~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Carolle ja Voikukalle onnittelut ultrakuulumisista

Terveydenhuoltokeskusteluun en kummemmin lähde ottamaan kantaa koska se on maailma jota en tunne ollenkaan. Lähtökohtaisesti toki yksityisellä sektorilla pystytään helpommin tarjoamaan asiakkaalle mieleistä palvelua ja toimenpiteitä koska kulut katetaan asiakasmaksuilla. Julkisella lienee painetta tehdä päivittäin valintoja määräänkö tämän ja tämän tutkimuksen tai toimenpiteen joka vie resurssit kolmelta muulta toimenpiteeltä jne... Ja voisi kuvitella että vaikka suurin osa esim. potilailta tulevista toimenpidetoiveista on perusteltuja, oletettavasti menee päivittäistä työaikaa myös siihen että joutuu perustelemaan ei-relevanttien tutkimusten tarpeettomuutta potilaille jotka erilaisia kokeita/operaatioita vaativat vaillinaisin tiedoin. Tämän voisi kuvitella käyvän pidemmän päälle jaksamiseen. Tässä kohtaa toki korostuu taito kohdata potilas kunnioittavasti myös ollessa eri mieltä. Johdon linjan voisi kuvitella vaikuttavan taustalla vaikka yksittäinen terveydenhuollon ammattilainen olisi jonkin päätöksen/tutkimuksen/toimenpiteen kannalla. Ehkä turhauttaa jos haluaisi hoitaa tietyllä tavalla mutta se ei organisaatiokulttuurin ja resurssien vuoksi ole mahdollista.

Ja Caro oon todella pahoillani mitä Sinulle on käynyt. Ei sanoja löydy.

Haluaisin kuitenkin pääsääntöisesti uskoa ja luottaa suomalaiseen terveydenhuoltoon - niin julkiseen kuin yksityiseen - ja sen laatuun, nyt ja jatkossa.

Mulla noita harjoitussuppareita (oletan että niitä oli) tuli pari muistaakseni viikolla 17+. Toinen tuli yöllä - oli varmaan stressiä tms, ja toinen kun olin uimassa ja ahdistuin kun en löytänyt sopivaa uimarytmiä uimaripappojen keskellä. Kohtu kovettui ja tuntui vähän kuin olisi puristunut vauvan "ympärille", tunsin (mielestäni) selvästi missä hän silloin majailee. Kipuja ei kuitenkaan ollut. Sen jälkeen en ole noin selvästi tuntenut mitään.

Yritin vähän tutkia vaunutarjontaa mutta voi jösses iski pakokauhu siihen määrään ja tarjontaan ja vaihtoehtoihin. Voi kun joku sanoisi että osta nämä: ovat edulliset ja täydelliset ja sisältää kaikki vempaimet mitä ikinä tarviit. Just kun luulin löytäneeni hyvät niin mies huomautti että eihän tossa ole autoistuinta että kaverinsa oli sanonut että sellainen pitää olla. Äärgh... Täytyy jatkaa toisen kerran... Nyt meni hermo.

g 20+5

 

giraffen, kiitos. Onneksi poika sai hyvää tehohoitoa ja se pelasti paljon vaikka ongelmia paljon on. Niin ja meillä on kyllä ihan perus vaunut ja sitten erikseen turvakaukalo autoon minkä saa matkarattaisiin jos miehesi sellaista tarkoitti. Ei ole pakko olla kaikkea toimintoja vaunuissa jos löysit mieleiset.

Mä tilasin jo yhet mamma housut. Vihaan muutenkin puristavia housuja ja raskaana se korostuu vielä. Eilen kerroin vanhemmilleni, mielellään olis ollu kertomatta mutta mahaa ärsyttävä peitellä. Musta jotenkin tuntuu että sitten on enää vaan odottava äiti, ei muuta ja se hössötys ärsyttää suunnattomasti. Nyt pitäs ilman ultraa jaksaa rakenneultraan asti. Viimeks rupesin liikkeet tunteen tosi ajoissa mutta jos mulla istukka on etuseinässä niin tarkoittaako se sitä että vaimentaa liikkeitä? En muista missä pojalta oli ja äitiyskortti hävinnyt jo.

Caro ja 12+6

 

Caro87,
Kauhulla luin tarinaasi tuolta historiasta. Itsellä raskaus nyt täysiaikainen ja synnytys lähestyy. Saako vähän udella, että missä sairaalassa tuo sinun synnytys tapahtui, yritin sitä penkoa, mutten nyt pitkän lukemisen jälkeen löytänyt.
Kovasti onnea sinulle pojan kanssa sekä tähän tulevaan odotukseen myös.

ON
Olen ollut tässä odotuksessa tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon. Olen tainnut olla jossain oikein erityisseurannassa ikäni puolesta (40+ ensisynnyttäjä) ja siksi oloni on ollut ihan turvallinen tässä (vielä!). Ymmärrän kyllä myös toisenlaisen asenteen, koska itsellä takana yksi epäonnistunut tähystysleikkaus, joka päätyi avoleikkaukseen. Tuon jälkeen vihasin (tai jotain, ainakin koin kovin voimakkaita tunteita ja katkeruutta) sitä leikannutta lääkäriä kohtaan. Pääsin tuosta kuitenkin yli vuosien kuluessa ja nyt olen jo vähän neutraalimpi asenteeltani, koska minulle ei jäänyt mitään pysyvää haittaa eikä myöskään henki mennyt. Kyseessä oli tuon alan joku spesialisti, sairaalan joku osaston ylilääkäri tms joka myös yksityisellä sektorilla toimii, joten varmasti ammattitaitoinen henkilö. Mutta jostain syystä, kun menin häntä tapaamaan ennen leikkausta, sain huonon suorastaan kauhunsekaisen ensivaikutelman jo ennen kättelyä. Ajattelin mielessäni, että ei h***tti tuoko minut leikkaa. En edelleenkään tiedä miksi. Pohdin tosissani, että peruisin tuon ajan ja pyytäisin toiselle lääkärille, mutta koska kyseessä oli kiireisenä tehty lähete ja tuo leikkausaika tarjottiin hyvin nopeasti, niin koin etten kehtaa alkaa venkoilla siinä kohtaa ja täytyyhän se tauti/ongelma saada poistettua.

No joka tapauksessa tuosta viisastuneena, olen ajatellut että tässä synnytysasiassa varmaan täytyy luottaa vaistoonsa ja vaatia sen mukaisia toimia, siis todellakin vaatia. Olen hyvin jo tähänkin asti tuonut kaikki huoleni neuvolassa esille, vaikka kuinka pienet. Ja olen onnellinen, että tämä raskaus on näin hyvin edennyt ja kaikki mitä on voitu tutkia ja seurata on tehty. Tämä puhdistaa minun kuvaani julkisesta terveydenhuollosta ja on toivottavasti hyväksi myös pääkopalle. Mutta kyllä silti nyt vähän hirvittää tuo tuleva synnytys.
HH 37+5

 

Hupsu Haave, tarkoituksella en ole sairaalaa sen enempää mainostanut mutta itä-suomessa asutaan. Toivottavasti en ole ketään liikaa pelotellut kertomuksillani, se ei ole tarkoitus vaan että muut osaisivat paremmin pitää puolensa. Itse syytän varmasti itseäni ikuisesti etten synnyttänyt sektiolla alunpitäen kun sitä olin pitkään harkinnut kun suvussa paljon sektioilla syntynyt ja oli koko ajan tunne että mussa jotain ettei pysty syntymään alakautta. Ja etten itse tilanteessa saanut vaadittua että nyt riittää, toki sanoin useasti etten jaksa mutta niin varmasti suurin osa synnyttäneistä. Tsemppiä sinulle loppuraskauteen ja suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja vaikka komplikaatioita tulisi niin harvemmin käy näin vakavasti.

 

@Hupsu Haave , tsemppiä synnytyksen odotteluun! Toivotaan ja eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin, normaaliahan tuo että alkaa loppumetreillä jännittää. Onko sulla puolisoa/tukihenkilöä/doulaa tulossa synnytykseen?

Olen tosiaan itse vasta hirmu vähän ajatellut koko synnytystä (kun nyt alkaisi uskoa edes että vauvalla on nyt kaikki hyvin.. ), mutta se käy joskus mielessä että mitenkähän mies selviää siitä Siis oikeasti, mies on ihan tuskainen jo silloin, jos mulla on vaikka karmea migreeni eikä pysty tekemään mitään. Ja hän on aikuisiällä käynyt tyyliin viisi kertaa lääkärissä (oikeasti) eikä ikinä ollut sairaalassa. Että mitenkähän kestää kaiken minun kivun ja veren ja hässäkän

Mua kans muuten jotenkin ärsyttää se, että kun nainen tulee raskaaksi, niin sitten on enää lähinnä kahdella jalalla oleva raskausmaha. Että se raskaus määrittää ihan kaikkea mitä olet, teet, mitä kuuluu jne. Ja osin tietysti niin onkin, mutta ylimääräistä hössötystä en kans kaipaa. Tässä tiivistyy tunnot aika hyvin: http://www.feissarimokat.com/2014/06/tulevan-aidin-tuskat/

MyMa 13+6

 

Caro87,
Älä syytä itseäsi, et ole voinut mitenkään ennakoida ensikertalaisena tuollaista lopputulemaa. Kyllä se on ammattilaisten tehtävä arvioida ja ennakoida riskejä ja jos ei sitä pysty ja osaa tehdä, niin tehdä tarkempia tutkimuksia niiden selvittämiseksi. He sentään ovat näiden kanssa tekemisissä päivittäin työnsä puolesta. Olet varmasti toiminut parhaalla mahdollisella tavalla sen tiedon varassa, mikä sinulla sillä hetkellä oli ja kuinka ammattilaiset sinua ohjeistivat. Ja toivoa täytyy, että eivät ohjeista vain ja ainoastaan taloudellisista syistä suurta osaa synnyttämään alateitse.
Ja et ole pelotellut, hyvä se on asioista ja riskeistä puhua ja kirjoittaa. Ei niitä voi paeta puhumattomuudella. Paremmin osaa valmistautua, kun on enemmän tietoa.

MyMa,
Kiitoksia . Puoliso kaiketi tulossa, mutta samoja ajatuksia täällä pyörii päässä, että mahtaakohan siitä olla enempi haittaa kuin hyötyä. Hän on kanssa hyvin herkkä ja sairaalakammoinen, ei kestä nähdä verta tai kipua. Hän myöskin stressaa asioita ja itse yritän pysyä viilipyttynä, joten vähän pelkään että ei kait hän saa minuakin hermostumaan.

Olipa hauska tuo linkin kirjoitus . Mullakin on neuvolassa kyselty, että onko ollut hormonituntemuksia, mutta mielestäni mulla on koko raskauden ollut tosi tasainen mieli, varmaan tasaisempi kuin normaalisti. Sitten kun oli liikutuksen kyyneleet silmissä neuvolassa, niin taas kyseltiin hormoneista, mutta jäi mainitsematta, että ei se raskaudesta johdu, minä parun aina kaikelle ilman raskauttakin, kuten söpöille kissavideoille jne. .

 

Yritin tänään innokkaana kuunnella sikiön sydänääniä itse En siis ole mikään lääkäri mutta sain käsiini (laadukkaan) stetoskoopin ja menin työpaikan vessaan kuuntelemaan...

Kas kas kuului lähinnä vatsan kurinaa ja kahinaa En tästä mitään stressiä ota, mutta odotan jo niin kovasti seuraavaa neuvolaa etten malttanut olla kokeilematta.

Kuunnellaankohan näillä viikoilla joka kerta neuvolassa sydänääniä? Kyseessä siis lääkärineuvola rv:lla 16.

Ystäväni asuu pienellä paikkakunnalla ja siellä terkkari ultraa neuvolassa joka kerralla...!

MyMa 14+2

 

MyMa meillä ainakin kuunnellaan sydänäänet joka käynnillä viikosta 12 eteenpäin. Mun mielestä ne merkitään äitiyskorttiinkin, ja on kai ihan keskeinen osa raskauden seurantaa, joten eiköhän ne kuunnella sullakin ens kerralla! Hauska toi stetoskooppikokeilu, mäkin oon välillä miettinyt että kuuluiskohan, mutta en ole viitsinyt kokeilla .

Meillä oli tänään neuvola, jossa kaikki oli hienosti . Vauva oli liikkuvaisella päällä ja sykkeet vaihteli 150 tuntumassa. Vaihteleva syke onkin kuulemma parempi kuin tasainen. Ai että mä rakastan sitä jumputusta, kuin musiikkia korvilleni! Verenpaine oli ok, samoin hbl ja virtsa. Paino ei ole edelleenkään lähtenyt nousuun, mutta mulla on ylimääräistä, josta vauva saa varmasti omansa.

Pistin heti Kela-paperit vetämään ja nyt vain odotellaan äitiyspakkausta . Saatiin myös perhevalmennuksen ryhmä, se alkaa parin viikon kuluttua.

Kaikenlaista kremppaa alkaa olla, tässä vaiheessa jo! Maha on vielä aika pieni, mutta selkää jomottaa ja liitoskivut (niitä ne vissiin on) vaivaa päivittäin. Myös alapäätä jotenkin särkee. Tai ei särje, mutta tuntuu aralta/turvonneelta/joltain .

Mut ihanaa olla raskaana!

Kesis 22+4

 

Mä tajusin tänään tarvitsevani äitiystakin. Ja mielellään suht pian, koska mun mielestä tänään oli jo takkikeli! Mun normaali välikausitakki on sellaista mallia, että se ei enää sovi, joten tarvitsenko sekä syystakin että talvitakin? Ai karmee mitä rahanmenoa.

Millaisia takkiratkaisuja teillä syksyn ja talven odottajilla on mielessä? Mä ajattelin että jos ostais jonkun edullisem parkatyyppisen ratkaisun, johon mahtuis kerroksia alle, niin sillä voisi ehkä pärjätä jouluun asti. Ja vauvan syntymän jälkeen vois yrittää mahtua normitalvitakkiin...

Kesis 22+5

 

Kiitos tiedosta Kesäheinä. Eiköhän varsinkin lääkärin käynnillä nyt luulisi, että sykettä kuunneltaisiin. Sormet ristiin että löytyisi vielä ultralaitekin!

Mulla siis LA helmikuussa eli sydäntalvi menee mahakkaana. Syystakki täytynee ostaa, koska edellinen on istuvaa mallia... Talvitakki taas mulla on ihan sattumalta sellainen A-linjainen mymmeli-mallinen eli sillä pärjää. Syystakiksi ajattelin kans sellaista ohutta parkamallia, jossa olisi vaikka säätö tossa vyötäröllä narulla, niin olisi istuvan ja nätin näköinen. Ja saattaahan olla että vielä esim. joulukuussakaan ei välttis ole kovia pakkasia, että syystakilla voi mennä pitkäänkin.

MyMa 14+3

 

MyMa, täälläki on ihan perus neuvolassa kyllä joka kerta kuunneltu sykkeet kun ne kuultavissa niillä laitteilla on.

Kesäheinä, poikaa odottaessa meni ihan oma takki viimeseen asti. Just ja just kyllä enää sain kiinni lopputalvesta. Toki en ihan viimesilläni sillon talvella ollu. Nytki uskon että syksytakit menee kyllä kun käytän paljon vaan ulkoilutakkeja. Epäilen että talvella on pakko joku äitiystakki ostaa kun nyt maha isompi jo kun viimeks tähän aikaan. Ei siihe kyllä viittis hirveesti rahaa tuhlata.

Mä en tiedä ottasinko nyt äitiyspakkausta kun kaikkee tarvittavaa on, pojalta kaikki vielä säästössä. Toisaalta ois kiva ottaa mutta en tiiä onko siinä järkeä.

Mulla menee alaselkä jo nyt kipeeks lenkkeillessä pitää varmaan kokeilla tukivyötä kun mielellään lenkkeilen viimeseen asti. Saa kyllä nähdä miten uskaltaa talvella kun on iso koira, pitää vähintään icebugit hommata

Mullaha oli viime raskaudessa ihan järkky närästys ja sen kanssa kärsin ihan turhan pitkään ennenkun tajusin lääkäriltä omepratsolia pyytää. Nyt mulla jo sitä valmiina reseptillä ja aijon testata sitä auttasko pahoinvointiin. Toisaalta odotusketjusta luin että jollekkin oli auttanu.

Sieltä ne kaikki pelot hiipii taas kun ultrasta jonkun aikaa. Nyt mietin jo myöhäistä keskenmenoa ja vaikka mitä :/ on se rasittavaa kun ei uskalla olla onnellinen ja luottavainen että kaikki menee hyvin.

Caro ja 13+3

 

Täälläkin on takkidilemma! Mun pääasiallinen syystakkini on tosin väljää mallia mutta sen verran ohut, etten pärjää sillä kuin jonnekin syyskuulle. Talvisempia takkejani sovittelin juuri, ja kyllä ne vielä nippa nappa mahtuu päälle mutta tuskinpa enää loka-marraskuussa. Mitään mammamallista talvitakkia ei millään huvittaisi ostaa, kun mulla ei ole sille tarvetta kuin marraskuulle asti, jolloin voi hyvässä lykyssä olla vielä aika leutoa. Luulen että yritän Caron tavoin kikkailla käyttämällä ulkoilutakkeja, pistämällä alle paksulti vaatetta ym.

Mulla oli tänään pitkästä aikaa neuvola ja siellä kaikki hyvin lukuun ottamatta hemoglobiinia, joka on nyt pudonnut alle sadan. Rautakuurille siis määrättiin. Mitä rautavalmisteita olette käyttäneet ja osaatteko suositella jotain tiettyä merkkiä? Mua huolestuttaa erityisesti se, jos nuo aiheuttavat ummetusta, sillä se on taas viime aikoina vaivannut muutenkin.

Sf-mitta otettiin nyt ekaa kertaa, ja ihan keskikäyrällä mennään! Mulla vaan kaikki ylimääräinen näyttää tulevan vatsaan, ja kun olen muuten aika pienikokoinen niin melkoinen pallo tuossa edessä alkaa jo olla.

Caro, toivottavasti selkäkivut helpottaa ja saat tukivyöstä apua. Tsemppiä kaikille muillekin isompien ja pienempien kremppojen kanssa! Onneksi näiden vaivojen kohdalla tietää, että ovat tilapäisiä ja että palkinto on paras mahdollinen.

HH.lle kovasti onnea loppumetreille ja tulevaan synnytykseen! Haluatko muuten että lisätään sut listalle? Muutoinhan listalla seuraavat on täällä synnytysvuorossa vasta lokakuussa....

Roxanne 28+0 (eli viimeinen kolmannes virallisesti alkanut )

 

Jes @Roxanne , hienoa kun oot saavuttanut viimeisen kolmanneksen etapin! Ja pallomaha on varmasti ihana

@Caro87 , mä en kans osaa ihan kunnolla heittäytyä onnelliseen olotilaan. Oon vaan tuntosarvet pystyssä koko ajan, ja mietin kans tuota myöhäistä keskenmenoa (ja tietenkin juuri sitä että vauva ihan ilmoittatta lakkaa elämästä, koska mitään tuntemuksia ei ole...) Yleisfiilis on kohtalaisen positiivinen, mutta silti aina jännitys tahtoo kalvaa. Osaisipa jo rentoutua!

Tällä viikolla mulla on alkanut rintoja vihlomaan. Nännit on tosi arat ja ihan kipeätkin, mahalla ei oikein voi nukkua. Tuo vihlonta on tosi ikävän tuntuista ja välillä vihloo pitkin rintakehää.
Näitä rintatuntemuksia on vissiin monilla ollut alussa, mulla tuli vasta nyt. Oon itse arvaillut että ehkä kun mulla tehtiin PAS niin kun kaikki hormonit tuli purkista, niin alan nyt vasta tuntemaan horm.ailahteluja, kun oma kroppa tuottaa ne. Passin jälkeenhän hormoniannos oli vakio ja esim. oma keltarauhanen ei tehnyt mitään... Mutta nää on taas ihan spekulointia

MyMa 14+4

 

Mun kesätakki menee vielä juuri ja juuri päälle. Ei jää enää montaa senttiä varaa kun vetoketjua sulkee. Luulen pärjääväni tuolla synnytykseen asti, jonka arvelen olevan ehkä jopa ensi viikolla. Mutta muille voin todeta, että ainakaan minulla ei mielestäni tullut ollenkaan niin iso vatsa mitä etukäteen luulin. Tosin mulla tuo vatsa on kasvanut enemmän ylöspäin eikä ulospäin (eli alkaa ihan kylkiluiden alta), ja minulla pituutta vähän yli keskipituuden ja suht normi vartalo, en ole mitenkään erityisen pitkäselkäinen. Että ehkä niitä vaatteita kannattaa ostaa vasta tarpeen mukaan, eikä kauheasti etukäteen ainakaan.

Talvi- ja syystakkikin taitaa olla jo valmiina. Eli syystakkina menee hyvin se liian iso villakangastakki, joka oli yksi lemppareitani, aivan ihana "muotoonleikattu" mutta jäi armotta liian suureksi kun laihdutin. Jos tuo raskausmaha ei heti häviä synnytyksen jälkeen, niin pystyn hyvin varmaan pitämään tuota syksyllä. Jos minä joutuisin noin lyhyttä tarvetta varten jotain ostamaan, niin katsoisin varmaankin kirpparilta tai sitten jostain halpakaupasta jonkun ulkoilutakin, varsinkin jos ei joudu enää töissä käymään tuossa vaiheessa. Ei noilla ulkoilutakeilla kuitenkaan kauhean mukava ole mihinkään kaupunkiin lähteä, mutta minkäs teet, jos ei halua yhden sesongin takia ostaa koko vaatevarastoa uusiksi.

Mulla oli tänään neuvola ja kaikki oli taas ok. Vatsaa supisteli siinä kun mittailtiin ja kuunneltiin sydänääniä. Alakerrassakin on jo vähän alkanut tapahtua jotain, mutta en usko että vielä tällä viikolla mitään tapahtuu. Veikkaan ensi viikkoa tiistai-keskiviikkoa. Paino oli pudonnut melkein kilon viime viikosta. Lääkäri piti niin tehokkaan puhuttelun raskausdiabeteksesta, että tuo on käynyt ihan itsestään, kun en halua lihottaa vauvaa enää viime metreillä. Nyt on mennyt elokuu ilman painonnousua. Ehkä se johtuu siitäkin, että mulla on niin omituiset himot, kuten kukkakaali, hedelmät, viilis, kasviskeitto yms. En oo viiliksiäkään syönyt vuosikausiin ja nyt popsinut niitä ihan purkkitolkulla. Mies kävi niitä yksi ilta hakemassa lisää mulle neljä purkkia ja ihmetteli vähän päästä, että joko mä nekin söin.
Ja sf-mitta oli tällä kertaa 36,5 eli lähestyn hyvää vauhtia yläkäyrää, kun muutoin se on mennyt yläkäyrän yläpuolella. Vauvan pää on jo syvällä lantiossa ja hoitsu yritti liikutella sitä, mutta ei saanut eli saattaa olla jo kiinnittynyt tai ainakin kiinnittymässä.

Viime hetken paniikissa kävin hakemassa pienen college-haalarin, kun ilmat alkaa jo viiletä, eikä mulla ole pientä syyshaalaria. Samoin vielä tarttui yksi 50% alennuksen potkupukupari matkaan kokoa 56. Meinasin ottaa 50, mutta kun vertailin kokoja, niin niissä ei ollut kuin joku sentin-kahden ero ja hoitsukin neuvolassa sanoi, ettei niitä 50-senttisiä välttämättä tarvi kuin viikon pari normaalikokoisella vauvalla, niin otin sitten tuon 56. Kun meinasi paniikki iskeä, että onko niitä kuitenkaan riittävästi. Näytti tuo pienten vaatteiden määrä niin pieneltä, kun sen lajitteli hoitopöydän laatikkoon. Ostin myös vauvakirjan, en niinkään pojalle, kun ei miehet vissiin noista piittaa, mutta itselleni. Saan täytellä ja säilyttää muistona sitten.

Roxanne,
Mä oon käyttänyt sellaista rautaa kuin Ferrodan Fe++ 100 mg. Sen pitäisi olla vatsaystävällistä, eikä ollut tyyristäkään ja pitäisi imeytyä. Mulla tuo on ainakin nostanut hemoa ja viimeksi lukema olikin 134, joten en ole sitä enää hetkeen syönytkään. Loput popsin sitten synnytyksen jälkeen ja jos vielä jää, niin sitten kun kuukautiset alkaa, niin voi ottaa aina kuureja. Mutta mulla ei ole ihmeemmin vatsaongelmia ollut, joten en tiedä jos on herkkämahaisempi. Välillä otin tyhjään mahaan illalla ja välillä ruuan kanssa, ohjeistettiin tyhjään mahaan, mutta ajattelin että kai siitä jotain imeytyy ruuankin kanssa.

En oikein osaa vastata tuohon lista-kyssäriin, en ole niin paljoa täällä ketjussa luurannut. Olen vain lukenut näitäkin ja harvakseltaan kommentoinut. Nyt vain enempi roikkunut täällä, kun tuo nelikymppisten odottajien ketju on niin luvattoman hiljainen eikä siellä ole ketään samassa tilanteessa olevaa kuin minä. Siis suunnilleen samoilla viikoilla. Täytyy katsoa, jos aktivoidun täällä enempi, niin sitten.

HH 38+3

 

Kuinkas tämä palstan odottajilla pyyhkii? Onko Caro87:lla ja MyMalla yhtään pelot helpottaneet? Hupsu Haave päässyt jo tositoimiin?

Täällä on suht seesteinen vaihe päällä. Ei pelota eikä hermostuta, mikä on enemmän kuin tervetullutta . Vatsa on jo selvästi pyöristynyt (vaikka pieneltä tuntuu edelleen) ja vauvan liikkeitä tuntuu pitkin päivää. Kivutkin vaivaavat (selkä, vatsa ja liitokset), mutta niihin olen jo tottunut enkä enää jaksa hermoilla. Eiköhän ne ole ihan asiaan kuuluvia.

Olen tässä viime päivinä miettinyt kaikenlaisia hankintoja ja tilaillutkin jotain. Henkkamaukalta tilasin viidelläkympillä takin, jonka toivon olevan sopivan ja riittävän mulle synnytykseen asti. Toista takkia en osta ellei ole ihan pakko, joten pärjään loppuajan sitten takki auki ja kerroksia pukemalla . Tukivyön tilasin myös (jostain fysiokaupasta), mutta vähän jännittää, että onko ollenkaan oikeanlainen. Olisin mielelläni käynyt jossain myymälässä sovittelemassa ja vertailemassa, mutta en tiedä missä moisia myydään. Tilasin nyt sellaisen SI-tykivyön, jonka pitäis auttaa myös liitoskipuihin. Viime päivinä on tosin tuntunut, että tarttisin lisäksi jonkun mahaa tukevan, mutta katsotaan sitä sitten vaikka erikseen. Eilen yritin käydä hakemassa Lidlistä sellaisen mainostetun vartalotyynyn, mutta kolme myymälää koluttuani jouduin toteamaan että vesiperä tuli. Yhdessä myymälässä ei myyty lainkaan käyttötavaroita ja kahdesta tyyny oli ehditty jo myydä loppuun. No, saahan noita muualtakin.

Olen myös vertaillut vauvavakuutuksia. Huoh. Jotenkin tuntuu tärkeältä hankkia sellainen, ja vieläpä ennen vauvan syntymää, mutta vakuutusehtojen vertailu on vain niin työlästä. Enkä tiedä osaanko edes ottaa huomioon kaikkea olennaista. Tällä hetkellä vakavasti otettavia vaihtoehtoja ovat OP-Pohjola ja LähiTapiola. Onko kokemuksia?

Aurinkoista päivänjatkoa ja käykäähän kertomassa kuulumisia!

Kesis 23+4

 

Kesäheinä, ei oo helpottanu. Useita kertoja päivässä tulee mietittyä onko kaikki kunnossa. Pe on onneksi neuvola mut rupesin sitäkin miettiin kuuluuko sydänäänet niin helposti kun istukka edessä. Ja kannattaa ottaa vakuutus! Muuten en osaa noihin kommentoida. Pojalta jäi ottamatta ja jos nyt ottas nii eihän se enää korvaa mitään syntymään liirtyen jos joutuu käymään.

Mulla on huomenna se sokerirasitus. Aika ok olo on nyt muutaman päivän ollu mut saa nähdä miten menee.

Niin ja viime raskaudessa mulla oli lisärautana obsidan mut kyllä ummetti ja kun synnytyksen jälkeen otin teki vähän huonoa oloa. Taidan tällä kertaa kokeilla jotain toista, hemppa oli jo viimeks 115 et aika pian joutuu taas alottaan.

Caro ja 14+2

 

Kiva lukea kuulumisia! Täällä on viikonloppuisin usein aika hiljaista.

Pelot/huolet eivät ole täysin väistyneet, mutta jotenkin ehkä tasaantuneet. Vkoloppuna pitäisi taas lähisukulaisille kertoa, ja jotenkin hölmösti mietin eniten sitä, että jos tuleekin jotain kurjaa niin joutuu sen kertomaan sitten pian hyvien uutisten perään... Ihan kuin se nyt olisi tuolloin se kurjin osuus Pääosin olen ajattelematta negatiivisia, ja odotan vain kovasti neuvolaa (vkon päästä).

Tämän hetken kriisin olen kehittänyt painonnoususta. Ekalla kolmanneksella kiloja tuli +5 lomakiloja olisi tullut muutama varmaan muutenkin, mutta olen nälässäni lisännyt syömistä ehkä n.... 20%(?) Nyt pahin nälkähimo on onneksi tasaantunut, mutta edelleenkään en ihan tunnista että olenko vain totuttanut itseni syömään useammin ja enemmän, vai onko oikeasti nälkä.

Ennen raskautta painoindeksini oli 23,5-24, nyt 25. Vaikka BMI ei nyt kaikkea kerro niin tähän muutoksen kuvaamiseen se sopii. Reittä ja peppua on ollut aina, mutta vatsani on ollut hoikka. Nyt kaikki paino on mennyt kyllä tuohon mahaan, mutta ei se nyt pelkkää läsääkään silti ole, vaan normi vararenkaan alla melko pinkeää. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tosiaan vartalonmalliini nähden on lihomisvaraa nyt kyllä, mutta pähkäilen vain tuleeko neuvolassa sanomista kun heti alussa tuli näin monta kiloa Yritän nyt tsempata ruokailun ja liikunnan kanssa, en ole koskaan ollut mikään liikunnallinen.

Vakuutuksista en vielä osaa sanoa mitään, mutta aiomme myös ottaa jo ennen syntymää vauvavakuutuksen. Muiden vakuutusten kanssa painiessa olen ottanut aina sen asenteen, että kunhan valitsee jonkun melko hyvän, niin se riittää. Ehdot ovat niin monimutkaisia, että välillä tuntuu kuin tikkaa heittäisi vakuutusyhtiötä valitessa... Niin ja p.s. Lidlistä nuo mainostuotteet loppuvat aina melkein heti

MyMa 15+2

 

Juu, tosi kiva lukea kuulumisianne! Tässä oma korteni kekoon:

Toivottavasti Caron sokerirasituskoe meni hyvin! Mulla se oli vuorossa eilen, ja itse operaatio sujui helpommin kuin etukäteen pelkäsin lukuun ottamatta sitä kertaa jolloin joku kokematon harjoittelija yritti ottaa verikoetta. Mulla on aika heiveröiset suonet, joista on muutenkin vaikea saada mitään ulos, ja eihän tuosta sitten mitään tullut ennen kuin kokeneempi hoitaja saatiin paikalle. Tuloksissa olikin sit ikävä ylläri, kun keskimmäinen arvo meni ihan himpun verran yli sallitun (muut arvot oli hyvät). Eli tuosta sitten radi-diagnoosi napsahti. Neuvolasta kyllä kovasti rauhoiteltiin, ettei noin pienestä ylityksestä tartte huolestua ja että kaikki menee varmasti hyvin jatkossakin. Mutta ruokavalion tarkkailua ja verensokerin kotimittailua nyt siis tiedossa…

MyMa, mä en usko että tuosta painonnoususta tarvitsee huolestua. Parempi vaan ottaa rennosti ja nauttia tästä ainutlaatuisesta odotusajasta, jos vaan suinkin siihen pystyy. Kai ne sitten neuvolasta huomauttavat, jos on oikeasti aihetta huoleen, mutta mun kokemukseni mukaan siellä ollaan aika ymmärtäväisiä näiden asioiden suhteen.

Kiitos rautavalmistevinkeistä, mäkin päädyin ostamaan Ferrodenia, lähinnä edullisen hinnan vuoksi. Jostain syystä monet muut vastaavat valmisteet maksaa tuplasti tai enemmänkin, eikä edes apteekin setä löytänyt niistä mitään olennaista eroa hinnan lisäksi. Vajaan viikon käytön perusteella tuo ei ole pahentanut vatsaongelmia. Ummetus tosin vaivaa edelleen, mutta siihen olen saanut nyt vähän apua Vi-Siblin-nimisestä kuitulisästä. Neuvolan lääkäri suositteli sitä, joten tuo sopii siis hyvin odottajillekin. Muutenkin uskon tuon olevan ihan hyväksi terveydelle, kun kuidun saanti jää helposti alle suositusten.

Liitoskivuista: mäkin olen niistä kärsinyt, mutta jännästi ne vaihtelee. Joinain päivinä vihloo tosi ikävästi lonkkaan ja toisina taas ei tunnu mitään. Pidemmät kävelylenkit aiheuttaa yleensä ainakin jonkinlaista kipuilua, mutta esim. pyöräily onnistuu vielä hyvin. Mäkin olen miettinyt tukivyötä erityisesti juuri vatsan tueksi. Carriwellilla näyttäisi ainakin olevan joku malli, joka ei netistä tilaamalla olisi kovin kalliskaan (alle 20 €). Onkohan kellään kokemusta siitä?

Vakuutuksista: me varmaan päädytään OP:hen kun siellä saa ekan vuoden ilmaiseksi. Sen jälkeen voi sit miettiä, onko vakuutukselle enää niin paljon tarvetta (onhan nuo hintavia siihen nähden jos lapsi ei kovin paljon sairastele), mutta just synnytyksen ja ekan vuoden ajaksi haluaa mielellään turvaa, kun ei vielä tiedä miten kaikki tulee sujumaan. MyMan tavoin mä olen aina pyörällä päästäni noiden vaikuutusehtojen kanssa enkä luultavasti jaksa niitä hirveästi vertailla vaan luotan siihen että riittävän hyvä tulee valittua.

Muuten täällä on kaikki hyvin, ja eilen sain vielä ilmoituksen että äitiyspaketti on nyt noudettavissa. Luulen että on kyllä melkoinen lapsi jouluaattona -fiilis kun pääsee sitä avaamaan!

Roxanne 28+6

 

Huh selvisin! Litku ei ollu niin pahaa mitä muistelin, mutta ekan tunnin aikana meinas tulla ylös. Just ja just sain pidettyä sisällä, toinen tunti oli helpompi. Onneksi sain sinniteltyä niin ei tarvii nyt uusia, sitten myöhemmillä viikoilla.

Mulla on tömmönen tukivyö ja sillä pärjäsin ihan hyvin viimeksi:

https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/Äitiys/Imetysliivit-ja-alusasut/Carriwell-Tukivyö-Saumaton.html

Käytin sitä lenkeillä pelkästään ja jos koiraa treenasin. Muuten vähän puristaa jos istueltaan pitää.

Caro ja 14+3

 

Hei pitkästä aikaa.

Vakuutuksia ollaan meki yritetty vertailla, on se vaa työlästä hommaa. If ja lähitapiola päässy finaaliin toistaiseksi.

Pääsin noin 18 raskausviikolle ilman painon nousua, kiitos pahoinvoinnin, mutta nyt kun on alkanut ruoka maistumaan, niin painoa tullu kilo viikosaa. Vatsa on valtava ja liikkumien alkaa olla tukalaa. Ihmiset kyselee että onko varma että siellä on vaa yks ja että joko oot äitiyslomalla. Ja järkyttyivät ku tuumaan että ei, vasta puolessa välissä mennään...

Päätä särkee usein, liitos kipuja on etenkin oikealla puolen, missä myös tyrä joka kipeä. Supistelee helposti, joka päivä, mutta kipeitä noin kerran tai pari viikossa. Stressi taso valtava asunto systeemien takia, sen takia en myöskään ole jaksanu kirjoitella paljoa vaikka käyn säännöllisesti lukemassa.

Ilmeisesti vatsa/kohtu voi olla kasvukivuista johtuen kosketusarka, onko teillä? Mulla on kokoajan, ja esim yöllä asentoa vaihtaessa herään joka kerta koska vatsa on niin kosketusarka ja liike arka. Myös vauvan liikkeet aristaa väkillä ja saatta provosoida supistuksen. Mun rakenne ultra aikaa on siirretty ( arvatkaa pääsikö itku) nii en pääse vielä kyseleen.

Vaikka negatiiviselta kuulostaakin tuo listaus niin leidit hei, parisuhde kukoistaa ja vauvan liikkeet vahvistuu ensimmäiset vauvan vehkeet osteltu voi ihanaa. Ja seuraavassa neuvolassa saa sit tilata äitiyspakkauksen jipii!

Evangelina rv 21+3

 

Roxanne
Ai säkin pääsit jo viimeiselle kolmannekselle, voi että aika menee vikkelään! Harmi, että sinnekin sitten napsahti tuo RADI-diagnoosi. Se onkin sitten tuolla järjestelmissä kiusana koko loppuelämän. Mutta ei mitään, saadaanpahan taas seurantaa ihan julkiselta puolelta raskauden jälkeenkin.

Caro87
Toivottavasti sulla meni paremmin tuo sokerirasitus. Ja ymmärrän täysin sen, ettei voi olla täysin ilman huolia. Jostain syystä täällä samaa vikaa, vaikka kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin, mutta ei vaan osaa olla huolestumatta jokaisesta asiasta.

MyMa
Älä suotta painonnoususta vielä murehdi. Sen ei mun mielestä pitäisi tuossa vaiheessa vaikuttaa vielä vauvankaan kasvuun mitenkään. Eiköhän ne neuvolasta sitten ilmoita, jos on heidän mielestään hälyttävää. Mä otin ainakin koko alku- ja keskiraskauden sen linjan, että syön suunnilleen mitä mieli tekee ja riittävästi, vahdin ainoastaan sitä että tulee riittävästi kaikkea esim. proteiinia (tosin olin rukannut ruokavaliotani jo vuosia kiloklubin ohjeilla, laskenut makroja jne ja tiputtanut n. 15 kg hitaasti).
Olin lukenut, että jos kovasti yrittää laihduttaa tai kituuttaa tai vahtia painoaan, että sillä saattaa olla vaikutusta vauvan aineenvaihduntaan tulevaisuudessa. Enkä todellakaan soisi lapselleni niin surkeata alkua elämälle, että saa vinksahtaneen aineenvaihdunnan ja sen takia sitten lihoo helpommin. Ainoastaan täällä lopussa vähän aloin vahtia syömisiäni, kun mulla on kanssa tuo radi diagnosoitu, vaikkei sokerit korkealla olekaan. Ja tarkoitus ei ole nytkään kituuttaa/laihduttaa tms. Oli vain päässyt paino vähän putoamaan vielä viime metreillä. Otti vain niin päähän lääkärin hyväntahtoiset saarnat vauvan koosta ja radista. Eikä BMI kerro raskauden aikana yhtään mitään, eikä kyllä muutenkaan mielestäni aina anna oikeaa kuvaa esim. lihaksikkaammilla ihmisillä. Typerä koko indeksi. Ennen muinoin oli sentään jotkut painosuositukset pituuden ja ruumiinrakenteen mukaan.

ON

Täällä ei tietoakaan synnytyksestä. Ei juurikaan mitään oireita edelleenkään ja laskettu aika lähestyy hyvää vauhtia. Ylihuomenna on aika keskussairaalaan siihen koko- ja synnytystapa-arvioon. Luulen, että siinä saatetaan sopia käynnistysaika ensi viikolle. En kyllä millään haluaisi käynnistystä, olen niistä niin paljon kauhutarinoita lukenut.

Mulla oli kans tuo Carriwellin saumaton tukivyö. Se auttoi alavatsakipuihin, tai sellaisiin tuntemuksiin, ei nyt ihan kipuja, mutta kuitenkin. Muutossa ja muuton jälkeen kun oli pakkaamista, purkamista, siivoamista, maalaamista yms touhua monta viikkoa. En tiedä auttaako tuo varsinaisesti selkäsärkyihin, kun jostain ihmeen syystä olen välttynyt niiltä koko loppuraskauden. Ainoastaan alussa oli julmettu selkäsärky n. viikon tai jotain, silloin varmaan paikat löystyi ja löysi uudet paikkansa. Mä olen ennen kärsinyt vuosia selkäsäryistä silloin kun aloitin toimistotyön, joten pelkäsin että raskaus toisi nuo säryt tullessaan, mutta ei. Toisaalta ehdin saada ennen raskautta kroppaani kuntoon ja tein lihaskuntoharjoitteita mm. selkä ja vatsalihakset oli kai ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa, vain omalla painolla tehtyjen liikkeiden ansiosta, ei kuntosalia.

Niin mullahan on mennyt koko raskaus ilman mitään isompia oireita. Olin luullut aina, että raskaus jotenkin tuntuisi jossain, mutta kun ei oikein mitään vielä täällä viimeisillä viikoillakaan. Sitten sitä on ihan huolesta soikeena, että onkohan kaikki ok ja vauva vielä elossa. Vaikka kait sitä pitäisi olla tyytyväinen, ettei ole särkyjä eikä turvotusta ja olo on kohtuullisen normaali. Unetkin on vielä ihan suht ok ja yleensä kerran vain herään vessaan yöllä.

Vauvavakuutuksen otin myös minä OP:lta, kun sen sai ilmaiseksi ensimmäisen vuoden. Mietin siinä, että siihenhän voisi laittaa hirmuiset summat niihin korvauksiin huonommissa tapauksissa, mutta koska olen niin taikauskoinen tai jotain, niin en uskaltanut koskea mihinkään summiin, vaan annoin olla ne mitä siinä ehdotettiin. Ajattelin myös, että tiputtelen siitä varmaan paljon pois syntymän jälkeen, jos kaikki on ok, ellen jopa lopeta koko vakuutusta, sen verran tyyris se on vuodessa. Sillä rahalla käy tosiaan jo monta kertaa yksityisellä lääkärillä, jos jotain sattuu olemaan. Ei sillä, että suorilta olisin yksityiselle menossa, toistaiseksi tässä raskausasiassa olen kyllä ollut tyytyväinen julkisen puolen palveluihin.

HH 39+2

 

Ei kannata käynnistystä etukäteen pelätä vaikka monet sanoo että supistukset on hurjempia kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys niin sieltä saa semmoisen arsenaalin kivunlievitystä tarvittaessa, että kyllä se käynnistyksen pärjää ihan hyvin. Minähän itse oksitosiinikäynnistetyssä synnytyksessä kokeilin varmaan aquarakkuloita lukuunottamatta ihan kaikki kevyemmistä voimakkaampiin koska supistukset oli todella hurjia, mutta kyllä siitä selviää - lupaan!

Tietty epiduraalin (jota sain useamman annoksen koska 10cm jälkeen piti odottaa vauvan laskeutumisessa vielä hyvän aikaa) takia tuskin ensikertalainen välttämättä tuntee vauvan liikkumista synnytyskanavassa, mutta supistukset tuntuu hurjana paineena peffassa jolloin tietää milloin ponnistaa.

Tärkeää on myös pysyä aktiivisena, jumppapallolla oli ihana keinuttaa lanteita silloin kun ei pystynyt seisomaan supistusten aikana. Sänkyyn makaamaan jääminen voi hidastaa prosessia, plus mun mielestä ainakin se sänky oli TOSI epämukava. Jokainen supistus tuntui lantiossa siltä kuin sänky olisi kivikova ja mulla ainaki pahensi supituksen kestämistä. Harmittaa jälkikäteen omassa synnytyksessä ainostaan se kun scalp anturi lähti monta kertaa pojan päästä irti niin jotenkin koin etten olisi voinu jumppapallolla enää olla vaan just jäin sängylle varsinkin epiduraalitaivaaseen päästyäni. Kyllähän siinä just oli piuhaa ja anturia kiinni mutta olisi siinä voinut liikkua ja olla pallolla silti. Olisi vaan pitänyt tajuta siinä synnytystranssissa mennä takaisin pallolle ja vaikka vaatia ettei sitä scalppia koko ajan asennettaisi takaisin vaikka se tietty antaa parhaimman lukeman vauvan sydänäänistä.

Kannattaa varsinkin ennen LA keskittyä mahdollisimman paljon kaikkeen kivaan olemiseen, tekemiseen, jotta oma keho tuottaa oksitosiinia itse. Se voi varmasti auttaa käynnistymiseen! Mulla oli tosi ihanaa viimeiset pari viikkoa ennen synnytystä kun mieskin oli lomalla ja vaikka tietty oli liikkuminen yms välillä hankalaa ja hidasta niin silti käytiin kahviloissa, Porvoossa reissussa yms. Mulla vaan meni vedet kotona mutta supistukset ei alkanut kunnolla ja vesien menon jälkeen ei voi tulehdusriskin takia jäädä odottamaan käynnistymistä kauaa ja 24h päästä käynnistettiin.

 

Mukava lukea kuulumisia. Toivottavasti MyMalla ja Carolla huolet pian hälvenee

Täällä tuntuu että tyyppi on päivisin tosi rauhallinen niin että välillä huolestun, illalla ja aamuyöllä sitten liikkuu. Tulinen ruoka sai pienen riehaantumaan (tai sitten oli sattuma)

Viime viikolla oli neuvola ja hemoglobiini oli laskenut (joku reilu 100 oli arvo). Nyt sitten kovasti tablettia ja rautaruokaa ja ensi viikolla katsotaan onko kohentunut. Vähän huolettaa että kun viime mittaus oli kesäkuussa, kuinka kauan on tuo matala hemoglobiini ollut ja onko vaikuttanut tyyppiin jotenkin

Maha on vähän pyöreähkö mutta ei iso. Kipuja ei oo ollut vielä. Välillä unohdan että oon raskaana. Nyt tietty vähän harvemmin kun maha on jo kasvanut.

Äitiyspakkauksen tilasin, vähän mietin onko liian aikaista, mutta tilasin kuitenkin. Roxanne taisi malttaa odottaa vähän pidempään

Meinasin saada ahdistuksen niiden vaunujen valinnan kanssa, mutta nyt saataisiinkiin edullisesti koko vaunu-rattaat-turvakaukalo-telakka -setti kavereilta niin ei tarvitse pähkäillä kummemmin. Sillä mennään, varmasti ajaa asiansa.

Mutta sen verran jo kuristi vaunutarjonnan laajuus että toivun vielä siitä enkä vakuutustsekkailuun ole edes yrittänyt vielä lähteä...

Vauvanvaatteista... Aattelin eka konmarihenkeen ettei muuta kuin äitiyspakkaus ja sit hommaan ehkä jotakin omaa pientä, mutta nyt sitten alkaa ilmetä että tutuilla ja kavereilla on antaa vaatetta ja ilmeisesti myös tavaraa sieltä ja täältä ja tuolta ainakin tuntuu kuin tulvaksi asti Mieskin sanoi että ei hän tiennyt että tää vauvailuhan tulee halvaksi (katotaan onko samaa mieltä ku vaippoja yms. pitää alkaa hommaa). no eihän niitä tarvitse kaikkea ottaa.

Normi syksytakki on mulla mallia lyhyt duffeli/joka ylhäältä tyköistuva ja levenee alaspäin. Toivon että sillä (ja alle kerrospukeutumalla) pääsen äippäloman alkuun eli marraskuulle.

Nuo synnytysasiat tietenkin alkaa kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja synnytys mietityttämään. Tsemppejä Hupsu Haaveelle tulevaan koitokseen. Mukava kuulla jos jaksat kertoa sitten kuinka sujui


G 23+4

 

Äitiyspakkauksessa on vain parit pienet vaatteet, suurin osa ainakin 2016 pakkauksessa oli 68-74 koon vaatteita joten sillä pakkauksella ei taitaisi pärjätä oikein millään alussa mutta onneksi vaatteita saa kavereilta! Mun kaveripiirissä oli pelkkiä tyttöjä kellä vaatteita oli voinut olla, mutta isovanhemmilta lähti ihan käsistä kun annoin luvan ostaa 'jotain' niin lopulta omien ostosten lisäksi oli aivan liikaa vaatteita varsinkin kun viime kesä oli niin lämmin että poika oli vaippasillaan kotona koko ajan.

 

Joo ei ole äitiyspakkauksessa tarpeeksi pieniä vaatteita, suurinosa isoja. Mutta saahan sitä kirpparilta halvalla jos ei halua paljoa rahaa käyttää

Mulla oli neuvola. Löyty syke nopeesti vaikka vähän se istukan suhina häiritsi. 150 jumpsutteli menemään ja kaikki muutenkin hyvin. Mulla jo kohtu noussu korkeelle ettei ihmekkää että näyttää isolta maha. Uskoi, että rupeaisin liikkeetkin viikon parin sisällä tunteen mutta jos ei rupea tuntumaan niin soitan ja käyn neuvolassa kuuntelemassa sykkeet ennen rakenneultraa. Hb oli 109 niin munkin pitää lisärauta nyt alottaa. Otin Maltoferia kun kuulemma harvoin tulee vatsaoireita ja voi ottaa ruuan kanssa. Oli kyllä aika kallis... Niin ja sokerirasitus oli ok.

Caro ja 14+5