Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Tässä uusi jatkoketju alkionsiirroista plussanneille, jotka päässeet onnellisesti maaliin saakka. Tervetuloa kirjoittelemaan vauva-arjesta ja jakamaan kokemuksia kaikki tuoreet vanhemmat, joiden pienokainen on saanut alkunsa IVF/ICSI-hoidoilla. Myös hieman kokeneempien äitien kokemukset ja kommentit ovat tervetulleita!

 

Laitanpa alkuun vähän omia kuulumisia:

Meidän poika on nyt 5 viikkoa vanha, vastustamattoman suloinen tyyppi. , Hän on selvästi alkanut jo viettää enemmän aikaa valveilla kuin alussa, jolloin lähinnä vain söi ja nukkui. Valveilla ollessa kaipaa kovasti viihdytystä tai huuto alkaa pian. Omassa sängyssään ei silloin viihdy eikä juuri sylissäkään, ellei siellä ole jatkuvaa hytkytystä ja hyppyytystä. Vaunulenkeillä onneksi nukkuu makoisasti, samoin sähkökäyttöisessä vauvakeinussa, joka on ollut pelastus silloin kun on ollut pakko saada omia hommia tehtyä tai esim. syötyä rauhassa.

Suurin yllätys vauvanhoidossa on toistaiseksi ollut imetyksen hankaluus. Siihen olin kyllä varautunut, että imetys voi olla alkuun kivuliasta, ja niin se on ollutkin! Nyt tosin enimmät kivut on hellittäneet, mutta eka nappaisu kiinni tissiin sattuu edelleen kovaa. Sitä en sen sijaan arvannut, että hyvän imetysasennon löytäminen voi olla niin hankalaa. Mä en edelleenkään pysty imettämään suht mukavasti muuta kuin kyljellään maaten. Istuallaan homma onnistuu vain hankalan tyynyviritelmän päällä, ja siitä vauva tahtoo helposti valahtaa huonoon asentoon. Hyvästä ergonomiasta voi vain haaveilla, samoin siitä että pystyisi imettämään jossain kodin ulkopuolella. Toivon kovasti, että homma vähän helpottuisi sitten kun vauva kasvaa ja jaksaa itse kannatella päätään.

Hankin taannoin rintapumpun, jotta voisin pumpata maitoa varastoon ja syöttää sitten tarvittaessa helpommassa asennossa. Mutta sittenpä poika päätti heti aloittaa tiheän imun kauden ja haluaa monesti syödä tunnin välein tai joskus useamminkin, joten en ole kerta kaikkiaan löytänyt sopivaa ajankohtaa pumppailuille. Parin lyhyen kokeilun perusteella en myöskään heru kovin hyvin pumpulle.

Me ollaan kyllä annettu pojalle korvikettakin silloin tällöin, jos tuo ei tiheistä imetyksistä huolimatta tahdo rauhoittua ja kitisee edelleen nälkäisen oloisena. Mä en ole siitä huonoa omaatuntoa potenut. Uskon että korvikekin on hyvää ravintoa, ja jos kuitenkin useimmat ruokinnat hoituu omalla maidolla niin eiköhän vauva siitä jo saa rintamaidon hyödyt. Ja kyllähän pelkällä korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia, joten ei sekään mikään katastrofi olisi.

Synnytyksestä toipuminen vei aikansa, mutta nyt on ihana todeta, että kaikki raskauden aikaiset vaivat (liitoskivut, tukkoinen nenä, jatkuva valkovuoto, hengästyminen ja ummetus) on tiessään. Jälkivuotokin on viimein loppunut, joten ekaa kertaa yli puoleen vuoteen pärjää ilman pikkuhousunsuojia, jee!

Roxanne ja poitsu 5 vko

 

Mimä tätä ketjua etsinkin pari päivää sitte, enkä löytänyt

Meidän tyttö on nyt 2 viikko vanha, ja kotina ollaan oltu viikon verran. Tänään tulee neuvolan täti käymään kotikäynnin, ja nähdään onko paino noussut tarpeeksi. Tyttö syö yö aikaan noin 1-2 tunnin välein, päivällä 2-3 tunnin välein joten hieman väsyttää jo, mutta mies onneksi hoitaa yöllä yhden syötön nii saa nukkua. Omaa maitoa tulee reilusti

Sylissä viihtyvä pieni mielläkin on, varmaan myös sen takia että sylissä on lämmin ( keskonen, lämmönsäätely itsellä vajavainen).

Just nyt ei oikee järki juokse ku oon valvonu melkein koko yön. Palataan asiaan hieman virkeämpänä.
Evangelina ja pinkuliina 2 viikkoa.

 

Heippa!

En ole aikaisemmin kirjoitellut tänne puolelle, mutta keskustelua seurannut ajoittain. Ajattelin että nyt uuteen ketjuun helppo hypätä mukaan.

Meiltä löytyy tänään 5 päivän ikäinen esikoisneiti, 1. ICSIn 1. PASn ihana lopputulos. Syntyi rv 40+5 käynnistyksellä. Tuo eka PAS oli meille ylipäätään ensimmäinen siirto, koska tuoresiirtoon emme päässeet. Uskomatonta, että hän on nyt täällä ja kaikki hyvin. Oli todella vaikea luottaa siihen, että kaivattu vauva oikeasti saapuu. Ensimmäiset päivät ovat olleet silti haastavia. Vauva joutui synnytyssalista suoraa vastasyntyneiden teholle, en kerennyt saamaan häntä ollenkaan syliin. Hengitys ei sujunut ja oli veltto ja sininen. Tulehdusarvot nousivat ja tänä aamuna sai viimeisen antibiootin ja toivottavasti pääsemme sairaalasta kotiin.

@Roxanne Imetysasennot täälläkin tosi vaikeita löytää sopiviksi ja selkä ja niskat onkin kipeänä. Ollaan muutenkin ihan alussa tässä imetystaipaleella. Maito vasta nousi ja jännittää kuinka onnistutaan. Korviketta meillekin on kotiin hankittu valmiiksi ja tarvittaessa annan lisänä oman mielenrauhan vuoksi. Rintapumppu pitäisi hankkia, vaikka en tiedä kuinka paljon sille lopulta tulee käyttöä. Suosittelivat kuitenkin sairaalassa sitä meille avuksi.

@Evangelina Sieltäkin löytyy pieni tyttö Tsemppiä valvomiseen ja toivottavasti saat levättyä!

 

Evangelinalle tsemppiä valvomisten kanssa! Itsekin olin pari ekaa viikkoa ihan zombina, synnytyskin varmaan painoi vielä siinä vaiheessa. Muistan kun meillä lappasi sukulaisia vauvaa katsomassa ja monesti vain toivoin, että kunpa nuo ei jäisi pitkäksi aikaa… Mutta nykyisin olo on jo paljon pirteämpi, eikä lyhyet ja katkonaiset yöunetkaan tee oloa enää niin uupuneeksi. Kaipa kroppa vähitellen tottuu tähänkin?

Hyvä että maitoa tulee reilusti – eiköhän se paino sillä lähde hyvin nousuun! Harmi vaan että teillä menee heräilyt noin päin. Meillä onneksi ollut alusta asti niin päin, että öisin poika nukkuu pääsääntöisesti pidempiä jaksoja kuin päivisin. Pisin unijakso on toistaiseksi ollut 5 tuntia, joka tuntui kyllä ruhtinaalliselta! Viime aikoina vaan pojan päivärytmi mennyt sellaiseksi, että on pirteimmillään iltayhdestätoista eteenpäin ja nukahtaa usein vasta kahden-kolmen maissa yöllä. Se harmittaa tosi paljon, sillä siihen aikaan en tekisi mitään niin mielelläni kuin nukkuisin.

Aprikoosinkukka, kiva saada tänne kirjoittelijoita myös varsinaisen plussaketjun ulkouolelta! Kurjaa että teillä ollut alussa hankaluuksia. Toivottavasti vauvan tulehdusarvot on jo laskeneet ja pääsette kotiin viettämään kunnon vauva-arkea. Mäkin täällä samoin yhä ihmettelen, voiko tämä kaikki olla totta ja olenko mä ihan oikeasti nyt äiti, kun sitä niin monta vuotta epäili, toteutuuko tämä ikinä. Tsemppiä imetykseen - kyllä se siitä varmasti lähtee ajan kanssa sujumaan!

 

Moi! Onnea pienokaisista

Imetykseen: jos on pulmia eikä tunnu että kotikonstein helpottaa niin kysykää ihmeessä neuvolasta apua tai onko teillä synnytyssairaalassa imetyspoliklinikkaa? Apuja kannattaa pyytää ja hakea

Roxanne, meillä poitsuli vietti pitkään harjoitellen ilmeisesti opiskelija elämää (4 aamulla nukkumaan ja 12-13 välillä noustiin ylös) ja rytmit on vaihtunu todella useesti tässä kuukausien aikana kyllä on ollu vaikka minkälaista rytmiä

Tsempit valvomisiin! Kyllä siihen toisaalta tottuu, mutta välillä pitää äidinkin saada levätä kunnolla!

Meillä poitsuli voi hyvin ja kasvaa ja kehittyy hirmuista vauhtia ainut mistä valitan on, että olin liian höveli nukkumisen kanssa eli poitsu nukahtaa vaan tissille tai vaunuihin ja jossain vaiheessa tästä on tultava loppu...Jos meille vielä ikinä tulee toinen vauva niin tiedänpähän miten EI pidä toimia tässä kohtaa

Gerbera ja poitsuli kohta 5kk

 

Vauvaketju, jee! Sylikaupalla onnea kaikille maaliin päässeille, on tämä vaan ihan mielettömän upeeta kaiken koetun jälkeen .

Meidän tyttö on nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää vanha. Arki on lähtenyt rullaamaan oikein kivasti, ja tyttö tuntuu päivä päivältä omemmalta ja rakkammalta.

Haasteita on ollut täälläkin imetyksessä ja nukkumisessa.

Imetyksen hasteet tosin alkaa olla takanapäin, mutta ne alkoivat jo sairaalassa, kun jouduttiin lisämaidolle vauvan pienipainoisuuden takia (pienipainoisuuden raja on 3 kg ja meidän pieni jäi tuosta alle 100 g). Ensimmäisinä päivinä lisämaidon määrä oli 10 ml per syöttökerta, mutta kotiutuessa meidät määrättiin nostamaan lisämaidon eli korvikkeen määrää 30 milliin per syöttö. Kotona asiaa mietittyäni alkoi tuntua siltä, että lisämaidon määrä on paitsi liiallinen myös tarpeeton, ja että se vaarantaa oman maidontuotannon. Tajusin, että sairaalassa saamani ”imetysohjaus” oli ollut ihan onnetonta ja että toivettani täysimetyksestä ei oltu huomoitu millään tavalla. Imetyksen tuki ry:n, doulani ja yksityisen imetysohjaajan neuvoilla tutustuin imetyksen tehostamiseen, tehostettuun pulloruokintaan ja lisämaidon purkuun, ja nyt imetys on saatu toimimaan ja lisämaidot purettua. Imetyspolillekin sain ajan, mutta se on vasta reilusti tammikuun puolella, vaikka olisin tietysti tarvinnut apua jo huomattavasti aikaisemmin. @Roxanne n tapaan mullakin on hankaluuksia löytää rentoja imetysasentoja, mutta yritän tukea asentoja tyynykasoilla sun muilla.

Mulla muuten rinnat tuntuu imetyksestä huolimatta ihan normaaleilta. Mulla ei ole mitään pingotusta, enkä ole toistaiseksi tunnistanut mitään herumisen tunnetta. Eikä maitoa myöskään valu mitenkään valtoimenaan niin että tarvitsisin suojia. Miten teillä muilla?

Nukkumisen kanssa on tällä hetkellä suuremmat haasteet. Meillä(kin) vauva nukkuu päivät ja valvoo yöt. Hän ei kelpuuta unipesää, joka on meidän välissä sängyssä, vaan nukahtaa ainoastaan syliin tai mun kainaloon. Kumpaakaan en pidä turvallisena nukkumisasentona, joten toivoisin tytön oppivan nukahtamaan unipesään. @Gerbera_81 siksipä kysynkin, mitä siis tekisit nyt toisin nukuttamisen suhteen? Näin pientä ei vielä voi unikouluttaa eikä päivärytmiinkään voi varsinaisesti vaikuttaa, joten olen vähän sormi suussa että mitähän tässä tekisi. Yöunet tekisivät nimittäin itselle tosi hyvää .

En ehdi nyt kirjoitella tämän enempää (pikkuinen kutsuu), mutta palataan asioihin vaikka huomenissa. Öitä!

 

Täällä sitä taas kukutaan hereillä neljältä aamuyöstä... Mies antoi mun nukkua kahteen asti, jonka jälkeen vaihdettiin vuoroa. Vauva roikkuu tissillä eikä suostu nukahtamaan unipesään eikä syliin eikä mihinkään. Huutaa vain kun palosireeni heti jos yritetään laskea hänet millekään etäisesti nukkumapaikkaa muistuttavalle alustalle . Mies palaa töihin viikon päästä, enkä totta puhuen tiedä miten pärjätään sitten kun hän ei voi enää jakaa yövalvomisia. Hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin kalliit!

Väsynyt Kesis ja uneton Pikkuinen

 

Kesis, onko teillä tuttia käytössä? Monet on eri mieltä siitä kannattaako siihen opettaa, mutta meitä ainakin helpottanut monessa asiassa ja uudenkin vauvan ajattelin siihen opettaa jos vaan huolii. Vierottaminen toki ikävää sitten mutta useimmiten se sujuu helposti. Jos vauvalla on vaan kova imemisen tarve ilman nälkää niin saattas tyytyä paremmin nukkumaan tutin kanssa. Meillä poika nukku alusta asti omassa sängyssä sivuvaunussa. Olihan se monesti huutamista kuten nyt meillä oli muutenkin mutta ei oo tarvinnut nyt isompana totuttaa omaan sänkyyn.

Niin ja ootko kapalointia kokeillu?

 

Heippa kaikki,

Kiva kun uusi ketju, kiitos Roxanne

Meidän tyttö on nyt 11 päivää ja ainakin osittain samojen asioiden kanssa näköjään pähkäilty kuin muuallakin.

Painoasiat on mennyt täällä hyvin ja syntymäpaino ylitetty. Kesäheinä kyselit maidon tulosta niin mulla rinnat on sellaiset pinkeet ja maitoa tulee että paidat tahtoo kastua ilman suojia - mutta mulla käytännössä ei normaalisti oo rintamusta ollenkaan niin pinkeyden huomaa varmasti selkeemmin.

Imetysasennoista... Imettänyt oon vauva tyynyn päällä ja kylkimakuulla. Asentojen kanssa pitää kyllä olla tarkkana kun huonosta ergonomiasta johtuvat kivut hiipii aina niin salakavalasti ja siinä sitä sitten ollaankin jonkun krampin kanssa päiviä ja sitten vasta onkin mukavaaa

Mutta sitten se rinnalla roikkuminen "koko ajan" ... Täällä kanssa tilanne että lapsi ei tahdo rauhoittua/nukahtaa ilman rintaa... mikä vielä nyt menee mutta vierotus voi olla sitten tuskainen kun sen aika on (neuvolatäti puhui jotain 6 viikosta ainakin oman sängyn osalta?). Meillä pieni on nyt yöt nukkunut vieressä rinnalla mun kainalossa. Toi turvallisuusasia toki on totta mutta päädyttiin nyt tälläiseen ja neuvolatäti antoi siunauksen. Siinä yöt on mennyt aika hyvin 2-4h heräämisvälein. Päivisin saattaa syödä 1-4h välein.

Kesäheinä entä jos menisit jossain määrin vauvan rytmiin ja nukkuisit alkuun päiväpainotteisesti? Luulisi että rytmi kääntyisi vauvalla jossain vaiheessa luontaisesti (joo mun tosi hyvä neuvoa kun ei mitään kokemusta vauvoista/imetyksestä).

Tuttia koitettu että mieskin pystyisi rauhoittamaan pientä mutta se ei ainakaan vielä kovaa suosiota saavuttanut vauva huomasi jujun Tarkoitus on tänään kokeilla vielä pulloruokintaa korvikkeella samasta syystä, katsotaan kuinka siinä käy

Mutta kaikkinensa aika jees, toissapäivänä ja eilen päästiin jo ulkoilemaankin. Rutiinit hioutuvat ja en malta odottaa että pienen luonne ja persoona alkaa hahmottua

 

Tuttiin opetteluun saattaa mennä pitkä aika, kaikki ei sitä heti huoli tai eivät opi siihen ollenkaan. En oo kuullukkaa tommosta, että 6vk ikään pitäs vieressä nukkua, liittyykö maidon tuloon jotenkin? Mullahan ei noista imetysasiosta oo mitään kokemusta, saa nähdä kuinka pulassa sen kanssa sitten oon Meillä tuo esikoinen on ollu aina sellanen että jos syliin tai muualle on nukahtanut niin ei saa enää siirrettyä minnekkään. Senkin takia ollaan alusta asti omaan sänkyyn nukutettu. Niin ja vaunujahan voi kanssa kokeilla sisälläkin, jos liike auttas nukahtamaan.

Anteeksi huuteluni tuolta toisesta ketjusta

 

Gerbera, hienoa että teillä sujuu hyvin! Ja tosi lohduttavaa tietää, että tuo bilettäjän unirytmi voi vielä muuttua. Viime yönä meidän poika nukahtikin "jo" vähän yhden jälkeen...

Kesis, onpa harmi että teillä niin pahoja haasteita nukkumisen kanssa. Mäkin mietin, että voisko se kainaloon nukahtaminen olla kuitenkin OK? Eikös sitä puhuta äidin vaistoista, jotka estää vauvan päälle kierähtämisen? Tai pystytkö nukkumaan päivällä? Varmasti ohimenevä vaihe loppujen lopuksi kyseessä, mutta tiedän ettei se paljon lohduta, ja unet on oikeasti tärkeitä vanhemmillekin. Tsemppiä kovasti!

Tuttia mekin ollaan käytetty, ja se on monessa tilanteessa ollut suoranainen pelastus. Ei meidänkään poika sitä yleensä heti suostu ottamaan, vaan pitää jonkin aikaa tuttia tarjota ja melkeinpä "pakkosyöttää" - mutta sitten useimmiten alkaa lopulta imeä tuttia ja samalla rauhoittuu silmin nähden. Monesti kai vauvoilla voi olla kova imemisen tarve enemmän kuin varsinainen nälkä, kuten Carokin mainitsi. Ihan pienillehän monet ei tuttia suosittele, mutta me taidettiin ottaa se käyttöön jo reilun viikon iässä, eikä esim. imuotteiden kanssa ole ollut mitään ongelmia. (nimimerkillä just kävin laittamassa tutin kitisevän vauvan suuhun )

Rintojen suhteen mulla kans sama kuin Kesiksellä, eli maitoa ei heru mitenkään vuolaasti. Jos esim. imetän toisesta rinnasta niin toisesta ei valu mitään. Maidonkerääjät olis mulla ihan hyödyttömät, joten hyvä ettei niitä tullut etukäteen hankittua. Liivinsuojia kyllä käytän varmuuden vuoksi ja osin siksikin, et rasvailen nännejä ahkerasti lanoliinilla ja Bepanthenilla. Jos imetystauot venyy erityisen pitkiksi (n. 4-5 h), alkaa rinnoissa tuntua pinkeyttä, mutta muuten niissä ei erityisempiä tuntemuksia ole.

Kiva kuulla että Giraffenilla myös lähtenyt vauva-arki rullaamaan! Ja tosi hyvä että nukahtamiset vauva kainalossa onnistuu.

Äh, monesta muustakin jutusta (mm. nukkumisjärjestelyt, tiheä syöminen) tekisi mieli kirjoitella, mutta nyt täytynee lopettaa tällä erää ja lähteä syöttämään vaativaa pikkuherraa. Palaan asiaan sitten taas paremmalla ajalla.

Niin ja Caro, ei yhtään haittaa huutelut "väärästä ketjusta"! Kokeneempien äitien neuvot on kullan arvoisia.

 

Tuttia ei meillä ole otettu käyttöön vielä, mutta suunnitelmissa olisi heti kun imetys sujuu ilman ongelmia missä ja milloin tahansa. Pikku hiljaa aletaan olla siinä tilanteessa, joten ehkä tota tuttia vois jo kokeilla.

Me ollaankin nukuttu nyt aika päiväpainotteisesti. Viime yönä vauva valvoi miehen kanssa kahteen asti (oli ilmeisesti pääosin hereillä), jonka jälkeen mä siirryin imettämään. Vauva torkahteli rinnalle, mutta ei suostunut nukahtamaan sänkyyn/unipesään. Kuuden maissa (?) hän nukahti ehkä tunniksi mun viereen, jonka ajan mäkin sain torkuttua. Seiskalta noustiin aamutoimiin, mutta jo kymmenen maissa painuttiin koko poppoo päikkäreille. Vauva nukahti mun kainaloon välittömästi ja nukkui pari tuntia putkeen. Tämän ajan nukuin myös itse. Siitä asti on nukkunut sängyssä/unipesässä/sylissä ja herännyt vain välillä syömään. Tuntuu siis että hänellä on vain rytmi ihan väärin päin.

Luulen että kokeilen ensi yönä yöpuulle laittamista jo huomattavasti aikaisemmin, ja taidanpa nukuttaa omaan sänkyyn mun viereen, ilman unipesää. En vaan voi käsittää miksi se unipesä ei kelpaa, vaikka ihan yhtä vieressä sekin on .

@Caro87 tervetuloa vaan huutelemaan tällekin puolelle! Sopiiko kysyä miten käytännössä olet nukuttanut omaan sänkyyn? Mekin ollaan yritetty nukuttaa unipesään, mutta tyttö alkaa melkein heti ensin kitistä ja pyöriä vimmatusti ja sitten hetken kuluttua huutaa kurkku suorana. Siinä vaiheessa ollaan sitten luovutettu ja otettu syliin. Neuvolantädin mielestä vauvaa voisi ”huudattaa” kymmenenkin minuuttia, mutta mun mielestä noin pienen vauvan itkuun pitä reagoida heti.

 

Kesis, minäkin jäin miettimään, että miksi et pidä vauvan vieressä nukkumista turvallisena? Meillä on molemmat vauvat nukkuneet osin mun kainalossa ja vieressä eikä mitään ongelmia ole ollut. Unipesä tuntui musta taas arveluttavaa, kun mietin että se on pehmeä ja siinä on reunat, mitä jos vauvan naama menee reunaa vasten tai siellä ei kierrä ilma tarpeeksi? Vauvan makuuasennoksi suositellaan kovaa patjaa, viileää ja ilmavaa paikkaa, joten arvelin meidän ison parisängyn täyttävän kriteerit + emme tupakoi, käytä alkoholia tai lääkkeitä, jotka estäisivät perhepedin käytön. Oli meillä pinnis sivulaivana, mut lopulta en jaksanut aina nostaa vauvaa siihen. Helpointa oli aina lykätä tissi suuhun ja siirrellä vauvaa puolelta toiselle tyynyliinan päällä. Lisäksi kätkytkuolemankin riskiä vähentää tutin käyttö, tiheä imetys ja vanhemman nukkuminen vieressä, jotenkin unirytmien synkronoiminen vähentää vauvan riskiä menehtyä, näin olen jostain lukenut. Siksikin perustelin itselleni, että perhepeti on hyvä vaihtoehto varsinkin kun olin liian laiska imettämään yöllä istumalla ja siirtelemään, nukahdin aina samantien kun lykkäsin tissin suuhun . Tapoja on monia ja tämä tapa ei toki sovellu, jos kokee tämän huonoksi / turvattomaksi. Mietin vaan, että jos pelottaa vieressä nukkuminen , vauvan voi tyynyliinalla vetää myös omien kasvojen tasalle sängyssä tai sivulaivaan. Näin ei ole riskiä tulehtumisesta. Itse pelkäsin kätkytkuolemaa ihan hirveästi ja pari yötä alussa synnytyshormoneissa valvoin ja tuijotin pinnasängyssä nukkuvaa lasta ja totesin että näin ei voi jatkua, en voi valvoa öitä ja otin vauvan viereen, jotenkin siinä sitten rauhoittui ja päättelin, että mulle oli parempi olla ihan ihokosketuksessa koko ajan. Näin tein kuopuksen kanssa myös synnärillä eikä yöhoitajat mitään sanoneet kun nukuin vauva kainalossa / vieressä. Toisaalta joku toinen voi pelätä liiskaavansa vauvan ja tälle sopii, että vauva nukkuu omassa sängyssä tai kopassa vanhempien sängyssä tai jotenkin muuten.

Mulla auttoi maidon tuloon se, että vauva oli rinnalla mahdollisimman paljon. Myös silloin kun ei syönyt, ekat viikot vauva oli ihokosketuksessa oman paidan alla tai puolison. Muistellaan aina miten puoliso katsoi jalkapallon mm-kisat vauva paidan alla parin viikon ajan, toisen kanssa tehtiin samoin. Puolison T-paidat tais mennä kaikki pilalle kun kaula-aukot venyttyi Maitoa tulee parhaiten kun vauva on mahdollisimman paljon iholla ja rinnalla. Alussahan vauva ei juuri katsekontaktia ota, joten Netflix pyörimään ja vauva syliin, imetysmaratoni voi alkaa! Sitten kun vauva alkaa katsella, aluksi voi katsella silmiin, tätähän asiantuntijat pitävät tärkeänä, mutta meidän vauvat sulki/sulkee kyllä silmät muutaman minuutin päästä ja ovat puoliunessa kun syövät, jossain maitoeuforiassa. En ole suostunut syyllistymään, kun palstoilla moititaan äitejä älylaitteiden käytöstä imetyksen aikana. En tiedä miten muiden lapset tekee, mutta meillä tosiaan ovat molemmat imeneet maitoa puoliunessa silmät kiinni. Silloin ollaan toisiamme katseltu, kun ovat silmiä auki pitäneet.

Meillä nuorimmainen on kohta 14 kk, kyllä se aika rientää. Hyvin haikein mielin luen teidän kokemuksia ja muistelen sitä aikaa, kun vuosi sitten meillä oli ihan pikkuinen. Nauttikaa ajasta, luottakaa itseenne ja puolisoonne. Antakaa puolisoiden oikeasti hoitaa, omalla tavallaan vauvaa ja tehdä päätöksiä. Se on niin supertärkeää, että hän saa myös kasvaa vanhempana ja oppia luottamaan itseensä eikä koe, että hän on vain äidin apulainen ja kelpaa vain hanttihommiin. Jakakaa tehtävät mahdollisimman tasan ja älkää missään tapauksessa unohtako / laittakaa parisuhdetta sivuun. Parisuhdetta täytyy edelleen hoitaa, muuten se kuihtuu. Meillä meinasi näin käydä ja luojan kiitos saatiin tilanne pelastettua. Se niin helposti käy, kun vauva onkin se ykkönen ja äiti saa niin paljon mielihyvää siitä vauvasta ja toinen vanhempi niin herkästi tuntee siinä ulkopuolisuutta. Hellikää myös toisianne, ettei taito unohdu. Nyt mä aloin kuulostaa ihan Sinkkoselta, mutta mä niin toivon ettei muiden tarttis tehdä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt  Ennen kaikkea, mä olisin voinut varsinkin esikoisen kanssa relata, koska kaikki sujuu hyvin omalla painollaan vaikkei stressaisi ja murehtisi etukäteen niin paljon. Nauttikaa elämästä, käykää kahviloissa ja osallistukaa kaikkeen mikä kiinnostaa, vauvan kanssa se on mahdollista edelleen, pikkuisen persoona huomioiden, ja pieniin yllätyksiä vain varautuen

 

Kesis eihän haittaa, jos minäkin annan omat mielipiteet asiasta? Voi toki olla, että teidän pikkuinen on oma päättäväinen persoona jo nyt. Hän on päättänyt nukkua sinun lähellä ja aikoo sen tehdä. Kevyttä unikoulua voi jo kokeilla noin pienellekin, eli voi nostaa syliin kunnes rauhouttuu ja sitten siirtää edelleen hereillä mutta unisena sinne missä haluat hänen nukkuvan, tätä kun toistaa usein hän oppii nukahtamaan sinne, jos oppii! Nimittäin ei ne säännöt kaikkiin päde. Eikä munkaan mielestä huudatus ole minkään ikäiselle hyväksi. Mutta itkuja on monenlaista, protesti-itku ja uni-itku (joka on lähes kaikilla vauvoilla ennen nukahtamista) on eri kuin hysteerisenä huutaminen. Viimeksi mainittuun pitää reagoida heti, ensimmäisiin voi viiveellä ja kevyemmin, esim laulaen tai taputellen. Lukekaa ihmeessä Unihiekkaa etsimässä - Nalbantoglu ym. En olis selvinnyt vauvavuosista hengissä / eroamatta ilman kirjaa Siinä on kaikki mitä tarvitsee tietää vauvojen unesta ja kaikki mahdolliset keinot mitä voi kokeilla teoria - ja kokemuspohjalta.

Muoks. Jos ei jaksa lukea kirjaa, tässä sen paras anti: vauvan muisti on lyhyt, eli kärsivällisesti, kun toistaa tiettyä asiaa, jonka toivoo vauvan oppivan, hän yleensä sen oppii 2-3 päivässä. Eli se vaatii, toistoa, johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Muoks. Niin ja tsemppiä Kesis hirmuisesti!!! Mä niin tiedän tuon epätoivoisen tunteen kukaan ei nuku!!! Nyt vaan haet rohkeasti tietoa ja kokeilet kaikkia sun mielestä järkeviä neuvoja. Joillakin vauvoilla on heti alusta rytmillisyyttä enemmän, toisilla vähemmän. Mut kyllä sitä rytmiä voi alkaa jo pikkasen tuomaan alusta lähtien, sanoi ne neuvolassa mitä vaan. Yritä pitää illasta pitempi pätkä hereillä ja laita vauva tissille viereen noin kymmenen maissa kun itseä nukuttas. Siinä vauva noi nukkua ekanpätkän 3-5 tuntia, useimmat vauvat sopeutuu pian siihen, sitten saat itsekin yhden syvemmän unen jakson sekä olet päivällä hieman virkeämpi. Se virhe minkä mä tein, oli esikoisen kanssa, et meni passiivisesti vauvanrytmissä ja "sopeuduin" siihen, kun neuvolassa annettiin ymmärtää että se vauvan rytmi on jotenkin pyhä ja siihen ei sais mitenkään kajota ennen parin kuukauden ikää. Tämä on kuitenkin vain suomalainen erikoisuus, muualla vauvoja autetaan enemmän löytämään tavallinen unirytmi ja vältetään uniassosiaatioita. Luultavasti siksi, että muualla mennään aiemmin takaisin töihin. Mun terkkatäti ei ollut kuullut koko uniassosiaatiosanaa, siis että vauva oppii liittämään nukahtaminen aina tietyn toiminnon kuten imetyksen eikö opi itse nukahtamaan ja rauhoittamaan. Toisen kanssa lempeästi sopeutin vauvan heti alusta meidän rytmiin, ja nukahtamaan ja rauhoittumaan itse ja olin ihan eri ihminen, en ollenkaan niin ärtynyt, hermona ja väsynyt. Vauvoissa on eroja, voi olla että tämä toinen oli luontaisesti rytmisempi ja luonteeltaan rauhallisempi.

 

Tupsuli, hyvää tekstiä! Meillä esikoinen oli hyvin vaativa ja vaikka usein äiti vaan kelpas jos kelpas mikään, niin mun oman jaksamisen kannalta oli ehdottoman tärkeetä että isä osallistui kaikkeen. Meillä toki oli helpompaa kun korvikevauva niin missään vaiheessa syötöt ei ollu pelkästään mun varassa vaan isä psyty siihenkin osallistumaan ja hoiti osan yösyötöistä.

Kesis, joo en minäkään ton ikästä pitkään huudattas. Meillä oli teholta lähtien tutti käytössä niin se tietysti autto rauhottumaan omaan sänkyyn, mutta kyllä se pitkään oli sellasta opettelua. Kyllä sitä joutu monesti ottaan sängystä ja hyssytteleen sylissä. Sit kun rauhottu niin uudestaan sänkyyn, tuo ei vauvana jaksanu tuntitolkulla huutaa väsyneenä niin kyllä sen lopulta sai sänkyyn. Ja vauvan sänky oli ja on edelleenkin sivuvaununa meidän sängyssä ilman laitaa. Siihen pääsee ihan lähelle jos äidin läsnäolo auttaa nukahtamaan ja vauvaa ei tartte siirtää enää kun nukahtaa vaan itse yrittää hiljaa siirtyä vähän kauemmas. Meillä poikaa myös rauhoittaa jos pitää kättä päällä.

Meillä oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna noi nukkumis asiat, johtuen refluksista ja syntymästä. Paljon ollaan sen kanssa jouduttu yöunien ja päikkäreiden kanssa tappeleen eikä vieläkään nuku täysiä öitä vaikka helpompaa jo on. Vaunut oli ehdoton suosikki paikka pitkään missä nukku päikkärit, sisällä siis. Ja on öitäkin niissä nukkunu jos on ollut kipeä tms. Toivon kovasti että uus tulokas on parempi nukkuja, unipesän ostin. Saa nähdä suostuuko siinä nukkumaan.

 

Ihana lukea kokeneempien kuitenkin tuoreita kokemuksia. Ja taitanee tosiaan olla että jokainen vauva on oma persoona kuten äitikin ja äidin ja vauvan suhde vaikuttaa oman osansa kuten koko perheen dynamiikka ja tilanne muuten. Eli mikä sopii ja toimii yhdellä ei välttämättä todella toisella.

Ja teidän kommenttien rohkaisemana "pakkosyötin" tuttia niin sehän lähtikin sitten toimimaan. Voi kun pullolle kävisi samoin.

Caro kysyit mihin perustui neuvolatädin puhuma 6 viikon "raja" vieressä nukkumisesta. Ei hän varmasti tarkoittanut että pitää nukkua vieressä, mutta kysyin onko siitä haittaa että nukkuu vieressä nyt tulevan vieroittamisen kannalta. En tiedä perustuiko muuhun kuin tädin omaan näkemykseen, mutta ilmeisesti juuri tarkoitti että on tärkeä maito nousee kunnolla mitä vieressä nukkuminen/rinnan saaminen aina halutessa kai voi edistää mutta 6 viikon iässä vieroittaminen omaan sänkyyn ei vielä olisi liian haastavaa (juu katsotaan) näin pähkäilin neuvolatädin sanat. Niin ja taisi sanoa jonkun haarukan 6 viikkoa-jotakin mutta en muista sitä toista lukua. Ja en ole vielä omaa mielipidettä tuosta 6 viikosta muodostanut, jää nähtäväksi.

 

Ihanaa, että täällä on näin aktiivista keskustelua! Ja mä kun pelkäsin, että joudun kirjoittelemaan täällä yksinäni!

Kiitos Tupsuli ja Caro kokemustenne jakamisesta, tosi hyödyllisiä vinkkejä ja kiinnostavia näkemyksiä tulikin! Me ollaan alusta asti nukutettu vauvaa omassa pinnasängyssään, joka on meidän sängyn sivulaivana. Eihän vauva siellä aina viihdy, mutta sitkeästi ollaan vaan siirretty häntä sinne, kun on nukahtanut tai vaikuttanut väsyneeltä. Jos poika alkaa kitistä, yritetään ensin tyynnytellä tutin ja/tai silittelyjen avulla. Toki jos alkaa kunnolla huutaa, niin sitten nostetaan pois ja annetaan rintaa tai lohdutellaan muulla tavoin. Ja sitten taas uusi yritys, kun poika nukahtaa uudelleen. Kärsivällisyyttä se on vaatinut, mutta lopulta ollaan aina onnistuttu, ja nykyisin yöt sujuu jo melko hyvin – kunhan tuo yökukkuja vaan malttaa ensin nukahtaa.

Mä en niinkään pelkää turvallisuusseikkoja perhepedissä, mut olen varma että se häiritsisi mun omia yöunia ja tekisi niistä entistä katkonaisemmat. Mä olen aika herkkäuninen enkä esim. koskaan torkahtele makuulla imettäessäni. Lisäksi meidän poika on aika levoton nukkuja ja saattaa etenkin aamuyöstä sätkiä, ähistä ja puhista nukkuessaan. Meillä siis tuo sivulaiva on toiminut siinä mielessä tosi hyvin – vauva saa siellä äheltää vapaasti, ja mun on kumminkin helppo nostaa hänet yöllä viereen syömään ja siitä taas omaan sänkyyn. Siitä ylettyy myös helposti silittelemään vauvaa, pitämään kädestä ym. Ehkä tässä on taka-ajatuksena sekin, että päästään jatkossa helpommalla, kun poika tottuu alusta asti nukkumaan omillaan.

Mut kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, nämä on aina yksilöllisiä juttuja ja riippuu tosi paljon vauvan luonteesta. Ja vanhemmista toki myös. Me ollaan päästy siinä mielessä helpolla, että meidän poika ei ole koskaan ollut mikään sylikissa joka vaatisi jatkuvaa läheisyyttä. Sellaisen vauvan kanssa olis varmasti paljon haastavampaa toteuttaa tällainen ratkaisu. Mutta jos perhepeti tuntuu toimivan omalla kohdalla, niin sehän on erinomainen ratkaisu myös!

 

Mahtavan aktiivista keskustelua täällä, ja hyviä vinkkejä nukkumiseen liittyen! Erityisetti @Tupsuli n ja @Caro87 n konkarivinkeistä on iso ilo ja hyöty.

Me ollaan nyt taas harjoiteltu pari yötä. Toissayönä otin vauvan viereen nukkumaan, mutta homma meni yhtä plörinäksi kuin aikaisempinakin öinä. Vauva roikkui tissillä nukahtamiseen asti, mutta samalla sekunnilla kun nänni irtosi suusta, alkoi hirveä huuto, joka laantui vasta kun nousin sohvalle imettämään. Sain koko yönä nukuttua ehkä tunnin, pari, joten seuraava päivä meni torkkuessa niin äidillä kuin vauvalla.

Viime yö nukuttiin taas vierekkäin, ja alkuilta alkoi huonosti. Iltapesujen ja imetyksen jälkeen vauva nukahti, mutta heräsi viiden minuutin päästä huutamaan. Tässä vaiheessa tajuttiin ottaa mukaan tutti ja kas, sehän tepsi! Tutin kanssa pikkuinen nukkui läpi yön vain parilla herätyksellä, ja tyytyväisinä nukkuivat myös äiti ja isä . Eli eiköhän tämä tästä ala suttaantua. Ai niin, eilen meillä oli myös iltaisella vieraita, ja vaikka vauva nukkuukin tuon ajan, niin ehkä puheensorina piti häntä sen verran puolihereillä, että illalla uni tuli paremmin.

Tunnen kyllä perhepedin edut, enkä oikeastaan tiedä miksi vieressä nukuttaminen tuntuu turvattomalta. Jotenkin kun vauva on niin pieni meidän kahden aikuisen välissä, sitä pelkää että jompikumpi kierähtää vahingossa päälle (vaikka ei me normaalistikaan kieriskellä nukkuessa ) tai tulee työntäneeksi jonkun peiton tai tyynyn vauvan päälle. Mutta kyllä vierekkäin nukkuminen tuntuu kaikista luontevimmalta, itse asiassa. Pinniksessä vauva olisi ihan liian kaukana (meillä ei sängyn ympärillä ole tilaa sivuvaunulle), ja sitä tulisi varmaan jokaisesta inahduksesta noustua ylös ja kurkkaamaan että vauvalla on kaikki hyvin. Unipesä olisi turvallisimman tuntuinen ratkaisu, mutta se ei nyt neidille kelpaa. Meillä tuo unipesä on muuten sellainen napakkarakenteinen (ei pehmeä kuten joku epäili – sorry en nyt muista kuka), joten siinä ei mielestäni ole tukahtumisvaaraa.

Ihokontaktissa vauva on saanut olla paljon. Sairaalassa hän oli iholla käytännössä koko ajan, myös yöt, ja myös ensimmäiset päivät kotona tuli pesittyä sohvannurkassa iho ihoa vasten. Sen ansiosta (luultavasti) imetyskin alkoi sitten lopulta sujua alun jännäilystä huolimatta. Eilen oli muuten ensimmäinen päivä ilman lisämaitoa, tuntuu suurelta saavutukselta! Toivon että pääsen vielä täysimetykseen alun lisämaitorumban jälkeen, vaikka en kyllä katso pahalla vaikka satunnaisesti joutuisi antamaan korviketta. Yritän kyllä saada omaa maitoa pumpattua pakkaseen sellaisten tilanteiden varalta.

Tupsulin muistutus parisuhteen vaalimisesta tuntuu aiheelliselta ja tärkeältä. Meillä tällä hetkellä elämä ja arki pyörii täysin vauvan ympärillä, mutta yritetään koko ajan huomioida toista ja muistaa että tämä intensiivinen vaihe on vain vaihe. Vauvahommat on imetystä lukuunottamatta jaettu puoliksi, ja mies pyrkii parhaansa mukaan helpottamaan mun imetys- ja valvomisurakkaa tuomalla juomista ja syömistä nenän eteen, hieromalla ja valvomalla välillä vauvan kanssa niin että mä saan nukuttua. Mitään parisuhdepuuhia ei nyt juuri tällä hetkellä tule harrastettua (enkä nyt puhu pelkästä seksistä), koska vauvan kanssa tulee oltua niin tiiviisti, mutta kun muistaa että tämäkin on vain lyhyt vaihe, niin kyllä sen kestää. Pari kertaa meille on meinannut tulla pientä sanaharkkaa, mutta ollaan tajuttu viheltää peli heti poikki ja todettu että kina aiheutuu väsymyksestä. Haaveillaan jo kahdinkeskisistä treffeistä esim. ravintolaillallisen merkeissä, mutta sitä joutunee vielä hetken odottamaan. Mies palaa ensi viikolla töihin, ja nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa vauva-arkeen, kun toisella onkin yhtäkkiä myös muuta elämää. Mun pitää myös ruveta käymään ihmisteb ilmoilla vaikka muiden äitiyslomalla olevien kavereiden kanssa (niitä onneksi on useampia), jotta saan muitakin ihmis- ja aikuiskontakteja.

Mukavaa vuoden viimeistä ja onnea tulevalle vuodelle! Iso kiitos kaikille tässä ja plussanneiden ja hoitoketjussa kirjoitelleille, vertaistueta on ollut valtavan iso apu!

 

Kiva kuulla, että teillä Kesis meni viime yö paremmin! Ja tosi hyvä että tutista on ollut apua niin teillä kuin Giraffenillakin. Meidän poika ei edelleenkään aina suostu ottamaan tuttia, jos on ehtinyt kunnolla hermostua, ja kahdesta eri merkkisestä tutista kelpaa vain toinen. Mutta siltikin se on ollut suurena apuna monessa tilanteessa.

Mitenkäs Giraffenin pulloruokinta sujui?

Juuri kun pääsin kertomaan nukkumisjärjestelyistämme niin tänään onkin taas ollut sellainen päivä, ettei poika suostu millään nukahtamaan omaan sänkyynsä eikä ylipäätään minnekään muualle kuin rinnalle. Äskenkin juuri nukkui tuossa hartaasti tissi poskella. Tosi suloistahan se on, mutta kun ei itse pääse siitä minnekään, ei edes vessaan…

Tuli muuten just mieleen viime uudenvuodenaatto, jolloin mulla alkoi illansuussa vuoto kemiallisen raskauden päätteeksi. Ei se tosin ihan yllätyksenä tullut, kun raskaustestin viivat oli jo sitä ennen haalistuneet, mutta muistan edelleen tosi elävästi ne ankeat fiilikset ja epätoivon siitä, tuleeko tästä ikinä mitään. Pakkanenkin oli siinä vaiheessa tyhjä. Edelleen tuntuu ihan uskomattomalta, että mulla on kuin onkin nyt vauva sylissäni.

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

 

Hyvää uutta vuotta!

@Roxanne Voin samaistua ajatuksiin, vaikka meillä ei kemiallista raskautta taustalla olekaan. Mutta tuo tunne, että on niin uskomatonta kun vauva on nyt sylissä. Me olimme viime uutena vuotena juuri aloittamassa hoitoja, ihan tammikuun alussa oli eka käynti. Niin monta vuodenvaihdetta kerkesi mennä miettien olisiko tämä nyt se vuosi kun saadaan pieni syliin. No nyt se sitten vihdoin oli

Tänään on viides päivä kotona sairaalasta pääsyn jälkeen. Ihan hyvin meillä on mennyt. Maitoakin tulee mukavasti, mutta vauva ei oikein saa imuotetta ilman rintakumia. Mietin pitäisikö siitä kuitenkin yrittää päästä eroon. Pullosta annetaan myös rintapumpulla kerättyä maitoa. Pullosta syö hyvin, mutta siinäkin mietin tottuuko vauva nyt liikaa pulloon ja ei opi imuotetta ollenkaan nännistä. Viikon lopulla on neuvolan kotikäynti ja täytyy sitten enemmän kysellä ja jutella tuosta imetyksestä. Pääasia tietysti, että ravintoa riittää. Olisi tulevaisuutta ajatellen silti kätevintä, että imetys onnistuisi ilman apuvälineitä.

aprikoosinkukka & tyttö 9 päivää

 

Hyvä, että Kesis unihommat lähtee sujumaan. Tottahan se on, että yöt on erilaisia, toisinaan nukutaan paremmin, toisinaan huonommin. Ja meillä lapset oli ihan erilaisia, ensimmäisen kanssa oli monenlaista haastetta ja toisen kanssa helpompaa, en tiedä johtuiko vauvan persoonasta vai oliko itse itsevarmempi. Minä häiriinnyn helposti myös vauvan liikkeistä, molempien kohdalla olen noin 4 kk jaksanut vierekkäin nukkumista, sitten on alkanut jo häiritä omia unia, liekkö siinä jotkut imetyshormonit hälvetä. Esikoisen kanssa noin 6-7 kk iässä lopetin yöimetyksen, vauva jatkoi nukkumista perhepedissä, mutta tutin kanssa ja ensimmäinen unipätkä sivulaidassa. Kuopus opetettiin omaan sänkyyn ja hän siirtyi 5 kk iässä isosisaruksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, yöimetyksen vieroitus 5 kk iässä. Molempien imetys on jatkunut päivisin, esikoisella 1 v 7 kk ikään asti ja saa nähdä, mielellään kuopusta imetän myös pari vuotiaaksi jos maito kelpaa.

Kannattaa yöimetys lopettaa noin 6kk iässä viimeistään, koska sen jälkeen on aika raskasta, jos vauva oppii aina nukahtaman maidon kanssa. Se hankaloittaa öitä, jos pitää aina herätä nukuttamaan vauva eikö hän enää tarvitse maitoa öisin. Lisäksi yöimetyksen lopettaminen on helpompaa puolivuotiaalla kuin myöhemmin.

Muoks. tähän piti lisätä, että yöimetystä ei tarvitse lopettaa, jos se ei häiritse mitenkään jolloin siitä ei tietysti ole kenellekään haittaa..

aprikoosinkukka sinuna en stressaisi kumeista. Meillä oli esikoisen kanssa kumit säännöllisn satunnaisessa käytössä 2-3 kk ikään asti, koska esikoisella oli jotenkin hankalaa saada kunnon imuotetta ja mun rinnat rikkeyty jatkuvasti ja imetys olis ollut ilman kumeja ihan tuskaa. Synnärillä osa kätilöistä markkinoi kumeja innokkaasti ja osa varoitteli niiden käytöstä Musta imetys on itsessään niin tärkeää, että ihan sama, jos se onnistuu kumien kanssa, niin miksei niitä voisi käyttää. Pääsee niistä sitten myöhemmin eroon kun vauvan suun motoriikka paranee ja rinnan muoto muuttuu lättänämmäksi, maitoa tulee tasaisemmin ja vauva saa isommalla suulla paremman otteen. Vauvat yleensä tottuu mihin vaan, kun malttaa totuttaa, jotkut saattaa kyllä protestoida kovastikin, toiset sopeutuu helpommin. Oli mulla keitetyt kumit kotelossa alussa mukana esim. kahvilassakin, jos vauva ei saanut otetta ja meinas hermostua, olihan se vähän säätämistä, mutta uskon, että sinäkin voit ne jossain vaiheessa jättää pois.

Vinkkinä, yks missä meidän muksut on nukkuneet paljon päiväunia on auton turvakaukalo Ihan pientä ( alle 1 kk ikäistä?) siinä ei ehkä uskalla nukuttaa, ettei asento ole liian lysy, mutta silloinkin voi tukea vartaloa viltillä tms. Kyllä taisi tämä nuorempi olla siinä jo parin viikon ikäisenä. Meillä molemmat on tykänneet nukkua puoli-istuvassa asennossa olohuoneessa radion ja tv:n pauhussa kotitöiden ääniä kuunnellen Jos äänet ovat hiljenneet, on vauva herännyt.... Myös sitterissä on nukuttu, varsinkin nuhassa pystyn asennon takia. Lisäksi molempia voi keinuttaa ja tuudittaa väsynyt ja ylivireä vauva uneen. Myös alusta asti kannattaa tarjota vauvalle jotain siirtymäobjektia Eli suomeksi unilelua/rättiä. Se voi muodostua hyväksi keinoksi rauhoittaa lapsi uneen matkoilla, autossa ym, kun paikka, jossa, pitäisi nukkua on epätavallinen, niin lapsi tajuaa lelusta, että nyt pitää nukkua. Meillä on molemmilla ollut unipuput (niitä löytyy samanlaisia meiltä useita), joita pestään ajoittain ja jotka on aina nukkumaan mennessä öisin ja päikkäreillä kainalossa/suussa jne. Pupuista lapset on tienneet, että nyt nukutaan ja esim. tutista luopuminen on helpompaa, jos on joku muukin rakas juttu, joka lohduttaa. Unilelu lohduttaa myös tarhaan mennessä tai jos pitää olla vanhemmista erossa tai muuten tiukassa paikassa, esim. rokotuksessa.

 

Heippa,

@Roxanne toivottavasti tulevat yöt taas sujuu normaalisti. Tuo tuntuu tutulta tunteelta täälläkin että juuri kun tuntuu että tää sujuu näin, tuleekin "takapakkia", eli vaikka kun tutin syöminen sujuikin ei se seuraavalla ollutkaan enää niin kivaa

Täällä kanssa toissayö oli vaikea, pienellä kai maha vaivasi ja tuli valvottua. En tiedä olinko syönyt tai juonut jotakin mikä ärsytti pientä, vai oliko kyse siitä että maitoa tuli silloin päivällä niin paljon ihan suihkuamallakin niin että vauva sai jonkin ähkyn. Sain kuitenkin tuolloin napattua pulloon maitoa ja päästiin testaamaan pulloruokintaa joka ainakin eilen toimi. Tiiä sitten ensi kerrasta

Viime yö meni taas vauvalla nukkuen ilman vatsavaivoja, sormet ristissä että tämäkin.

Joo ei täälläkään vuosi sitten osattu kuvitellakaan missä tilanteessa nyt voisi ollakaan. To-do listalla oli perehtyminen adoptioon mutta näin se elämä heittelee.

Hyvää vuoden alkua kaikille!

g+pieni 2 vkoa

 

Kerron vähän omaa tarinaa muutamista asioista mistä täällä juteltu. Imetys meille onnistui istualtaan tosiaan tyynyjen kanssa, sohvatyyny vaan vauvan alle. Olen suht lyhyt (164cm), joten ehkä mulle oli sitten suht helppo vaan tyynyllä löytää hyvä imetysasento sohvalla istuen.

Meillä nukuttiin perhepedissä 6 ensimmäistä kuukautta. Mieskin sai nukuttua siinä vaikka vauva välissä. Kesäheinä anna vauvan huoletta nukkua siinä ilman unipesää jos ei pesään nukahda. Olen lukenut ja itse 6kk aikana todennut että se on ihan turvallista. Joka paikassa missä perhepetiä puolustetaan sanotaan, että jos ei ole minkään päihteen vaikutuksen alaisena niin vaistot toimii yölläkin . Kyllä mä ainakin heräsin jokaiseen äännähdykseen yöllä kun vauva kainalossa kiinni nukkui.
Tosiaan poika tankkasi yölläkin tissiä ahkerasti. Meillä pinnasänky mun puolella sänkyä kiinni ja aina vaihdoi tissin puolta kun heräsi kitisemään ja imetin. Siinä kuukausien myötä kyllä nukahdin itse aina ihan hyvin vauva tissillä, ehkä sain jotenkin puoli-unessa laitettua liivin takaisin päälle kun vauvan ote irtosi ettei maito sotkisi sänkyä. Mun selän ja vauvan alla oli aina kaksinkertaiseksi taiteltu harso minkä puolta myös vaihdoin kun vaihdoin kylkeä.

Ja älkää oikeasti huolehtiko ja murehtiko alussa siitå että vauva nukahtaa vain tissille, voin vakuuttaa että se ei jää päälle ikuisiksi ajoiksi! Itse murehdin että tuleeko yösyötöt aina jatkumaan ja miten saadaan nukkumaan muuten, mutta kyllä se aika hoitaa senkin asian <3 meillä kokeiltiin puolen vuoden iässä pinnasänkyä ja siihen nukahti ihan ok kun oli unipätkät pidentyneet samoihin aikoihin about 3h eka pätkä joten jaksoi yrittää. Siitå noin kuukauden päästä kokeiltiin omaa huonetta jonne jäi ihan yhtä hyvin ja jaksoin käydä tuttia laittamassa sen muutaman kerran yöllä. En tiedä vaikuttiko tähän sänkyyn siirron helppouteen se että meillä imetys loppui samoihin aikoihin ja korvikkeella jatkettiin.

Me ei aluksi uskallettu antaa tuttia ollenkaan kun pelkäsin pilaavan imuotteen siitä lukeneeni. Yritettiin välillä antaa tuttia että rauhoittuisi mutta ei huolinut mikä on yleistä tissivauvoilla. Sitten 4kk jälkeen kun oltiin soseita alettu maistelemaan niin yhtenä päivänä vaan tutti jäi suuhun kun vauvalla oli hermoromahdus liikkeellä ollessa enkä liikkuvassa junassa seisten voinut ottaa syliin, ja nukahti tutti suussa sitten kuitennin. Siitä asti ollut unitutti käytössä. En jotenkin vieroitusta osaa pelätä, tulee sen aina sitten kun on tullakseen. Parilla päiväunilla olen kokeillut olla ilman mutta ei selvästi vielä ole sopiva aika.

Roxanne oletko kokeillut pumpata heti imetyksen jälkeen? Vauvakin silloin varmaan tyytyväisimmillään että voisi olla aikaa pumpata.
Mäkin ostin sähköpumpun ekana päivänä kun maito nousi ja vauva maha täysi nukkui melkein vuorokauden ympäri ja pelkäsin rintatulehdusta. Harvoin sitä sitten tuli käytettyä kuitenkin kun en halunnut lisätä maidontuotantoa omin voimin ja vauva osaa useimmiten tilata itselleen oikean määrän. Eikä mullakaan pumpulle herunut kunnolla kun en jaksanut imetyksen jälkeen pumpata.

Älkää muuten otatko kuuleviin korviinne jos neuvolassa kerrotaan totuuksina että siihen ja siihen ikään mennessä pitäis sitä tai tätä tehdä, vaan tehkää just niin kuin tuntuu itse hyvältä! Mulla onnea että kiva ja rento terkka mutta kuullut kaiken maailman ”6kk ikäinen vauva ei tarvi syödä yöllä” tms ohjeistuksia. Pyh ja pah, asiat on ihan jokaisen perheen päätettävissä - mikä kellekin tuntuu parhaalta ratkaisulta ja mihin löytyy jaksamista. Olkaa itsellenne armollisia ja NAUTTIKAA

Täällä ristiriitaiset fiilikset: olen ollut nyt 1v9kk äitiyslomalla ja tänään viimeinen päivä ennen huomisen töihinpaluuta vaikka tämä pn ollut huikein asia mitä varmaan ikinä kokenut niin on silti fiilis että nyt on hyvä aika palata töihin. Vaikka me alusta asti menty ja tehty kaikkea mahdollista pojan kanssa niin kyllä ne päivät aika samanlaisia silti on leikkipuistoineen yms. Ollaan puhutti että pakkasen alkioita lähdetään ehkä syksymmällä miettimään tarkemmin jos vaikka kävisi yhden kyytiin hakemassa.

Oikein ihanaa ja vauvan tuoksuista uutta vuotta teille kaikille

Mandala ja maantiekiitäjä 1v7kk

 

Jaa mä oon ohittanut ison määrän tekstiä ennenku aloin kirjoittamaan omaani monet muut jo puhunut samoista asioista mitä en huomannut. Noh tulipahan kirjoitettua. Noi yöt oli itsellä ehkä se ainoa asia mitä ekoina viikkoina ja kuukausina murehdin. Ja lähinnä tulevaisuuden kannalta , että tuleeko tuo nukkumaan koskaan enemmän kuin 3h kerrallaan tai omassa sängyssään ja ehdin soimata itseäni siitå että annoin nukahtaa tissille. Mutta kyllä ne asiat suurimmalla osalla perheistä suttaantuu sitten melkein kuin itsekseen. Ja mun oma mantra oli aina että ”kai se sitten kouluun mennessä jo nukkuu omassa sängyssä/ei nukahda enää tissille/jne” mantran aiheet vaan tässä reilu 1,5v aikana vaihtuneet monta kertaa

Tuosta isien mukana olosta vielä. Meillä mä olen periaatteessa hoitanut kaikki yöt ja ikäkauden mukaiset ruokkimiset aina. Alussa miehellä ei paljoa osaa ollut kun vauva roikkui tissillä päivät yöt. Ekat pari päivää kotona oli aika hurja fiilis kun imetyksen intensiivisyys iski tajuntaan ja yölläkin yksin valveilla vauvaa imetin (ennenku opin nukahtamaan vauva rinnalla). Tuli sellanen vähän surkea yksinäinen oli pieneksi hetkeksi kun mies ei oikein muuta voinut kun välillä sylitellä vauvaa ja tuntui että eihän tämä olekaan yhteisprojekti kun vauva vaan tissillä koko ajan. Mutta onneksi hormonit tasaantui pian ja fiilis meni päivässä parissa ohi. Mutta sitten omaan huoneeseen siirtyessä mies alkoi (mun ehdotuksesta) hoitamaan hampaiden pesun ja unille laiton. Se on meillä toiminut hyvin, mieskin saa omat hetket pojan kanssa. Ja tietty nyt iän karttuessa isän rooli vaan suurentunut koko ajan. Mies meillä jää tammikuuksi pojan kanssa kotiin ennenku hänen päiväkotitaival alkaa mun mielestä sitä pitäisi tukea ehkä jopa paremmin että kaikki miehet/puolisot voisivat jäädä lapsen kanssa kotiin, on se varmasti heille myös upea ja tärkeä kokemus!