ALATIESYNNYTYSÄIDIT?

Molemmat koettu, molemmat yhtä helppoja, toivuin nopeasti ja hyvin meni kaikki eli en oikein ymmärrä näitä kelle tämä on kiistelyn arvoinen kysymys. Kolmatta odotan ja oikeastaan ihan sama miten ulos tulee, kunhan molemmille turvallisin mahdollinen tapa on.

 

Itse molemmat kokeneena en todellakaan ole kateellinen sektioäideille, en haluaisi kokea sitä enää uudelleen. Alatiesynnytyksestä toipuu niin paljon nopeammin.

 

mistä pitäis olla kateellinen?
en olisi halunutkaan sektiota. leikkaus on aina riski. olen onnekas kun jokainen synnytys mennyt niinkuin pitänyt.

 

Molemmat koettu myös, eka hätäsektiona ja toinen syntyi alateitse. Oma tuntuma on että alateitse oli parempi tapa, siis mulle, mutten en siis voinut ekaa sektiota valita, vaan hätänä mentiin,e nkä edes ajatellut, että oisin pyytänyt sektiota toiseen.

 

En ole kateellinen. Minä sentään SYNNYTIN.

 

Onko alatiesynnytysäiti ikäänkuin sektioäidin vastakohta?

Oletko kateellinen niille, jotka ovat saaneet sektion, etenkin pelkosektion? Tuntuuko, että nämä äidit ovat päässeet liian helpolla?

Mä olen synnyttänyt molemmilla tavoilla ja sektio äiti ei missään tapauksessa minusta pääse helpommalla, ainakin itse olin huomattavasti kipeämpi leikkauksen jälkeen kuin alatie synnytyksen jälkeen.

 

Onko alatiesynnytysäiti ikäänkuin sektioäidin vastakohta?

Oletko kateellinen niille, jotka ovat saaneet sektion, etenkin pelkosektion? Tuntuuko, että nämä äidit ovat päässeet liian helpolla?

En oo kateellinen, itse pelkään sektioon joutumista ihan hirveästi. Ootan nyt kolmattani ja suurin pelkoni on se, että joudun syystä tai toisesta sektioon. Ei sektioäitikään helpolla pääse, jos välttyy synnytyskivuilta niin jälkikivut kyllä kompensoi asiaa.

 

Mä oon kaksinkertainen alatiesynnytysäiti, jonka toinen raskaus oli vaarassa päättyä sektioon, mutta onneksi niin ei sitten käynytkään.

En todellakaan haluaisi kokea sektiota ikinä.

 

Onko alatiesynnytysäiti ikäänkuin sektioäidin vastakohta?

Oletko kateellinen niille, jotka ovat saaneet sektion, etenkin pelkosektion? Tuntuuko, että nämä äidit ovat päässeet liian helpolla?

Ei, en, ei. Mä koen päässeeni helpommalla. Nopeammin siitä alatiesynnytyksestä yleensä toipuu kuin sektiosta. Muutaman minsan ponnistus ja siinä kaikki. =) Istuin heti salista lähdettäessä.

 

Eivät todellakaan ole päässeet liian helpolla! Mikäs sen helpompaa kuin synnyttää lapsi niin kuin se kuuluukin tehdä. Eipähän tarvitse kärvistellä jälkikäteen kipujen ja leikkaushaavojen kanssa.

No, jos alatiesynnytyksessä repeää kunnolla, niin saa siinäkin kyllä kärvistellä kipujen ja haavojen kanssa...

 

Miks täytyy väheksyä section läpikäyneitä? Itse sain tyttöni suunnitellulla sectiolla perätilan,jalkatarjonnan ja pään ympärille kietoutuneen napanuoran takia,ja tytön SYNNYTTYÄ huomattiin,että napanuora lähti istukan kalvoista,eli luultavast hätäsectio olis ollut jokatapauksessa edessä! Ei tarvi kovin pitkälle aikaa taaksepäin mennä kun emme ehkä olisi kumpikaan selvinneet hengissä ellen sectioon olisi päässyt,olisiko siis ollut parempi synnyttää riskillä lapsi alakautta jotta olisin "synnyttäneiden" kanssa samanarvoinen äiti???

 

Kaikki kunnia leikatuilla.
Mikään ei mua synnytyksessä pelottanut enempää, kuin sectioon joutuminen!

Peesi :|

 

Miks täytyy väheksyä section läpikäyneitä? Itse sain tyttöni suunnitellulla sectiolla perätilan,jalkatarjonnan ja pään ympärille kietoutuneen napanuoran takia,ja tytön SYNNYTTYÄ huomattiin,että napanuora lähti istukan kalvoista,eli luultavast hätäsectio olis ollut jokatapauksessa edessä! Ei tarvi kovin pitkälle aikaa taaksepäin mennä kun emme ehkä olisi kumpikaan selvinneet hengissä ellen sectioon olisi päässyt,olisiko siis ollut parempi synnyttää riskillä lapsi alakautta jotta olisin "synnyttäneiden" kanssa samanarvoinen äiti???

ei todellakaan olisi ollu riskin arvoista. Teillä onneksi kävi noin, ystäväni vauva kuoli alatiesynnytyksen jälkeen kalvokiinnitteisen istukan alettua vuotaa verta vauvasta pois. Joutui hätäsektioon mutta se ei pelastanut vauvan henkeä.

 

Itse molemmat kokeneena en todellakaan ole kateellinen sektioäideille, en haluaisi kokea sitä enää uudelleen. Alatiesynnytyksestä toipuu niin paljon nopeammin.

No, itse olen kokenut molemmat myös. En toipunut yhtään helpommin alatiesynnytyksen jälkeen vaan oikeastaan huonommin. Siihen vaikutti kyllä myös se, että alatiesynnytys päättyi imukuppiin, menetin verta paljon ja sain vielä synnytyksen jälkeen kohtutulehduksen. Napsin vielä kotonakin särkylääkkeitä, sektion jälkeen en tarvinnut kotona enää särkylääkkeitä.

Eli en osaa sanoa lopulta kumpi synnytys oli rankempi lopulta... Rankkaa oli molemmilla kerroilla.

 

Itselläni 3 alatiesynnytystä ja 1 sektio. Sanon ihan suoraan että helpoimmalla päässyt alatiesynnytyksissä, vaikka kipu on ollut hirveä. Sektiossa (hätäsektio) kipuja ehti olla mutta itse syntymä oli tietty nukutettuna kivuton, toipuminen kesti kyllä hurjan kauan pidempään(kuten maidon nousukin). Mutta tähänkin sanon sen, että sektion jälkeenkin voi synnyttää alateitse, itselläni kolmas sektioitiin, neljäs syntyi pikavauhtia alakautta =)

 

Alatiesynnytyksestä ei kyllä välttämättä toivu nopeammin ja kivuttomammin kuin sektiosta, usein kyllä mutta ei läheskään aina. Jos alatiesynnytyksessä repeää oikein pahasti voi toipuminen olla erittäin kivuliasta ja viedä kauan aikaa. Joskus vaikeat kivut kestävät jopa kuukausia ja pysyviäkin vaurioita voi jäädä. Eli ei ole mitenkään itsestään selvää, että alatiesynnytyksen jälkeen olisi kivuton heti tai melko piankaan.

 

eka sektio kiireellinen ja kaksi muuta synnytin.
Sektio oli vähän toisen käsisisä olemsita eikä itse voinut muuta kuin parannella haavojaan parhaiten. Vauvaa sai nostella päivien päästä ja silit tikit repeili.

Helppoa ei ollut toka synnytys. Tai tul helposti ulos mutta ne tikit mitä sain. Taas sai varoa tikkejä ja olivatkin kipeet pirusti.

Kolmas syntyi kipeän ponnistuvaiheen jälkee mutta ei tikkejä yms. Ihanaa kun pääsi käveleen het eikä kirvellyt yms ja istuakin pystyi normisti.

 

Ennen kun olin raskaana, ajattelin et toivottavasti vauva olis perätilassa niin saisin sektion. Raskauden edetessä kuitenkin orientoiduin "tavalliseen" synnytykseen, joka menikin ihan hyvin. Pian synnytyksen jälkeen jouduin umpparileikkaukseen, jonka jälkeen haavakivuissani ihmettelin miten kukaan voi ikinä selvitä sektiosta Nyt se olisi yksi kauhukuvista seuraavaa synnytystä ajatellen.

 

Piti vielä sanoa,että mulle jäi kyllä ihan hyvät muistot sectiosta vaikka kipuja oli pitkään enkä päässyt/pystynyt hoitamaan tyttöä kunnolla heti, eli eiköhän se lopputulos,eli terve vauva,ole se tärkein asia kuitenkin. Ei suomessa ihan helposti ruveta leikkelemään..

 

Alatiesynnytyksestä ei kyllä välttämättä toivu nopeammin ja kivuttomammin kuin sektiosta, usein kyllä mutta ei läheskään aina. Jos alatiesynnytyksessä repeää oikein pahasti voi toipuminen olla erittäin kivuliasta ja viedä kauan aikaa. Joskus vaikeat kivut kestävät jopa kuukausia ja pysyviäkin vaurioita voi jäädä. Eli ei ole mitenkään itsestään selvää, että alatiesynnytyksen jälkeen olisi kivuton heti tai melko piankaan.

Mulla on just 2 tällästä takana, ja kivaa ei tosiaan ollut. Mutta en silti halua sektiota vieläkään...

 

en mielestäni pääsin helpolla

 

En koskaan toivo sektiota koska siinä niin suuret riskit enkä ainakaan tätä ekaa synnytystä kokenut mitenkään kamalana.En sitten seuraavista tiedä.

 

Monet tuntuu luulevan, että sektion jälkeen on automaattisesti pidempään ja paljon kipeämpi. Minulla meni juuri toisin päin. Esikoinen syntyi alateitse ja olin synnytyksen jälkeen todella kipeä. Särkylääkkeitä vedin maksimiannoksella 3viikkoa ja vasta kolmen viikon päästä pystyin varovasti istumaan toisella kankulla. Vauvaa en voinut pitää sylissä aluksi, koska en pystynyt seisomaan- selkä suorassa, tai takanojassa. Hätäsektion jälkeen söin särkylääkkeitä 3päivää, pystyin istumaan ja liikkumaan paremmin ja vauvan kantelukin onnistui helposti Itse pääsin sektiolla helpommalla.

 

Kummastakaan EI pääse helpolla!!!!!!!!

 

Itse molemmat kokeneena alatiesynnytys oli "helpompi" kun siis ajattelee palautumista/tervehtymistä.

Itselle oli kyllä suuri pettymys että eka jouduttiin leikkaamaan, mut tietysti se mikä on lapsen parhaaks niin sillä sit mennään.