Onko täällä totaalisia elämänsuunnan muutoksia tehneitä paikalla? Ei tarvitse olla välttämättä alanvaihto, vaan muutenkin
Kiinnostaa tarinat!
Itse olen kolmenkymppinen, vaimo ja pienen lapsen äiti. Hoitovapaalla vielä. Minulla on vakituinen, siisti, toimistotyö, jossa on hyvä palkka. En tiennyt nuorena mitä haluaisin tehdä, joten menin kauppikseen ja sattumien kautta sain nykyisen työni, 19-vuotiaana. Virka itseasiassa.
Eletään mukavaa elämää perheen kanssa, mutta silti päähäni on alkanut tulla aivan älyttömiä haaveita...Viimein olen keksinyt mitä haluaisin tehdä työkseni ja se on jotain aivan muuta kuin mitä nyt teen. Haluaisin kampaajaksi. Oikein itseä huvittaa kun ajattelenkin sitä, mutta mitä sitä itelleen mahtaa!?
Rakastin työtäni, mutta en enää. En osaa kuvitella itseäni kyseiseen paikkaan edes kymmentä vuotta. "Tätäkö loppuelämä on?"- näin kyselin itseltäni jo ennen lapsen syntymää. Olin totaalisen kyllästynyt työhöni ja etenkin ihmisten asenteisiin,- niin työtovereiden, pomojen kuin asiakkaidenkin. Ajattelin lapsen suoman breikin työelämästä palauttavan intoni työtä kohtaan, mutta ei. Ahdistaa ajatella paluuta. Vaikka toki sinne palaan.
Ja noihin haaveisiin,- onko mitään järkeä lähteä kouluttautumaan alalle, jossa on ylitarjontaa jo valmiiksi,- pienempi palkka ja ja ja ja ?????
No nämä on vain haaveita. Tällä hetkellä en aio niitä millään muotoa toteuttaa, pelottaa liikaa suoraan sanoen, mutta haaveilla aion
Kertokaapa muutkin omista elämänmuutoksistanne
Niin ja alanvaihtajista; mieheni on vaihtanut alaa kolmekymppisenä. On nyt unelmatyössään. Mutta hänen kannaltaan muutos oli sujuva, sillä taustalla olivat entisen alan lomautukset ja sitä kautta jouhevasti uudelleen kouluttautuminen. Minun tulisi irtisanoutua ja lähteä ihan tyhjästä :O Onko sellainen edes mahdollista vai evätäänkö tuet jos sanoudun irti palkkatyöstä??