tilanteet "manipuloidaan" sellaisiksi, että alkon käyttö on mahdollista. -Pulloja piilotellaan ja vähätellään juodun alkoholin määrää (tai kielletään se kokonaan).
-Juominen pakonomaista, se herättää elämyksiä ja tunnekuohuja.
-Alkoholisti juo silloinkin kun aika ja tilanne vaatisi päihteettömyyttä, ja siltikin vaikka olisi luvannut olla ottamatta.
-Alkoholista tulee "harrastus", elämäntapa, kaveri, perheenjäsen... ja lopulta se ainoa, joka jotain merkitsee.

Ihminen on riippuvainen siitä, mitä hän salaa ja mistä hän valehtelee...
Siinäpä mietittävää meille itse kullekin.

Ihminen on monista asioista riippuvainen. Ei se että on riippuvainen jostakin asiasta tee siitä sen pahempaa.
Ja se että salaa ja valehtelee juomiseen liittyviä asioita kertoo siitä että kun ei saa hyväksyntää tekemiselleen niin pitää valehdella ja salailla. Ei se mies/nainen varmastikkaan jättäisi kertomatta että on juonut tai piilottelisi pulloja, jos se ei jo etukäteen tietäisi että kohta siitä saa kuunnella valitusta. Ei ihminen tahdo jaksaa kuunnella ilkeilyä sellaisesta asiasta joka on itselleen tärkeä ja sydäntä lähellä. Ja varsinkin, kun on saman saarnan saanut kuunnella useasti ennenkin. Helpompi on vaan salata asia. Miksi pitää aina vaan uudestaan valittaa, vaikka toinen jo ihan varmasti tietää mitä mieltä valittaja on?! Kyllä pitäisi pystyä hyväksymään, se että ei kukaan ole täällä kuunnellakseen esim. aviopuolison käskyjä miten pitää elämäänsä elää. Oma tahto näissä asioissa on etusijalla eikä muitten tahto.

 

Toi sopiis lähinnä ihan muihin harrastuksiin kun alkoholiin. Ei herranjee noin voi aatella viinasta. Että akanko vain pitäis hyväksyä miehen harrastus ja olla välittämättä vaikka ukko ois kännissä 24 tuntia vuorokaudessa?? Tai makaa rapulassa joka aamu/päivä?? Ei onnistuis meillä.. Ja jos on pakko onnistua niin siinä kohtaa minä nostan kytkintä ja sais ukko harrastella ihan omissa oloissaan!!

 

\

Toi sopiis lähinnä ihan muihin harrastuksiin kun alkoholiin. Ei herranjee noin voi aatella viinasta. Että akanko vain pitäis hyväksyä miehen harrastus ja olla välittämättä vaikka ukko ois kännissä 24 tuntia vuorokaudessa?? Tai makaa rapulassa joka aamu/päivä?? Ei onnistuis meillä.. Ja jos on pakko onnistua niin siinä kohtaa minä nostan kytkintä ja sais ukko harrastella ihan omissa oloissaan!!

Ei harrastuksiaan voi valita sen mukaan mitä toinen niistä tykkää. Itsellehän niistä harrastuksista sitä mielihyvää haetaan. Ja kyse ei nyt ollut siitä että pitäisi olla jatkuvasti 24 tuntia vuorokaudessa kännissä. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että jonkun puoliso/läheinen olisi koko ajan kännissä.
Ja tosiaan, jos ei pysty hyväksymään toisen harrastuksia ja siitä tekee itselleen niin suuren ongelman, niin sitten on syytä lähteä parisuhteesta. Sellaisia ihmisiä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, jotka eivät voi toisen tapoja/harrastuksia hyväksymään. En minäkään pidä vaimoni eräästä liikunta harrastuksesta, kun se on kallis ja vie lähes joka illalta vaimolta pari tuntia, mutta hyväksyn sen silti, koska vaimo siitä tuntuu pitävän.

 

Käsittämätöntä, että te naiset jaksatte tälläistä #&%?$!*. Suomessa pännii yleinen positiivinen suhtautuminen alkoholiin, joka sitten helpottaa ihmisten siirtymistä kokopäiväiseksi kaljan kittaajaksi. Olen itsekin nähnyt näitä rohkeita vaimoja ketkä kestävät juomisen ja lyömisen, mutta toivon, että nykyään naiset eivät katsele sitä, vaan antavat miehelle kenkää.

Ja sille yhdelle nuijalle, joka juo 4-6 olutta joka perjantai, niin mielestäni tuo olutmäärä on yhdelle illalle paljon ja toivon, ettei lapsesi sitä näe. Saunaolut on mielestäni yksi olut ja siihen sen tulee jäädä.

 

\

\

Toi sopiis lähinnä ihan muihin harrastuksiin kun alkoholiin. Ei herranjee noin voi aatella viinasta. Että akanko vain pitäis hyväksyä miehen harrastus ja olla välittämättä vaikka ukko ois kännissä 24 tuntia vuorokaudessa?? Tai makaa rapulassa joka aamu/päivä?? Ei onnistuis meillä.. Ja jos on pakko onnistua niin siinä kohtaa minä nostan kytkintä ja sais ukko harrastella ihan omissa oloissaan!!

Ei harrastuksiaan voi valita sen mukaan mitä toinen niistä tykkää. Itsellehän niistä harrastuksista sitä mielihyvää haetaan. Ja kyse ei nyt ollut siitä että pitäisi olla jatkuvasti 24 tuntia vuorokaudessa kännissä. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että jonkun puoliso/läheinen olisi koko ajan kännissä.
Ja tosiaan, jos ei pysty hyväksymään toisen harrastuksia ja siitä tekee itselleen niin suuren ongelman, niin sitten on syytä lähteä parisuhteesta. Sellaisia ihmisiä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, jotka eivät voi toisen tapoja/harrastuksia hyväksymään. En minäkään pidä vaimoni eräästä liikunta harrastuksesta, kun se on kallis ja vie lähes joka illalta vaimolta pari tuntia, mutta hyväksyn sen silti, koska vaimo siitä tuntuu pitävän.

Kiitos "mies myös" tästä valaisevasta kommentoinnistasi, nyt todella tiedän, kuinka erilailla asioista voi ajatella!!!!! Siis sinustako todella on OK, että pienten lasten isä kittaa kaljaa joka viikonloppu? Että joka ikinen lauantai ja sunnuntaiaamupäivä maataan krapulassa, lapset käyvät välillä isää tökkimässä että heräisit jo isi, mutta isi vaan kylkeä kääntää?! Koska TÄSTÄ tässä viestiketjussa on kyse! Ei mistään kalliista liikuntaharrastuksesta (voi kun mieheni harrastaisikin liikuntaa!) eikä öljyväreillä maalaamisesta, ei rahojen tuhlaamisesta kalastusvälineisiin tai DVD- levyjen ostoon. Tässä on kyse SAIRAUDESTA! Sairaudesta joka tuhoaa niin vaimon, lasten kuin mahdollisesti tämän "harrastajan" omankin elämän. Alkoholi voi lopulta aiheuttaa kuoleman erilaisten sairauksien muodossa. Ja tämä on sinusta harrastus, joka vaimon vain pitäisi kiltisti hyväksyä?! MIKÄ SINUA VAIVAA?! Voi sinua raukkaa, olet joutunut peräti noin kovan myönnytyksen tekemään, että annat vaimosi harrastaa liikuntaa, vaikka et itse siitä pidä! Voi voi, kyllä suuren myönnytyksen olet tehnytkin. Pitäisi varmaan minunkin olla vähän hellämielisempi, antaa ukkoni "harrastaa" ihan rauhassa. Onhan se nyt hyvänen aika saatava kitata ne puoltoista korillista viikossa, ihan mielenterveyden ja virkistyksen ylläpitämiseksi! Sitten olisisimme kaikki onnellisia, miehellä mielihyvää tuottava harrastus, vaimolla onnellinen mies, lapsilla koti, jossa kaikki olisivat onnellisia. Näinkö?

Olet oikeassa, onhan se lähdettävä eri teille, jos ei toisen tavat ja harrastukset nappaa. Elämähän on onneksi näin yksinkertaista ja helppoa.

\|O \|O \|O \|O \|O

 

\

Kiitos "mies myös" tästä valaisevasta kommentoinnistasi, nyt todella tiedän, kuinka erilailla asioista voi ajatella!!!!! Siis sinustako todella on OK, että pienten lasten isä kittaa kaljaa joka viikonloppu? Että joka ikinen lauantai ja sunnuntaiaamupäivä maataan krapulassa, lapset käyvät välillä isää tökkimässä että heräisit jo isi, mutta isi vaan kylkeä kääntää?! Koska TÄSTÄ tässä viestiketjussa on kyse! Ei mistään kalliista liikuntaharrastuksesta (voi kun mieheni harrastaisikin liikuntaa!) eikä öljyväreillä maalaamisesta, ei rahojen tuhlaamisesta kalastusvälineisiin tai DVD- levyjen ostoon. Tässä on kyse SAIRAUDESTA! Sairaudesta joka tuhoaa niin vaimon, lasten kuin mahdollisesti tämän "harrastajan" omankin elämän. Alkoholi voi lopulta aiheuttaa kuoleman erilaisten sairauksien muodossa. Ja tämä on sinusta harrastus, joka vaimon vain pitäisi kiltisti hyväksyä?! MIKÄ SINUA VAIVAA?! Voi sinua raukkaa, olet joutunut peräti noin kovan myönnytyksen tekemään, että annat vaimosi harrastaa liikuntaa, vaikka et itse siitä pidä! Voi voi, kyllä suuren myönnytyksen olet tehnytkin. Pitäisi varmaan minunkin olla vähän hellämielisempi, antaa ukkoni "harrastaa" ihan rauhassa. Onhan se nyt hyvänen aika saatava kitata ne puoltoista korillista viikossa, ihan mielenterveyden ja virkistyksen ylläpitämiseksi! Sitten olisisimme kaikki onnellisia, miehellä mielihyvää tuottava harrastus, vaimolla onnellinen mies, lapsilla koti, jossa kaikki olisivat onnellisia. Näinkö?

Olet oikeassa, onhan se lähdettävä eri teille, jos ei toisen tavat ja harrastukset nappaa. Elämähän on onneksi näin yksinkertaista ja helppoa.

\|O \|O \|O \|O \|O

Niinpä, todellakin asioista voi ajatella hyvin eritavoilla ja siksipä parisuhteessakin on syytä muistaa, että se oma ajattelu tapa ei välttämättä ole se ainut oikea tapa ajatella!
Jos olisit syventynyt kirjoitukseeni kunnolla olisit varmasti huomannut, että sen tarkoitus ei ollut korostaa sitä "vaimoni kallista liikunta harrastusta" ja sitä että olen tehnyt "kovan myönnytyksen" vaan siitä, että harrastukset on itseä varten ja itse ne valitaan. Harrastuksesta menee mielenkiinto, hauskuus ja sitä mukaa myös se rentouttava vaikutus jos toinen määrää mitä tulee harrastaa. Oleellista on se että jos toisella on hänelle tärkeä harrastus, niin sitä annetaan sitten harrastaa. Jos se harrastus ei ole kovin tärkeä, niin sitten hän toki sen voi lopettaa tai vaikka vähentää sitä. Jos sitä harrastusta ei sitten vaan voi hyväksyä ja se toiselle on niin tärkeä ettei halua sitä lopettaa, eikä siitä mitään kompromissia voi tehdä, niin sitten on oikeasti käännettävä kengän kärjet eri suuntiin, mutta kaikenlainen nalkuttaminen ja riitely asiasta ei kyllä auta tippaakaan ja on ihan turhaa, kun asiasta voi puhua ja sopia normaalisti keskustelemalla.

 

Meilläkin ollaan joka viikonloppu pe illasta sunnuntaihin täysin pellit seis eikä mies edes ymmärrä miksi siitä olen kiukkuinen. Ei kuulemma haittaa vaikka lapset näkevät että hän on kännissä, se on normaalia elämää. VOi kun jostain sais voimia lähteä... Jo tähän aikaan on näemmä taas tältä viikonlopulta alkanut. Ja sitten joka yö kun tullaan kotiin niin pitää herättää koko porukka, vaikka lähtiessään kuinka vannoo ettei nyt sitä tee.. ja sitten valvon lasten kanssa yöllä pari tuntia kun eivät saa uudelleen unen päästä kiinni ja pahimmassa tapauksessa tulee vielä nyrkistä jos yöllä saan sen suuttumaan kun menee hermot tuohon herättelyyn.. että näin meillä. Tiedän että pitäs lähtee mut...

 

haluan kysyä "mies myöskin" yhden asian: oletko elänyt alkoholistin kanssa samassa taloudessa?

En voi käsittää, että vertaat alkoholismia harrastukseen. Onko huumeiden käyttö, peliriippuvaisuus, anoreksia (joka on myös eräänlainen riippuvaisuustila) vain harrastuksia?! Onko tullut mieleesi, että alkoholisti voi myös itse tajuta tilansa vaarallisuuden, mutta ei kertakaikkiaan löydä voimia lopetaa? Onko mieleesi tullut, että tämä harrastaja voi itsekin suuresti kärsiä tilastaan. Riippuvaisuuksista ei kuitenkaan luovuta noin vain. Onko mieleesi tullut, että loppujen lopuksi alkoholisti ei enää edes saa juomisestaan sitä mielihyvää ja rentoutusta jota siitä yrittää hakea,vaan överiksi menneet illat ahdistavat, seuraavan kaljan odotus hallitsee elämää ja ilo katoaa. Tätä ei mielestäni oikein voi kutsua iloa ja virkistystä tuottavaksi harrastukseksi. en todellakaan tajua näkökantaasi, vieläkään. Onko tämä joku nyky-yhteiskunnan ilmiö, että kaikki on normaalia, kaikki pitää hyväksýä, koska jokaisellahan on lupa valita? Kyllä, näinhän se on, mutta onko tullut mieleesi, mitä kustannuksia alkoholismi yhteiskunnalle tuo? Rattijuopot, vierotuksissa ramppaavat alkoholistit ja poliisia riehumisellaan työllistävät juopot vievät ison osan varoista. Tämä kaikki siis yhä edelleen on vain harrastusta, ok. Jos mies humalapäissään ajaa pikkulapsen päälle, niin mitäs tuosta valittamaan, mieshän vaan harrastaa. Jos juoppo mies hakkaa vaimonsa puolitajuttomaksi, niin mitäs, mies vaan harrastaa.

Valitus ja nalkutus ei useinkaan auta, sen kyllä jokainen tietää. Mutta oletko itse kokenut sitä ahdistuksen määrää, minkä miehen juominen aiheuttaa? Miten minä sen purkaisin? Lyömälläkö?! Enkä ole väittänyt, että päivät pääskytysten valittaisin miehelleni hänen juomisestaan. Toki sitä teen, mutta hyödyttömäksi todennut. Joten sitä vastoin puran tuntojani tänne. Onko tämäkin nyt sitten nalkutusta? Ei, vaan vertasituen hakemista. Meillä alkoholistien vaimoillakin on mielenterveys, josta on yritettävä pitää huolta, vaikka näin. Ymmärrätkö?

Ja KYLLÄ. Olen yrittänyt, yrittänyt, yrittänyt ja YRITTÄNYT keskustella järkevästi mieheni kanssa alkoholin kulutuksesta. Mutta tiedätkö, mikä tekee alkoholistista alkoholistin? Se, ettei itse tiedosta tilannettaan. se ettei edes halua keskustella asiasta, koska ei itse näe toiminnassaan mitään vikaa. Olen itse ex-anorektikko, enkä silloin sairastaessani (tai harrastaessani sinun filosofiasi mukaan) suostunut kuuntelemaan minkään sortin puhetta aiheesta, koska kielsin koko sairauden olemassa olon. Vasta kun olin luuranko, tukka lähti päästä ja nivelet kiljuivat tuskasta liiallisen liikkumisen takia, aloin vähitellen ymmärtää. Siinä vaiheessa tämä "harrastus" oli kaikkea muuta kuin hauskaa ja rentouttavaa puuhastelua. Se oli taistelua terveyden ja elämän puolesta.

Tilanteessa, jossa mies ei kertakaikkiaan tajua muuttua, jossa vaimo ja lapset voivat pahoin, oikea ratkaisu on tietysti ero. Ei kenekään tarvitse uhrata itseään toisen takia. Siinä olet oikeassa. Mutta se on helppo toisen sanoa. Monet alkoholistien vaimot oikeasti rakastavat/rakastivat miestään ja toivovat ja YRITTÄVÄT viimeiseen asti. Ei se ole väärin. Jokaisella on oikeus toivoa, alkoholistilla on oikeus saada tilaisuus parantaa tapansa. Mutta ei loputtomasti.

Mutta älä tule sanomaan, että alkoholismi on vain harrastus. Se ei ikinä ole sitä.

 

\

Meilläkin ollaan joka viikonloppu pe illasta sunnuntaihin täysin pellit seis eikä mies edes ymmärrä miksi siitä olen kiukkuinen. Ei kuulemma haittaa vaikka lapset näkevät että hän on kännissä, se on normaalia elämää. VOi kun jostain sais voimia lähteä... Jo tähän aikaan on näemmä taas tältä viikonlopulta alkanut. Ja sitten joka yö kun tullaan kotiin niin pitää herättää koko porukka, vaikka lähtiessään kuinka vannoo ettei nyt sitä tee.. ja sitten valvon lasten kanssa yöllä pari tuntia kun eivät saa uudelleen unen päästä kiinni ja pahimmassa tapauksessa tulee vielä nyrkistä jos yöllä saan sen suuttumaan kun menee hermot tuohon herättelyyn.. että näin meillä. Tiedän että pitäs lähtee mut...

meillä myös näin. :hug: :hug: :hug:

 

Tilanteessa, jossa mies ei kertakaikkiaan tajua muuttua, jossa vaimo ja lapset voivat pahoin, oikea ratkaisu on tietysti ero. Ei kenekään tarvitse uhrata itseään toisen takia. Siinä olet oikeassa. Mutta se on helppo toisen sanoa. Monet alkoholistien vaimot oikeasti rakastavat/rakastivat miestään ja toivovat ja YRITTÄVÄT viimeiseen asti. Ei se ole väärin. Jokaisella on oikeus toivoa, alkoholistilla on oikeus saada tilaisuus parantaa tapansa. Mutta ei loputtomasti.

Mutta älä tule sanomaan, että alkoholismi on vain harrastus. Se ei ikinä ole sitä.


Peesaan tätä kirjoitusta!!!
Jos joku hölmö juomista pitää harrastuksena, niin ei ole järkeä kovin paljon tällä ihmisellä päässä!!!

 

Aivan tuli itku silmään kun luin näitä kirjoituksia. Olen ajatellut että olen ainut joka kärsii kyseisestä asiasta mutta tuntuu monella olevan samanlaista.
Ei meilläkään mies aivan jatkuvasti juo mutta kun juo niin kunnolla ja lasten nähden. Kaikki juhlat kuten juhannus, vappu, jopa joulu on miehen takia mennyt pilalle kun ei hallitse juomista. Välillä tuntuu että ei jaksaisi enää yhtään mutta lasten takia vain jatkaa vaikka mies ei lapsia hoidakaan eikä vietä aikaa heidän kanssa. Tyhjiä lupauksia vain satelee enkä ole enää aikoihin ottanut todesta mitä mies lupaa.
Aika näyttää mihin suuntaan päädytään.

 

\

haluan kysyä "mies myöskin" yhden asian: oletko elänyt alkoholistin kanssa samassa taloudessa?

Äitini ryyppäsi itsensä hengiltä, mutta silloin ei enää asuttu samassa taloudessa. Vanhempani erosivat äidin ylettömän alkoholin käytön ja sen tuomien lieveilmiöiden takia.

En voi käsittää, että vertaat alkoholismia harrastukseen. Onko huumeiden käyttö, peliriippuvaisuus, anoreksia (joka on myös eräänlainen riippuvaisuustila) vain harrastuksia?!

Ok. Juopottelu ei ole harrastus samassa mielessä kuin esim. postimerkkien kerääminen. Mutta se on tapa rentoutua ja siten kyllä harrastus. Ehkä rentoutumis-keino on parempi nimitys kuin harrastus. Muita rentoutumiskeinoja (itse kullekkin) on muunmuassa saunominen, seksi, musiikin kuuntelu yms... Alkoholin käyttö ei ole sairautta sen takia, että joku käyttää sitä paljon tai usein tai on väkivaltainen kännissä tai joku "läheinen" kieltää käyttämästä yms... Alkoholin käyttö muuttuu sairaudeksi (riippuvuudeksi) silloin kun sitä on pakonomainen tarve käyttää, vaikka siitä ei enää saakkaan rentoutusta tai nautintoa. Tämä pätee myös noihin luettelemiisi asioihin. Huumeitten käyttö muuttuu sairaudeksi, silloin kun sitä on pakonomainen tarve tehdä, pelaaminen myös silloin kun pitää päästä pelaamaan, vaikka se ei tuo tyydytystä itselle. Anoreksia on jo itsessään sairaus eikä tietääkseni kenenkään rentoutumiskeino.

Onko tullut mieleesi, että alkoholisti voi myös itse tajuta tilansa vaarallisuuden, mutta ei kertakaikkiaan löydä voimia lopetaa? Onko mieleesi tullut, että tämä harrastaja voi itsekin suuresti kärsiä tilastaan. Riippuvaisuuksista ei kuitenkaan luovuta noin vain. Onko mieleesi tullut, että loppujen lopuksi alkoholisti ei enää edes saa juomisestaan sitä mielihyvää ja rentoutusta jota siitä yrittää hakea,vaan överiksi menneet illat ahdistavat, seuraavan kaljan odotus hallitsee elämää ja ilo katoaa. Tätä ei mielestäni oikein voi kutsua iloa ja virkistystä tuottavaksi harrastukseksi.

Tuossa tilanteessa nimenomaan on kyse pakon omaisesta alkoholin tarpeesta eli alkoholi riippuvuudesta, joka on sairaus.

en todellakaan tajua näkökantaasi, vieläkään. Onko tämä joku nyky-yhteiskunnan ilmiö, että kaikki on normaalia, kaikki pitää hyväksýä, koska jokaisellahan on lupa valita?

Et ymmärrä kun et haluaakkaan ymmärtää.

Kyllä, näinhän se on, mutta onko tullut mieleesi, mitä kustannuksia alkoholismi yhteiskunnalle tuo? Rattijuopot, vierotuksissa ramppaavat alkoholistit ja poliisia riehumisellaan työllistävät juopot vievät ison osan varoista. Tämä kaikki siis yhä edelleen on vain harrastusta, ok.

Niin, sen verran suuresti veroja maksan, että tosiaankin toivoisin yhteiskunnan menojen karsimista ja samalla kansalaisten verotaakan helpottamista. Tämän asian toinen puoli on vaan, se että kaikki muutkin sairaat ja tuilla elävät kuluttavat yhteiskunnan resursseja. Näiden kaikkien tukeminen pitäisi lopettaa sitten samalla kertaa (ei ole olemassa parempia ja huonompia sairauksia). Sivistynyt yhteiskunta kuitenkin huolehtii omista heikko-osaisistaan, joten en siltikään poistaisi julkista terveyden huoltoa ja sosiaaliturvaa. Rikollisuutta en pysty poistamaankaan vaikka haluaisin.

Jos mies humalapäissään ajaa pikkulapsen päälle, niin mitäs tuosta valittamaan, mieshän vaan harrastaa. Jos juoppo mies hakkaa vaimonsa puolitajuttomaksi, niin mitäs, mies vaan harrastaa.

Syy ei ole alkoholin vaan miehen, kun ajaa autoa siinä kunnossa ettei pysty hallitsemaan sitä. Ihan sama kun nukkuisi rattiin ja ajaisi sitten lapsen päälle, kummassakaan tapauksessa ei ole osattu arvioida omaa ajokuntoa oikein. Vaimon hakkaamis-tapauksessa mies ei osaa hallita omaa kehoaan ja on väkivaltainen. Ei ole alkoholin syy jos ei osaa hallita itseään ja on väkivaltainen. Tässäkin tapauksessa syy miehen, ei alkoholin eikä tee miehestä alkoholistia vaan tavallisen psykopaatin.

Valitus ja nalkutus ei useinkaan auta, sen kyllä jokainen tietää. Mutta oletko itse kokenut sitä ahdistuksen määrää, minkä miehen juominen aiheuttaa?

Minulla ei ole miestä. Olen hetero.

Miten minä sen purkaisin? Lyömälläkö?! Enkä ole väittänyt, että päivät pääskytysten valittaisin miehelleni hänen juomisestaan. Toki sitä teen, mutta hyödyttömäksi todennut.

Jos lyöt, niin lyö seinään, niin satutat vain itseäsi. Sinua ahdistaa, älä pura sitä muihin. Voit purkaa sen myös johonkin harrastukseen. Sinun ongelma taitaakin olla se että itse osaa rentoutua, vaan keräät ahdistusta ja sitten rähjäät muille (yleensä miehellesi).

Joten sitä vastoin puran tuntojani tänne. Onko tämäkin nyt sitten nalkutusta? Ei, vaan vertasituen hakemista. Meillä alkoholistien vaimoillakin on mielenterveys, josta on yritettävä pitää huolta, vaikka näin. Ymmärrätkö?

Ei ole nalkutusta, vaan valittamista. Se on OK, jos se sitten helpottaa. Etpähän satuta ketään fyysisesti tai sanoillasi.

Ja KYLLÄ. Olen yrittänyt, yrittänyt, yrittänyt ja YRITTÄNYT keskustella järkevästi mieheni kanssa alkoholin kulutuksesta. Mutta tiedätkö, mikä tekee alkoholistista alkoholistin? Se, ettei itse tiedosta tilannettaan. se ettei edes halua keskustella asiasta, koska ei itse näe toiminnassaan mitään vikaa.

Kuten jo kirjoitin, juominen muuttuu sairaudeksi sitten kun asianomainen ei saa siitä enää nautintoa ja rentoutusta ja se muuttuu pakonomaiseksi. Ilmeisesti miehesi saa nautintoa ja rentoutusta juomisesta?! Hän ei ole silloin sairas (voi toki myöhemmin olla). Sitten kun nautinto häviää ja homma muuttuu pakonomaiseksi, mies on sairas ja silloin alkaa huomaamaan ongelmia ja tiedostaa niitä.

Olen itse ex-anorektikko, enkä silloin sairastaessani (tai harrastaessani sinun filosofiasi mukaan) suostunut kuuntelemaan minkään sortin puhetta aiheesta, koska kielsin koko sairauden olemassa olon. Vasta kun olin luuranko, tukka lähti päästä ja nivelet kiljuivat tuskasta liiallisen liikkumisen takia, aloin vähitellen ymmärtää. Siinä vaiheessa tämä "harrastus" oli kaikkea muuta kuin hauskaa ja rentouttavaa puuhastelua. Se oli taistelua terveyden ja elämän puolesta.

Anoreksia on sairaus, koska se laihuttaminen oli sinulle pakonomaista. Itse olen nyt dieetilla, että saan pois parikymmentä kiloa. Tämä ei ole sairautta, mutta jos jatkan tavoitteen saatuani laihuttamista (pitkään) enkä pysty sitä lopettamaan, mutta en myöskään nauti laihtumisesta, niin olen sairas. Riippuvainen laihuttamisesta. Tuossa se kohtuullisuuden raja meneekin.

Tilanteessa, jossa mies ei kertakaikkiaan tajua muuttua, jossa vaimo ja lapset voivat pahoin, oikea ratkaisu on tietysti ero. Ei kenekään tarvitse uhrata itseään toisen takia. Siinä olet oikeassa. Mutta se on helppo toisen sanoa. Monet alkoholistien vaimot oikeasti rakastavat/rakastivat miestään ja toivovat ja YRITTÄVÄT viimeiseen asti. Ei se ole väärin. Jokaisella on oikeus toivoa, alkoholistilla on oikeus saada tilaisuus parantaa tapansa. Mutta ei loputtomasti.

Kyllä alkoholistia on hyvä läheisten auttaa ja tukea ja jos toisesta välittää, niin tottakai häntä autetaan niin kuin muissakin sairauksissa. Mutta se että nalkuttaa ja ärhentelee ihmiselle joka ei ole alkoholisti, vaan juo rentoutuakseen ja nautintoa hakeakseen ja sitten jättää kun tällä on sairaus eli alkoholismi (kun se on pakonomaista eikä tuo rentoutusta) ei ole mitään auttamista vaan ilkeämielistä toimintaa ja hylkäämistä.

Mutta älä tule sanomaan, että alkoholismi on vain harrastus. Se ei ikinä ole sitä.

Alkoholismi eli alkoholi riippuvuus on sairaus. Juopottelu on harrastus ja rentoutuskeino josta saa nautintoa. Näissä on ero ja niitä ei kannata sotkea keskenään.

 

"Mies myöskin" tämähän alkaa mennä mielenkiintoiseksi väittelyksi tämä homma. Kirjoitit minulle että: "Et ymmärrä, kun et haluakaan ymmärtää" Jaha, sinähän sitten tiedät hyvin, mitä minä haluan. Kyllä minä tajuan mitä ajat takaa, olet vain ihmeellisellä sanalla tuonut ajatuksesi julki, eli sanomalla juopottelua harrastukseksi. Se vain pisti silmään ja ärsyttää. Mutta muuten tuo ed. tekstisi vähän paremmin selvitti, miten ajattelet. Ja heko heko, et varmaan ole kokenut mitä on kun mies juo, niinpä niin. Tarkoitin mies- sanalla aviopuolisoa, tällä palstalla on tottunut siihen että kaikki ovat useimmiten naisia, joten sillä lipsahti tuo mies- sana. Vaikka etköhän sinä tuon käsittänyt alunperinkin...

Ok, tiedät mitä puhut ja on joissain sanoissasi perääkin. Silti en käsitä, miksi hyökkäät minua ja muita juopottelevien miesten vaimoja vastaan toteamalla, että täällä me vaan valitetaan ja kotona räyhätään miehillemme. Tuntuu, kuin väheksyisit meidän pahaa oloamme, miksi?! Käytän sanaa meidän, koska kuten olet huomannut, tässä ketjussa on monta naista, jotka todella KÄRSIVÄT miehensä juomisesta. Toit esille ns. miehisen näkökulman ja se on ihan kiva, mutta miksi tuo vähättelevä sävy? Jos et ole sitä tarkoittanut, niin siltä se kuitenkin kuulostaa. Niin monet naiset ja perheet joutuvat kaikki vaput, juhannukset ja joulut katselemaan miehen ryyppäämistä. Ihan kuin siitä ei saisi potea huonoa oloa, pitäisi vaan kiltisti katsella, antaa miehen rentoutua. Niin, sinun metodisi mukaan sitten pitää keskustella. On ihanaa, jos sinä olet mies, joka osaa keskustella. Minulla eikä monella muullakaan käynyt ihan niin hyvä tuuri. Mies on yhtä hyvä keskustelemaan kuin kelohonka, varsinkin aiheesta, josta hän ei halua puhua (eli juominen, minun kärsimiseni siitä, kuinka se vie rahaa jne.). Eli jäljelle jää ero. Kuten aikasemminkin kirjoitin, ei se ole ihan niin helppoa. Ei voi vaan nappia painaa, että nyt en enää rakasta, nyt en enää välitä. Joskus menee vuosia, että pystyy luopumaan. Sitä odotellessa kirjoitan, ja monet muutkin kirjoittavat, tänne ja yrittävät purkaa sydämensä painolastia. ja sinä vain toteat, että kunhan vaan valitatte. Missä minun pitäisi sitten tunteitani tuulettaa? Ai niin, keskustelemalla rakentavasti ja henkevästi mieheni kanssa...

Ja sitten kirjoitit, että en taida itse osata rentoutua ollenkaan, että kerään pahaa oloa sisälleni ja huudan miehelleni. No, täällähän minä juuri yritän sitä patoutumaa purkaa, jotta ei tarvitsisi huutaa,mutta sekin on sinun mielestäsi valitusta. Mutta on sanoissasi perääkin. Olen huono olemaan jouten, minulla on usein monta rautaa tulessa. Osaan kyllä rentoutua, mutta muilla keinoin, kuin juomalla (toki joskus sitäkin, en mikään absolutisti ole). Eli totta, onhan tämä ihan selkeä näkemysero mieheni ja minun välillä. Minä en voi ymmärtää, miksi ei voi keksiä muuta keinoa rentoutua kuin ainaisen ryyppäämisen?!
Miksi ne tuhannet viikonloppujuopot (miehet ja naiset) tekevät sen itselleen, puolisoilleen, lapsilleen, eikö todella muuta keinoa rentoutumiseen ole? Ei, en luultavasti voi sitä ikinä ymmärtää.

Poden huonoa itsetuntoa, että olen päätynyt tilaan, jota olen lapsesta asti halveksinut: olen alkoholistin- tai runsaasti alkoholia rentoutumistarkoituksessa käyttävän miehen- vaimo.En pidä heikkoudesta ja yhdistän alkoholinkäytön heikkoon luonteeseen. On vaikea myöntää itselleen, että on epäonnistunut näin surkeasti miesvalinnassaan. Siksi valitan, siksi puran "kanssasisarten" kanssa tuntojani. Anna meidän "mies Myöskin" tehdä se rauhassa, syyllistämättä enempää, sillä sen lajin osaan itsekin.

 

\

Niin, sinun metodisi mukaan sitten pitää keskustella. On ihanaa, jos sinä olet mies, joka osaa keskustella. Minulla eikä monella muullakaan käynyt ihan niin hyvä tuuri. Mies on yhtä hyvä keskustelemaan kuin kelohonka, varsinkin aiheesta, josta hän ei halua puhua (eli juominen, minun kärsimiseni siitä, kuinka se vie rahaa jne.).

Tuli vaan mieleen, ettei kukaan nyt vedä väärää johtopäätöstä tuosta lausahduksestani: en tarkoita, että olisin yrittänyt käydä tätä alkoholikeskustelua mieheni kanssa vain siltä kantilta, että mitä MINÄ tunnen. Olen yrittänyt kysyä mieheltäni, miksi HÄN juo, mitä hän siitä hakee, yrittänyt antaa tilaisuuden selittää näkemyksensä. Mutta vastaus on ollut "En tiedä" ja puheenaiheen vaihto. Eipä siinä silloin paljoa keskustella....

Ja vielä sinulle mies myöskin...Itse asiassa tässä väittelyssä/keskustelussa jota ollaan käyty, niin näkyy aika selkeästi naisen ja miehen ero: kun nainen yrittää keskustella asiasta (valitettavasti me kaikki emme ole käyneet keskustelemisen oppikoulua emmekä osaa aina tuoda julki täydellisesti ajatuskuvioitamme) kuten esim. minä nyt tällä palstalla, niin mies, kuten sinä, tulkitset sen heti valittamiseksi. Se on aika yleinen kommentti mieheltä, että älä valita kun vaimo yrittää ottaa puheeksi jotain. Tässä virtuaalikeskustelussa on vain se huono puoli, ettei kuule toisen äänen vivahde-eroja eikä näe ilmeitä, jolloin toinen ei aina ymmärrä mitä toinen itseasiassa tarkoittaa sanoillaan. Esimerkiksi meidän mielipiteen vaihdossa näkyy, ettei kumpikaan oikein ymmärrä, mitä toinen itseasiassa tarkoittaa. Tosin kaipa tämä toteutuu naamatusten keskustelussakin, yleisimmät riidat avioparin välillä johtunevat juuri siitä, ettei ymmärrä toisen sanomisia. Surullista.

P.S. Olen muuten kokeillut keinoa jota ehdotit: hanki vaikka harrastus, että rentoutuisin enkä niin sitten purkaisi ahdistusta mieheeni: kokeiltu on eikä toimi. Mutta mites on "kanssasisaret": perustetaan vaikka jalkapallojoukkue, saataisiin jotain muuta tekemistä, niin saisivat ukot sohvanpohjalla rentoutua ihan rauhassa kaljapullojensa kera! Sillähän ne varmaan kaikkien meidän ongelmat ratkeisivat...
Jos et ole vielä mies huomannut, viljelen ironisia lausahduksia, sellaiseksi oli myös tarkoitettu lause jossa pahoittelin kun olit joutunut tekemään niin "ison myönnytyksen" vaimosi liikuntaharrastuksen kanssa. Olit nimittäin rinnastanut kohdan vaimosi liikuntaharrastuksesta tekstiisi aivan kuin aviopuolison pitäisi hyväksyä toisen alkoholiin käyttämä rahamäärä, räkäkännissä sohvalla makaaminen, lasten edessä juopottelu ja milloin mihinkin sammuminen aivan kuin mikä tahansa liikunta -tai muu harrastus. Aivan kuin olisit tarkoittanut, että juopottelu on harrastus siinä missä postimerkkien keräilykin- mitä nyt et kuitenkaan ilmeisesti tarkoittanut...?

Vielä kaikille teille alkoholistien vaimoille yleinen kysymys, jota olen itsekin miettinyt: Hyväksytkö ihmisen, vaikka et hyväksy asiaa? Pystytkö hyväksymään ja kunnioittamaan miestäsi, vaikka et hyväksy ja kunnioita hänen juomistapojaan?

Itse haluaisin omata niin suuren ja viisaan sielun, että siihen pystyisin, mutta en taida pystyä. Tavat ja arvot, jotka meillä ovat, ovat OSA meitä. Osa meidän ihmisyyttämme. Eli näin ajatellen alkoholin käyttö olisi osa ihmistä, osa hänen persoonaansa. Jolloin on vaikea kunnioittaa ihmistä, joka omaa tavan, jota ei itse voi hyväksyä.