~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Mä olin tänään yksityisellä ultrassa ja vauva vastaa viikkoja täysin ja painoa nyt noin 1090g joka on ihan keskikäyrällä. Pää alaspäin on ja kätilö veikkas ettei ehkä tosta enää kääntyisi.
Uimista kuulemma saa jatkaa, virtsa oli ok tosin vähän verta seassa, muttei kuulemma syytä huoleen. Toivottavasti ei... Muuten sanoivat mua hyvinvoivan näköiseksi.

Vuotaako kellään ikenet verta? Tänä aamuna aivan säikähdin kun olikuin joku verilöyly ku hampaita pesi. Mikään ei silti tunnu kipeältä enkä löytänyt mitää haava tms mistään...

@odotuksenodotus kyllä mulla ainakin on kovin vaihdellut kaikenlaiset alapään koostumukset tässä matkan varrella että huoli pois!

@Pupuna112 ihanat ultrakuulumiset. Siellä se pieni kasvaa ja kehittyy!

Aislinn & pussieläin, Rv 27+1.

 

@Aislinn83 olipa kiva et kaikki hyvin! Onks sulla mieli rauhoittunut ? <3 ja olitteko 3D ultrassa vai ihan tavallisessa?

Meillä tyyppi on mahassa ihan milloin mitenkin päin, rymyää ja potkii ja myllertää. Ultratessa oli pää alaspäin mutta nyt en kyllä usko, kun potkuja tuntuu tosiaan ihan joka kulmassa

Hei sit tällasta seksiasiaa vähän on mahan kasvaessa pitäny noita asentoja miettiä, niin päätettiin kokeilla et oon miehen päällä. No eipä sitä iloa kauheen kauaa kestäny, kun ekan työnnön kohdalla tuntu kipua. Aattelin et ehkä oon vaan ruosteessa et kyllä se siitä, mut toisen työnnön kohdalla tuli ihan mieletön kipu! Siis kohdunsuulla/siellä ylhäällä ihan hirveä kipu joka levisi sit nivusiin. Ei ollut mikään supistus (kai?) kun oli ihan yhtäjaksoista kipua ja kesti muuten pitkään. Aamuun mennessä oli rauhoittunut. Nyt vaan miettii et uskaltaako tässä mitään eroottisia hetkiä järjestää, ja että oliko toi nyt vakavaa vai yksinkertaisesti tuo asento ei oo enää vaan hyvä onko täällä muilla nää hommat sujunu ilman kolotuksia ja kärsimyksiä? Huomenna neuvola ni mietin et kehtaankohan kysyä, kuitenkaan sitä kaikenmaailman täti-ihmisille omasta seksielämästä tule avauduttua ihan hirveen usein

 

Haikara matkalla

nimim. ... hoito ... monesko tulossa ... LA

Anemonee ... 2.ICSI/1.PAS ... ensimmäinen ... 24.11.2019
BlackCat ... 1.ICSI/2.PAS ... toinen ... 21.12.2019
Millionnea ... 3.ICSI... toinen ja kolmas (poika2010) ... 25.1.2020 x2
Sukkis ... 1.PAS (luovutettu munasolu + siittiöt) ... 6.2.2020
shelterme ... 1.IVF/ICSI/1.PAS... toinen ...10.2.2020
Jantzu ... 5.ICSI/1.PAS ... ensimmäinen ... 10.2.2020
Iid@ ... 1.lahjasoluhoito ... toinen ... 10.2.2020
nyuu ... 2.lahjasoluhoito/1.PAS ... ensimmäinen ... 27.2.2020
Nonnakka ... 1.IVF/1.PAS ... ensimmäinen ... 1.3.2020
Aislinn83 ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 2.3.2020
Karhurouvanen ... 2.IVF/1.PAS ... ensimmäinen... 26.4.2020
kirsillevauva ... luovutetut munasolut, 2.PAS ... neljäs ... 30.4.2020
miumiu_82 ... 1.ICSI ... ensimmäinen ... ??.4.2020
rouvaNiisku ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 7.5.2020
Allotar19... enkelipoika rv 27...IVF/lahjasolut....20.5.2020
Pupuna112 1. IVF.....ensimmäinen.... 25.6.2020
odotuksenodotus 1 ivf/icsi 2 Pas....ensimmäinen...2.8.2020




Tulevat tapahtumat

kirsillevauva:
12.12 ... rakenneultra
16.12 fysioterapia
30.12. Kela-neuvola

shelterme:
17.12 kasvu-ultra

Jantzu:
9.12 pelkopoli
17.12 neuvola
8.1 synnytystapa-arvio

Pupuna112:
16.12 niskaturvotus ultra
30.12 sokerirasitus

Karhurouvanen:
11.12. rakenneultra
7.1.20 neuvola

BlackCat
12.12 neuvola

Maaliin päässeet
SalamaT ... 3.IVF 3.PAS ... ensimmäinen ... 40+1 ... 1.6.2018
kiuski ... 2.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 41+6 ... 7.7.2018
Zoona ... 2.IVF 3.PAS ... toinen ... 35+3 ... 10.7.2018
marrasmai ... 5.ICSI ... ensimmäinen ... 40+3 ... 11.7.2018
lullaby ... 7.IVF ... kolmas ... 41+0 ... 13.9.2018
Choco coco ... 2.IVF 1.PAS ... kolmas ... 41+2 ... 4.10.2018
Iiris80 ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 20.10.2018
Mamido ... luomu 2.IVF:n jälkeen ... kolmas ... 11.11.2018
mmmoi ... 1.ICSI 3.PAS ... toinen ... 39+1 ... 19.12.2018
Miitta37 ... 1.IVF/1.PAS ... ensimmäinen
kettuperhe ... 1. IVF ... toinen ... 27.12.2018
An1z81 ... 1.IVF 2.PAS ... ensimmäinen ... 40+1 ... 4.1.2019
Toiveikas81 ... 3.ICSI ... ensimmäinen ... 38+0 ... 14.2.2019
Ismundo ... 1.IVF 2.PAS ... ensimmäinen ... 40+5 ... 14.3.2019
Mandala ... 2.IVF 2.PAS ... toinen ... 36+0 ... 28.4.2019
-dino- ... 2.IVF 2.PAS ... ensimmäinen ... 38+2 ... 29.4.2019
atvk87 ... 1.ICSI 2.PAS ... ensimmäinen... 39+6 ... 22.5.2019
Pimpula76 ... 4.IVF lahja-alkio+lahjasolu/ 3.PAS ... seitsämäs ... 38+1 ... 28.5.2019
love- ... 3.IVF/ICSI/1.PAS ... ensimmäinen ... 41+3 ... 20.6.2019
vipe1986 ... 2.IVF/ICSI/3.PAS ... kolmas ... 39+0 ... 7.7.2019
MaiMei ... 4. IVF/1. PAS... toinen ... 39+6 ... 23.7.2019
Katti75 ... 3.IVF/1.PAS ... toinen ... 40+1 ... 29.7.2019
Ihanapa ... 2.ICSI/4.PAS ... ensimmäinen ... 42+1 ... 4.8.2019
gemmy ... 4.IVF/1.PAS ... toinen ... 40+1 ... 6.9.2019
hillan_kukka ... 4.IVF/2.PAS ... toinen ... 38+1 ... 16.9.2019
Ramiina ... 2.IVF/1.PAS ... ensimmäinen ... 39+1 ... 23.9.2019
Domi ... 5 IVF/1.PAS (18. siirron) jälkeen "luomu" (scratshing) ... ensimmäinen ... 41+6... 11.10.2019
Noran ... 2.IVF/5.PAS ... toinen ... 39+4.....23.11

************
Päivitykset siten, että ota [ quote ] alusta ja lopusta pois. Jokainen voi päivittää itse tai jättää punaisella värillä / muuten selkeästi päivityspyynnön

 

Päivitin listaa tai siis poistin menneitä tapahtumia ja lisäsin omani. Ilmoittakaa, jos jotakin toivotte päivitettävän listaan

@Anemonee Laskettuaika on jo mennyt ohi. Mikähän siellä on tilanne?

@BlackCat Miten meni neuvolalääkäri käynti?

@shelterme Miten meni pelkopolikäynti? Mikä on vointi? Mulla on kans pelkopoli ens viikolla.

Mulla oli eilen äitipoliaika. Kaikki on pikkutyypillä hyvin Mulla sensijaan on vähän jo hankalampaa fyysisesti. Kroppa ei oikein kestä rasittamista ja herkästi alkaa pistämään mahaan ja supistaa. Lääkäri kirjoitti sairauslomaa äitiysloman alkuun asti, että saan levätä. Tuntuu jotenkin todella apsurdilta, etten tarkalleen tiedä milloin menen seuraavan kerran töihin?! Työ on ollut mulle vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen aikaan todella tärkeää, koska se on antanut muuta ajateltavaa, antanut merkitystä ja sisältöä elämälle sekä pitänyt elämässä kiinni. Luopuminen tuntuu aika hurjalta, mutta omalla tavalla todella luonnolliselta.

 

Kiitos listan päivityksestä ja kuulumisten kyselystä @Jantzu Hyvä, että sait sairaslomaa. Ei kannata itseään kiusata jos on kipuja..

Jotenkin toi @Rusakkonen tragedian jälkeen en osannut vaan kirjoittaa omia kuulumisia Oon edelleen niin järkyttynyt miten noin voi käydä

Mutta siis kaikki oli muuten hyvin, mutta nytpä se sf mitta hyppäsi tässäkin raskaudessa yli 37cm.
Sain naistenpolille lähetteen ja kävin itseasiassa jo edellispäivänä siellä. Vauvan painoarvio 3350g. Ei mikään mega iso, mutta yläkäyrällä kasvaa. Kaikki oli siis hyvin Nyt vaan odotellaan että jotain alkaisi tapahtumaan

Hienoja ultrauutisia @Aislinn83 Suht iso se teidänkin pikkuinen jo on

Seuraavaksi neuvola ensi torstaina 12.12.


Tänään jo 37+5 ja enää viikko aikaa esikoisen syntymän

 

Muakin järkyttää niin toi @Rusakkonen juttu Tuntuu niin kurjalta aina kun tätä palstaa katsoo. Ihan hirveä asia, ylipäätään tottakai mutta erityisesti niillä taustoilla ja siinä tilanteessa En pysty edes yrittää kuvitella miltä siinä tilanteessa vois tuntua. Kauheesti voimia Rusakkonen teille vaikka et ehkä lue tätä. Ei pysty käsittämään

 

@Aislinn83 Ihanat ultrakuulumiset sulla Aivan ihana jo reilusti yli kilon vauva sulla siellä masussa kasvamassa

Mulla tulee kanssa verta ilmeistä mutta ei nyt ihan hirveesti mutta kuitenkin. Se johtuu kaiketi ientulehduksesta se vuoto. Mun on pakko ihan joka päivä hinkkailla sillä hammasväliharjalla, yhden päivän vielä menee mutta jos kaks päivää jää väliin niin heti ikenet turpoo ientulehduksesta. Mä kävin tässä ennen plussaa hammaslääkärissä ja sitten hädissäni alkuraskaudesta juoksin suuhygienistille tästä ientulehdusasiasta kun ajattelin että jos siellä on hammaskiveä joka pahentaa. Hammaskiveä ei juuri ollut ja suuhygienisti sanoi että se on näitä raskausajan juttuja, että ne hormonit jotenkin vaikuttaa että syljen koostumus muuttuu että se ei suojaa ongelmilta niin paljon ja kai ne bakteeritkin lisääntyy tai jotain. Se sano että se hammasväliharja on ehdoton mutta että toisilla naisilla vaikka kuinka hoitaisi suuta raskausaikana niin silti vaan on ientulehdusta. Hammaskiven poisto on yks mistä kannattaa huolehtia

@nyuu Mulla ei tollasesta seksikivusta ole kokemusta mutta muuten kovasti nää seksiasiat mietityttää. Ollaan sillä saralla oltu melko aktiivisia, aiemmin 5-7 x/vk ja nyt raskausaikana ehkä 2-5 x/vk. Alussa en sitä niin ajatellut mutta nyt on alkanu usein pelottamaan ja ollaankin ihan tietoisesti vähennetty seksin määrää. Vatsaa mulla ei juuri vielä ole mutta vähän kuitenkin ja miehellä on vaikka ei ole raskaana niin se rajoittaa asentoja. Olen netistä lueskellut ja ihmisillä on hyvin eri tyylejä, jotkut rynkyttää menemään ja toiset taas on hyvin varovasti ja toisilla ei tietty edes tee mieli.


Mulla ei vatsaa ole siis juuri edelleenkään, nyt 19+5, riippuu lähinnä päivän syömisistä, onhan se vatsa hiukan ”koholla” mutta ei kyllä aamusta kukaan arvaisi että olen raskaana. Noh kai se sieltä vielä tulee jos vaan kaikki sujuu hyvin

Eilen kerroin äidille raskaudesta Oli tosi iloinen ja innoissaan mutta oli loukkaantunut että miksi en ole kertonut aiemmin, hän on kuulemma odottanut näitä uutisia. Totesi että enkö tykkää äidistä kun en kertonu Ei siis tiedä yrityksestä eikö hoidoista eikä edes lapsitoiveesta, ollaan siis ihan läheisiä muuten mutta tästä asiasta en ole halunnut puhua kun on ollut niin vaikea aihe ja vaikeaa aikaa itselle se yritysaika ja olen ainoa lapsi ja blaa blaa blaa ja olen muutenkin sellainen että katson ensin itse asiat ja sitten myöhemmin voin kertoa, silloin pärjään kun on ikäänkuin pakko. Alunperin olisin halunnut kertoa vasta jouluna, koska ens vk on rakenneultra mutta tulivat vierailulle eilen niin oli pakko kertoa ennen sitä kun täällä on jo vauvanhuone valmiina

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Karhurouvanen rv 19+5

 

Mulla oli keskiviikkona se äitipolin jatkotutkimus ja onneksi kaikki oli hyvin. Sydämen rakenteissa tai rytmissä ei löytynyt nyt poikkeavaa. Mikä helpotus, jännitin sitä kyllä paljon! Pieni oli nyt perätilassa, mitä olin arvellutkin. Voisi pikkuhiljaa alkaa kääntymään, etenkin kun pää painaa oikean puolen kylkiluita melko epämukavasti. Painoarviossa oli jo 2 kg ja se vähän kieltämättä hirvittää. Ei vissiin mikään ihan pieni sieltä tulossa.

Mulla vaivannut yläselkäkivut nyt tämän viikon ajan tosi pahasti. Eilen jouduin lähtemään töistä keskellä päivää, kun en oikein voinut mitenkään olla. Ja kun ollut niin hirveä väsy myös ja pari päivää vaan itkettänyt niin ihan itkuisena ei siellä potilaiden kanssa voi olla. Saa nähdä miten selkä jaksaa viimeiset 2 kk. Ja jaksanko minä töissä jouluun asti vai pitääkö vaan suosiolla hakea saikkua.

 

Ihanla uutisia @Sukkis Juuri tänään ajattelin että mitenhän sulla menee!

Mikä sua niin kovin itkettää? Onko se siis se kaikenlainen pohdiskelu mitä jo aiemmin puhuit vai siis hormoneista johtuvaa vai jotain muuta? Jää suosiolla vaan lepäilemään jos tuntuu ettei töissä jaksa tai pysty selän tai mielialan takia, ei sitäi ihan tosi kovin monta kertaa elämässä raskaana olla

Kenkkuja noi selkävaivatkin!

 

Mulla on jotenkin kauhea stressi kun ei vielä okseta. Tää siis mun eka raskaus ja mulla on sellanen mielikuva että raskaus menee hyvin kun voi pahoin. Vähän jotain pieniä ohimeneviä ällötyksiä on ollut ja hieman enemmän röyhtäyttää, mut muuten ei pahoinvointia. Nyt viikko 5+6 menossa. Rinnat on kipeet ja vatsassa ohimenevää kipua mut pitäiskö huolestua kun ei ole pahoinvointia?

 

Mulla on jotenkin kauhea stressi kun ei vielä okseta. Tää siis mun eka raskaus ja mulla on sellanen mielikuva että raskaus menee hyvin kun voi pahoin. Vähän jotain pieniä ohimeneviä ällötyksiä on ollut ja hieman enemmän röyhtäyttää, mut muuten ei pahoinvointia. Nyt viikko 5+6 menossa. Rinnat on kipeet ja vatsassa ohimenevää kipua mut pitäiskö huolestua kun ei ole pahoinvointia?

Nopea vastaus tähän, ennenkuin plussasin oli ohimeneviä kuvotuksia jotka itse luulin liittyvän menkkojen alkuun kun mulla se yhtenä oireena ollut. Muutoin ei mitään raskauspahoinvointia koko aikana, ei ällöttäviä hajuja tai ruokia, ei yhtään mitään. Ainut kerta kun olen oksentanut on kun aamulla töihin lähtiessä otin vitamiinit tyhjään mahaan myöhemmässä vaiheessa raskautta ja ne tuli automatkalla ylös, eli sen asian jouduin muuttamaan että otan ne kun olen syönyt.
Eli rauhoittaakseni, tietysti suurimmalla osalla pahoinvointia on mutta ei kaikilla ja käsittääkseni se ei merkkaa sen kummemmin mitään, mitenkä raskaus sujuu tai tulee sujumaan.

 

@odotuksenodotus Ymmärrän hyvin, kyllähän se pahoinvointi oli sillai ihanaa että tuntu että kaikki on hyvin Itsekin kovasti odotin oireita ja erityisesti sitä pahoinvointia, mulla alkoi oisko ollu 6+3, menin sillon heti aamusta työhaastatteluun ja olo yhtäkkiä ihan kauhea Sitä ennen oli ollut parina iltana iltalenkillä ihme heikotusta, jota en silloin tajunnut että oli raskaudesta johtuvaa ja siis oikeastaan raskauspahoinvointia. Mulla ei ollut Mitään oireita ennen tota, olin jo totuttautumassa ajatukseen oireettomasta raskaudesta Mulla on siis aiemmissa raskauden aluissa tullut selkeitä oireita ihan tosi aikasin, ennen jo rv 4:kin, nyt ei siis sitten ollutkaan sama juttu

Ole huoleti vaan, sullahan on kuitenkin ihan hyviäkin oireita, kipeät rinnat ja vähän tuota etovaakin Kyllä niitä oireita vielä kohta lisää tulee Ja kaikillahan ei pahoinvointia olekaan. Tsemppiä ja hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua

 

@Aislinn83 kivoja ulrakuulumisia. Mulla kans vuotaa ikenet tosi herkästi. Suuhygienisti kehoitti ostamaan tosi pehmeän harjan. Mulla normisti sähköhammasharja käytössä.

@Jantzu aika kankea ja "valas" olo tällä hetkellä. Tuntuu, että vatsa kasvaa nyt joka päivä lisää. Vähän taas liitoskivut vaivaa, toivottavasti ei kovin yltyisi. Pientä närästystä on ollut. Yöt tuntuu olevan tosi katkonaisia. Herään ties kuinka monta kertaa. Pelkopolikäynti oli hyvä. Keskustelin tosi ihanan kätilön kanssa kaikista mua askarruttaneista asioista. Tajusin et osa asioista oli sellasia, et mulla ei vaan ollu riittävästi tietoa ja sen takia jännitin/pelkäsin. Nyt olen paljon rauhallisimmin mielin. Pääsen vielä rv 35 synnytyssairaalaan lääkärille ja ultraan. Eiköhän tämä tästä.

@BlackCat sulla on loppusuora edessä. Paljon tsemppiä. Tuntuuko loppuaika menevän hitaasti?

@odotuksenodotus ei se onneksi merkkaa mitään normaalin raskauden sujumisen suhteen onko pahoinvointia vai ei. Jotkut onnelliset ei saa sitä ollenkaan riesakseen. Se tietty on itselle semmonen konkreettinen merkki raskaudesta siinä alkuvaiheessa. Itsellä oli kova pahoinvointi ja niin hassua kun se oli niin koko ajan toivoi, että se loppuisi niin sitten kun helpotti niin tilalle tuli suuri huoli siitä, että nyt kaikki ei ole hyvin. Hassuja nämä ajatukset/huolet.

Rv 30+5

 

@odotuksenodotus Mulla nyt 6+3 eikä aiemmin ole ollut kuin jotain pientä kuvotuksen aavistusta (joka siis voi olla ihan kuviteltuakin). Toissapäivänä tuli jotenkin huono olo ruoan jälkeen ja eilen oli koko päivän kaikenlaista, kävin siskoa kattomassa niin oli matkan aikana syötävä vähän suolakeksejä vaikka just söin aamupalan ennen lähtöä. Mun käsittääkseni monella alkaa se pahoinvointi vähän myöhemmin (jos siis ollenkaan),että ei sen takia kannata huolestua.

Mulla on nyt samanaikaisesti sellainen ”kunpa ultrassa löytyisi vauva ja syke” -fiilis ja toisaalta ”en mä tiedä olenko sittenkään valmis tähän, apua!” -fiilis. Olin tosiaan eilen kattomassa siskon reilu 8kk vanhaa poikaa, joka on siis aivan ihana hymytyyppi, mutta miten sitä pystyy mitään tekemään jos sellainen on kotona? Tykkään lukea ja se kirjoihin uppoutuminen on mun elämän suurimpia nautintoja, nytkö sitten en enää ikinä ehdi lukemaan mitään? Ja meillä on siis kaksi koiraa, jotka on aika lailla mun vastuullani (en aio tehdä samaa virhettä vauvan kanssa! ) ja yksinolokin on mulle ihan elinehto, että saa välillä latautua, niin siis mitä ihmettä mä oikein ajattelin kun lähdin tähän prosessiin?? Että vähän sellainen paniikki päällä ja eilen tosiaan oli tosi huono olo koko päivän, niin ei ole kyllä mitään raskaushehkua havaittavissa täällä...

 

@Silmu75, mulla on kolme lasta ja hyvin olen saanut lukea Olen ollut niin itsekäs, että luen, vaikka lapset ovat olleet hereillä (kun isompia), sillä se on mulle tosi tärkeää. Yleensä luen kirjan parissa päivässä, jos hyvä Ja mulla on kans koirahuoli. Asutaan kolmennessa kerroksessa ja ei ole hissiä, ja kaksi koiraa. Miehellä on pitkiä vuoroja, joten joudun ulkoiluttamaan vauvan kanssa koiria. Ja samanlaista pohdintaa olen minäkin käynyt vauvan tulosta kuin sinä, mutta se meni ohi. Nyt vain ihan intona ostelen kaikkea, ensi viikolla saadaan sänky ja sitteri <3

@shelterme, kiva kuulla, että oli hyvä käynti! Ja @Aislinn83, sulla kans hyviä uutisia

@Jantzu, hyvä että sait sairaslomaa! Mä tiedän jo nyt, että oon alle vuoden kotona, sillä mies on pienipalkkaisempi kuin minä ja se jää hoitovapaalle.

@nyuu, mulla ei ole ollut tuollaisia kipuja. Me ollaan melkein selibaatissa. Alussa oli vuotoja ja ei uskaltanut. Nyt olen invalidi selän takia. Mutta jos harastetaan yhdyntöjä, ollaan takaapäin tai minä päällä.

Maanantaina oli osteopaatti ja pari päivää menikin jo paremmin. Eilen oli taas niin kipeä selkä, etten päässyt sängystä seisomaan. KOnttasin pitkin asuntoa ja koirat haukku ihan hulluna, kun ihmetteleli, mikä mulla on. Tyttö toi särkylääkettä ja ajan kanssa pääsin taas pystyyn. Olen välillä niin kipeä, että tekisi mieli itkeä ja tämä kiristää tosi paljon hermoja ja vies keskittymiskykyä. Tämä on mun kauhein raskaus ikinä

Kirsi ja rv 19+2

 

Voi @shelterme tää loppuaika matelee Tuntuu ettei aika kulu ollenkaan..

Tänään poksuu jo 38+0

 

Kiitos rauhoitteluista pahoinvoinnin suhteen @Silmu75 , @shelterme , @Karhurouvanen ja @Aislinn83 !

Täällä 6+0 tänään ja mietin kovasti pitäisikö huomenna mennä käymään verikokeessa ja tarkistaa hcg jos sillä saisi mielenrauhaa itselle. Varhaisultra ”vasta” 16.12. ja tuntuu tuskalliselta että vielä viikko pitäisi odottaa. Eihän se hcg:kään paljoa kerro mut jotenkin haluaisin tietää että onko se normaali.

 

En ole kahteen viikkoon käynyt koko sivustoilla.. ja voi kamalaa.. paniikissa aloin etsiä mitä on käynyt kun pahoittelu tekstejä oli, samalla tietäen etten haluaisi sitä lukea..
@Rusakkonen ei tosiaankaan ole sanoja. Niin pahoillani.. voimia teille..

 

Ihanla uutisia @Sukkis Juuri tänään ajattelin että mitenhän sulla menee!

Mikä sua niin kovin itkettää? Onko se siis se kaikenlainen pohdiskelu mitä jo aiemmin puhuit vai siis hormoneista johtuvaa vai jotain muuta? Jää suosiolla vaan lepäilemään jos tuntuu ettei töissä jaksa tai pysty selän tai mielialan takia, ei sitäi ihan tosi kovin monta kertaa elämässä raskaana olla

Kenkkuja noi selkävaivatkin!

Viime viikolla eniten itketti väsymys ja selkäkipu, mutta toki vaikuttaa moni muukin asia. Olen aina ollut itkuherkkä eikä hormonit tietty auta asiaa yhtään. Tarpeeksi väsyneenä tulee itku ensin väsymyksestä, jatkuen siihen että yksin tässä olen ilman ketään lohduttamassa tai auttamassa. Vähän on myös noussut pelkoja siitä miten pärjään yksin sitten kun vauva on tullut.

Selkä ollut edelleen kipeä ja olen tässä nyt ainakin alkuviikon saikulla. Tänään menossa hierontaan ja huomenna on terveyskeskuksen fyssari, toivottavasti helpottaisi tilanne. Huomenna myös ensimmäinen perhevalmennus. Haluaisin kyllä itse vielä takaisin töihin, ei niitä työpäiviä ole kuitenkaan enää montaa.

Eilen tilasin vihdoin rattaat. Sitäkin olen vaan siirtänyt kun edelleen, ja etenkin kun odotin jatkotutkimuksiin pääsyä, on pelko siitä, että jotain käy. Paljon on @Rusakkonen ollut mielessä Eilen pyysin myös doulakontaktin, saa nähdä ehtiikö saada enää. En välttämättä haluaisi ns tuntematonta mukaan synnytykseen, mutta pelkään että käykin niin ettei kukaan ystävä sit yhtäkkiä pääsekään ja sit oon siellä yksin. Nyt ajatus on ehkä enemmän se, että kunhan edes joku pääsee paikalle. Harjoitussupistuksia en ole huomannut vielä ja muutenkin on vähän sellainen fiilis, että yliajalle tulee menemään, vaikka kokonsa puolesta saisi tyyppi kyllä melkein tulla pari viikkoa etuajassa. Alkaa olemaan jo tosi iso ja kömpelö olo. Vaikka tavallaan tuntuu siltä, että raskausaika on mennyt liian nopeasti, etenkin nautin toisesta kolmannesta tosi paljon, niin pikkuhiljaa alkaa jo tuntumaan siltä, että saisi pieni jo tulla

@odotuksenodotus Mulla ei juurikaan ole ollut pahoinvointia raskauden aikana. Alussa vähän pientä kuvotusta iltapäivisin, mut kertaakaan en ole oksentanut. Välillä kyllä melkein toivoin, että olisi ollut huonompi olo, olisin ehkä osannut olla vähän rauhallisemmalla mielellä siitä ”merkistä”

Mullakin jossain vaiheessa vuoti ikenet verta. Se meni aika nopeasti ohi mutta sen jälkeen nenän limakalvot ovat olleet tosi verestäviä ja pari yötä sitten niistäessä alkoi elämäni ensimmäinen kunnon nenäverenvuoto. Siinä vaiheessa alkoi jo olla ihan absurdi olo, kun selkäkipu valvotti ja nälkäänkin olin jo siinä keskellä yötä ehtinyt syödä ja vessassa ravata ja sit vielä pisteenä ii:n päälle se nenäverenvuoto

31+5

 

@Silmu75 etenkin vauva-ajan alkuvaiheessa ehtii kyllä tosi hyvin lukea, sähän vaan istut sohvalla imettämässä Tai ehtis lukea, ellei katsois Netflixiä... Mä olen itse kirjallisella alalla ja on kyllä lukeminen siitä huolimatta jäänyt vähäiselle, mutta syytän lapsia enemmän älypuhelimia ja viihdettä. Ellei niistä ole häiriöksi, uskon, että saat luettua ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Illalla nukuttaessa mä usein luen - jos siis jaksan. Se on toki hyvä kysymys, että riittääkö energiaa eli jaksaako tihrustella vauva-aivoilla tekstiä. Mies meillä kuuntelee äänikirjoja aina kun vaunuttelee, tai podcasteja, ja mäkin ennen koiralenkeillä mutta nyt en ole jaksanut - tai lähinnä oottelen pukilta langattomia kuulokkeita Vaunujen ja koiran hihnan (ja sateenvarjon) lisäksi ei tee mieli säätää kuulokepiuhojen kanssa.

Yksin olemisen suhteen onkin sitten hieman haastavampaa, MUTTA vauva-aika on nopeasti ohi, usko pois! Kyllä mäkin nyt taas muistan nämä tunteet, kun kattelee esim. nuoria tai vanhuksia kaupungilla ja on niille kateellinen että siinä ne vaan menee vapaasti Mutta nyt nää tunteet vaan huvittavat, kun tietää, että ohi se menee ja yksinolosta saa kyllä ihan tarpeekseen myöhemmin! Kaikelle on aikansa.

MaiMei ja typy 4,5kk

 

Kiitos rohkaisusta @MaiMei! Ja vähän turhan aikaisin murehdin kaikkea kun vasta huomenna selviää onko tuolla edes ketään.

 

Me saatiin tänään NIPTin tulokset, tutkitut kromosomit olivat normaalit ja meidän vauva on tyttö . Olin jännittänyt kovasti tuloksia ja näin viime yönä unta, jossa vauvalla oli joku vikana joten aloin melkein täristä jännityksestä, kun näin että klinikalta soitettiin. Onneksi kaikki on hyvin! Ensi maanantaina on nt-ultra, sitten voikin jo sanoa että ollaan selvitty ekan kolmanneksen tutkimuksista. Viikkoja on nyt 11+5.

Tsemppiä huomiseen ultraan @Silmu75, toivottavasti sieltä löytyy viikkoja vastaava sykkeellinen pieni

Mä kävin myös @odotuksenodotus hCG-mittauksessa rv 6+0 kun raskausoireet oli niin vähäiset ja en millään malttanut odottaa 6+6 olevaan ultraan... hCG oli silloin jotain 26000 ja kyllä se tulos mua ainakin vähän rauhoitti. Vähän turhalta rahanmenoltahan se toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu mutta silloin se toi lohtua ja auttoi odottamaan ultraan. Toivottavasti sinullekin tulee ensi viikolla hyviä uutisia ultrassa

 

Kiitos ihanista viesteista ja muistamisesta. En ole viela kommentoinut mitaan minnekaan, mutta olen lukenut postaukset, ja kiitan kovasti kaikkia. Olen siis aitiyslomalla - saan ihan normaalin aitiysloman.

Valitettavasti tosiaan poikamme syntyi kuolleena sunnuntaina 1.12.2019 klo 23:22 (raskausviikko 36+1). Olemme surun murtamia, mutta meita on auttanut jonkin verran se, etta taalla UK:ssa kaikki kuolleenakin syntyneet (rv 24:sta alkaen) rekisteroidaan virallisesti vaestorekisteriin, eli on niin kuin helpompi tassa virallisestikin hahmottaa, etta mieheni ja mina olemme nyt sitten isa ja aiti, ikuisesti, vaikka meidan ensimmainen lapsemme on siis enkeli. Saimme myos kastaa lapsen sairaalassa ja ottaa paljon kuvia. Poikamme kaytossa oli erikoisvalmisteinen kylmavuode, jonka avulla saimme pitaa hanta huoneessamme useita tunteja paivassa, lukea hanelle tarinoita ja laulaa lauluja, ja ottaa paljon kuvia ja videoita. Han oli meidan kanssamme sunnuntaiyosta aina keskiviikkoiltapaivaan 4.12.

Synnytys oli pitkallinen, varsinkin siis koska kehoni ei ollut siina vaiheessa viela yhtaan valmis synnyttamaan. Minulle annettiin perjantaina 29.11. aamulla kohdunkaulaa pehmittava laake. Sitten illalla laitettiin hormoonipessaari, joka sai olla paikoillaan maksimissaan 36 tuntia. Mitaan tuntemuksia ei tullut. Sunnuntaina 1.12. aamulla mentiin synnytyssaliin. En ollut avautunut tippaakaan. Sitten katilo yritti puhkaista kalvot. Tama ei onnistunut, koska en ollut siis tippaakaan auki ja kuulemma ruumiinrakenteeni oli sellainen, etta kohdunsuu oli jossakin ihan ylhaalla ja mutkan takana. Sitten laakari yritti puhkaista kalvot; ei onnistunut. Laitettiin oksitosiinitippa. Alkoi hiukan kuukautismaisia tuntemuksia tuntua, mutta ei viela kylla paljon mitaan. Kahden tunnin jalkeen alkoi tuntumaan hiukan lievia supistuksia. Sanottiin, etta maksimissaan oksitosiinilla voitaisiin yrittaa nelja tuntia ilman kalvojen puhkaisua. Minua yritettiin koko ajan suostutella keisarinleikkaukseen, ehka heita saalittivat nuo kalvojenpuhkaisuyritykset, jotka olivat aika rankkoja ja joista selvisin ilokaasun avulla (vai olisiko heilla vain ollut kiire?). Mutta en suostunut, koska koko ajan mielessa oli, etta viela tassa mahdollisimman pian yritan raskautta uudelleen, ja ilman elavaa vauvaa en halunnut keisarinleikkausta 'turhaan'. Koko ajan odotin ja odotin kipujen alkamista. Laakari yritti puhkaisua uudestaan, mutta ei onnistunut. Lopulta 4.5 tunnin jalkeen olin 1 cm auki - ja kaikkein pitkasormisin katilo sai lopulta kalvot puhkaistua. Lapsiveden tuloa ei huomattu (hmm? Olisiko siina mitaan yhteytta kohtukuolemaan? Tosin 1.5 viikkoa sitten lapsivetta oli sopivasti, ja missaan vaiheessa en ollut sen huomannut vuotaneen pois).

Kun kalvot saatiin puhkaistua, supistukset alkoivat tulla kunnolla siina iltapaivan aikaan. Kohta piti kayttaa ilokaasua joka supistuksella. Parin tunnin sisaan pyysin dimorfiinipistoksen (sita ei normaalisti anneta vauvan ollessa elossa, mutta tassa tapauksessa se oli vaihtoehto). Minua yritettiin suostutella ottamaan epiduraali, mutta taaskaan en halunnut ottaa sita 'turhaan', kun ei ollut elavaa vauvaa tulossa enka halunnut ottaa selkaytimen kanssa tassa tapauksessa riskeja. Dimorfiini vei kivuilta hiukan teraa parin tunnin ajaksi, mutta sitten ne tulivat takaisin ja ilokaasun avulla selvisin. Viimeiset noin kuusi tuntia arvioisin, etta noin joka kolmas ja sitten joka toinen minuutti supistukset olivat sietamattomia, mutta kestin ilokaasun avulla. En kylla enaa oikein tajunnut siina vaiheessa enaa muuta, kuin etta yrittelin levata supistusten valilla ja sitten taas ilokaasua. Lopulta pyysin lisaa dimorfiinia (tai kuulemma olin jo pyytanyt epiduraaliakin siina vaiheessa!), mutta katilo sanoikin, etta paa nakyy, ja nyt voin ponnistaa. Jollain kolmella-neljalla ponnistuksella tosiaan sitten vauva syntyi 23:22 ja hanet laitettiin rinnalleni. Han oli aivan taydellinen - ainoastaan siis ... han ei siis tietenkaan ollut elossa. Poikamme on muuten taysin mieheni nakoinen, mutta aivan ihmeen kautta hanella todellakin on MINUN suuni (uskon tassa yhteydessa vahvasti epigenetiikan ihmeisiin!).

Maidon tulo pysaytettiin tabletilla ennen sen nousua.

Minulle tuli oikeaan jalkateraan turvotusta ja kipua erityisesti synnytyksen yhteydessa (turvotus jalkaterissa alkoi lievasti jo muutamaa paivaa ennen), vaikka tukisukat olivatkin jaloissa synnytyksen aikana ja olin ollut Klexane-pistoksilla (Inhixa, enoxiparin 60mg 1 x paivassa) ennakoivalla hoidolla 28. raskausviikosta lahtien (myos aspiriini oli kaytossa noin 16. viikolta raskausmyrkytysta estamassa). Synnytyksen jalkeen sitten aloitettiin varmuuden vuoksi seka ihotulehduksiin auttava antibiootti (viikon kuuri on jo loppunut) seka tukoshoito Klexanella (Inhixa/enoxiparin 100mg 2 x paivassa; ollut kaytossa nyt noin viikon). Koska ultramalla reitta ja polven alustaa tukosta ei loytynyt (jalkateraa tai varpaiden aluetta ei kuulema voi ultrata), tama tehostettu Klexane-hoito otettiin noin niin kuin varmuuden vuoksi. Huomenna (tanaan) toistetaan ultrakuvaus ja arvoidaan uudestaan hoidon tarve. Mielestani tehostettua hoitoa pitaisi jatkaa viela ainakin muutama viikko, vaikka ehka eivat aio ihan kolmea kuukautta sita pelkastaan jalkateran alueen 'mahdollisen' tukoksen takia jatkaa. Joka tapauksessa turvotus on nyt viime paivina ollut laskussa. Kaytan yha reisiin ulottuvia tukisukkia yot ja paivat. Aspiriinin (75 mg/paiva) lopetin ennen synnytysta.

Kamalalta tassa tietenkin tuntuu se, etta JOS olisi ollut MITAAN aavistusta tulevasta, niin poikamme olisi varmasti voitu ottaa keisarinleikkauksella tahan maailmaan ja han olisi varmastikin selvinnyt; hanen painonsa oli jo 2945 grammaa ja pituutensa 49 senttimetria. Mutta kun ei ollut mitaan selkeita merkkeja vaikeuksista. Olin ollut edellisena paivana sairaalassa tarkastuksessa, koska olin saanut kotiverenpainemittarilla korkeita arvoja, mutta sairaalassa arvot eivat olleet erityisen korkeita - mutta kotimittari naytti siellakin heti valittomasti sairaalamittauksen jalkeen hurjia arvoja, joten arveltiin mittariini vain tulleen jonkin vian. Vauvan pulssi oli tuolloin 130 tai jonkin verran ylitse, joten vauvan arveltiin olevan kunnossa, vaikka juuri sina edeltavana paivana liikkeet olivat hiukan pienempia. Mutta kun hanella oli tapana se, etta joinakin paivina tuntui pienempia liikkeita ja sitten taas hanen kohdussa kaantyessaan seuraavina paivina saattoi taas olla isompia potkuja. Tuona kohtalokasta paivaa edeltavana paivana minua laitettiin sairaaassa kavelemaan 40 minuuttia sairaalan kaytavalla (yritettiin seurata verenpainetta ja hapenottoa esim. mahdollisen tukoksen varalta), mika oli minulle kivuliasta silloin vaivanneen iskiaksen takia, mutta kavelin hitaasti. Juuri sen jalkeen vauva liikkui jotenkin villemmin, mutta en osannut aavistaa mitaan. Jossain vaiheessa iltaa han sitten taisi hiljentya, ja luulin hanen nukkuvan. Mutta sitten seuraavana aamuna ei ollutkaan liikkeita ollenkaan. Oli kuin pahaa unta, kun minulle kaksi laakaria kertoi, etta pulssia ei loydy. Viela muutama paiva sitten yritin tassa viela nipistaa itseani, etta jos vaikka heraisin ja tama kaikki olisi ollut pahaa unta... Mutta kun ei ole. Kamalaa on, etta vaikka mita tassa nyt sitten tapahtuisi, vaikka saisimme joskus toisen lapsen, niin nimenomaan tahan ihanaan esikoispoikaamme emme pysty enaa tassa maailmassa elavassa elamassa tutustumaan paremmin - ja nyt pitaa jarjestaa hautajaisetkin lapsellemme. Tama on niin kasittamattoman, kasittamattoman kamalan tuskallista. Itku on meilla molemmilla herkassa.

Poikamme maallinen ruumis lahetettiin sitten Oxfording yliopiston John Radcliffe -sairaalaan taydellista ruumiinavausta ja geenitesteja varten. Hanen maallinen 'toukkakotelonsa' on nyt sitten maanantaina palannut Oxfordista Northamptoniin, eli voimme jarjestaa hanelle hautajaiset. Ruumiinavauksen tuloksia meilla ei toki viela ole - siihen menee viela ainakin noin 11 viikkoa, ja voipa menna jopa kuukausia. Tama johtuu siita, etta oxfordilaisten laakareiden pitaa tulkita tulokset, ja ruuhka on kova. Eli sinansa emme tassa voi 'odottaa' noita tuloksia (joillakin on mennyt jopa 6-8 kuukautta niiden saamiseen). Lisaksi kuulemma vastauksia saadaan vain noin 40-50%:ssa tapauksista; lopuissa tulokset jaavat selittamattomiksi.

Pieneen poikaamme voimme tutustua paremmin vasta taivaassa. Mutta jotenkin elaman on jatkuttava. Minulle antaa tassa asiassa ryhtia tulevaisuuden suunnittelu. Kuten jo mainitsin, niin haluamme yrittaa raskautta uudelleen. Katilo taalla on sanonut, etta heti ensimmaisen kuukauden aikana synnytyksesta naisen hedelmallisyys saattaa naisella olla huipussaan, ja erityisesti siina 21 paivan kuluttua synnytyksesta nainen saattaa ovuloida, ja hanella saattaa tuolloin olla huomattavasti tavallista tilannetta suurempi mahdollisuus tulla raskaaksi. Eli tassa ensimmaisen kuukauden aikana aiomme niin pian kuin mahdollista yrittaa luomusti. Sain toki synnytyksessa toisen asteen repeaman (en edes huomannut asiaa, eika ompelu tuntunut missaan, vaikka ei puudutettu), mutta se on parantunut hienosti. Katilo katsoi sita tanaan ja vaikka tikit eivat viela ole kokonaan sulaneet, ei ole kipuja ja kaikki on hienosti. Myos jalkivuoto on kaytannossa kokonaan jo lakannut; eilen tuli enaa hiukan ruskeaa ja tanaan ei oikein enaa mitaan, ehka ihan hiukan kellertavaa. Eli ihan kohta voimme hanen mukaansa yrittaa raskautta. Katsotaan sitten. Jos luomuna ei onnistu, niin haluaisin ehdottomasti yrittaa IVF:lla eli pakastetun alkion siirrolla mahdollisimman pian. Olen ottanut yhteytta suomalaiseen laakariini kysyakseni asioista.

Tallaisesta surusta ei koskaan paase yli. Kylla mina ja mieheni olemme tassa prosessissa muuttuneet. Meilla tulee aina olemaan tama surukerros mukana; nyt yritetaan vain vakiinnuttaa jotakin 'uutta normaalia', enkelipojan vanhempina. Mutta taytyy uskoa, etta toivoa yha on ... surunkin lapi ... ja jotain parempaa loytyy tulevaisuudesta.

Rusakkonen - Forever Mummy/äiti

 

PS: Yritin paivittaa synnyttaneiden listaa omalta osaltani, mutta en onnistunut tekemaan formatointia oikein. Paatin, etta haluaisin paivittaa, koska katson, etta esikoiseni syntyma ei ole mikaan 'epaonnistuminen'. Poikani nyt sitten sattuu vain olemaan enkeli... Voisiko joku paivittaa seuraavasti, please:

Rusakkonen ... 6. IVF ... ensimmäinen ... enkelipoika 36+1 ... 01.12.2019

Kiitos!

 

@Rusakkonen