Meidän parisuhde ajautui kriisiin nyt syksyllä. Mies on aina pitänyt alkoholista. Alkoholin käyttö lisääntyi mitä enemmän lapsia meille syntyi. Sitten kun alkoholivero laskettiin niin hän alkoi juomaan joka päivä. Syy juomiseen hän kertoi sillon olevan se että ei saanut minulta tarpeeksi huomiota, hellyyttä ja seksiä. Kuitenkin kun yritin lisätä näitä kaikkiä juominen ei vähentynyt. Myönnän että en ollut kiinnostunut miehestä sen takia että hän joi. Ei vaan kiinnostanut jutella ihmisen kanssa joka on kännissä. Kännissä hän oli hankala ja välinpitämätön.
No tänä syksynä minulle alkoi riittää, tämä oli jatkunut kaiken kaikkiaan jo kymmenen vuotta, viimeiset viisi vuotta oli pahimmat. Nuorin lapsista jo sen verran iso että ajattelin että nyt en enää tätä katsele. Kerroin että lähden. Asiasta oli niin monta kertaa keskusteltu ja koska syy juomiseen oli minun päätin että lähden niin hän voi sitten juoda tai olla juomatta. Koen myös sen erittäin raskaaksi että olen syyllinen siihen että toinen juo. Ja ikäväähän se on kaikenkaikkiaan että en osaa antaa hänelle hänen tarvitsemansa hellyyttä ja huomiota. Koin että parempi minun on lähteä ja hänellä on mahdollisuus etsiä itselleen sopivampaa seuraa. Itseäni myös olisi kiinnostanut etsiä sellaista kumppania joka ei joisi joka päivä.
Sitten kuitenkin kävi niin että kun kerroin aikeistani niin mies päätti lopettaa juomisen, nyt hän on sitten ollut vajaa kaksi viikkoa juomatta. Olen aivan ihmeissäni, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Edelleen hän on sitä mieltä että syy hänen juomiseen on minun kyvyttömyys antaa hänelle aikaa ja hellyyttä. Itse olen hämillään kuka tuo ihminen oikeastaan on? En tunne tätä selvinpäin olevaa miestäni! Mielenkiintoista! Mies on äkäinen mutta keskustelee, puhuu niin kuin tavallinen ihminen. Lisäksi mies on lyhyessä hetkessä paljon mielyttävämmän oloinen ja näköinen eikä haisekkaan pahalle. Tuotahan vois pussatakin ja halia, ja hänen kanssa voisi olla kivaa viettää aikaa.
Odotin sitten 5-10 vuotta ja nyt ollaan tässä tilanteessa, tuntuu todella oudota. Miten tämä näin hetkessä muuttui ja voinko nyt luottaa mieheeni? Miksi koen itseni petetyksi? Jotenkin on tosi huono olo.
Selvennykseksi voin sanoa että mieheni joi noin kuusi annosta kaljaa arkena, kävi töissä normaalisti ja meillä oli tosi harvoin mitään riitoja.. Mutta parisuhde oli kuin saippuakupla.
No tänä syksynä minulle alkoi riittää, tämä oli jatkunut kaiken kaikkiaan jo kymmenen vuotta, viimeiset viisi vuotta oli pahimmat. Nuorin lapsista jo sen verran iso että ajattelin että nyt en enää tätä katsele. Kerroin että lähden. Asiasta oli niin monta kertaa keskusteltu ja koska syy juomiseen oli minun päätin että lähden niin hän voi sitten juoda tai olla juomatta. Koen myös sen erittäin raskaaksi että olen syyllinen siihen että toinen juo. Ja ikäväähän se on kaikenkaikkiaan että en osaa antaa hänelle hänen tarvitsemansa hellyyttä ja huomiota. Koin että parempi minun on lähteä ja hänellä on mahdollisuus etsiä itselleen sopivampaa seuraa. Itseäni myös olisi kiinnostanut etsiä sellaista kumppania joka ei joisi joka päivä.
Sitten kuitenkin kävi niin että kun kerroin aikeistani niin mies päätti lopettaa juomisen, nyt hän on sitten ollut vajaa kaksi viikkoa juomatta. Olen aivan ihmeissäni, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Edelleen hän on sitä mieltä että syy hänen juomiseen on minun kyvyttömyys antaa hänelle aikaa ja hellyyttä. Itse olen hämillään kuka tuo ihminen oikeastaan on? En tunne tätä selvinpäin olevaa miestäni! Mielenkiintoista! Mies on äkäinen mutta keskustelee, puhuu niin kuin tavallinen ihminen. Lisäksi mies on lyhyessä hetkessä paljon mielyttävämmän oloinen ja näköinen eikä haisekkaan pahalle. Tuotahan vois pussatakin ja halia, ja hänen kanssa voisi olla kivaa viettää aikaa.
Odotin sitten 5-10 vuotta ja nyt ollaan tässä tilanteessa, tuntuu todella oudota. Miten tämä näin hetkessä muuttui ja voinko nyt luottaa mieheeni? Miksi koen itseni petetyksi? Jotenkin on tosi huono olo.
Selvennykseksi voin sanoa että mieheni joi noin kuusi annosta kaljaa arkena, kävi töissä normaalisti ja meillä oli tosi harvoin mitään riitoja.. Mutta parisuhde oli kuin saippuakupla.