ala elää omaa elämääsi - mantra

["vieras"]

eli tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen että minä olen tosi tylsä tapaus
useampi alle kouluikäinen lapsi, työt ja se kotiarjen ja kaiken kiireen yhteensovittaminen oikeasti vie kaikki voimat, ajasta puhumattakaan.
minulla ei ole aikaa ulkoilla, liikkua, jumpata tms. "hoitaa" itseäni. mies on paljon töissä/matkatöissä ja siis pois kotoa, tukiverkkoja ei ole.
kuntosalilla yritin vuosi sitten aloitella käyntejä, yritys kuitenkin jäi sille tielle kun lapsiparkkiin ei ikinä saanut yhtäaikaa kaikkia lapsia/ eikä minulla ollut ketään kelle lapset olisi siksi aikaa jättänyt.
ylipainoa siis on. olen yrittänyt pudottaa painoa niin kauan kuin muistan mutta ilman tuota liikkumista ja kunnon yöunia se ei tunnu onnistuvan.
ihoni kukkii ruusufinnejä, se puhkesi kuopuksen syntymän jälkeen eikä sitä saa kuriin millään hampaat on keltaiset ja lohkeilevat kiitos perussairauteni aiheuttamien kiillevaurioitten.

mutta pahin. olen pääasiallisesti vain kotona lasten kanssa töiden jälkeen.ei tyttöjen reissuja, ei baari-iltoja ei omia menoja juurikaan... a) koska toki haluan b) on vähän niinkuin pakko koska niitä paikkoja mihin lapsia voisi antaa hoitoon ei ole c) se vähä aika minkä mies on myös kotona, haluaisin viettää perheen yhteisenä aikana.
eikä siis ole ylimääräistä rahaakaan, eli taloudellisesti esim. hammasremontti (josta haaveilen yli kaiken) ei ole parin vuoden sisällä mahdollista
olen siis ylipainoinen, tylsä, kokoajan rupistuva nainen.
luonteeltani toki ihana, mukava jne. mutta iski paniikki kun oikeasti tajusin että mieheni ulottuvilla on kokoajan niitä hehkeitä, laitettuja, aktiivisia naikkosia joilla on keskusteltavaa vaikka mistä, muustakin kuin lasten pissavahingoista. (ja joo, toki keskustelen vaikka mistä mutta kun se elinpiiri on työt/koti niin eipä tässä hirveän kiinnostavia juttuja ole.)
fb:ssa minusta ei ole kauniita kuvia, matkahehkutuksia tms. kiinnostavaa, postaukset koskevat lähinnä leipomista/lapsia, arkea.

haluan siis hoikemmaksi, sievemmäksi, kiinnostavammaksi, antaa sen kuvan että MINÄ olen mieheni arvoinen, tiedän että nyt löytyy paljon ihmisiä jotka ihmettelevät mitä mieheni minussa näkee/tai miettivät että mies on kanssani vain lasten takia.

mutta MITEN, vinkkejä??!

 

[pää pystyyn sieltä]

Nonni, ihan ensin ruokaremontti. Turhat hiilarit pois. Otat vaikka tavoitteen etä jouluun mennessä viisi kiloa pois... Jos menee enemmän niin vielä parempi.

 

["vieras"]

Olen pyylevä ja olen lapsen myötä saanut kiloja pois esimerkiksi jumppamalla päiväunien aikaan. Lisäksi pienen kanssa tulee konttailtua pitkin asuntoa, koska se on lapsesta hauskaa. Ja sitten on tietysti ulkoilut. Eilen kävin 6,5 kilometrin kävelyllä ja teki hyvää mielelle että keholle.

Minulla vaikuttaa heti kokonaisoloon se, jos en saa nukkua tarpeeksi. Kun lapsi on nyt isompi, ja saadaan kaikki nukkua yöt, jaksaa sitä ihan erilailla touhuta ja kiinnittää jopa itseensä välillä huomiota. Perushygienialla pääsee jo aika pitkälle siinä, että tuntee olonsa ihmiseksi ja ihan viehättäväksi. Muu tulee sitten perässä. Ja uni vaikuttaa myös älykkyyteen. Ainakin minulla. Kun on väsynyt, ei ole kauhean älykäs ja kiinnostava. Mutta kun on hyvin levännyt, jaksaa vaikka keskustella mistä ja jaksaa olla kiinnostunut asioista.

Ehkä voit ottaa lapset mukaan jumppatuokioihin. Heistä voisi olla ihan hauskaa pyörittää vaikka hulavannetta äidin kanssa tai mennä karhukävelyä ympäri asuntoa. Voithan myös tehdä lapsille ja itsellesi esteradan, jota sitten menette yhdessä. Luovuutta vain mukaan.

 

["vieras"]

no, mietin että ruokaremontti on numero 1, herkut ja hiilarit pois. ja kai pitäisi yrittää laittaa itseä enemmän, hiuksia ja vaikka välillä viikonloppuna hiekkalaatikolle meikatakin (kuulostaa kyllä aika hurjalle) mitä muuta???

 

[Moraalinvartija]

Pikkujutuista se alkaa, ja niistäkin tulee jo ihmeen paljon parempi mieli
Meikkaus, joku kaunis vaate, kynsien lakkaaminen...tulee heti vähän hehkeämpi olo.

Tuohon liikuntaan sanoisin, että metsään lasten kanssa rämpimään! Se on lapsista hauskaa ja siellä kävely on aika paljon liikunnallisempaa. Ja voi äitikin vähän kiipeillä puissa Talvella pulkkamäessä saa kyllä hien pintaan, ja taas on kaikilla hauskaa kaupan päälle. Olen itse huomannut, että kun tekee lasten kanssa HAUSKOJA asioita, tulee liikuttua aika paljon ja samalla opetettua lapsille sellaista tekeväistä elämäntapaa.

 

["Eee"]

Mun kuntoiluvinkkini on juosta aamulla töihin. Siis tietty mahdollista vaan jos mies voi viedä lapset hoitoon ja työmatka sopivan pituinen. Siinä säästää yhden suihkussakäynnin ja meikkaamisen, kun tekee urheilun siistimisen ja töihin menemisen samalla kertaa.

Tsemppiä! Omasta päätöksestä se lähtee...

 

[hahdkf]

Uudet alusvaatteet saa ihmeitä aikaan myös ja ennen kaikkea se että on positiivinen ja iloinen. Kaikki on kauniita jos iloisempi yleisolemus... Mä tiedän, se on tää kesä joka saa aikaan tälläsiä itsetunnontuskia kun ihmiset kävelee pienissä vaatteissa ja itse oot vähän lihonnut teinivuosista lapsien myötä. Syksyllä se sitten helpottaa.

 

[Kahvia kehiin]

[QUOTE="vieras";28743451]Olen pyylevä ja olen lapsen myötä saanut kiloja pois esimerkiksi jumppamalla päiväunien aikaan. Lisäksi pienen kanssa tulee konttailtua pitkin asuntoa, koska se on lapsesta hauskaa. Ja sitten on tietysti ulkoilut. Eilen kävin 6,5 kilometrin kävelyllä ja teki hyvää mielelle että keholle.

Minulla vaikuttaa heti kokonaisoloon se, jos en saa nukkua tarpeeksi. Kun lapsi on nyt isompi, ja saadaan kaikki nukkua yöt, jaksaa sitä ihan erilailla touhuta ja kiinnittää jopa itseensä välillä huomiota. Perushygienialla pääsee jo aika pitkälle siinä, että tuntee olonsa ihmiseksi ja ihan viehättäväksi. Muu tulee sitten perässä. Ja uni vaikuttaa myös älykkyyteen. Ainakin minulla. Kun on väsynyt, ei ole kauhean älykäs ja kiinnostava. Mutta kun on hyvin levännyt, jaksaa vaikka keskustella mistä ja jaksaa olla kiinnostunut asioista.

Ehkä voit ottaa lapset mukaan jumppatuokioihin. Heistä voisi olla ihan hauskaa pyörittää vaikka hulavannetta äidin kanssa tai mennä karhukävelyä ympäri asuntoa. Voithan myös tehdä lapsille ja itsellesi esteradan, jota sitten menette yhdessä. Luovuutta vain mukaan. [/QUOTE]

Ei nyt millään pahalla, mutta yhden lapsen äitinä tollanen onkin helppoa... Useampaa pientä on vaikea innostaa samaan aikaan äidin kanssa liikkumaan ilman huutoa ja kaaosta. Ensimmäisen kanssa mäkin kävin lenkeillä sun muuta. Useamman lapsen vanhemmilla ei myöskään yleensä ole mitään "päiväunibreikkiä" kesken päivän vaan on jaksettava koko ajan. Illalla on sitten luonnollisesti rättiväsynyt.

Ap:lle neuvona: itse oon saanut viimeisen vuoden aikana 23 kiloa pois lisäämällä kahvin juontia. Ostin kunnon espressokoneen ja nykyään nautiskelen kahvista enkä herkuista. Turruttaa mukavasti näläntunnetta ja antaa virtaa.

 

["Vieras"]

Kaveri sanoi kerran, että tärkeimmät asia ensin. Hyvä neuvo. Jos mahdollista, tee se oma juttu, miten pieni tahansa, heti aamusta. Antaa potkua koko päivään.

 

["vieras"]

[QUOTE="Eee";28743528]Mun kuntoiluvinkkini on juosta aamulla töihin. Siis tietty mahdollista vaan jos mies voi viedä lapset hoitoon ja työmatka sopivan pituinen. Siinä säästää yhden suihkussakäynnin ja meikkaamisen, kun tekee urheilun siistimisen ja töihin menemisen samalla kertaa.

Tsemppiä! Omasta päätöksestä se lähtee...[/QUOTE]

työmatkaa on reilut 15 km, oon vienyt lapset joko yksin päiväkoteihin (yksi eri pk:ssa kuin toiset) tai sitten ollaan lähdetty miehen kans yhtäaikaa jolloin hän vie toiseen ja minä toiseen paikkaan. pyöräilyä olen miettinyt mutta ihmeiden pitäisi tapahtua että se onnistuisi: tällä hetkellä samaan yhtälöön ei mahdu pyöräillen lasten vienti ja töihin ajoissa ehtiminen, päiväkodit aukeavat meillä toinen klo 7 ja toinen 15 vaille (niistä ei enää tingitä) ja työni alkaa 7.30.

 

["vieras"]

mitä te muut teette vapaa-ajallanne? kahvilat,konsertit,leffat,kyläilyt...kertokaa vinkkejä mitä ihmettä yrittäisin elämääni keksiä. ystäviä toki on mutta heillä on omat kiireet ja kaikki asuvat sen verran kaukana ettei tuosta noin vain poiketa käymään puolin eikä toisin.
ehkä minun pitäisi siis yrittää tehdä asioita ensin enemmän yksin (en edes osaa mennä kahville yksin ) äh, en tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan.

 

["vieras"]

Mulla on kaks pientä (1v ja 3,5v) enkä ole vielä töissä,eli pikkulapsiperhearkea riittää aamusta aamuun,viikosta toiseen. Mua itseäni piristää ne pienet jutut,eli meikkaan joka aamu,usein hörpin kahvia tai napsin lapsilta salaa karkkia hiekkalaatikolla,varsinkin nyt kesällä lakkaan varpaankynnet kirkkaalla värillä (lapsista on tosi hauskaa kun äitin varpaankynnet on ihan vihreet..). "Jumppatuokion" saa lasten kanssa pystyyn menemällä joko vähän kauemmas leikkipuistoon tai metsään tms retkelle. Ihan hyvää treeniä työntää tuplarattaita..
Sillon kun saan omaa aikaa,en tosiaan mene mihinkään jumppaan vaan joko "uimaan" (=saunomaan) tai kahville/shoppailemaan.

Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi ihmiset perustaa perheen niin ettei ole mitään tukiverkkoa tai rahaa palkata edes satunnaisesti lastenhoitajaa... Yks tuttu jonka mies (eli lasten isä) teki paljon töitä,palkkas lapsille hoitajan joka toinen perjantai iltapäivällä muutamaksi tunniksi. Joskus hoitaja vei lapset ulos että äiti sai siivota rauhassa,mutta usein äiti lähti itse jonnekin - ulos syömään/kahville,leffaan,jumppaan,shoppailemaan,kirjastoon..

 

["vieras"]

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta vauvakuumetta miehen puolelta. Itse kun en halua juuttua kotiin niin on mies tarjoutunut jopa jäämään hoitovapaalle sitten kun minä en enää jaksa tai ottaa vapaata töistä tarvittaessa. Joustava hyväpalkkainen työ, toisin kuin minulla. Tukiverkkoa löytyy kummankin vanhemmista, jotka olisivat ihan innoissaan lapsenlapsista. Suurimmalla osalla kavereistakin on lapsia, he hoitavat toistensa lapsia joten varmasti sama periaate olisi sitten kun meillä on muksuja. Kaverini käyvät myös paljon ulkoilemassa, lapset pitää seuraa toisilleen niin vanhemmat saa vähän rentoutua ja tehdä omia juttujaan.

Se on vaan muutettava elämäntyyliä, miehen annettava enemmän aikaa perheelle ja AP sinun otettava omaa aikaa. Menet ulos lasten kanssa ja syöt terveellisemmin, elämä on juuri sellaista miksikä sen itse tekee ja siihen asennoituu. Tämän takia en ymmärrä sitä miksi naiset jäävät kotiin ja ottavat lapsista kaiken vastuun - sitten käy juurikin näin.

 

["vieras"]

Eikö mistään voisi nipistää rahaa sen verran, että saisitte silloin tällöin palkattua lastenhoitajan? MLL on yksi vaihtoehto, ja tietysti voi koittaa etsiä itse hoitajaa vaikka ilmoittelemalla netissä, amiksen tai lukion ilmoitustaululla jne. Mun mielestä aika itsensä ja/tai parisuhteen hoitamista varten on niin tärkeää, että siihen kyllä kannattaa panostaa vaikka jostain muusta vähän tinkimällä. Onko "tukiverkkoja" yritetty rakentaa? Harvalle kukaan tuppautuu lastenhoitajaksi, mutta jos rohkenisi pyytää, niitä voisi kyllä olla tarjolla - voisiko vaikka jonkun lapsiperheen kanssa vaihtaa päikseen hoitoapua? Jos tuntuu että lapsia on liikaa kerralla jollekin hoidettavaksi omien lisäksi, voisiko hoitoon jättää vain osan, ja yhden tai kahden kanssa sinne salille ja lapsiparkkiin tai lenkille voisi olla mahdollista mennä.

Liikkuminen piristää (ja tukee laihditusta) jo pienissäkin erissä, voisiko mies päästää kotona ollessaan illalla vaikka edes puoleksi tunniksi lenkille, jos se ei onnistu mitenkään lasten kanssa? Jos itsestäsi tuntuu ettet jaksa vaikka pääsisitkin, mene ulos, päätä kävellä 10 minuuttia ja sen jälkeen saat palata kotiin - jos tekee vielä mieli

Jos pidät meikkaamisesta ja laittautumissta, niin päivitä meikkivarasto ja kampaus sellaisiksi, että saat itsestäsi freesin näköisen pienellä laittamisella. Esim. nykyään markkinoille on tullut hurjasti bb-voiteita jotka on käytännössä kosteuvoiteen ja meikkivoiteen yhdistelmiä, joilla saa nopeasti ihoa hoitavan ja kevyen väriä tasoittavan pohjameikin, lisäksi vähän poskipunaa ja ripsiväriä. Hiuksiin kannattaa pyytää sellainen leikkaus, joka nättää hyvältä vähällä laittamisella, ja pitkiin hiuksiin voi opetella tekemään pari erilaista nopeaa mutta kaunista kampausta.