Alemmuuden tunne...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sannulii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

sannulii

Aktiivinen jäsen
26.08.2007
5 666
1
36
Haluaisin aidon ihanan ystävän... jonka kanssa jakaa kaiken maailman asiat ja vietää paljon aikaa perheiden kesken.. vain naisten kesken yms..

Olen tutustunut yhteen mieheni ystävän vaimoon. Hän on ihana ja mukava ihminen, selkeesi jopa viihtyy seurassani..

Ongelmanani on kuitenkin alemmuuden tunne hänen seurassaan.. Hän on pitkä.. hoikka, kaunis ja akateemisesti kouluttautunut

itse olen pyöreä, ihan nätti, vailla ammattia
Olen kuitenkin sosiaalinen ja minulla on paljon tuttuja ja kavereita, kukaan ei edes ajattele ulos päin että tämä on iso ongelma minulle..


Miksi anna turhien asioden välillämme haitata ystävystymistämme?

onko muilla kokemuksia tai vinkkejä antaa?

ASIALLISIA KIITOS!
 
Kaikki kauniit naiset eivät todellakaan katso ystävissä sitä ulkoista kuorta. Pinnallisia naisia on, mutta on myös niitä jotka etsivät sitä luottamuksen ja ystävyyden tunnetta vailla jatkuvaa mietintää luottamuksen puutteesta.
 
Mieti, mistä toi sun alemmuudentunne kumpuaa... Eihän se siitä johdu, mimmoinen se toinen ihminen siinä on, vaan jostain, mitä sä oot joskus kokenut, tai siitä, miten ajattelet itsestäsi.

Alemmuudentunne on ihan turhaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Mieti, mistä toi sun alemmuudentunne kumpuaa... Eihän se siitä johdu, mimmoinen se toinen ihminen siinä on, vaan jostain, mitä sä oot joskus kokenut, tai siitä, miten ajattelet itsestäsi.

Alemmuudentunne on ihan turhaa.

tiedän kyllä mistä se tulee.. lapsuudestani, jossa tapahtui paljon asioita, jotka olisivat voineet mielummin olla tapahtumatta...

olen kuitenkin jo nuoruudessani käynyt 3 vuotta terapiassa ja saanut lähes kaikki asiat puitua pääni sisällä järjestykseen.

mutta pääsenkö tuosta asiasta yli?
tähän asti olen alitajuisestikkin tutustunut. ..tavallisen näköisiin ..jopa..huomattavan ylipainoisiin ihmisiin..
 
Alemmuudentunnetta voi tuntea ihan mimmoisen ihmisen seurassa vaan. Se lähtee itsestä ja jotkut ominaisuudet sitten toisessa aina tökkää siihen kipeään kohtaan. Sun täytyy vaan aina silloin muistaa, että se on sun kipu ja sanoa itsellesi, ettei ole syytä tuntea alemmuutta, että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin. Sen oppii vasta vähitellen sitten muistamaan.
 
Monet tuntevat alemmuutta toisten seurassa, kuka mistäkin asiasta. Jopa päivästä riippuen. Harva on täydellisen tyytyväinen tai 100% sujut itsensä kanssa. Toki jos alemmuutta tuntee lähes kaikesta, niin se voi vaatia hoitoa. Tai ehkä - jos olette jo ystäviä - voisit jutella asiasta suoraan hänelle?
 

Yhteistyössä