~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Tupsuli ultrassa olin torstaina eli useampi päivä aikaa. Eilen kyllä uskaltauduttiin pitkästä aikaa harrastamaan seksiä. Lima oli kyllä enemmän kirkasta kuin värillistä, veristä ei ollenkaan. Soitan klinikalle aamulla joka tapauksessa ja ehkä se ultra voisi olla hyvä...

 

Onpa täällä paljon uusia kun muutaman päivän on lukematta! Mahtava plussa-aalto, paljon onnea kaikille

Siida, mulla sama ongelma turvotuksen kanssa, ei ole hoitojen jälkeen menneet mitkään housut kiinni. Leggareissa oon kulkenut, onneks ei oo vielä pakkasta Eikä varmaan enää (toivottavasti) hetkeen meekään, kun viikkoja nyt 9+0. "Onneksi" mulla tätä vatsaa on muutenkin, niin ei ehkä niin helposti luule raskausvatsaksi. Missähän vaiheessa voi uskoa että on raskausturvotusta eikä hoidoista johtuvaa?

Onpa jännää tämä. Päänsärkyä mullakin jo useamman viikon lähes kokoajan, ja etova olo. Ja tää väsymys!! Kaikki energia menee siihen että jaksaa töissä käydä. Hassua kun eihän tää nyt kivaa ole, mutta kamalan huono omatunto tulee jos valittaa, tätä on niin kauan toivonut!!

Mullahan on myös ykköstyypin diabetes (onko muita? ) niin oon kai "onnekas" kun seurataan tosi tarkkaan, vissiin kait joka kk pääsee ultraan. Hirveesti joutuu silti taistelemaan sokerien kanssa ja aina kun syö jotain mitä ei sais niin jäätävä morkkis..

Myös töissä kertominen stressaa. Pitäisiköhön munkin hommata joku terapeutti, onhan tässä jäänyt tuo henkinen puoli aika heikolle kun on vaan koitettu saada kroppa toimimaan..

Tulipa paljon omaanapaa, pahoittelut! Luin kyllä kaikki viestit

 

@Tupsuli, älä nyt liikaa tuosta limasta huolestu. Aina sitä pahinta vaan tahtoo ajatella, mutta ihan hyvinhän se voi olla seksin tai ultran jälkimaininkejakin? Kyllähän alapäässä nyt limaa aina on, ja saattaa kökkööntyä syystä kuin syystä. Ja jos ei varsinaisesti veristä ollut, niin en kyllä murehtisi...! Toki jos sun on helppo päästä ultraan niin miksikäs ei. Se on helppo huudella täältä myöhemmiltä viikoilta että antakaa vaan ajan kulua, olin itse ihan samanmoinen stressierkki... Vasta np-ultran tai oikeestaan liikkeiden tuntemisen jälkeen fiilis helpotti (rv:lla 17). Mutta jos vaan pystytte, niin yrittäkää keskittyä johonkin muuhun. Jos vaikka yhden iltapäivän pystyy oikeasti ajattelemaan jotain ihan muuta, niin siitäkin voi tulla voimaannuttava olo No nää on näitä neuvoja... Tsemppiä

@Siida, älä nyt ainakaan huonoa omaatuntoa töiden takia tunne! Se on vaan työtä, jota teet pystyäksesi elämään miten haluat, ja tämä lapsi on se mitä haluat Työnantaja varmasti ymmärtää jos olet avoimesti kertonut, ja jos ei ymmärrä niin yhyy. Me suomalaiset ollaan niin velvollisuudentuntoisia töiden suhteen Toki miettii itsekin että miten ne hommat pois ollessa järjestyy, mutta sielläpä ne rullaa tai sitten ei- don't care Mullakin menee työhommat äitiysloman ja meidän työpaikan vuoden kierron suhteen vähän hölmösti, mutta ei voi mitään. Ei näitä juttuja kalenterista katsota.

@#hope mullakin oli ihan kaamea turvotus ja väsymys alussa, nukuin varmaan 11h/vrk jossain 8-10 vkoilla. Turvotuksesta en osaa sanoa koska se vaihtui "raskausturvotukseen", mutta mulla oli rv14 yhtä iso maha(=turpeus) kun nytkin... Silloin jo silittelin että oi ihana vauvamasu, mutta se oli kyllä ihan höttöä vielä

Napana hiukan että oon nukkunut viime viikon tosi huonosti. Poitsu möyrii ihan kauheasti ja en saa muutenkaan hyvää nukkuma-asentoa. Pitänee katsella semmoinen makkaran muotoinen tyyny tueksi, ehkä se auttais niin sais kyljelleen paremman asennon.

MyMa 22+3

 

MyMa, minä en oo raskaana, SalamaT on Mut mä täällä roikun ja fiilistelen vauvakuumeissani Kaikille oireiden kanssa huolestuneille, saman ihmisen raskaudet voi olla ihan erilaisia, mulla oli täsmälleen päinvastaiset oireet kummassakin. Ekassa oli tissikivut ja hirvee valkovuoto heti alusta, toisessa tissit oli ihan ruppanat tosi pitkälle ja kovat vatsa ja selkäkivut ja ihan kuivat paikat Että jos joku oire puuttuu = no hätä, kyllä se sieltä vielä tulee....

 

@Tupsuli sori, katoin vaan tosta Salaman viestistä ekalta riviltä että "Tupsuli" ja juuri heränneet silmät tulkitsi että olit viestin kirjoittaja Eli @SalamaT tuo mun älä huoli limoista-viesti oli tarkoitettu sulle

 

Muistan itekki alkuraskaudesta, että turvotus oli ihan hirveetä siinä plussan aikoihin jo. Oli kyllä hankalaa peitellä mahaa. Mulla tuli joskus np ultran jälkeen verensekasta limaa. Ihan sellasta vaaleenpunasta jonkun aikaa. Kyllä säikähdin kun ei koskaan aikasemmin oo raskaana mitään tullu. Mulla kyllä tosi herkässä kunnossa limakalvot niin päättelin siitä johtuneen.

Niin ja Siida, mulla ainakin ollu kausia ettei valkovuotoo ole tullut yhtään ja joskus paljon. Oli suht alussakin ihan kuivia kausia ja samaa mietin sillon.

Ite kerroin töissä esikoisesta np ultran jälkeen, koska jouduin olemaan töistä pois pahoinvoinnintakia niin halusin että tietävät mikä on syynä. Mulla oli määräaikanen sopimus ja silti olisivat sitä jatkanut mutta kieltäydyin koska työ ei mulle enää raskaana sopinut ja töissä eivät hirveesti joustaneet.

MyMa, mullakin alkaa asennon löytyminen yöllä olla hankalaa pitäs itekki hommata joku tyyny mut hirveen kalliita tuntuvat olevan. Poika möyrii öisin kans aika paljon, esikoinen taas oli öisin suht rauhallinen ja aamusin jouduinki tökkiin mahaa että onko vielä siellä

Mulla on öisin ollu myös tosi usein levottomat jalat tyyppistä tuntemusta enkä oo sen takia saanu oikein nukuttua onko kellään ollu samaa? Mistähän johtuu.

Caro ja 21+3

 

Caro, mulla on välillä.levottomat jalat, vaikken ois raskaanakaan. Varsinkin jos vedän illalla vaikka jäätelöä ja jotain makeaa, varsinkin karkkia, niin kyllä potkituttaa. Nyt kun pidemmän aikaa ollu vähähiilarisellla, niin ei oo ollu mitään, ei vaikka välillä oon syönytkin herkkuja. Mutta
Tyttöä odottaessa oli pari viimeistä kuukautta ihan yhtä potkimista ku nukkua yritin. Tosin levottomuus oli vaivoista pienin ku kärsin siitä järjettömästä ihottumasta ja kutinasta. Se ihottuma ei oo vieläkään kunnolla parantunut. Sormissa sitä edelleen. Onneksi tää raskaus ei oo vielä ainakaan pahentanut kutinaa....huh, aika näyttää miten sen kanssa käy, niinku muutenkin tään koko homman kanssa. Eilen ja toissapäivänä oli todella huono olo. Nyt onnneksi vähän helpompi.

Hei, isosti tsemppiä kaikille!!

 

Tuosta ICSI jutusta, teen töitä usean klinikan kans Aasiassa ja heiltä kyselen niitä ja näitä. Katsovat vähän ihmeissään, jos mainitsen IVFn. Uskoisin, että klinikat omilta kokemuksiltaan on päätyneet ICSaan kaikki munasolut, oli määrä mikä vain.
Hopen viikot tuntuu isoilta, itse vähän yli viikon jäljessä, mutta näin alussa joka päivällä on merkitys. Mullakin on ollut päänsärkyä, mutta vain jos nälkä on päässyt yllättään, enkä heti ole saanut ruokaa. Se on tympeä kipu, joka ei lähde pois millään sinä päivänä kun on tullut.
Caro, mulla on myös levottomat jalat, ei pelkästää nyt tässä tilassa. Nähtävästi raskauden aikana sitä esiintyy monella. Oon ottanut magnesiumia siihen ja joskus särkylääkkeen. Eilen oli suht paha, mietin, josko se olis tullut laktoosista (oon intolerantti). Vai olisko maitotuoteista, jos Siidallakin jäätelö aiheuttaa sitä.
Oireista vähän, pahoinvointia ei ole, valkovuotoa ei ole, ei järetöntä väsymystä, närästyskin pysynyt nyt poissa. Aika helpolla tässä pääsee
Alamahassa tuntuu "appelsiini", joka on tiellä noustessa. Mites muilla? Kuvittelenko vain?
Vuodot on poissa, vähän vain ruskeaa silloin tällöin, josta en ole huolissaan.

 

Hei nyt on sellainen plussajuna että menee helposti jo kaikki sekaisin Mut Tupsulihan mahtuu joukon jatkoksi hyvin

Soitin klinikalle, kuulemma aivan normaalia hormonitoiminnan muutoksista johtuvaa. Ja aika moni täällä ja livenä on sanonut, että sieltä toosasta tulee kuule vielä vaikka mitä, et hengitä vaan Kaikki on vaan niin uutta ja menetykset vahvana mielessä. Varasin neuvolan! Ja heti pitäis jotain sikiöseulontoja miettiä, whaaaat...?

Olisko muuten suosituksia dopplerista?

Tsemiä kovasti kaikille kaikkiin käännöksiin, niitähän riittää!

 

Plääh, mikä päivä… anteeksi heti alkuun, että nyt seuraa lähinnä omanapaista valitusta ja ihmettelyä.

Kävin aamulla neuvolalääkärillä, enkä tykännyt tyypistä yhtään. Mielestäni oli muutenkin täysin turha käynti. Mikä eniten ihmetytti, mitään tutkimisia ei tehty, ainoastaan kerrattiin vastauksia samoihin kysymyksiin, jotka on jo terveydenhoitajan kanssa käyty läpi (terveys, perhetilanne, vointi). Lopuksi sentään sanoi, että JOS HALUAN, niin voidaan kurkata ultralla, että syke löytyy Ihankohan oikeasti meinasi, että saatan kieltäytyä... Siellä pikku sydän pompotti, mutta tyyppi oli uninen eikä muuten liikkunut kuin vähän varpaita heilautti.

Lopuksi otin itse puheeksi pari vuotta sitten tehdyn myooman poiston ja kun lääkäri kurkkasi muistiinpanoja, niin oli sitä mieltä, että sektio on edessä, kun kohtuontelo on jouduttu lävistämään. Voi surku! Mun esikoisen synnytys oli helppo ja ihana kokemus, joten en millään haluaisi leikkausta. Etenkään, kun myoomaleikkauksen jälkeiset kivut ja toipuminen on tuoreessa mielessä. No, rakenneultrassa 3 viikon päästä voidaan kuulemma katsella kohtua silläkin silmällä ja lääkäri lupasi laittaa lähetteen synnytystapa-arvioon viikolle 36 eli viimeistään silloin selviää. Perhanan perhana, nyt pitää stressata sitäkin.

Onko teille kenellekään tehty sektiota? Jos, niin millä viikolla ja miten toipuminen sujui? Saitteko vauvan rinnalle syntymän jälkeen vai vasta heräämöstä päästyänne? Vauvan heti rinnalle saaminen on siis yksi asia, joka jo valmiiksi surettaa, jos jää kokematta.

No joo, muuten täällä on kyllä kaikki hyvin. Dopplerilla kuuntelen joka toinen päivä, kun liikkeitä en edelleenkään tunne.

Siida on pohdiskellut oireiden vähyyttä. Mulla pamahti tissit kipeiksi 6+0 ja huono olo alkoi tasan samana päivänä, siihen asti oli vain pientä ”nää on varmaan raskausoireita” -tyyppistä oloa. Valkovuotoakaan ei alkuun ollut juuri lainkaan, mutta nyt kyllä riittäisi vähempikin. Eli kyllä ne sieltä vielä ehtii

Töissä kertomisen kanssa olin ajatellut odottaa rakenneultraa, mutta kerroinkin esimiehelle (ja samalla kahdelle lähikollegalle) jo nyt, kun oli vaara, että omalle pöydälle tipahtaisi lisää hommia. Ihanan positiivinen oli uutisen vastaanotto eli nyt siinä mielessä hyvillä mielin äippälomaa kohti. On muuten tasan 4 kk jäljellä viralliseen aloituspäivään!

Muutoin koitan edelleen kaapista tulon kanssa odottaa rakenneultraa eli löysien paitojen käyttäminen jatkuu. Tavallisten farkkujen vyötärö tosin asettuu nyt jotenkin hankalaan kohtaan ja painaa ikävästi, joten oon vapaa-ajalla jo testaillut kaksia kaapissa odottavia H&M:n äitiyshousuja, mutta niiden resoriosa on vielä turhan löysä ja lähtee valumaan myös taitettuna. Eilen sitten bongasin ruokaostoksilla käydessäni Prisman tangosta äitiysfarkut, jotka on nyt olleet aamusta asti jalassa ja sen verran napakammat, ettei ainakaan vielä ole tarvinnut nostella. Aivan ihana tunne, kun maha saa olla niin kuin tykkää

Vielä onnea vauvan saaneille ja tervetuloa kaikille uusille – niin on nyt tapahtumia, että ei meinaa perässä pysyä!

Xienna 17+2

 

Bridge, täytyy kokeilla tota magnesiumia jos ei rupea helpottaan. Saakohan sitä näin raskaana ottaa miten? Mulla on marraskuun alussa neuvolakin niin vois kyllä sit terkaltakin kysellä. Nautihan olostasi jos ei ole kummoisempia vaivoja niitäkin kerkee kuitenkin tulla

SalamaT, hyvä se on aina soittaa jos joku askarruttaa. Ei tarvitse jäädä yksin miettimään asioita

Xienna, olipa tympeä käynti.. Mikähän idea koko käynnissä oli. Mulla esikoinen syntynyt hätäsektiolla joten en ihan ole oikea ihminen vastaamaan, mutta jotain tiedän. Yleensä sektio tehdään rv39+ jos ei mitään hätää vauvalla ennen sitä. Käsittääkseni suunnitellussa sektiossa äiti saa vauvan kyllä hetkeksi rinnalle ja sitten äiti lähtee heräämöön joksikin aikaa ja isä lähtee hoitamaan vauvaa. En tiedä onko kuinka sairaalakohtaista. Mut tietysti nukutettiin ja vauva meni teholle sillä aikaa, en siis saanut syliin kun vasta viidentenä päivänä. Sektiosta ainakin itse toivuin nopeasti ja en muista että olisin erityisen kipeä ollut. Seuraavana päivänä olin jalkeilla kun poika syntyi edellisenä päivänä ennen puoltayötä. Tokihan siinä tulee 1kk nostorajoitus ettei saa muutakuin vauvaa nostella. Mutta ymmärrän että harmittaa jos esikoisen synnytys meni hyvin.

 

@MyMa hyvä tietää että toi vatsan kasvaminen rauhottuu jossain kohtaa, mietin et jos nyt jo on noin iso niin eihän se mahdu kasvaan enempää

@Bridge niinpä! Kaikki päivät on aina lähempänä tavoitetta kohta säkin täällä 9 viikolla!

@Xienna Joo muakin jotenkin huvitti kun kaikki kaverit kauheesti kyseli että miten eka neuvola meni.... eihän siellä ollut mitään mitä ei oltais jo klinikalla käyty läpi.. mut "normaalisti" se on kai se eka kosketus niihin ammattilaisiin.

 

Caro87, muistaakseni Kaisa Jaakkolan rakas reipas raskaus -kirjassa sanottiin, että magnesiumia voi ottaa huoletta reilusti. "Liian" käytön huomaa siitä että vatsa menee löysälle, sit vaan vähentää. Sekään ei välttämättä ole huono oire jos ummettaa yhtään...

 

Joo, siis tuo magnesium unohtuikin mainita, että se kyllä auttanu levottomiin jalkoihin ja jos ne kovasti vaivaa, niin suosittelen kokeilemaa vähähiilarista ruokavaliota. Se on ollu itellä paras apu!!
Mulla nytkin tosi vähänä makea ja valkoiset jauhot, ja ihan sen vuoksi, että hillitsisi painon nousua. Ei se hiilarilakko kyllä siihen viimeksikkään auttanu, mutta nyt on ihan sama juttu ku silloinkin ettei tee edes makeaa mieli, ei siis tunnu vaikealta todellakaan. On kyllä kaikella tapaa hyvin tuttu olo ja fiilis, ihan kuin tyttöä odottaessa.
Ja se on ihmeellistä, ettei mua hermostuta!!!!!? Oon miettiny, että mistä tää mun.olo johtuu, että enkö mää oo tarpeeksi innoissani, vai mikä nyt on toisin?? En kyllä ikinä milloinkaan tai mihinkään tätä.nyt vaihtais! Oon ollu aika väsynyt nyt viikon verran. Ehkä väsymyksellä on osuutensa asiaan, ettei oo kauheesti energiaa mihinkään, eli ei siihenkään että panikoisi! Tai sitten historia on opettanut, ettei se hätäily kyllä auta yhtään mitään.

Hope, mua inhottaa se eka neuvola, enkä nytkään aio mennä ku vasta 10viikolla sinne. Se eka käynti on niin turha ja siksi haluankin mennä vasta sitten, kun sydänäänet voi kuulua.
Sitte toi mahan kasvu...mulla kasvoi tytöltä tosi nopeasti puoleen väliin saakka ja jo 12 viikon tietämillä näytti jo raskausmahalta. Siinä kohtaa alko se epämääräinen pömppis alko muuttumaan kiinteämmäksi raskausmahaksi. Mun maha kasvoi aika nopeasti puoliväliin saakka ja ajattelin, että kuinkahan valtava mää oon lopussa, mutta ssitte se kasvu hidastui ja olin loppujen lopuksi suht pieni. Kätilökään ei ollu uskoa, että ois iso vauva tulossa, ku kokoarviosta sain lähetteen äitipolille seurantaultraan. No kyllä hän ultrattuaan totesi, että on siellä iso tyttö!! Vähän reilu 4kg oli ja päänpäryskin 37,5, no kyllähän mua sitte urakalla paikkailtiinkin, mutta ihan hyvä mieli synnytyksestä jäi. Ponnistin vain 10min.

Mullakin on dobbleri, joku aika karvalakkimalli. Hommasin sen viine raskaudessa, mutten ehtinytkään käyttämään sitä. Hautasin sen jonnekki laatikon pohjalle ja ajattelin, etten halua nähdä koko laitetta, mutta jos tässä nyt pääsisi vähän pidemmälle ja saisin kaivaa sen esille

Salama, ihan totta, sieltä toosasta voi tulla kyllä.varmasti vähän sitä sun tätä, mutta aina se pelästyttää, kun aina se myös tuo mieleen sen kauheen vaihtoehdon.

 

Magnesiumista sen verran että mulle paras apu tuli suihkeen muodossa. Onhan se puteli tyyris (joku reilu 30eur) mutta tosiaan helpotti jalkaoireisiin raskaana parhaiten ja nopeiten.

 

Onpa ihanaa kun hoitoketjusta ollaan siirrytty nyt oikein sankoin joukoin tälle puolelle! Toivon kaikille pysyviä plussia, ja tänne mahtuu kyllä lisääkin porukkaa sieltä toisen ketjun piinailijoista .

Kokemuksesta tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei ehkä kannata tuijotella liikaa niitä alkuraskauden oireita. Ne voi vaihdella niin isosti odottajasta toiseen ja jopa raskaudesta toiseen. Syyllistyin itse kyllä ihan samaan, mutta nyt jälkikäteen toivon, että olisin uskaltanut luottaa enemmän. Kaikenlaiset vuodot ja limat ja kivut ja kolotukset kuuluu asiaan eikä välttämättä tarkoita mitään pahaa.

Meikäläinen pääsi toissapäivänä kotihoitoon ja täällä sitä on nyt omassa sängyssä tapettu aikaa netflixin ja kirjojen avulla. Pakko myöntää, että täyslepo on kotona huomattavasti hankalampaa kuin sairaalassa, kun ympäristö on täynnä kaikenlaisia puuhailuhoukutuksia . Vauvan vaatteita voisi lajitella ja pesä, sairaalakassin sisältöä miettiä (todettiin miehen kanssa että meidän kannattanee laittaa kimpsut kasaan mieluummin vähän aikaisessa...) ja vauvan nurkkausta järjestellä. Paljon puuttuu vielä hankintojakin ja niitä olen tässä makoillessa tilaillut pitkin internetiä . Mutta mikäpä tässä oikeastaan lepäillessä, eipähän tartte stressata työ- tai mitään muitakaan asioita, vaan pitää vain itsestä ja pikkuisesta mahdollisimman hyvää huolta .

Supistuksia en ole nyt tunnistanut yhtään, mutta muihin epämääräisiin vatsakipuihin olen joutunut ottamaan vähän panadolia. Kivut ovat onneksi kaikonneet sillä, joten otaksun että tilanne on hallinnassa. Kontrolli äitiyspolilla on ensi viikolla, toivotaan että kohdunsuun tilanne ei etene.

Missäs @Evangelina muuten menee? Ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, toivottavasti kaikki on hyvin.

Kesis 30+6 (huomenna taas yksi viikko täynnä!)

 

@Seawindille vielä tsempit raastavaan tilanteeseen! Ei kannata heittää kirvestä kaivoon ennen kuin tilanne on selvinnyt. Itsellä on ollut pari kertaa sama tilanne, että hcg on ollut liian matala vaikkakin noussut asianmukaisesti. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli kemiallinen raskaus, mutta olen kuullut sellaisistakin tapauksista että raskaus on ollut matalista arvoista huolimatta ihan normaali. Matala hcg ei kuitenkaan missään tapauksessa automaattisesti tarkoita kohdunulkoista.

 

Mun olo vetää mehut kyllä ihan täysin. Oon yrittäny miettiä, että onko pahinta nyt väsymys vai etominen vai tämä ällöttävä olo päässä. Ihan kauheelta tuntuu ajatus, että on kahdet yövieraat tulossa tässä muutaman päivän sisällä. Ei oo energiaa yhtään, plääh! Kunnon valivali, mutta oon kyllä nyt mettiny, että onkohan kaikki kuitenkaan kunnossa ku oon suorastaan sairas ja vasta kuudes viikko menossa

Ja töiden aloitus kyllä mietityttää, että kuinka kykenen, mutta jospa tää uupumus helpottais siihen mennessä.

Siida, 5+5

 

Anteeksi huutelu tännä väärälle puolelle, mutta pieni magnesium vinkki.. Jos se kerran levottomiin (ja tietty ihan muutenkin väsyneisiin) jalkoihin auttaa.. ostakaa magnesium hiutaleita, joista sitten jalkakylpy!!! https://www.ruohonjuuri.fi/magnesium-kylpyhiutaleet-better-5060148520339 Näitä voi myös käyttää niin että liottaa veteen pienen määrän ja purskuttelee suussa ja sylkee pois.. Mutta nimenomaan jalkoihin tulis varmasti paras täsmähoito kylpynä..
Hyviä oloja kaikille!

 

Kesis, kiva että oot kotiin päässy! Täytyy sanoa että oon hiukan kade että saat netflixiä katella ja maata , se että oot pakon edessä siinä tilanteessa niin ei tietenkään niin kiva juttu. Minkälaisia mahakipuja sulla on?

Siida, muistan kyllä noi olot ja kyllähän se voimille ottaa. Mun ei onneks tarvinnu töissä olla mut useempana päivänä itkin kotona kun oli ihan karsee olo ja väsy ja piti pojan kanssa kotona jaksaa kun mies oli töissä.

Domille kiitti vinkistä! Toihan saattas olla hyväksi tolle mun esikoisellekkin.

Mä alotin jo jokunen viikko sitten omepratsolin närästykseen ja en voi näköjään ilman olla. Aamulla taas jätin ottamatta ja koko päivän meinannu mahansisältö nousta suuhun ja huono olo. Ymmärtää taas tota mun esikoista paremmin jolla on refluksi, ei tää kivaa ole. Hyvähän siitä olis taukoa pitää mutta on monet sitä syöny melkein koko raskaudenkin ajan.

Caro ja 21+4

 

Domi, kyllä tänne saa huudella Noista hiutaleista oon kuullutkin! Taidanpa oikeasti hakea niitä ja toinen mitä mietin on rautalisä, jos kävis hakemassa jotain rautajuomaa, kun tyttöä odottaessa lähtätilanne oli 148 ja puolenvälin aikoihin oli enää 116 ja enillään meinannut saada ennen synnytystä sitä nousemaan. Oli 113 ku synnytin ja ferritiiniarvo 6....synnytyksen jälkeen hb oli 70 ja varastot nollissa. Meni vuosi että varastot lähti kunnolla täyttymään. Hb kyllä nousi tasasesti, mutta varastot lähtee nousuun vasta kun hb on kunnolla noussut

Kesikselle isot tsempit kotiin, varmasti tekee mieli touhuilla kaikenlaista, mutta malta, malta Voihan se olla, että loppuajasta ehdit vielä elää normaalia elämää ennen synnytystä, tai toivottavasti menisi niin.

Caro, Huippua että homeopaattiset auttanu!! iskohan niistä jostain pillereistä apua pahoinvointiin? Tytölle oon paljonkin homeopaattisia käyttänyt!'Pahinta tässä onkin se, ettei oikeen pysty tytönkään kanssa touhuileen kun.on niin huono olo. Mies tehny aamusta iltaan töitä...eli ei oo juuri apua ollut,mutta huomenna lupasi apuna siivota, ennenku vieraat tulee. Heti helpotti henkisesti. Mua siis kuvottaa, pää on kuin truutattu uretaania täyteen, palelee, väsyttää, kuumeinen olo, iho herkkä, ihan kuin kuumeessa olisin. Tekee mieli ihme juttuja, tänään oli viimeisillä voimilla pakko vääntää kaalipata uuniin ja otettiin päikkärit kun se valmistui. Toinen mitä tekis mieli on maksalaatikkoa ja kun sitä ei edes suositella syötävän. Just samoja juttuja oli tyttöä odottaessa Ja jouluna sallin maksalaatikon itselleni. Jos vielä tekee jouluna oon raskaana ja edelleen tekee mieli, niin aion kyllä vedellä!!!!!

 

Uskaltaakohan tänne jo tulla...

Moni täällä onkin ihan tuttu, mutta pikanen esittely niille keiden kanssa ei olla vielä rupateltu. Eli tässä on nyt kaksi vuotta mennyt kun annettiin lapselle lupa tulla. Huonot simpat paljastui meille syyksi miksi plussaa ei tullut joten nopeasti päästiinkin aloittamaan icsi. Kesäkuussa meillä oli ensimmäinen josta saatiin saldoksi vain 1 munasolu joka ei kehittynyt siirtokelpoiseksi vaikka sinnittelikin viisi päivää. Elokuun taitteessa meillä oli toinen kierros josta saatiin kuusi blastoa ja yksi niistä siirrettiin tuoreeltaan. Siitä ei kuitenkaan tullut tulosta. Nyt siirrettiin ensimmäinen pakkasukko ja siitä plussa sitten putkahti. Normi elämässä uuden kierron olisi pitänyt alkaa maanantaina ja huomenna on polin virallinen testipäivä. Ensimmäisen testin tein kuitenkin jo viime perjantaina ja siitä tulikin vahva viiva joka on päivä päivältä vaan vahvistunut.

Kaksi päivää siirron jälkeen on oikealta puolelta vatsaa vihlonut ja koskenut aina muutaman kerran päivässä. Sellaisia nopeita kouraisuja jotka menevät hetkessä ohi. Mitä enemmän touhuan, sen useammin on sattunut. Huolettaa hieman että näinköhän kaikki on ihan ok kun noin aikaisin alkoi jo kipuilu. Eilen ja tänään en ole tuntenut näitä repeilyjä vaan lähinnä koskenut kauttaaltaan koko mahaa (todennäköksesti liian tiukat housut ja fyysisesti raskas työpäivä vaan). Ensin pelkäsin sitä että koski, nyt mietityttää että miksi ei enää koske. En tiedä sitten kokeeko kroppa vaan kaiken niin voimakkaasti sillä etovasta olostakin ja yökkäilyistä olen jo kärsinyt useita päiviä. Selvisin tänään pitkälle päivään ennen kuin ensimmäisen kerran tuli yökköfiilks. Sitäkin toivonut ettei nyt ihan noin pahasti tuntuisi ja heti kun ei tunnu niin miettii taas jo että oliko tämä plussa tässä. Naisen logiikka 5/5. Vatsa on kuin ilmapallo ja valkovuotoa tulee kamalina noroina, tänäänkin juoksin vessaan asti katsomaan että nytkö se vuoto alkoi. Mutta ei onneksi. Ei vielä.

On siis ensimmäinen raskaus tai sen yritys joten en yhtään tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, miltä musta pitäisi tuntua jne. Reilu kaksi viikkoa pitäisi jaksaa pitää hermot kurissa ennen kuin päsee ultraan. Vaikka haluaisin kovasti nauttia tästä plussasta niin pelottaa kyllä ihan kamalasti.

 

Tervetuloa myös @kiuski! Itsellekin moni teistä hoitoketjulaisista on "tuttuja", kun olen ketjua lukenut taustalla jo kaaaauan. Ja aina niin hirmuisella sympatialla teitä muita siellä puolen mietin, itse aloitin aktiivisen kaksplus-palstaelämän suoraan tänne plussapuolelle

Mullakin oli ihan alussa noita repäisykipuja, ihan siis jossain 5-9 vkoilla suurinpiirtein. Tyypillisesti tuli yöllä kylkeä äkkinäisesti kääntäessä sellainen riepsahdus, että kyllä ruho lösähti takaisin patjaan aika vauhtia Sitten ne vaan yhtäkkiä loppuivat. Mitä tältä palstalta olen oppinut niin on aivan fine jos on alussa kamalasti oireita, jos ne vaihtelevat miten sattuu tai jos ei ole oireita lainkaan (kuuluin viimeiseen ryhmään). Toivottavasti pystyt nauttimaan plussasta, vaikka kyllähän se normaalia on että erityisesti alussa huolettaa (ja meidän taustoilla erityisesti..!)

@Siida ihan vaan sivuhuomautuksena, että jos ottaa raudan nestemäisenä niin se voi joillakin ihmisillä värjätä hampaita todella voimakkaasti. Mutta se lähtee esim. suuhygienistin vehkein pois. Ihan vaan jos et ole aiemmin nestemäisenä ottanut. Mulla ei kauheasti itsellä ole lisäraudasta kokemuksia, meen huomenna neuvolaan niin näkee mikä hb - taso nyt on, koko alkupuoliskon on ollut tosi hyvä. Joskus kerran jouduin verenluovutuksen jälkeen syömään askillisen tabletteina ja maha meni tosi kovalle.

@Kesäheinä-78, kiva kuulla että pääsit kotiin ja kaikki hyvin Mietinkin että joko oot synnyttämässä kun pariin päivään ei mitään kuulunut Oon kans vähän kade tosta sun oleilusta (en ehkä olotilasta) maistuis Netflix-maratoni sohvalla mullekin

Oon ollu niin oireeton koko 22 vkoa että NYT voi sanoa että on jotain vaivoja! Alkaa olla sellainen vähän tuskaisen pullea olo, siis silleen että tuntuu että pitää puuskuttaa välillä ihan istuessakin, maha tuntuu jotenkin...kireältä. Päättelin että nyt oman vararenkaan venymisvara on tullut täyteen ja nyt vasta alkaa se nahan oikea pingottuminen mutta oikeastikin, siltä tuntuu. Että tila loppuu vatsanahasta. Ja kenkien jalkaan laittaminen, kyykkyyn meneminen tai reipas tekeminen kuten haravointi tms on vähän tuskaisaa (tai no, kenkien pukeminen on yhtä p*rsettä).

Huomenna tosiaan neuvolaan, mitähän siellä edes tapahtuu.

P. S. Laitattehan uudetkin aina viikot nimmarin perään, heti kun ne teille selviää

MyMa 22+4

 

Siida, mä en yhtään tiennyt mitä neuvolalta odottaa, kun elämäni eks kerta oli. Sydänäänet näkyi jo sillon viikolla 6+jotain, ei toki kuuluneet. Mutta mä "joudun" tai pääsen tän diabeteksen puolesta äitiyspolille ja sisätautilääkärille myös heti ja joka kk tästä eteenpäin, että vaikka kovasti pelottaa kaikki niin on mentävä sillä ajatuksella että tyyppi pysyy kyydisdä. Neuvola oli turha tavallaan mutta eipä siitä haittaakaan.

Ihan samat oireet on täällä ja vaikka se "ihanaa" onkin niin tosi rankkaa!! Kaikki energia menee siihen että jaksaa töissä käydä. Muuten vain nukkuisin. Onneks näyttää että alkaa se etova olo vähän helpottaa, päänsärky ja kuumeinen olo on edelleen. Tsemppiä olojen ja vieraiden kanssa

 

Jatkampa sitten vielä vähän huutelua tosiaan kuten Caro miettikin.. olen lukenut joskus että noita magnesiumhiutaleita voi käyttää myös vauvan kylpyveteen, taisi olla että voi auttaa jopa koliikkiin (tästä en ihan sata varma, musitelisin) mutta ainakin rauhoittaa vauvaa. Ja miksi ei vanhemmillekkin lapsille, esim. kasvukipuihinkin.. Ja toinen vinkki teille ketkä närästyksestä kärsitte, jos haluatte kokeilla välillä jotain "luonnonmukaista" lääkkeitten sijaan/rinnalla. Lasin pohjalla vähän vettä, esim. n. 1/2 desi, siihen sitruunamehua (itse olen aina puristanut, mutta luulisin et valmiskin toimii) ja sit perään noin 1/2 tl ruokasoodaa. Alkaa silleen kuplia niin siitä pikaseen mielellään pilullillä imien (ei vahingoita niin hammaskiillettä) nassuun..