Hei kaikki! Kurkistan nyt varovasti tälle puolelle, mutten halua vielä listalle. Plussasin maanantaina ekasta lahjasoluhoidon siirrosta. Ikää on tosiaan jo 44v ja koskaan en ole tietääkseni raskaana ollut. Lapsettomuuden syy lienee endometrioosini, koska miehestä ei löytynyt vikaa. Yritystä on takana reilu 6.5 vuotta, mutta hoitoja aloimme harkita vasta viime keväänä.
Viime vuoden elokuussa pikkusiskoni - joka ei koskaan aiemmin ole halunnut lapsia - kertoi olevansa raskaana. Se oli tietysti ihanakin uutinen, mutta laukaisi minussa valtavan lapsettomuuden kriisin. Paljon tuli itkettyä. Vuosien tauon jälkeen tilasin taas kasan ovulaatiotestejä ja ajattelin, että siskon raskausajan saan vielä yrittää. Tämän vuoden puolella kiertoni alkoivatkin venyä parin kuukauden mittaisiksi ja kävi selväksi, että ei tässä luomulasta saada aikaiseksi. Googlettelin yli nelikymppisten onnistumisprosentteja hoidoilla ja itkin lisää - olisi pitänyt hakea apua jo paljon aiemmin. Sitten kuulin lahjasoluhoidoista! Tämä tuntui heti meille sopivalta vaihtoehdolta enkä ole missään vaiheessa kokenut hankalaksi sitä, että kuvassa on mukana se kolmas ihminen, joka on antanut meille suurimman mahdollisen lahjan.
En uskonut tämän onnistuvan ja olo on hyvin epätodellinen. Uusia pelkoja keksin koko ajan. Yritetään mennä päivä kerrallaan, eihän tässä muutakaan voi. Tänään on kai 5+0 (12.11. siirrettiin 6pv) ja parin viikon kuluttua voisi käydä ultrassa katsomassa onko siellä mitään...
Viime vuoden elokuussa pikkusiskoni - joka ei koskaan aiemmin ole halunnut lapsia - kertoi olevansa raskaana. Se oli tietysti ihanakin uutinen, mutta laukaisi minussa valtavan lapsettomuuden kriisin. Paljon tuli itkettyä. Vuosien tauon jälkeen tilasin taas kasan ovulaatiotestejä ja ajattelin, että siskon raskausajan saan vielä yrittää. Tämän vuoden puolella kiertoni alkoivatkin venyä parin kuukauden mittaisiksi ja kävi selväksi, että ei tässä luomulasta saada aikaiseksi. Googlettelin yli nelikymppisten onnistumisprosentteja hoidoilla ja itkin lisää - olisi pitänyt hakea apua jo paljon aiemmin. Sitten kuulin lahjasoluhoidoista! Tämä tuntui heti meille sopivalta vaihtoehdolta enkä ole missään vaiheessa kokenut hankalaksi sitä, että kuvassa on mukana se kolmas ihminen, joka on antanut meille suurimman mahdollisen lahjan.
En uskonut tämän onnistuvan ja olo on hyvin epätodellinen. Uusia pelkoja keksin koko ajan. Yritetään mennä päivä kerrallaan, eihän tässä muutakaan voi. Tänään on kai 5+0 (12.11. siirrettiin 6pv) ja parin viikon kuluttua voisi käydä ultrassa katsomassa onko siellä mitään...