Mies myöskin
Hei!
Jep, tämä alkaa tosiaankin käydä mielenkiintoiseksi. Mutta siitä sinua kiitän, että selvästikkin perehdyit siihen mitä kirjoitin ja se varmaan selventikin ajatustapaani. Sen oli tarkoituskin selventää.
Käsitin kyllä, sen mies jutun. Vastasin siihen vaan kuivalla huumorilla. Tarkoitus oli vähän keventää tekstiäni...
Tosiaankin tässä keskustelussa näkyy hyvin ero naisen ja miehen ajattelutapojen välillä. Mutta ei se näy siinä, että me miehet tulkitsemme valittamiseksi sen, kun vaimo keskustelee miehen alkoholin käytöstä. Valittamiseksi se tulkitaan silloin (eli valitettavasti kylläkin yleensä aina) kun se keskustelu käydään syyttävään sävyyn. Esimerkki: jos pelaan tennistä paljon ja vaimoni ei siitä pidä. Niin aiheesta olen valmis kyllä keskustelemaan, jos vaimoni ottaa sen asiallisesti esille, perustelee oman kantansa, kertoo ymmärtävänsä että pidän tenniksestä rentoutumis ja kuntoilumielessä ja on valmis tekemään kanssani asiasta kompromissi (esim. jätän yhden vuoron kolmesta pois viikoittain tai jotain muuta). Mutta jos vaimo esittää asian siten, että naama punaisena puhkuu kun tulen pelaamasta ja teksti tulee tähän tyyliin: "että taas sitä on pelattu tennistä ja se saa nyt luvan loppua kun et ole lastenkaan kanssa yhtään ja kun tuo aitakin on maalaamatta ja minä vaan joudun täällä siivoamaan ja kaikki rahat menee tuohon peliin eikä minulla ole mitää omia harrastuksia ja kun naapurin Maunokin on uskovainen eikä pelaa tennistä ja kun äitikin sanoi, että isä ei oo ikinä pelannut tennistä ja ne sinun tennis kaveritkin on niin outoja ja selkeästi ihan renttuja plaa plaa..." Niin, totta tuo on valitusta oikein viimeisen päälle. Tuota ei tee mieli kuunnella vaikka siinä jotain totta olisikin. Silloin ei kyllä keskustelevakaan mies paljon viitsi keskustella. Aiheuttaa vaan vastareaktion ja sitten pelaan tennistä viitenä iltana entisten kolmen sijaan. Tuo oli sitten tosiaankin esimerkki, mutta toivottavasti ymmärsit sen tarkoituksen:
Keskustelu= on rakentavaa vuoro puhelua jossa EI syyllistetä, mutta kerrotaan omia näkökantoja ja kuunnellaan toisen näkemyksiä ja sitten haetaan molempia miellyttävä kompromissi.
Valitus= syyllistetään toista, eikä oteta toisen kantaa huomioon. Vedetään mukaan vielä asiat jotka ei siihen suoranaisesti kuulu. Ladellaan itse ratkaisu ongelmaan joka toisen vaan pitäisi hyväksyä ja sitten jos ei hyväksy niin jatketaan valitusta.
Se ero miehen ja naisen välillä näkyy siinä, että nainen tulkitsee juopottelun sairaudeksi ja sitä mukaa ongelmaksi ja vieläpä todella suureksi ongelmaksi joka ratkeaa sillä että sitä miettiii ja pyörittelee päässään ja kiusaa asialla itseään ja miestään ja tietenkin valittaa miehelle siitä (katso edellinen kohta valituksesta). Mies tulkitsee juopottelun harrastukseksi ja rentoutumiskeinoksi ihan kuten vaikka se kun vaimo kuuntelee musiikkia tai lenkkeilee yms... Mies tulkitsee tilanteen sitten sairaudeksi (ja ongelmaksi) kun juopottelu ei enää ole hauskaa vaan sitä pitää tehdä, kun ei muuta osaa ja elimistö sitä vaatii vaikka siitä ei nautintoa synny. Tämä on pääpiirteittäin se ero miten nainen ja mies tuosta samasta asiasta ajattelee. Ja jos tuosta aviopari pääsee yhteisymmärrykseen tai edes ymmärtää toisen ajattelutavan, niin sitten ollaankin jo aika pitkällä.
En minä väheksy teidän vaimojen pahaa oloa. Minä haluan vaan tuoda tänne edes yhden näkökannan miesten puolelta, kun lähes kaikilla tuntuu olevan vaan moittimista miehissään. Ei kai tämä ollut tarkoitettu vain naisten keskusteluksi (jos oli niin siitä olisi syytä mainita vaikka otsikossa)? Enkä minä myöskään hyökkää teitä kohtaan. Oikeusvaltioissa syytetyillä on oikeus puolustautua. Minä hoidan nyt miesten puolustusta... Ja yritän tuoda esille, että ihan oikeasti asioista on useampia mielipiteitä ja parisuhteessa se toisenkin mielipide pitäisi huomioida, koska se on yhtä arvokas kuin omakin, vaikka oma mielipide tuntuisikin paremmalle. Ja keskustelua, sitä tarvitaan ei valitusta... Ei keskustella tarvitse juuri sinä iltana kun toisella on ollut huono päivä. Siinä voi odottaa vähän sopivampaa hetkeä, niin keskustelu pysyy paremmin keskusteluna eikä muutu väittelyksi tai valitukseksi.
Sitten siitä naisten kärsimisestä miehen juomisen takia. Ei pidä tehdä siitä liian suurta asiaa itselleen. Minuakin harmittaa se vaimoni kallis liikunta harrastus ja se että useana iltana harrastuksen jälkeen hänen aika tahtoo mennä netissä surffailuun tai tosi-TV-hömpän katseluun. Mutta en minä sitä jää märehtimään ja pyörittelemään. Minä teen omia hommiani (kotona tai töissä) tai touhuilen muksujen kanssa ja sitten kun meillä on vaimon kanssa yhteinen hetki tai koko perheellä, niin sitten siitä otetaan kaikki ilo irti. Jos vaimoni kittaisi kaljaa sen TV:n ääressä, niin eipä se paljon minun elämää muuttaisi, kun ei meillä kuitenkaan olisi yhteistä tekemistä ja kummallakin itseään kiinnostavat hommat. Se että sinulla on huono itsetunto juopottelevan miehen takia, niin ei se vika ole juopossa miehessä vaan siinä itse tunnossa. Yritä kohottaa sitä. Siihen voi juuri auttaa ne omat harrastukset.
Ihmettelit, sitä että miksi ei voi keksiä muuta rentoutumis tekemistä kuin juopottelun. Toki voi keksiä ja sehän olisi vaihteluakin. Itse joskus, kun tuli enemmän juopoteltua, niin jossain vaiheessa sitten aloin harrastaa liikuntaa enemmän ja tehdä töissä pitempää päivää, niin juopottelu sitten väheni (ei tosin loppunut, mutta väheni paljon). Me miehet nyt satutaan olemaan enemmän sellaisia rautakankeja, ettei tahdota niin helposti taipua mihinkään uuteen juttuun ja se vanha harrastus voi sitten tuntua siksi ainoalle vaihtoehdolle. Ja pakko minun on myöntää, että ei minulla edelleenkään ole yhtä rentouttavaa ja rakasta harrastusta kuin juopottelu, vaikka nyt sitä harvemmin teenkään. Toiselle toinen harrastus on mieluisampi ja toiselle taas joku muu. Ne on mielipidejuttuja ja nimenomaan oman mielipiteen juttuja.
Esitit hyvän kysymyksen, kun kysyit hyväksyykö juopottelevien miesten vaimot ihmisen vaikka ei asiaa. Itse en ole juopottelevan miehen vaimo, mutta siihenhän parisuhde perustuu, että toinen hyväksytään sekä hyvine, että huonoinekin ominaisuuksineen. Ei toisen tapoja tai arvoja pysty kuitenkaan kovin paljoa muuttamaan mieleisekseen, eikä edes pidä yrittää, koska silloin kosketaan toisen persoonallisuuteen, ihmisyyteen. On tarkoitus, että ihmiset voivat olla omia itsejään ja parit sitten muodostuu vähän siltä pohjalta, miten hyvin kenenkin ominaisuudet sopivat yhteen, eikä niin, että mennään yhteen ja sitten väännetään kumppanista mieluinen. Jos sitten oikeasti alkaa tuntua, että kumppanin tavat ja arvot ei enää miellytä itseä. Ja jos se tunne on niin vahva, että se menee yhdessä elämisen edelle, niin sitten on syytä muuttaa erilleen ja kummankin suunnata omille teilleen. Jos tuohon ratkaisuun kuitenkin tulee, niin kannattaa muistaa, että on hyvin mahdollista, ettei sitä itselle mieluista sitten löydykkään enää. Tai se uusikin puoliso voi pitemmän ajan kuluessa osoittautua tavoiltaan ja arvoiltaan liian kaukaiselta. Kannattaa siis hyvin pitkään miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.
Jep, tämä alkaa tosiaankin käydä mielenkiintoiseksi. Mutta siitä sinua kiitän, että selvästikkin perehdyit siihen mitä kirjoitin ja se varmaan selventikin ajatustapaani. Sen oli tarkoituskin selventää.
Käsitin kyllä, sen mies jutun. Vastasin siihen vaan kuivalla huumorilla. Tarkoitus oli vähän keventää tekstiäni...
Tosiaankin tässä keskustelussa näkyy hyvin ero naisen ja miehen ajattelutapojen välillä. Mutta ei se näy siinä, että me miehet tulkitsemme valittamiseksi sen, kun vaimo keskustelee miehen alkoholin käytöstä. Valittamiseksi se tulkitaan silloin (eli valitettavasti kylläkin yleensä aina) kun se keskustelu käydään syyttävään sävyyn. Esimerkki: jos pelaan tennistä paljon ja vaimoni ei siitä pidä. Niin aiheesta olen valmis kyllä keskustelemaan, jos vaimoni ottaa sen asiallisesti esille, perustelee oman kantansa, kertoo ymmärtävänsä että pidän tenniksestä rentoutumis ja kuntoilumielessä ja on valmis tekemään kanssani asiasta kompromissi (esim. jätän yhden vuoron kolmesta pois viikoittain tai jotain muuta). Mutta jos vaimo esittää asian siten, että naama punaisena puhkuu kun tulen pelaamasta ja teksti tulee tähän tyyliin: "että taas sitä on pelattu tennistä ja se saa nyt luvan loppua kun et ole lastenkaan kanssa yhtään ja kun tuo aitakin on maalaamatta ja minä vaan joudun täällä siivoamaan ja kaikki rahat menee tuohon peliin eikä minulla ole mitää omia harrastuksia ja kun naapurin Maunokin on uskovainen eikä pelaa tennistä ja kun äitikin sanoi, että isä ei oo ikinä pelannut tennistä ja ne sinun tennis kaveritkin on niin outoja ja selkeästi ihan renttuja plaa plaa..." Niin, totta tuo on valitusta oikein viimeisen päälle. Tuota ei tee mieli kuunnella vaikka siinä jotain totta olisikin. Silloin ei kyllä keskustelevakaan mies paljon viitsi keskustella. Aiheuttaa vaan vastareaktion ja sitten pelaan tennistä viitenä iltana entisten kolmen sijaan. Tuo oli sitten tosiaankin esimerkki, mutta toivottavasti ymmärsit sen tarkoituksen:
Keskustelu= on rakentavaa vuoro puhelua jossa EI syyllistetä, mutta kerrotaan omia näkökantoja ja kuunnellaan toisen näkemyksiä ja sitten haetaan molempia miellyttävä kompromissi.
Valitus= syyllistetään toista, eikä oteta toisen kantaa huomioon. Vedetään mukaan vielä asiat jotka ei siihen suoranaisesti kuulu. Ladellaan itse ratkaisu ongelmaan joka toisen vaan pitäisi hyväksyä ja sitten jos ei hyväksy niin jatketaan valitusta.
Se ero miehen ja naisen välillä näkyy siinä, että nainen tulkitsee juopottelun sairaudeksi ja sitä mukaa ongelmaksi ja vieläpä todella suureksi ongelmaksi joka ratkeaa sillä että sitä miettiii ja pyörittelee päässään ja kiusaa asialla itseään ja miestään ja tietenkin valittaa miehelle siitä (katso edellinen kohta valituksesta). Mies tulkitsee juopottelun harrastukseksi ja rentoutumiskeinoksi ihan kuten vaikka se kun vaimo kuuntelee musiikkia tai lenkkeilee yms... Mies tulkitsee tilanteen sitten sairaudeksi (ja ongelmaksi) kun juopottelu ei enää ole hauskaa vaan sitä pitää tehdä, kun ei muuta osaa ja elimistö sitä vaatii vaikka siitä ei nautintoa synny. Tämä on pääpiirteittäin se ero miten nainen ja mies tuosta samasta asiasta ajattelee. Ja jos tuosta aviopari pääsee yhteisymmärrykseen tai edes ymmärtää toisen ajattelutavan, niin sitten ollaankin jo aika pitkällä.
En minä väheksy teidän vaimojen pahaa oloa. Minä haluan vaan tuoda tänne edes yhden näkökannan miesten puolelta, kun lähes kaikilla tuntuu olevan vaan moittimista miehissään. Ei kai tämä ollut tarkoitettu vain naisten keskusteluksi (jos oli niin siitä olisi syytä mainita vaikka otsikossa)? Enkä minä myöskään hyökkää teitä kohtaan. Oikeusvaltioissa syytetyillä on oikeus puolustautua. Minä hoidan nyt miesten puolustusta... Ja yritän tuoda esille, että ihan oikeasti asioista on useampia mielipiteitä ja parisuhteessa se toisenkin mielipide pitäisi huomioida, koska se on yhtä arvokas kuin omakin, vaikka oma mielipide tuntuisikin paremmalle. Ja keskustelua, sitä tarvitaan ei valitusta... Ei keskustella tarvitse juuri sinä iltana kun toisella on ollut huono päivä. Siinä voi odottaa vähän sopivampaa hetkeä, niin keskustelu pysyy paremmin keskusteluna eikä muutu väittelyksi tai valitukseksi.
Sitten siitä naisten kärsimisestä miehen juomisen takia. Ei pidä tehdä siitä liian suurta asiaa itselleen. Minuakin harmittaa se vaimoni kallis liikunta harrastus ja se että useana iltana harrastuksen jälkeen hänen aika tahtoo mennä netissä surffailuun tai tosi-TV-hömpän katseluun. Mutta en minä sitä jää märehtimään ja pyörittelemään. Minä teen omia hommiani (kotona tai töissä) tai touhuilen muksujen kanssa ja sitten kun meillä on vaimon kanssa yhteinen hetki tai koko perheellä, niin sitten siitä otetaan kaikki ilo irti. Jos vaimoni kittaisi kaljaa sen TV:n ääressä, niin eipä se paljon minun elämää muuttaisi, kun ei meillä kuitenkaan olisi yhteistä tekemistä ja kummallakin itseään kiinnostavat hommat. Se että sinulla on huono itsetunto juopottelevan miehen takia, niin ei se vika ole juopossa miehessä vaan siinä itse tunnossa. Yritä kohottaa sitä. Siihen voi juuri auttaa ne omat harrastukset.
Ihmettelit, sitä että miksi ei voi keksiä muuta rentoutumis tekemistä kuin juopottelun. Toki voi keksiä ja sehän olisi vaihteluakin. Itse joskus, kun tuli enemmän juopoteltua, niin jossain vaiheessa sitten aloin harrastaa liikuntaa enemmän ja tehdä töissä pitempää päivää, niin juopottelu sitten väheni (ei tosin loppunut, mutta väheni paljon). Me miehet nyt satutaan olemaan enemmän sellaisia rautakankeja, ettei tahdota niin helposti taipua mihinkään uuteen juttuun ja se vanha harrastus voi sitten tuntua siksi ainoalle vaihtoehdolle. Ja pakko minun on myöntää, että ei minulla edelleenkään ole yhtä rentouttavaa ja rakasta harrastusta kuin juopottelu, vaikka nyt sitä harvemmin teenkään. Toiselle toinen harrastus on mieluisampi ja toiselle taas joku muu. Ne on mielipidejuttuja ja nimenomaan oman mielipiteen juttuja.
Esitit hyvän kysymyksen, kun kysyit hyväksyykö juopottelevien miesten vaimot ihmisen vaikka ei asiaa. Itse en ole juopottelevan miehen vaimo, mutta siihenhän parisuhde perustuu, että toinen hyväksytään sekä hyvine, että huonoinekin ominaisuuksineen. Ei toisen tapoja tai arvoja pysty kuitenkaan kovin paljoa muuttamaan mieleisekseen, eikä edes pidä yrittää, koska silloin kosketaan toisen persoonallisuuteen, ihmisyyteen. On tarkoitus, että ihmiset voivat olla omia itsejään ja parit sitten muodostuu vähän siltä pohjalta, miten hyvin kenenkin ominaisuudet sopivat yhteen, eikä niin, että mennään yhteen ja sitten väännetään kumppanista mieluinen. Jos sitten oikeasti alkaa tuntua, että kumppanin tavat ja arvot ei enää miellytä itseä. Ja jos se tunne on niin vahva, että se menee yhdessä elämisen edelle, niin sitten on syytä muuttaa erilleen ja kummankin suunnata omille teilleen. Jos tuohon ratkaisuun kuitenkin tulee, niin kannattaa muistaa, että on hyvin mahdollista, ettei sitä itselle mieluista sitten löydykkään enää. Tai se uusikin puoliso voi pitemmän ajan kuluessa osoittautua tavoiltaan ja arvoiltaan liian kaukaiselta. Kannattaa siis hyvin pitkään miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.