Hei, tyttö syntyi viikoilla 40+5.
Pyydän anteeksi, en ole jaksanut keskittyä mitä tänne on tullut. Muutama plussa ainakin, onnea niistä!
Tyttö nukkuu nyt ja me odotellaan yhtä verikoetta, otettavaksi, minkä jälkeen päästään kotiin. Kirjailen nyt synnytyskertomusta mitä ehdin.
Tultiin siis käynnistykseen vauvan pienen koon takia ke 13.3 aamupäivällä. Lääkäri laitto mulle ballongin, jonka jälkeen aika pian alkoi voimistuvat ja kipenevät supistukset. Iltapäivällä olin tosi kipeä. Kivunlievityksenä sain lämpöpusseja ja Tens-laitteen, molemmat mun mielestä helpotti kipuja. Suosittelen siis kokeilemaan. Kun ballonki alkoi valumaan alas ja lopulta lähti irti seitsämän aikaan illalla, myös supistukset lakkasivat. Lääkäri olisi halunnut seuraavaksi puhkaista kalvot, mutta ei vielä päässyt niihin käsiksi kohdunsuun ollessa niin ylhäällä. Nuo sisätutkimukset oli muuten aika rajuja, kun tuntuu ja näyttää, että lääkäri on kyynärpäitä myöten mun sisällä. Sain oksitosiinitipan, jonka määrää nostettiin noin puolen tunnin välein. Tämä ei heti voimistanut supistuksia. Lääkäri kävi taas tunkemassa kyynärvarren mun sisään, mutta ei päässyt puhkaisemaan kalvoja. Nostettiin annosta ja odotettiin kovempia supistuksia. Tässä välissä vaimo oli lähtenyt kotiin nukkumaan. Yöllä supistukset ja kivut koveni ja kolmen aikaan lääkäri sai vihdoin kalvot puhakaistua. Tällöin soitin vaimolle, että alkaa tulemaan takas, koska kohta varmaan supistaa kipeästi. Sanoin hänelle kumminkin, että ei ole kiire eikä tarvitse kaahata. Vaimolla kesti 45 min saapua paikalle ja siinä välissä supistukset olivat muuttuneet jo todella kipeiksi. Kun vaimo oli tullut paikalle, niin lähdettiin pikkuhiljaa siirtymään synnytyssaliin, jossa saisin kunnon kivunlievitystä.
Kokeilin ilokaasua, ei toimi. Olin oksennellut muutenkin, ja se kaasu tai se maski haisi niin pahalle, että se oksensin vain kaasun seurauksena. Tämän jälkeen käytiin työstämään epiduraalia tai spinaalia, en ole varma kumpaa tässä vaiheessa sain, mutta se vei jokatapauksessa kivut ja tuntui hyvältä. Sain jopa nukuttua. Kun kivut alkoi palata, sain vielä uuden annoksen puudutetta. Puudutteen alla olo oli todella hyvä ja reipas. Supistukset tuntui vain paineen tunteena. Toivoin, että pääsisin ponnisttamaan myös epiduraalin vaikutuksen alla, mutta eihän se niin mennyt. Puudutus aina vähensi supistuksia ja kun viimeinen puudute alkoi taas lakata, olin jo 10cm auki ja valmis ponnistamaan. Kysyin lisää puudutetta, ja olisin sen saanutkin, jos kovasti olisin halunnut, mutta se olisi voinut taas venyttää ponnistusvaiheen alkua, ja oltaisiin voitu olla lopulta samassa tilanteessa.
Ponnistamaan siis, ensin seisoaltaan itsekseni, kätilö ei juuri puuttunut. Supistukset tuntui myös kovana kipuna selässä, mikä vei voimaa ponnistamiselta. Jälkikäteen ajatellen, nämä minun itekseen, seisaaltaan tehdyt ponnistukset oli kyllä aivan onnettomia ja turhia, en vielä siinä vaiheessa tiennyt mitä se oikea ponnistaminen on.
Sitten siirryttiin sängylle puoli-istuvaan asentoon ja siinä alkoikin sitten työnteko. Se ponnistus jota vaadittiin, oli kyllä aikamoinen. Siis ihan käsittämättömän pitkä, eikä happea olisi saanut vetää missään vaiheessa. Vauva oli huonossa tarjonnassa, ilmeisesti korva edellä tulossa, eikä siksikään oikein liikkunut, tai tuli eteen, mutta meni aina takaisin. Voimat meinasi loppua ja epätoivo iskeä. Jossain vaiheessa lääkäri kävi väläyttämässä sanan imukuppi, ja sitä olin etukäteen pelännyt. Tämän jälkeen koitin kaikilla voimilla ponnistaa, että saisin vauvan eteenpäin. Vauva liikkui huonosti. Kun kätilöt laittoivat jossain vaiheessa katetrin, niin virtsarakossa olikin lähes 1l virtsaa, ja tämä on hyvin voinut olla vauvan tiellä. Luulin tyhjentäneeni rakon vessassa, kun en tuntenut pissahätää ja päin vastoin oksentelun takia olo oli kuiva, mutta niin vain sitä olikin rakko todella täynnä. Kannattaa siis pyytää tai ottaa vastaan katetrointi hyvin herkästi! Sain vauvaa puskettua vähän eteenpäin, mutta en ulos asti, ja lopulta se imukuppi oli laitettava. Lääkäri ei vetänyt sillä, mutta piti vauvaa paikallaan, että se ei mene takaisinpäin. Imukupin takia piti myös leikata väliliha, johon tuli toisen asteen repeämä. Ja muutakin haavaa siellä paikattiin. Paikat on hellänä ja esim. Istuminen edelleen mahdotonta.
No mutta vauva tuli lopulta ulos, voi hyvin, ja syö tissiä hanakasti. Mutta ei se kipu kyllä unohdu siinä vaiheessa, kun saa vauvan syliin, mutta toisaalta ei ehkä jäänyt isompia traumoja, tosin ne voi vielä tulla myöhemmin mieleen. Oli tämä heittämällä elämäni suurin fyysinen suoritus. Mutta toipumista on jo tapahtunut. Kyllä tämä tästä.