Alkaako meillä nyt uusi elämä?

Meidän parisuhde ajautui kriisiin nyt syksyllä. Mies on aina pitänyt alkoholista. Alkoholin käyttö lisääntyi mitä enemmän lapsia meille syntyi. Sitten kun alkoholivero laskettiin niin hän alkoi juomaan joka päivä. Syy juomiseen hän kertoi sillon olevan se että ei saanut minulta tarpeeksi huomiota, hellyyttä ja seksiä. Kuitenkin kun yritin lisätä näitä kaikkiä juominen ei vähentynyt. Myönnän että en ollut kiinnostunut miehestä sen takia että hän joi. Ei vaan kiinnostanut jutella ihmisen kanssa joka on kännissä. Kännissä hän oli hankala ja välinpitämätön.
No tänä syksynä minulle alkoi riittää, tämä oli jatkunut kaiken kaikkiaan jo kymmenen vuotta, viimeiset viisi vuotta oli pahimmat. Nuorin lapsista jo sen verran iso että ajattelin että nyt en enää tätä katsele. Kerroin että lähden. Asiasta oli niin monta kertaa keskusteltu ja koska syy juomiseen oli minun päätin että lähden niin hän voi sitten juoda tai olla juomatta. Koen myös sen erittäin raskaaksi että olen syyllinen siihen että toinen juo. Ja ikäväähän se on kaikenkaikkiaan että en osaa antaa hänelle hänen tarvitsemansa hellyyttä ja huomiota. Koin että parempi minun on lähteä ja hänellä on mahdollisuus etsiä itselleen sopivampaa seuraa. Itseäni myös olisi kiinnostanut etsiä sellaista kumppania joka ei joisi joka päivä.
Sitten kuitenkin kävi niin että kun kerroin aikeistani niin mies päätti lopettaa juomisen, nyt hän on sitten ollut vajaa kaksi viikkoa juomatta. Olen aivan ihmeissäni, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Edelleen hän on sitä mieltä että syy hänen juomiseen on minun kyvyttömyys antaa hänelle aikaa ja hellyyttä. Itse olen hämillään kuka tuo ihminen oikeastaan on? En tunne tätä selvinpäin olevaa miestäni! Mielenkiintoista! Mies on äkäinen mutta keskustelee, puhuu niin kuin tavallinen ihminen. Lisäksi mies on lyhyessä hetkessä paljon mielyttävämmän oloinen ja näköinen eikä haisekkaan pahalle. Tuotahan vois pussatakin ja halia, ja hänen kanssa voisi olla kivaa viettää aikaa.
Odotin sitten 5-10 vuotta ja nyt ollaan tässä tilanteessa, tuntuu todella oudota. Miten tämä näin hetkessä muuttui ja voinko nyt luottaa mieheeni? Miksi koen itseni petetyksi? Jotenkin on tosi huono olo.
Selvennykseksi voin sanoa että mieheni joi noin kuusi annosta kaljaa arkena, kävi töissä normaalisti ja meillä oli tosi harvoin mitään riitoja.. Mutta parisuhde oli kuin saippuakupla.

 

Noksu Minun ja mieheni suhde alkoi niin, että mieheni jätti melkein 20 vuoden parisuhteen entiseen ja alkoi kimppaan minun kanssa. Olemme olleet yhdessä nyt viisi vuotta. Mieheni oli aika pahasti alkoholisoitunut edellisen liiton aikana ja tottahan homma jatkui pitkään samanlaisena yhdessä olomme aikana. Joka liian juomisen jälkeen olemme päässeet parempaan suuntaan, jotain taantumia on tullut, mutta suunta on ollut koko ajan ylöspäin.
Mieheni lupasi ja lupasi, ja monesti lupaus pitikin, mutta se vaati minulta äärimmäistä toisen perään katsomista, ettei lupausta menty rikkomaan kesken illan Se oli todella uuvuttavaa! Rakastan miestäni äärettömän paljon, tein kaikkeni, että hän ymmärtäisi tilanteen! Itkin pahaa oloani ääneen monet illat ja aina silloin hän lupasi muuttua. Nyt meillä on mennyt todella pitkään hyvin! Voidaan nauttia viinistä iltaisin ja homma pysyy hanskassa.
Muutos varmaankin tapahtui siinä kun todellakin päätin toimia. Sanoin, että minua et enää petä juomisen suhteen, että sinä et tässä suhteessa enää koskaan itketä minua tähän liittyen. Tällöin hän myönsi, että hänellä on ongelma!
Meillä riideltiin usein juurikin tuon juomisen takia. Olin joka kerta niin äärimmäisen pettynyt, että kuinka hän voi tehdä mulle noin! Sanoin, että en halua, et minua pakotetaan rakastamaan sellaista ihmistä, joka on minulle täysin vieras. Mieheni ei ole humalassa agressiivinen, hän on enemmänkin hävettävän ääliö ja tyhmä sekä raivostuttavan "rauhallinen" (ammatiltaan toimitusjohtaja)!

Neuvoksi annan sen, että jos suhteeseen jäät, ole valmis pettymään vielä monta kertaa! Alkoholin lopettamisen täytyy tulla todellakin miehestäsi itsestään ja todennäköisesti nyt näin ei ole käynyt, koska syyttää juomisestaan muita! Niin kauan kuin miehesi ei pysty myöntämään alkoholismia, mitään parannusta ei ole edes alkamassa tapahtumaan!! Hän todennäköisesti on hetken aikaa juomatta, jotta perut aikeesi ja hän saa jatkaa siihen, mihin jäi viikkoja sitten. Hän ei halua menettää sinua, koska olet hänen ns. "äiti". Hän ei todellakaan pärjäisi ilman sinun tukea ja turvaasi.
Asia olisi aivan toinen, jos miehesi olisi ilmaissut asian tyyliin "nyt minun täytyy ryhdistäytyä ja lopettaa tämä holtiton juominen. Hankin itselleni apua, jotta pääsen yli liiallisesta alkoholinkäytöstä eroon ja voin sitä myöten olla parempi ihminen kaikille".
Hän "lopetti" juomisen, kun uhkasit lähteä. Ei vierestäkään vaikuta siltä, että hän olisi myöntänyt olevansa alkoholisti.
Todella paljon voimia sinulle! Toivottavasti saat sinun oman elämäsi juuri sellaiseksi, jossa voit olla onnellinen ja rakastaa!*:hug:

 

Koen myös sen erittäin raskaaksi että olen syyllinen siihen että toinen juo.

Ai miten niin sinä olet syyllinen?

Sitten kuitenkin kävi niin että kun kerroin aikeistani niin mies päätti lopettaa juomisen, nyt hän on sitten ollut vajaa kaksi viikkoa juomatta.

Tämä on ihan hyvä asia, mutta...

Edelleen hän on sitä mieltä että syy hänen juomiseen on minun kyvyttömyys antaa hänelle aikaa ja hellyyttä.

...tämä taas ei lupaa kovin paljoa.

Veikkaan, että mies on juomatta niin kauan, että olet jo ehtinyt alkaa harkitsemaan, ettet lähtisikään, ja sitten juo taas hiukan, että tulee jotain ongelmia ja sinulle tulee hämmentynyt ja epävarma olo, muttei juo kuitenkaan liikaa, että päättäisit uudelleen lähteä ja lähtisit myös oikeasti. Tätä jatkunee siihen asti, että joko a) mies kohtaa itsessään asioita ja saa elämänsä järjestykseen ja alkoholi ei enää kiinnosta tai b) sinä lähdet.

 

Kiitos vastauksista.
Eilen mies meni autotalliin, siellä oli jotain hommia. Takaisin tullessa hän haisi oluelle. Hän kertoi että oli autotallissa juonut kaksi puolenlitran tölkkiä ykköstä. Ja että hän ei enää koske kolmosolueeseen. Siihen vastasin että hän ei voi alkaa juomaan litratolkulla ykkösolutta, siinä ei ole mitään järkeä juoda nyt kolmelitraa ykköstä illan aikana. Ihmettelen miksei voisi syödä ja juoda kuin normaali ihminen. Hän on oppinut pieniruokaiseksi, olut on iltasin ollut tärkein ravinto. Mies on laiha ja lihakseton.
Voinko saada häntä ymmärtämään mitä tarkoitan, kun puhun asiasta hänen katse on ihan tyhjä, hän on sen näköinen että puhun liian vaikeita eikä hän ymmärrä.
Tällä hetkellä mietin pitäisikö mun tosissani pyytää että hän kävisi lääkärissä ja puhuisi tästä oluenjuonnista? Hän varmasti tarttis tukea lopettamiseen, kai hänellä on tullut jos tuosta määrästä jonkinlainen riippuvuuskin?
Nyt musta tuntuu että kun ykköstä on jo eilen aloitettu lipittää niin kohta hän siirtyy siihen että vain yksi kolmonen.. ja kohta vain kaksi kolmosta ja kohta ollaan taas samassa. Sit hän taas lopettaa kun kerron että nyt sit oikeasti lähden, ja katsoo spanielsilmillään että älä lähde lopetan. En haluaisi tällaista kierrettä, se on nyt loputtava jos ei niin lähden.

 

Noksu Ensinnäkin muista se, että sinä ja muu perheesi ette ole miehesi riippuvuuteen/heikkouteen syyllisiä!
Ja toinen asia, yleensä kun ihmisen riippuvuutta lähetään muuttamaan tervejärkisemmäksi, niin ei siinä pelkät aviopuolison puheet auta!
Ja kolmas hyvin tärkeä asia on se, että jos ammattiauttajan puoleen kääntyminen tms. ei lähde miehestäsi itsestäsi, kaikki apu on kuin kuuroille korville puhuttua!
Ja jos hän on käynyt juomassa (todennnäköisesti hän joi jo vahvempaa, tarkistitko asian?) salaa alkoholia, niin tuohan on selvä merkki, että tässä mitään muutosta ole tapahtumassa!
Minä löysin vielä pitkään salapulloja pitkin taloa vaikka mulle oli luvattu ihan muuta!
No kaikesta huolimatta ennenkuin oikeasti lähdet, ota miehesi "puhutteluun"! Kysy häneltä, että mitä hän TODELLA haluaa parisuhteeltanne? Ja kerro samalla myös se, että sinä et enää tule missään tapauksessa hyväksymään hänen liika juomistaan. Jos ihminen on alkoholisti, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juoda tai olla juomatta! Mitä itse luulet, onko miehesi valmis uhraamaan hänelle tärkeää ja läheistä asiaa perheensä puolesta?
Joka tapauksessa, ota kovat aseet käyttöön, mikään muu ei alkoholistin sumuisiin silmiin uppoa!

 

Eilen sovin mieheni kanssa että hän ei saa juoda edes ykköstä arkisin. Ykkösestä on niin helppoa siirtyä kolmoseen. Puhuin myös siitä että tämä asetelma on väärä siinä suhteessa että hän on lopettanut alkoholinkäytön minun takia eikä itsensä takia. Varsinkin jos hän ei vieläkään näe juomisessaan mitään väärää. Mun miehen mielestä kaikki muutkin miehet juo olutta joka ilta.
Kerroin myös miehelleni että olen vielä nuori ja tämä asia on minulle tärkeä. Lisäksi kerroin että en halua olla missään vahtimis- huolehtimissuhteessa, vaan toiseen pitää pystyä luottamaan. Tällä hetkellä minun pitää kasvattaa luottamusta mieheeni. Se on varmaan melkein yhtä vaikeaa kuin hänen olla juomatta.
Mielenkiinnolla katson tätä tulevaa viikonloppua. Aikooko hän nyt vetää kunnon kännin, perustellen sen niin että kun hän ei arkena juo enää niin viikonloppuna voi ottaa kunnon kaatokännin? Mies on sanonut syyn siihen että hän voi juoda enemmän alkoholia koska minä en juo alkoholia ollenkaan. Niin minä sitten saan automaattisesti olla aina vastuussa lapsista kun hän ryyppää. Koska en itse juoa alkoholia niin kyllä mua ihmetyttää mikä tarve aikuisella on juoda itsensä känniin joka viikonlopun ilta? Pitääkö minun hyväksyä sitä? En minä nyt voi vaatia että mies alkaa täysraittiiksi, mutta kohtuus olisi tosi mukavaa.

 

Kävipä sitten niin että viimeperjantaina mies otti kunnon kännit. Lauantaina vähän hillitymmin. Maanantaina illalla mies haisi taas kaljalle. Vaikka oltiin sovittu että ei arkena juoda edes ykköstä. Mies sanoi että oli ottanut vain muutama ykkönen koska niitä oli löytynyt. Kaljanhaju oli voimaks pistävä, niin epäilen että kolmosta oli juonut. Voisko mies valehdella niin suoraan päin naamaa? Puhuin hänelle meidän sopimuksesta, kertasin kaiken. Mies oli vihainen ja sanoi että vien häneltä kaiken. Ja hän ei välttämättä pysty näin yhtäkkiä lopettamaan kokonaan juomisen. Siihen kehoitin sitten hakemaan apua. Syksystä lähtien mies on innostunut laulamisesta, ja keksi että voi käydä laulamassa karaokea baarissa. Ensin tunniksi sitten muutamaksi ja lopulta mies alkoi tulla kotiin vasta kolmelta yöllä sekä perjantai että lauantai- illalla. Kerran löysin hänet sammuneena autotallin lattialta kolmelta yöllä.. Tämän jälkeen kielsin miestä menemästä laulamaan karaokea. Jonka jälkeen hän meni kerran salaa laulamaan karaokea. Syy siihen oli taas että en voi viedä häneltä kaiken. Ihmettelen todellakin tätä lausetta että vien häneltä kaiken? En halua muuta kun terveellisempiä elämäntapoja. Muuten hän saa mennä ja harrastaa mitä haluaa. Molemmat meistä on saanut toteuttaa omia toiveitaan. Meillä ei ole kyllä yhteisiä harrastuksia, kuin koti ja lapset. En tiedä onko se välttämätöntäkään? Ehkä yksi syy siihen on myös ollut että miehen harrastuksiin on aina liittynyt myös runsasta alkoholin käyttöä, kerran oli mukana yhdellä hänen harrastus tapaamisessa lasten kanssa, mutta koska mies oli umpikännissä ja lopuksi sammui ei ole sen jälkeen kiinnostanut tulla mukaan hänen harrastuksiin.
Miten voin luottaa häneen kun hän ei voi olla rehellinen? Miksi hän ei sano että nyt on niin huono olo että on pakko ottaa kaljaa, miksi hän tekee sen salaa?
Epäilen että meillä on vain tällainen jojoliike tulemassa, muuttuuko mikään, jos toinen on epärehellinen, miksi tämä on niin vaikeeta. Mä en siedä valehtelua ja epärehellisyyttä, argh. Pitäiskö mun kostaa? Uhkailu on nyt mun ase, tuntuu tosi typerältä, ihan kun juttelis hankalan teinin kanssa!

 

jätä nyt helvetissä se juoponretku. mies valehtelee päin naamaa ja pitää sua hölmönä. taidat ollakkin vähän simppeli?

 

Kävipä sitten niin että viimeperjantaina mies otti kunnon kännit. Lauantaina vähän hillitymmin. Maanantaina illalla mies haisi taas kaljalle.
....
Tämän jälkeen kielsin miestä menemästä laulamaan karaokea. Jonka jälkeen hän meni kerran salaa laulamaan karaokea. Syy siihen oli taas että en voi viedä häneltä kaiken. Ihmettelen todellakin tätä lausetta että vien häneltä kaiken?

Tuntuu, että miehesi ei juuri muuta tee kuin kännäilee. Tuollainen syyllistäminen, marttyyritouhu ja itsekkyys nyt on ihan tyypillistä, jos joku on sen verran solmussa, ettei enää osaa muuten helpottaa oloaan kuin juomalla. Kysymys onkin, että miksi sinä kuuntelet hänen epätoivoisia kännisiä sanomisiaan?

Miten voin luottaa häneen kun hän ei voi olla rehellinen? Miksi hän ei sano että nyt on niin huono olo että on pakko ottaa kaljaa, miksi hän tekee sen salaa?

Eikös se, että joku tunnetusti ei ole rehellinen yleensä tarkoita sitä, että juuri häneen ei kannata luottaa? (Toki voi luottaa, mutta sitten saa todennäköisesti omille näpeilleen, eli ei kannata.)

Eikä se ole ihme, että yksi yrittää juoda salaa, kun tietää ettei toinen tykkää siitä juomisesta. Ei välttämättä fiksua, mutta ei mikään ihme.

Epäilen että meillä on vain tällainen jojoliike tulemassa, muuttuuko mikään, jos toinen on epärehellinen, miksi tämä on niin vaikeeta. Mä en siedä valehtelua ja epärehellisyyttä, argh.

Väitän, että nimenomaan siedät valehtelua ja epärehellisyyttä, ihan parhaillaankin... Et ehkä tykkää sellaisesta, mutta siedät kyllä.

 

Kiitoksia taas hyvistä vastauksista.

Olen samaa mieltä että olen vähän simppeli tai tyhmä..
Ilmeisesti olen liian pitkäpinnainen ja tosiaan siedän mieheni typerää valehtelua. Hän kertoi että joutuu valehtelemaan koska olen liian tiukka. Hänen mielestä pitäisi saada juoda ykköstä arkena. Siksi hän joutuu juomaan autotallissa illalla salaa. Hänen mielestä se ei ole kovin suuri rikos. Ja hän ihmetteli että miten minä voin kieltää häneltä arkijuomisen silloinkin kun hänellä on työssä rankkaa?? Ihan vilpittömästi hän sanoi näin. Huoh. Lisäksi hän valitteli että miksi en voi olla niin kuin normaali nainen ja juoda viikonloppuisin edes kolme annosta alkoholia illassa, oltais enemmän samanvertaisia sillon hänestä.

Toistin että hänen pitää hakea apua kun ei osaa millään muulla tavalla lieventää stressiä kuin juomalla. Harmi että hän ei todellakaan näe omaa tilannettaan.
Tajusin myös että hän on hyvin itsekeskeinen. Hän suorastaan suuttui minulle siitä että en ollut vain nukkunut vaan lähtenyt etsimään häntä kolmelta yöllä ja löytänyt häntä autotallin lattialta sammuneena. (tämä siis ennen meidän sopimusta). Kysyin mitä hän olisi tehnyt jos tilanne olisi ollut päinvastoin, hän kertoi että olisi mennyt vain nukkumaan eikä lähtenyt katsomaan missä minä olen. Siis mieheni haluaa vain läheisyyttä ja seksiä mutta ei osaa välittää minusta. Mä oon taas sellainen ihminen joka välittää ystävistäni ja miehestäni.
Mieheni suuttuu ja turhautuu monesti jos joku pyytää häneltä apua, sitä olen aina ihmetellyt että häneltä puuttuu sellainen auttamisen ilo.
Kävin äsken pesuhuoneessä, siellä mies on sammuntu vessanpytylle. Toteutin nyt sit hänen toiveensa enkä herättänyt. Sammutin kyllä valon ja laitoin oven kiinni.
Siis en ole kieltänyt häntä juomasta viikonloppuisin.

Tänään juttelin yhden mukavan miehen kanssa, silmäni avautuivat. On olemassa iloisia, leikkisiä tavallisia miehiä. Mitä helvettiä mä ton mun ääliön kanssa olen.
Itse olen täynnä suunnitelmia, haluan tehdä kaikenlaista. Ei mulla ole aikaa eikä halua tuhlata elämäni juomiseen, enkä halua tuollaista äijänjarrua riesakseni. Mutta lähteminen on työlästä, lapsiakin on, tuntuu kamalalta.. Miksi tämä on niin vaikeeta. Taidan itse mennä juttelemaan ammattiauttajalle. Mun on pakko tehdä jotain koska kärsin.
Miksi mää nyt vasta tajusin minkälaisen miehen otin.. Mun mies myös suuttuu kamalasti ero-ajatuksesta. Oikein kimpaantuu, ihan kun hänen ajatus olis että hän omistaa minut. Mies myös sanoo että jos ei olis taloa ja lapsia niin hän ei kattelis mua enää olen niin tiukkapipoinen..

 

Olen samaa mieltä että olen vähän simppeli tai tyhmä..

No et oikeasti ole, mutta sulta on puuttunut perspektiiviä!

Hän kertoi että joutuu valehtelemaan koska olen liian tiukka. Hänen mielestä pitäisi saada juoda ykköstä arkena. Siksi hän joutuu juomaan autotallissa illalla salaa. Hänen mielestä se ei ole kovin suuri rikos. Ja hän ihmetteli että miten minä voin kieltää häneltä arkijuomisen silloinkin kun hänellä on työssä rankkaa?? Ihan vilpittömästi hän sanoi näin. Huoh. Lisäksi hän valitteli että miksi en voi olla niin kuin normaali nainen ja juoda viikonloppuisin edes kolme annosta alkoholia illassa, oltais enemmän samanvertaisia sillon hänestä.

Voi voi mies parkaa, kun ihan joutuu valehtelemaan ja salaa juomaan. Käypä lukemassa vaikka tällainen kirja kuin "Vapaudu psykopaatin otteesta" (Vapaaksi psykopaatin otteesta - Wesche Inger Dalsegg Aud - Kirja (9789525734935) | Adlibris kirjakauppa - Pohjolan suurin kirjakauppa), niin siellä on kymmeniä vastaavia koottuja selityksiä, millä tavoin itsekeskeiset ihmiset tekevät kaikesta mahdollisesta aina jonkun muun syytä.

Toistin että hänen pitää hakea apua kun ei osaa millään muulla tavalla lieventää stressiä kuin juomalla. Harmi että hän ei todellakaan näe omaa tilannettaan.

Tässäkin on ihan hyvä muistuttaa sitten, että miehen avun hakeminen on hänen oma asiansa, sinun ei kannata käyttää paukkuja hänen tukemiseensa, vaikka kuinka mieli tekisi. Ensin sinun hyvinvointisi, sitten lasten hyvinvointi. Ei muuta. Kyllä hän järjestää hyvinvointinsa itse, jos haluaa sellaista.

Tänään juttelin yhden mukavan miehen kanssa, silmäni avautuivat. On olemassa iloisia, leikkisiä tavallisia miehiä. Mitä helvettiä mä ton mun ääliön kanssa olen.
Itse olen täynnä suunnitelmia, haluan tehdä kaikenlaista. Ei mulla ole aikaa eikä halua tuhlata elämäni juomiseen, enkä halua tuollaista äijänjarrua riesakseni.

Tämä itse kirjoittamasi kappale sinun kannattaa lukea aina uudestaan ja uudestaan tulevina kuukausina.

Mutta lähteminen on työlästä, lapsiakin on, tuntuu kamalalta.. Miksi tämä on niin vaikeeta. Taidan itse mennä juttelemaan ammattiauttajalle. Mun on pakko tehdä jotain koska kärsin.

Erittäin hyvä idea. Työlästä se on, mutta työläämpää on jäädä rypemään tuolla tavoin kohdeltuna. Elämän ei nyt olekaan tarkoitus olla helppoa.

Mun mies myös suuttuu kamalasti ero-ajatuksesta. Oikein kimpaantuu, ihan kun hänen ajatus olis että hän omistaa minut.

Kannattaa lukea se mainitsemani kirja myös siksi, että niin ei tule tällaiset ja muut psykologiset twistit yllätyksenä, jos lähdet vetämään. Niitä meinaan satelee skaalan päästä päähän, kun hän kuulee, että jätät hänen, mankumisesta vetoamiseen, marttyyriuteen, syyttämiseen ja uhkaamiseen. Vähän niin kuin uhmaikäiseltä ottaisi tikkaria pois.

 

Miulla oli aika samanlainen tilanne tän nykysen kanssa, mutta sillä oli niin että huumeet ja alkoholi meinas pilata meidän suhteen.. Ja mie sain tarpeekseni touhusta ja huusin ihan suoraan meidän yhteisten kavereiden nenän edessä miehelleni että "V***u nyt saat valita MIE vai huumeet/alkoholi!!!!!" ja mies valitsi miut.
Muutettiin ihan eri paikkakunnalle(= uuden elämän alku) ja mies oli 3kk juomatta. joi vähän uutena vuotena, mutta sen jälkeen ei ole juonu ja sovittiin että juodaan silloin ku yhessä ollaan sovittu, ja nyt ku en ite juo raskauden takia, nii mies kysyy että onko miulle ok jos se juo muutaman ja pyytää miut seuraks.. miulle on ok et vaa kahon ku toinen juo koska tiiän et se pysyy rajoissa. Ja sanoo kaikille jotka tarjoo huumeita "EI!", koska meinas jo kerran menettää miut eikä haluu toista kertaa..

 

En nyt jaksa muita asioita teidän huushollistanne tuoda esille, mutta kuka on lasten puolella? Sinä kun haluat katsella epärehellistä juoppolallia, mutta entäs lapset? Sinä "haluat" terveellisempiä elämäntapoja, et kuitenkaan tarpeeksi tehdäksesi asioiden eteen mitään konkreettista.

Vähän inhimillisyyttä kehiin ja vastuu muustakin kun itsestään ja omista haluamisista. On vanhempien tehtävä antaa lapsille turvallinen, lämmin ja esimerkillinen koti. Näköjään kumpikaan vanhemmista ei piittaa muusta kun "mitä mitnä toivoisin".