Alakautta synnyttäneet..!

tinni
mulle tuli kummassakin synnytyksessä sellainen vaihe et supistuksen aikana vatsalihakset vaan löi kramppiin eli tuli se ponnistamisen tarve. oli älyttömän hankalaa siinä' sitten olla ponnisytamatta kun sanottiinn ettei vielä saa ja supistuksen aikana ihan väkisin meinas vaan ponnistaa.... kamala vaihe. kesti onneksi ekassa synnytyksessä vain kaksi supistusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Niin ja siltähän se tuntuu että olis tulossa tuutin täydeltä kakkimusta B)
Niin ettei se nyt ainakaan kovin 'hieno' tunne ollut.

Ekassa synnytyksessä koitin hiukan pidätelläkin juuri siitä syystä, mutta selvis että ei - sieltä tulee vauva :LOL:
Hullu nainen, men oo ku yhden synnyttänyt mutta ei kyllä ois tullut pieneen mieleenkään yrittää pidätellä.. siinä vaiheessa kun mentiin, niin mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa vaikka ois lentäny minkälaiset ruikulit seinille :LOL:
Ei kun häveliäs :LOL: ei mulle ollu äiti mitään kertonu... eikä kaveritkaan kun oli eka joka lapsia alkoi maailmaan saattaa.
 
Mulla oli myös hyvin voimakas ponnistamisen tarve, vaikka epiduraali oli muuten vienyt lähes kaikki muut kivut ja tuntemukset mennessään. Ponnistamista oli vaikea lopettaa, kun kätilö niin välillä kehoitti. Aloin vapisemaan, jos ponnistusta piti pidättää liian kauan.. onneksi ponnistusvaihe oli melko lyhyt.
 
Ekani syntyi alateitse ja kyllä minulla kroppa teki kaiken työn. Jälkitarkastuksessa lääkäri käski ponnistaa niinkuin synnytyksessä niin en minä kyllä osannut.

Ehkä se on lääkemäärästä kiinni, en saanut lievitystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Ei kun häveliäs :LOL: ei mulle ollu äiti mitään kertonu... eikä kaveritkaan kun oli eka joka lapsia alkoi maailmaan saattaa.
Oliko sulla pitkäkin synnytys se eka? Josko se vaikuttais, kun mäkin oon kyllä häveliäs muuten mut sillon ei kiinnostanut :whistle: :D
 
vieras
Paskahädän tunne :D Esikoista synnyttäessä ei ollut mitään, kätilö vaan sanoi koska saa ponnistaa ja sitä revittiin puolituntia, enkä tuntenut mitään tarvetta vaan pelkää supistuskipua ja ponnistamisen aiheuttamaa repivää tuskaa peräpäässä :D. Toisella kertaa tunsin selvästi synnytyspöydällä maatessa, että lapsivettä alkoi tulemaan enemmän ulos( ne loputkin) paineentunnetta tuolla jossain luissa alaalla, paskahätä ja sanoin kätilölle että vauva tulee. 2 minuutin päästä vauva oli ulkona. Tuli ryminällä vaikken juurikaan tehnyt mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Niin ja siltähän se tuntuu että olis tulossa tuutin täydeltä kakkimusta B)
Niin ettei se nyt ainakaan kovin 'hieno' tunne ollut.

Ekassa synnytyksessä koitin hiukan pidätelläkin juuri siitä syystä, mutta selvis että ei - sieltä tulee vauva :LOL:
Mä kans esikkoa synnyttäessä yritin pidättää ku ei kukaan kertonut että ponnistamisen tarve juuri sitä :D olin ihan varma että nyt on kakkoshätä ja karkasin p*skalle kätilön nenän alta ja sitten oltiinkin pulassa kun huomasin pytyllä ponnistaessani että "ei hemmetti, ei mulla mikään p*askahätä ole!" Tuntu niin omituiselta et oli ihan pakko koittaa, ja hups vaan kun tunsikin jo esikon hiuksen jalkojen välissä... :LOL:
 
Mulla muistoon jäänyt esikoisen syntymä, joka siis ainoa alapääsynnytys. Olin yksin huoneessa, istuin jumppapallon päällä ja nojasin synnytyssänkyyn. Supistuksia tuli ja se asento toi edes vähän helpotusta. Oli mulle jo annettu epiduraali sun muuta. Olin jo tuskaillut semmoiset 17 tuntia kivuliaitten supistusten takia ja aloin olla aika poikki. Siinä sit oli hämärä huone, jouluvalot ikkunalla ja tais tulla radiosta musiikkia. Yhtäkkiä alko tosiaan tulla semmonen tunne että nyt kyllä jotain alkaa tulla alapäästä ja ajattelin että josko tää nyt on sit SITÄ. Olin vähän aikaa et pitääkö mun nyt soittaa joku paikalle vai ei. Soitin sit ja aloin hätääntyä.
Suutuin vielä kätilölle kun en saanu ite valita asentoa vaan "pakotti" mut puoli-istuvaan jota olin ajatellut vastustaa alunperinkin :whistle: Lääkärikin tuli jo paikalle ja rupes jostain imukupista kysymään että "mitä mieltä olet jos tätä käytetään", onneks tuli supistus kesken enkä pystynyt vastaamaan mitään järkevää, taisin vain mulkaista lääkäriä tosi vihaisesti :LOL: Ja ukko, ihana lääkäri kylläkin, pysyi hiljaa pellehousuineen ;)
Kyllä se ponnistuksen tunne oli toisaalta niin ihana, koska tunsikausia oli mennyt pelkkiin supistuskipuihin jotka eivät taas synnytystä tuntuneet yhtään auttavan. Kakkahädältähän se tuntui niinkuin on sanottu. TOOOOOsi isolta hädältä ettei pidätellä voi :LOL:
 
Tuntu niin että nyt peräreikä halkee ja huusin kätilölle et päästä mut nyt heti paskahädälle |O
Kätilö siihen sanoi että älä ihan vielä mene :saint:
Muutenhan toi likkaressu olis syntynyt pönttöön :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Semmoset 14 tuntia
Nonnih, kato siinä se. Mulla oli jotain 18+ tuntia merkattuna papereihin (itsehän en oikein aikaa ottanut) niin mulla kerkes sitten paremmin se häveliäisyys hiipua :D
Mulla taas 16h,yö meni kiikkutuolissa synnytyssalissa kiikkuessa yksin kun mies lähti kotiin nukkumaan :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
Tuntu niin että nyt peräreikä halkee ja huusin kätilölle et päästä mut nyt heti paskahädälle |O
Kätilö siihen sanoi että älä ihan vielä mene :saint:
Muutenhan toi likkaressu olis syntynyt pönttöön :snotty:
Miekin siinä kun olin jonkun kerran hiljaa ponnistellut mukana, niin sanoin että nyt lentää kummastakin rööristä et pitäskö hakee se astia alle jos tulee paska. Olin siis sängyssä kiinni, niin ei pelkoa että vessaan oisin päässyt.. mutta eipä sitä astiaa tuotu tarjolle, käski ponnistella "kokeeksi" ja totes että nyt se tulee :eek: :D
 
dfdfdf
Ei ole kaikilla ponnistamisen tarvetta. Minulla ei ollut esikoisesta lainkaan. Esikoista puskin yli tunnin, ennen kuin sain neidin ulos. Kakkonen taas tuli syöksymällä maailmaan. Ensimmäisellä supistuksella tuli pää ulos ja toisella loput. Eipä tullut siinäkään mitään ponnistustarvetta. Molemmat lapset synnytin luomuna.
 
IhanaValo
Mie muistan kun molemmissa synnytyksissä oon meinannut isolle hädälle lähteä, oli ihan semmoinen olo. Kätilö sitten kokeillut ja sanoi ettet sie enää minnekään mee, saat alkaa ponnistaa.
Esikkoa olin tekemässä puoli-istuvassa ja kuopuksen jakkaralla(=ihan kuin olis pöntöllä istunut :ashamed: )
 
AAM
jospa tungen minäkin omani soppaan..
epiduraali teki liiankin hyvin tehtävänsä ja kätilö sai herätellä melkein ponnistamaan :whistle: oli lähellä etten torkkua ottanut kun sanoi että rouva voisi avata silmiään ja katsella monitoria ja ko käppyrä heittää mutkaan niin yrittää ponnistaa ?!? |O jaa huokaisu "nyt jo ?" vei siis aikalailla kaikki ponnistus ja kiputunteet alakerrasta.. :| no siinähän se parhaiten kuvasi kun yrität pjaskaa vääntää, lähinnä samaltahan se tuntuu ko ois vesimelonin kokoinen sontakasa tulossa ulos.. puoliväkiste..

no muutamalla "ponnistuksella" naaman punaiseksi väännöllä poika sit lumpsahti maailmaan..
 

Yhteistyössä