Heippa, täällä huutelee yksi tähän kastiin luokiteltu... Ihanaa että tällainen ketju on olemassa ja kenties saan täältä hieman lohtua ja tukea saman asian kanssa kärsiviltä. Ja kuinka mahtavaa että onnistumisia on silloin tällöin tullut vastaan, kun tätä ketjua olen selaillut.
Meille on suotu vuoden yrittämisen ja clomifen-kuurin jälkeen kohta 3-vuotias tytär. Kaksi vuotta sitten aloimme yrittää toista, mutta kierrot eivät koskaan tasaantuneet. Yksityisellä kokeiltiin clomit ja femarit, mutta niillä ei saatu ovulaatiota aikaiseksi ja aika koitti siirtyä julkiselle. Verikokeet sitten paljastivatkin karun totuuden, jota on nyt hyvin vaikea sulatella... viikko sitten kuulin, että FSH on 14,8, ja tänään tuli sitten AMH-tuomio, <0.2
Ja olen 32-vuotias. Ehdimme jo aloittaa pari viikkoa sitten ovulaation induktion puregonilla, josta kyllä saatiin yksi folli aikaiseksi: lopputulosta vielä odotellessa, mutta en elättele suuria toiveita. FSH-arvon kuultuaan lääkäri voivotteli OI-hoidon aloittamista, ja laittoi meidät pikaisesti ivf-listalle. Suunnittelukäynti on kuun lopulla ja punktio suunniteltu viikolle 14. Nyt kuitenkin pelottaa, voidaanko koko ivf-hoito perua kun lääkäri näkee AMH-tuloksen
Onkohan tämä nyt ihan toivoton tilanne, kannattaako lapsesta edes haaveilla? Ihmetyttää kyllä nämä arvot kun kuitenkin jotain aktiviteettia munasarjoissa on aina näkynyt, vaikka mitään järkevää ei luonnostaan tunnu syntyvän. Mutta että munasarjareservi olisi muka ihan loppu?
Ensin pelotti ivf-hoitoihin lähteminen näin äkkiä, ja nyt pelottaa että ei päästä niihin ollenkaan. Lääkäri katsoo arvoni huomenna ja polilta otetaan yhteyttä, jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Pahimmassa tapauksessa kuulen negatiivisen tuomion suunnittelukäynnillä, pitäisikö siihen jo varautua