ALATIESYNNYTYSÄIDIT?

Onko alatiesynnytysäiti ikäänkuin sektioäidin vastakohta?

Oletko kateellinen niille, jotka ovat saaneet sektion, etenkin pelkosektion? Tuntuuko, että nämä äidit ovat päässeet liian helpolla?

 

Kai se voi olla

En ole kateellinen, enkä usko että sectioäidit ovat päässeet helpolla. Mulle ainakin se sectio on suurempi kauhukuva kuin alatiesynnytys.

 

Eivät todellakaan ole päässeet liian helpolla! Mikäs sen helpompaa kuin synnyttää lapsi niin kuin se kuuluukin tehdä. Eipähän tarvitse kärvistellä jälkikäteen kipujen ja leikkaushaavojen kanssa.

 

Kaikki kunnia leikatuilla.
Mikään ei mua synnytyksessä pelottanut enempää, kuin sectioon joutuminen!

 

En ole todellakaan kateellinen sille, että heidän mahansa on revitty auki.
Eikä he mun mielestä ole helpommalla päässyt.
Mä viime synnytyksen jälkeen olisin fyysisesti ollut samantien valmis lähtemään kotiin, kun tyttö syntyi.
Sitä tunnetta tuskin sektioon joutuneilla ei ole.

 

En hitossa ole kateellinen!
Mieluummin kärvistelin vähän aikaa synnytyskipuijen kanssa, kun viikkotolkulla kipeän haavan kanssa.

 

No ainoa asia, mitä pelkäsin synnytyksessä, oli se sektioon joutuminen. Eli en todellakaan ole kade.

 

En oo kateellinen. Synnytys oli positiivinen kokemus ja eipähän jääny iso arpea mahaa Muutaku raskausarvet jotka tuli ennnen synnnytystä. Eikä tarttenu kärsiä mistään kivuista tai varoa nostelua ym. mitä useimmat joutuu sektion jälkeen. 4 viikkoa synnytyksestä olin ihan niin kun ennen raskautta!

 

En tosiaan ole kateellinen. Sektio on iso leikkaus ja aiheuttaa helposti kiinnikkeitä, miksi kadehtisin sellaista. Pelkäsin sektiota, onneksi en siihen joutunut.

 

"sektioäidit" helpolla?! Eiköhän se ole toiste päin jos jotain.. Mun kauhein pelko on, että joudun sektioon! Mielummin pusken ihan alhaalta! Joidenkin on vaikea ymmärtää että joku pystyy synnyttämään alakautta ja haluaa sektion ja mun on taas todella vaikea ymmärtää isoon leikkaukseen haluamista...Koska se taas on minun pelko..

 

Mä oon "kokeillut" molempia. Kaksi käynnistettyä synnytystä päätyi sektioon, eli siinä sai ne ihanat supistuksetkin kokea. Ekan sektion jälkeen olin tosi kipeä. Alatiesynnytyksistä toipunut tosi nopeasti. Mutta tämä kuopus, joka siis syntyi myös sektiolla... Supistukset oli hirveimpiä mitä ikinä oon kokenut, mutta sen jälkeen jopa vähemmän kipeä kuin alatiesynnytykistä! Ja tosiaan oisin voinut vaikka heti lähteä kotiin, jouduttiin sitten kuitenkin 2½ vrk kärvistellä sairaalassa

 

En ole kyllä kateellinen ollut, minusta on hienoa että olen pystynyt alakautta synnyttämään. Ensimmäisen kohdalla ehkä toivoin sektiota salaa, mutta synnytyksen jälkeen olin iloinen että siihen ei päädytty. Tunnen onnistuneeni isossa urakassa kun alakautta olen synnyttänyt ja ihan hyvillä mielin.

 

En hitossa ole kateellinen!
Mieluummin kärvistelin vähän aikaa synnytyskipuijen kanssa, kun viikkotolkulla kipeän haavan kanssa.

Joo näinhän se on. Jo raskauden aikana pelkäsin käyvän niin huonosti, että joutuisin sektioon. Onneksi kaikki meni hyvin ja alatiesynnytys oli tosi "mukava" kokemus... Ainakin näin vuosi sen jälkeen, kun on unohtunut ne kivut.

 

Muistaakseni uusimmassa kaksplussassa oli ansiokas katsaus siitä mitä niiden äitien päässä liikkuu, joita jotenkin kaivelee se että jonkin toisen lapsi on syntynyt sektiolla =)

 

En ole kateellinen eivätkä varmasti ole päässeet helpommalla.
mä lasken äitiyteen muutakin kuin vain lapsen syntymätavan.

 

Muistaakseni uusimmassa kaksplussassa oli ansiokas katsaus siitä mitä niiden äitien päässä liikkuu, joita jotenkin kaivelee se että jonkin toisen lapsi on syntynyt sektiolla =)

mikä juttu?

 

Liian helpolla? Toisen raskauden lopussa aloin jo pelätä sektiota, enkä pidä vatsan avaamista hereilläollessa miellyttävänä. Itseltäni sappikivet poistettu tähystysleikkauksena ja jo siitä toipuminen oli niin vaikeaa, etten halua edes ajatella sektiosta parantumista.

 

Muistaakseni uusimmassa kaksplussassa oli ansiokas katsaus siitä mitä niiden äitien päässä liikkuu, joita jotenkin kaivelee se että jonkin toisen lapsi on syntynyt sektiolla =)

mikä juttu?

s.12

 

Täytyy myöntää, että viimeisimmässä synnytyksessä mulla oli loppuvaiheessa tasan kaksi ajatusta:
"mä kuolen" ja "ottakaa se pois".

Toivoin melkein että taju menee ja joku muu hoitaa homman loppuun.
Lapsi syntyi kuitenkin alateitse ja ihan luonnollisesti ja turvallisesti.

Sen verran pinnallinen olen, että olen iloinen ettei ole arpia tai muitakaan ulkoisia jälkiä jäänyt raskauksista. Tosin eipä tuo haittaisi vaikka olisikin.

 

Muistaakseni uusimmassa kaksplussassa oli ansiokas katsaus siitä mitä niiden äitien päässä liikkuu, joita jotenkin kaivelee se että jonkin toisen lapsi on syntynyt sektiolla =)

mikä juttu?

Juttu "Keisarillinen synnytys?".

"Usein se, että toisen teko ärsyttää tai herättää voimakkaita tunteita, kertoo siitä, että aihe on itselle epävarmuutta aiheuttava."

"- - jos on aidosti hyvä olo, ei tule tarvetta väheksyä muita."


Vastaajina Hesan Naistenklinikan synnytysosaston ylilääkäri sekä 2 psykologia.

 

Viitaten siis edelliseen, täällä on aika paljon epävarmoja ja pahoinvoivia ihmisiä.

 

Oletko kateellinen niille, jotka ovat saaneet sektion, etenkin pelkosektion? Tuntuuko, että nämä äidit ovat päässeet liian helpolla?

En ole kateellinen, eikä tunnu siltä, että kukaan pääsee synnytyksessä liian helpolla. Toivon, että jokainen saisi toiveidensa ja tarpeidensa mukaisen synnytyksen.

 

En ole synnyttänyt.

Pelkään sitä jo etukäteen, vaikken ole raskaana. Silti en haluaisi "päästä helpommalla", koska tuntuu, että jäisin jostain tärkeästä paitsi. Haluan kokea alatiesynnytyksen.

 

En ole kateellinen sektioäideille. Synnytys kesti vajaa viisi tuntia, pari tikkiä ommeltiin ja olin muutaman päivän päästä yhtä kivuton kuin ennen synnytystä. Sektiohaavan paraneminen kestää yleensä aika kauan, ja on ainakin pitkään arka. Uskoisin siis, että pääsin siinä suhteessa vähemmällä kuin sektioäidit.

 

Molemmat tavat kokeneena, en ole sektioäideille kateellinen. Kumpikaan tapa ei välttämättä ole helppo mutta voi olla.