Alakautta synnyttäneet..!

mulla se oli melkein taivaallinen se paineen tunne, se oikeasti jäi mieleen hyvänä tuntemuksena. omituista. mutta ehkä osansa oli siinäkin, että synnytys oli käynnistetty ja pirun pitkä sellainen, vuorokausi ensin kipeitä supistuksia jotka eivät edistäneet mitään ja sitten vielä "itse asia" kaupan päälle. mikään ihme että siinä vaiheessa oli ihan taivaassa, kun tajusi että NYT se tulee.

 

Ei mulla esikosta ollu tarvetta mutta kun kätilö lupas että se helpottaa siihen supistukseen ni rupee vaan hissuksii ponnistelemaan samalla ku tulee supistus ja käski sitte sängylle mentyäni ponnistelemaan kunnolla että saatiin vauva ulos

No kuopuksesta sitte käviki niin että kätilöllä ei ollukkaan kaikki tarvittavat tavaransa siinä valmiina ja sano mulle että älä ponnista ja minä siihen että en ponnistakkaan ja koko kroppa krampissa ponnistin samalla siis oli kyllä häijy tunne kun supistus alko ni koko kroppa vaan kramppas siihe ponnistukseen ilman että oisin ite keskittyny että ny ponnistetaan eli juu tokassa oli kova ponnistamisen tarve


Lisäämpä tähän vielä sen että tuo ponnistamisen puute ei mulla johtunu ainakaa liioista lääkkeistä kun molemmissa käytin ilokaasua =)

 

Mulla ei ollut ponnistamisen tarvetta, ei minkäänlaista, ponnistelin sitten kun supistuksia tuli kätilön käskyn mukaan
tylsä homma

 

No mä olin kaverini kanssa siellä salissa, itse siinä hetken nukuin ja yritin syödä (ruoka tuotiin sinne ) ja herättyäni mulla tuli aivan sellainen olo että nyt pitää ponnistaa!
Eli kuten on sanottu, "tuntui kuin alkaisin paskantamaan melonia"

Kaverille sanoin tuosta ja kutsui henkilökunnan paikalle, 20min päästä tyttö syntyi :heart:

 

Mullei ole ollut mitään sellasia ponnistamisen tuntemuksia vaikkei ole ollut kahdella kerralla muita puudutteita kun ilokaasua. Olen kai ollu niin pöllyssä sitte. Luulen näin.

 

No mulla kaksi jälkimmäistä on tullut hurjan ponnistamisen tarpeen jälkeen.
Ekassa otin epiduraalin minkä luulen vaikuttaneen siihen et ponnistelin vaan kun käskettiin, ei ollut mitään tunnetta että pitäisi ponnistaa.
Siksi jälkimmäisissä olinkin ennemmin ilman noita lievityksiä.

 

Minusta tuo yleinen ponnistusohje on muuten ihan väärin.. Kun eihän se sieltä kakkosesta tuu. Pikemminkin hidastaa vauvan ulostuloa, kun kohtu menee "lyttyyn". Itse ponnistin enneminkin pitkittäin, vähän vaikea selittää.. Mutta nopeat oli ponnistusvaiheet.

Tuli vaan mieleen kun tossa joku mainitsi aiheesta.

 

Tästä tulikin mieleeni eilinen tapaus,kun meinasi paniikki iskeä pöntöllä,liian nolo juttu kerrottavaksi :ashamed:

Anna tulla vaan, saat taakan harteiltasi

Kun mä istuin paskalla ja se se..en mä vaan voi :ashamed: :headwall:

 

Mulla ei jäänyt epäselväksi tai huomaamatta, se tarve ponnistaa oli sen verran huomattava.

 

Ei, en syrji palstan tapaan sektiolla synnyttäneitä.

Tulipahan vaan mieleen, kun mulle kaveri (3 lasta synnyttänyt) hoki raskausaikana siitä ponnistamisen tarpeesta.. että kyllä sen huomaa vaikka kätilö sanois muuta. Nyt vasta mulla tuli sitten mieleen, että mikä ihme on ponnistamisen tarve.. mä ainakin ponnistelin mukana samantien, kun rupes tuntuu et kummastakin rööristä alkaa lentää tavaraa ja muutaman kerran mukana ponnisteltuani mainitsin asiasta kätilölle. Sekö se oli? *pettymys*

Neljä olen luomuna synnyttänyt alakautta ja ainoasta tryttärestä piti vähän aikaa puhallella kun ei saanut vvielä ponnistaa. Kätilö yritti levitellä. Pojista ei moista ollut. Viimeinen poika syntyi sektiolla.

 

alkoi tuntumaan vaan vahvasti siltä, että tulee pas**a sillä sekunnilla. Kai se oli sitä.

Minäkin kuvailisin sitä näin. Loppu vähän ennen sitä avautumiskivut kuin seinään ja tuli em. tunne. Sitten vaan huusin miehelle, että soita nyt sitä kelloa ja kätilöä paikalle, kun tuntuu, että on pakko ponnistaa

Mikäs on nimeltään se vaihe ku kivvut loppuu ja alkaa ponniostus. Noin mullakin ja ihanaaa oli ponnistaa, pari minuttia.