Ajatuksista yritykseen 24

[Rosa78]

Ballerina, mä olen täysin samaa mieltä! Eli vanhemmilla on kasvatusvastuu, ja koululla sidotut kädet, koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, koska kunnilla ei ole rahaa. Esim Tuusulassa oli pari koulupsykologin virkaa täyttämättä, kun muka säästetään. Vaikka vanhemmilla on perusvastuu eikä opettajien vastuu ole kasvattaa, mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikilla vanhemmilla ei ole resursseja kasvattaa ja antaa hyvää kotia: Kuka tahansa voi lisääntyä. Sen takia me maksetaan veroja että perussairaanhoito toimii ja sen pitäisi koskea lapsia ja nuoria jotka oireilee entistä enemmän. Vika ei tietenkään ole kenenkään yksittäisen sosiaali- tai kouluihmisen, vaan päättäjien jotka päättää mitä rahoitetaan. Lisäksi pieni fakta: Esim Turussa on kriisisuunnitelma, joka pitäisi päivittää joka vuosi jotta se pysyy ajan tasalla. Sitä ei ole päivitetty ainakaan kolmeen vuoteen, koska rahaa ei ole. Sen sijaan rakennettiin uusi jäähalli. Karrikoitua, mutta totta.

Mun mies on psykologi ja tekee nyt ns.kenttätyötä päivystyksenä siksi koska lapset ja nuoret oirehtii niin paljon. Tällaista ei tarvittu 2 vuotta sitten (kiva hänelle kun saa ilta- ja viikonloppulisät). Opettajien vastuulla nuorten pahoinvointi ei ole. Mutta kuntien ja kaupunkien TÄYTYY laittaa enemmän rahaa siihen, että nuorison pahoinvointi saadaan alemmas.

Huoh. Anteeksi että hermostun, mutta mä itse olen välillä töissä psykiatrisella ja näen miten nuoret ei saa tästä elämästä otetta. Jotkut vanhemmat on täysin pihalla omien lasten pahoinvoinnista. Korostan vielä, että opettajien tehtävä on opettaa, ei kasvattaa. Mutta ellei omat vanhemmat kykene kasvattamaan lapsiaan, se on demokraattisen yhteiskunnan tehtävä, siksi me verojakin maksetaan.

Ja uskokaa tai älkää, mä olen bileissä ja mulla pitäis olla hauskaa... Pus kaikille. Mä välillä otan jotkut asiat liian raskaasti.

 

[Erica.]

Ihan aluksi, SYDÄMMELLISET ONNITTELUT MI-IU!!! Ihanaa saada lisää plussia tähän ketjuun!! Olen tosi iloinen puolestanne, onnea myös miehelle!!

Mä olen ollut ihan haluton kirjoittamaan tänne jonkin aikaa, välillä käynyt aina kurkkaamassa. Kaipa tuo tapahtunut on vaikauttanut kuitenkin sen verran, että olen kokenut kaiken palstailun muistutuksena siitä mitä tapahtui. Ei auta kuin nousta mudasta ja mennä etiäpäin

Just kun alkoi helpottamaan, sain eilen tiedon että ystäväpariskuntamme odottaa, lähes samoilla viikoilla kuin mitä itse olin. Meidän piti istua iltaa nyt vikonloppuna, muuta näin parhaaksi perua koko jutun, teki liian kipeää, vaikka iloinen sisimissäni olenkin heidän puolestaan. Tuli vain liian pian km jälkeen . Itku tuli kun kuulin asiasta, ei voi mitään. Luulin olevani asiassa jo voiton puolella, mutta tällaiset uutiset muistuttavat siitä mitä me emme nyt tällä kertaa saaneet.

angsteri, miten sinä selvisit näistä uutisista? Vai kerkisikö niitä tulemaan ennen uutta plussaa?

Meillä on tämän kaiken tapahtuman jälkeen tullut riitaa miehen kanssa. Viimeeksi tuli riitaa siitä kun halusin perua illanistujaiset näiden raskautuneiden ystäviemme kanssa. Ja muutenkin on tullut närää. Jos olen surullinen, ei mies aina sitä ymmärrä ja helposti tulee kinaa asioista jotka epäsuorasti liittyy mun pahaan oloon. Se surettaa

Kulunut viikko oli muutenkin aika kamala. Töissä oli kamala kiire, taas. Ja viikon kruunasi meidän koiran vakava sairastuminen. Neiti söi mun miehen nahkakengät ja jumiinhan ne suolistoon jäi, tuli suolitukos ja koira piti leikata. Vakuutus on limiitissä ja vajaan tonnin lasku jää siis kokonaisuudessaan meille maksettavaksi, argh! Huoli ja pelko toisen hengissä pysymisessä oli valtava. Mutta onneksi kaikki on nyt hyvin, neiti voi jo paremmin leikkauksen jälkeen

Sitten muihin juttuihin.
Ihan kamala tuo Jokelan juttu! Mä olen kotoisin Tuusulasta ja jotenkin tuntuu kamalalta että siellä voi tapahtua tällaista. Mutta eipä kai missään maailman kolkassa enää ole "lintukotoa". Surullista!

Rosalle hauskoja bileitä!

Täällä mä kotona lipitän punkkua ja hoivaan potilas saarista (koiraa siis )

Viikonloppuja!

 

[mi-iu]

Kiitos Erica!
Ihanaa kun jaksoit tulla kertomaan kuulumisiasi!

Voin vaan kuvitella kuinka rankka kokemus sulla oli, eikä varmasti ole ollut helppoa jatkaa... mun yks kaveri sai kolme km peräkkäin, tosin tärppäs seuraava aina samantein mikä varmasti helpotti, mutta kyllä noi on tosi rankkoja juttuja..
ja kaverikin puhui että sitä aina mietti kun joku muu oli raskaana että nyt itellä olis semmonen ja semmonen maha ja kaikkea..
Mutta kyllä se paha olo helpottaa, ajan kanssa tosin.. surulle täytyy antaa se oma aika, niin kyllä se sitten joskus helpottaa, koskaan ei unohdu, arvet jäävät, niinhän sitä sanotaan..
Halauksia sinulle Erica ja voimia porskuttaa eteenpäin!

Mun tekee mieli hirveesti suolasta, nytkin popsin näitä kolmion muotosia lastuja jotka on melkein kuin sipsejä.. ei muistu nyt nimi mieleen

nään huomenna mun raskaana olevan ystävän ja sillä on la tammi-helmikuun vaihteessa, mitenhän maltan pitää oman pikku salaisuuden, kun olis niin ihana suunnitella kaikenlaista

 

[sade81]

Kiva kuulla taas Ericasta. En osaa edelleenkään sanoa mitään lohduttavaa, kun ei ole itsellä kokemusta. Musta tuntuu vaikealta nytkin välillä kuulla raskausuutisia, joten voin vaan kuvitella miten vaikeaa se km:n jälkeen on Ootteko jutelleet miehen kanssa paljon asiasta? siis ei tietty voi täysin ymmärtää mitä koet, mutta onko mieskin puhunut vai sureeko hiljaa itsekseen?

Neilikka, mulla resepti on 1tabletti päivässä 10 päivän ajan ja siis mulla kp17-26. mä oon käsittänyt että 3/päivä on silloin jos tuo yksi tabletti ei tepsi, eli ei poista tuhruilua tai ei aloita menkkoja. Eli kyllä mä sinuna alottaisin tolla 1 per päivä reseptillä.

Käytiin äsken kavereilla joilla on parin kuukauden ikäinen vauva. Ja nyt pitkästä aikaa tuli niiiiin kade olo! mies taas piti vauvaa välillä ja siitä tulisi niin ihana isä! Ja tajusin että kun saan lapsen niin olen vähintään melkein 28v! eihän toi ikäloppu ole, mutta olen aina haaveillut saavani lapset mahdollisimman nuorena ja nyt sitten onkin keski-synnyttäjä iässä..tuo oli jotenkin shokki. Mutta ollaan miehen kanssa päätetty että ei enää käytetä ehkäisyä. Siis kun saadaan vauva niin sen jälkeen mennään ilman ehkäisyä ja seuraava saa sitten tulla heti kun tahtoo. Sen jälkeen voi sitten taas miettiä...kun nyt saisi edes sen yhden.

Tänään tuli taas sellainen olo että kyllä sitä heti alkuvuonna marssin lääkäriin ja haluan ne clomit tai jotain jos ei vielä ole tärpännyt. Perun sen tämänkuisen gynen ja siirrän sen tammikuulle, sitten yritystä olisi takana jo 8kk. Mutta täytyy nyt uskoa että ennen sitä raskautuu ja muutenkin vaan olla iloisella mielellä. Onnistuukin ihan hyvin mutta kun näkee vauvoja niin ei hyvä.

Huomenna on tulossa kylään kaveri jolla on taaperoikäinen ja keväällä syntyy toinen..eli tästä viikonlopusta tulee taas oikein koettelemus

 

[Rosa78]

Erica, tosi ihana kuulla susta. Varmaan kamalaa palata tänne kirjottelemaan kun on saanut siirtyä kerran odotus-puolelle, vaikken tietenkään ymmärrä mitä joudut käymään läpi. Ymmärrän että teille tulee miehen kanssa erimielisyyksiä- naisena nämä asiat kokee niin eri lailla. Mies varmaan pystyy ulkoistamaan paremmin. Tarkotan, että sä (koska vartalossasi koit kaiken) vertaat itseäsi muihin kun mies ajattelee että juttu on subjektiivisesti teidän eikä liity muihin.

Erica vielä: Voi teidän koira-parkaa! Eläimet on niin raukkoja kun ovat kipeitä. Mun kissalla kun oli vakava vatsatauti ja joutu tiputukseen, se oli maailman surkein ja hellyyttävin olento. Vaikkakin makso ihan hitosti... Toivottavasti koiruli paranee hyvin!

Mua alkaa ärsyttää toi juhliminen. En tänäänkään juopotellut, mutta ei vaan huvita yhtään bailata tuolla kun olis paljon mieluummin kotona vatsan kanssa. Kun ne menkat eilen alkoi niin tuli sellanen vitutus taas että ei sitten, juhlitaan sitten vaan kun ei musta muuhunkaan ole. Ikäkriisikin varmaan. Haluis jotain todellista sisältöä elämään. Mahaan nyt ekaks ja sitä kautta muuhun elämään.

Sade, mä olen ihan kade sulle kun aina niin luontevasti puhut "kun saadaan vauva niin sen jälkeen...". Mä en pysty mitenkään ajattelemaan KUN saadaan vauva. Alkaa tuntua niin toivottomalta tämä. Ja koska mulla on kellontarkka kierto ja helposti pongattava ovis, niin epäilen että ongelma on kiinnittymisessä tai jossain muussa vaikeammin hoidettavassa asiassa.

Eikä toi syksy ja pimeys mitenkään auta asiaa. Just odotin miestä kotiin ja soitti äskön että joutuu ylitöihin aamuun asti. Mälsää mennä nukkumaan yksin. Blääh. Onneks kissa sentään kehrää.

 

[angsteri]

Ericalle paljon voimia ja jaksamista! Omasta kokemuksesta voi vakuuttaa, että eivät miehet voi täysin ymmärtää km:n tuskaa, naisen kannalta. Oma miehenikin ihmetteli, kun itkeskelyistä ei millään meinannut tulla loppua ja itku tulikin sännöllisesti aina siihen asti kunnes plussasin uudestaan. Miehetkin suree, mutta heille raskaus ei ole ollut niin konkreettinen kuin meille, jotka ovat pientä alkua mahassaan kantaneet. Oikeasti, vain aika tai/ja uusi plussa parantavat. Uskon, että teillä tärppää pian uudestaan! Eikös teillä viimeksikin onnistunut pienellä yrittämisellä? Meillä meni se kolmisen kuukautta. Meille tuli silloin tietoon yksi vauva-uutinen, mutta kun kuulimme sen, meilläkin oli vielä kaikki hyvin. Siitä parin päivän päästä meni kesken. Kyllä nämä asiat vaikuttavat siihen, miten pystyy aidosti olemaan toisen puolesta onnellinen. Kovasti voimia ja jaksamista!!! Ja koiruliinille tietenkin pikaista paranemista!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

[Ballerina]

Neilikka, mullakin annos oli 1tbl päivässä. Varmasti turvallisempi aloitella noin. Tsemppiä, toivottavasti saat kierron kuriin! Aiotko yhdistää Teroihin vyöhykettä tai akupunktiota?

Ihania kommentteja nuo opettajan tehtäviin liittyvät... Valitettavasti vain opettaminen on usein pakko laittaa toisarvoiseksi, kasvattamista on yllättävän paljon. Tietenkin voisi lakata välittämästä, mutta sitä en halua tehdä. Lastensuojeluun ilmoituksia tehdään kammottavan paljon, vanhempia on tosiaan moneen junaan. Ei ole reilua!!

Kaikille plussatuulia, Ericalle extralämmin halaus!

 

[sade81]

Rosa, mä puhuin tosi pitkään "jos/kun saadaan vauva" mutta päätin että pakko alkaa puhua KUN, koska yleensä jos johonkin asiaan vaan uskoo niin kyllä se tapahtuu. Siis jos esim aattelee että "oon tyhmä" niin alkaa uskomaan siihen ja jopa käyttäytyä niin ihan huomaamattaan. Jos siis nyt vaan uskon että meille tulee se vauva, niin kyllä se sitten tuleekin =) En tosin tiedä kauanko sitä joutuu odottamaan, mutta kyllä se silti vielä tulee.

Oon aika pitkään uskonut että en ehkä saa koskaan lasta koska se on ainoa asia mitä haluan. Ja keksin jo että ehkä sen takia olisin halunnut nuorempana kun jotenkin tiesin että ei ihan sormia napsauttamalla meille tule. Mutta nyt siis olen päättänyt muuttaa suhtautumiseni ja koska kummassakaan ei ole mitään sellaista vikaa että lasta ei voisi saada, niin kyllä me se silloin saadaan.

Ja aika helppoa on kääntää ajatusmaailma positiivisemmaksi. Siis alussa joutuu tekemään töitä että aina kun huomaa jonkun negan jutun ajatuksissa niin jaksaa ryhtyä ajattelemaan positiivisemmin. Lopulta ne jutut kääntää melkein automaattisesti positiivisemmiksi, ilman että sitä itse edes huomaa =)

Miehet on kyllä niin miehiä...mies kutsui siis kavereitaan tänään syömään, mutta on itse töissä niin yllätys yllätys minä olen saanut siivota koko aamun. Eikä ole eka kerta kun näin tekee. Sanoo aina viikolla että siivoaa kyllä ennen lauantaita, mutta tuleekin sitten niin paljon kaikkea muuta että ei ehdi ja lopulta minä siivoan koska en halua että vieraat joutuu tulemaan sotkuiseen kotiin. Ei siis muuten väliä mutta jos tulee lapsia jotka kuitenkin ovat lattialla, niin en halua että lattialla on murusia tai pölyä.

Mä olisin niiiin iloinen jos mun kierto olisi kellontarkka ja ovis joka kuukausi. Viimeksi bongasin limat kesäkuussa ja nyt siis taas, eli 4kk välein jos tulee ovis niin aika heikkoa. No ehkä se tästä nyt innostuu. ja edelleen lihotan itseäni ja toivon että kroppa tajuaisi siitä että pitäisi alkaa toimia kun BMI nousee =)

Huomenna pitäisi mennä sitten appivanhemmille isänpäivän kunniaksi. Mitäs teillä on isänpäiväksi suunnitteilla?

 

[sade81]

siis ei voi olla totta! nyt Merikukka Forsius on raskaana! ja juuri erosi kihlatustaan..siis sillä naisella ei ole kyllä kaikki kotona..vaihtaa miestä kuin paitaa ja jokaisen kanssa pitää tehdä vauva. Joskus elämä tuntuu vähän epäoikeudenmukaiselta kun vakaassa parisuhteessa olevat eivät saa lasta mutta kaikki merikukat saavat..pöh ja pah!

 

[Minni_]

Ai sekin on raskaana... hmph... kaikki. Mä luulin eilen et täti ois tullu käymäaäan, mut ei se sit tullukkaan, eli tiputteluu vielki. Huomenna pitäis vissiin alkaa... oon testaillu sekä tänä ja eilisaamuna, mutta ihan puhtaita negoja on ollu, vaikka kuinka oon tihrustellu. Mut jos huomenna alkais niin tulis sit sellanen "normaali" 30 pvän kierto.
Mut mulla on isot bileet tänään (järjestän itse), niin aion juoda jonkun verran, kun kerran nega on niin selvä.

Plussatuulia kaikille, ja erityisesti Ericalle iso halaus! En voi tietää miltä susta tuntuu kun mullekin saattaa tulla paha mieli kun kuulen jonkun tuttavan raskautuneen!

 

[utelias kyselijä :)]

Moikka ketjulaiset

Mä haluaisin tiedustella teiltä, kun asia on noussut muutenkin ainakin osittain puheeksi, että mitenkä ootte suhtautuneet ex-puolisonne odotusuutisiin, jos sellaisia kokemuksia teillä kellään on? Mä nimittäin itse kauhistuin omia tunteita tänään, kun sain tietää että ex saa vauvan uuden puolisonsa kanssa.. (Taustaa vähän: ollaan erottu kohtuullisissa väleissä jo kaksi vuotta sitten, satunnaisesti saaatetaan toistemme kuulumisia kuulla, jonkin verran yhteisiä ystäviä jäi.. mä siis myös uudessa ihanassa suhteessa ja yritystä takana nyt 6kk, eikä mitään vanhoja tunteita kyllä jäljellä exää kohtaan!) mutta siis, musta tuntui jotenkin tosi pahalta että ex saa lapsen ja meillä vaan negaa negan jälkeen ja vähän siis kauhistuin omia tunteita.. muiden kavereiden vauvauutiset ei oo tuntunut niin pahoilta, kirpasee kuitenkin.. Olenko ainoana tällasten tunteiden kanssa ja onko mussa jotain vikaa?? ;-) Löytyykö muita?

 

[Lumikukka'']

Moikka moi!

Mulla ei ole ahistanut exän vauvauutiset. Eikä kenenkään muunkaan. Joskin jokunen vuosi sitten olisi voinut ahdistaa, kun tunteita oli vielä jäljellä. Tosin olen siinä mielessä jäävi sanomaan, kun on yritysaikaa niin vähän takana. Toisaalta en kyllä usko, että alan toisten onnea kadehtimaan, vaikka tässä vaikeuksia kohtaisikin. Ei ainakaan muilla elämän alueilla ole tapana ollut. Muita syntejä kyllä löytyy runsain mitoin, muttei kateutta.

Kiva kuulla Ericastakin! Nyt nukkumaan...

 

[angsteri]

Guten Morgen leidit!

Aamu alkoi laatoittamisella ja eilinen ilta päättyi riitaan. Tulee aina mieleen, että ei kai tule km, kun on huutokilpailua. Harvemmin huudetaan, mutta kuitenkin. No, tänään on uusi päivä. Eilen käytiin mun isukkiani onnittelemassa ja tänään käydän mieheni isää ja hänen vaariaan. Mites teidän isänpäiväviikonloppu on mennyt?

Sade, hyvä että paino on noussut! Kyllä sen pitäisi mun ymmärtääkseni vaikuttaa raskautumiseen.

Uteliaalle sen verran, että mullakaan ei ole kokemusta asiasta. Olen ollut nykyiseni kanssa on sen verran pitkään, että tuskin vaikuttaisi muhun mitenkään. Jos oma suhteeni olisi huono, niin sitten varmaankin. Kai nämä ovat niin yksilöllisiä. Ei ole kyllä tullut sellaista tilannetta eteen, joten vaikea sanoa.

Nyt aamupalalle.

 

[väsynyt minni]

uhhhh... buranaa...

Kauhea mä olen kun tälleen juopottelen, vaikka menkat ei oo ees kunnolla alkanu. No, testit näyttää negaa niin ei siellä kuitenkaan mitään ole.

Mullakaan ei eksät oo vielä edenny siihen vaiheeeseen et niil ois lapsia, en tiedä kasvaaks niistä edes ikinä niin aikuisia Mut oishan se outoa jos olis kai. Lähinnä mä oon ajatellu joskus et millaista ois nähdä ne kun ite ois raskaana. Ainakin sellaselle tyypille joka on kohdellu mua tosi huonosti, on kyllä ihana vähän "kerskua" jos siihen törmää (ja meillä on yhteisiä tuttuja niin sitä on sattunut) et miten hyvin meillä menee. Oli ihana kertoa häistä

Hyvää isänpäivää kaikille, toivottavasti ens vuonna meidän miehet ois jo isukkeja (tai ainakin just tulemassa sellaiseks)!

 

[Lumikukka'']

Krapulaa ilmassa? Oliko Minni hyvät bileet?

Oli puhetta siitä facebookista tässä yhtenä päivänä... Nyt oon alkanut sitäkin seuraamaan, aika jännä paikka on se.

 

[Erica.]

Heippa!

Hih, vai podetaan täällä krapulaa... Muakin yirtettiin eilen houkutella yöhön, mutta en sitten jaksanut lähteä. Istuttiin miehen kanssa kotona ja pari lasia punkkua nautin.

Kiitoskia taas teidän kommenteista Musta on ihanaa kun saa täällä höpötellä ja lukea tiedän juttuja. Toivottaavsti vaan kaikki päästään tuonne odotus puolelle pian!
Ballerina, kiitos , toivottavasti pääsen pian mukaan taas!

Ei muakaan ole eksän vauvauutiset hetkauttaneet, super onnellinen olen vain ollut heidän puolestaan
Mutta nyt on eriasia kun on käynyt km läpi, kaikki tuttujen vauva uutiset sattuvat..

angsteri, meillä meni 7kk plussaan. Toivotaan ettei nyt tarvitse odotella niin pitkään...
Ei me hirveesti olla miehen kanssa asiasta puhuttu, olen kyllä yrittänyt mutta miestä ei tunnu kiinnostavan. Eilen sitten taas pahoitin mielen kun yritin asiasta puhua. Mies kertoi että ei ole hyvä puhumaan vaikeista asioista ja käsittelee surun omalla tavallaan. Mutta loppujen lopuksi sitten ymmärsi kuinka tärkeää on parisuhteemme kannalta että pystymme tästä puhumaan. Ehkä tämä tästä

Siis voiko ovulaatio tulla jo reilu kaksi viikkoa km jälkeen, nyt ois menossa kp 18? Jälkivuoto loppui jo viime viikonloppuna, sitä kesti siis vain reilu viikon. Mä olen ihan satavarma että nyt tapahtuu kropassa jotain, en kyllä ole mitään ovistestejä tehny. Limailu on selkeetä ja tuttuja nippailuja on havaittavissa, lisäksi mua on kirjaimellisesti ihan pakottanut alhaalta, niin paljon seksiä tekee mieli.
Kun kerran saatiin lupa niin yritys on siis taas alkanut , mutta en jaksa uskoa vielä ovulaatioon, kunhan ne ekat menkat nyt sieltä tulis, niin sitten voi taas uskaltaa alkaa toivomaan uutta tärppiä!

 

[sade81]

Ericalle peukkuja, onhan niitä tarinoita että on raskauduttu vaikka ei ole vielä tullut menkkoja km:n tai edellisen vauvan jälkeen, joten voihan toi hyvinkin olla ovis??! ja kun olet aiemmin kai aika hyvin ne tunnistanut ja jos nyt tuntuu samalta niin miksipä ei olisi..

Me käytiin tänään molempien vanhemmilla onnittelemassa isiä. on ollut taas sellaista juoksua koko viikonloppu että ihan väsynyt olo ja riitojakin tullut ihan pienistä asioista. Mietin jo että onko taas PMS, mutta ei nyt täysin siltä tunnu. Tosin kun ei koskaan kauhean paha olo niin eipä sitä aina huomaakaan.

Mulla on sama juttu kun Minnillä, että vielä ei ole kokemusta exien vauvoista, mutta oli kyllä ihana kertoa exälleni häistämme =) ja siis kyseessä se ex joka vei palan sydämestäni ja vieläkin on jotain tiettyä jännitystä ilmassa kun jossain nähdään. Ei siis kuitenkaan niin että miestäni kehenkään vaihtaisin!! Ex tosin löysin jonkun yh-äidin, jolla on jo ennestään kouluikäiset lapset (ex siis mun ikäinen, joten aika nuorena tuo nainen on nuo lapset hommannut), mutta exästä tuli siis samantien puoli-isä.

menipä taas vähän aiheen ohi..

Onko saana nyt sitten siellä etelän lämmössä? *siirtyy haaveissaan palmupuun alle*

 

[angsteri]

Erica, ihan hyvin voi raskautua. Esim. Kermitien ketjussa kävi juuri näin ja tiedän muitakin, joilla on tärpännyt heti. Se kuulemma auttaa, kun hormonit on vielä koholla. Näin mulle sanottiin lääkärissä. Meillä meni kuitenkin se 3kk, vaikka oviksen joka kierrossa tikutinkin!! Kyllä teillä pian tärpää!! Aivan varmasti!!

Kaikille plussatuulia!!

 

[edelleen ihan rätti minni...]

Uh, oi kamala mikä olo vieläkin. Mulla on oikeen pala kurkussa, ei ees tehny mieli krapulapitsaa. En oo ikinä toivonut krapulassa ettäa pahoinvointi jatkuis seuraavalle päivälle On sellanen olo et ei voi olla paikallaan, pitää "vemputtaa" jotain jalkaa tai kättä levottomasti. Tekis mieli vaan kävellä ympyrää.. (?) Nyt siis kp 30, eli pientä toivoa yritän pitää yllä tästä tiputtelusta huolimatta.

Ihana että Erica sai luvan yrittää jo näin pian, kiva kun saadaan pian taas jännätä yhdessä!

 

[Rosa78]

Voi Minni, kuulostaa tutulta toi sun krapula! Sulla varmaan tulossa liskodiskoyö. Vaikken tänään itse krapulassa olekaan, pitsat haettiin silti äskön. Mäpidänpeukkuja sulle ettei täti tulis kylään!

Angsteri, ette kai mistään vakavasta riidelleet? Oliko ihan "normaalia" vai voiko olla että johtuu sun hormooneista?

Taitaa johtua planeettojen asennosta. Mekin riideltiin eilen. Miehellä ollut rankka päivystysviikonloppu, pitkät ylityöt päälle, ja mä kiehnaan ku kissa kun se viimein tulee kotiin, tai siis kuin koiranpentu joka haluaa huomiota. Kun pitäs ymmärtää että toisen pitäs saada hetki rauhoittua.

Mulla kamala hammassärky ja pääsen onneks torstaina viisaudenhammasleikkaukseen. Sitä ei olis tehty jos olisin raskaana, eli tavallaan kiva. Mutta se voi olla myös niin rankka, että ovis ei tulekaan. No mut ihanaa että pääsen tästä kivusta.

Uus viikko, uudet kujeet. Täällä kp 4.

 

[Rosa78]

Noista existä vielä. Mun exällä oli 2 lasta, jotka asui meillä puolet joka viikosta, eli 50-50. Ne oli ihania lapsia ja meille muodostui lämpimät ja hyvät välit, mutta mä en todellakaan ollut valmis yhteiseen vauvaan ja loppujen lopuksi koko perhe-elämäpakettiin. Miehen lapset oli siis aivan mahtavia, mutta mua alkoi ahdistaa kun mies painosti mua vauvaan. Ja juuri viime viikolla näin exän sattumalta ekaa kertaa vuoteen ja käytiin oluella. Hän kertoi että seurusteli nyt tytön kanssa, joka haluaisi hänen kanssaan lapsen. Olin tosi onnellinen exäni puolesta. Omasta yrityksestä en viittinyt kertoa. Mut en mä muillekaan tästä puhu.

Jotenkin noloa sanoa täällä, mutta mä en koe huonona sitä kun muut raskautuu. Eihän se ole multa pois! Huom: eri olisi jos olisin kokenut keskenmenon! Mutta mä en ymmärrä miten näillä palstoilla olla joskus niin katkeria, jopa vihasia kun ystävät raskautuu. En oikein voi uskoa että sitten on oikeasti ystävä, korkeintaan tuttu tai kaveri. Hain joskus työtä, jonka sitten kaverini sai. Siitä olin "salaa" katkera, koska omasta mielestä olisin ollut siihen parempi ja hän vei sen nenäni edestä. Mutta jos mun ystävä raskautuu, niin ei se mitenkään korreloi sitä voinko itse raskautua.

Tuntu jotenkin karmeelta kun joku kirjoitti, että oli onnellinen ja tyytyväinen kun ystävä päätyi aborttiin tultuaan raskaaksi, kun itse ei yrityksistä huolimatta ole raskaana. En vaan ymmärrä tota ajatusmallia. Mutta sitten olisi tosiaan eri kun olis km takana ja muilla samankokosia mahoja kun itsellä olis... Eihän niitä sitten kestäis katsella.

Tulee tällanen vertaus mieleen suomalaisten ja ruotsalaisen kateudesta: Kun ruotsalaisen naapurilla on hieno auto, hän ajattelee että "Wau, mäkin haluan tollasen!" ja kun suomalaisen naapurilla on hieno auto, hän ajattelee: "Toivottavasti toi menee rikki!".

Hyviä öitä kaikille! Ja minnille peukkuja!

 

[Neilikka..]

Pirteää maanantaiaamua! Odottelen tässä että pääsisin lähtemään sinne verikokeeseen, aion mennä kytikselle reilusti ennen omaa aikaa, että jos pääsisin vähän aiemmin piikille. Perjantainakin pääsin. Vaikka samapa se: kun menen myöhässä töihin, kaikki kuitenkin kuvittelee että olen raskaana.
Joo, Saanaa ei tällä viikolla saadakaan linjoille kun on lomailemassa etelän lämmössä... Toivottavasti huomaa pussittaa meille vähän kirkasta auringonvaloa tuliaisiksi. Sitä kaivataan!
Minni, onkos sulla tällä viikolla se lääkäri? Iipillä ei vissiin ihan vielä ole? Ja oma aikani pitäisi tilata, kun nyt saisin sen klamydia-näytteen tuloksen... Toivottavasti löytyy ilta-aikoja, kun ei ole kivaa keksiä jotain tekoselityksiä töihin.
Kuulkaa. Mää oon joskus saanut jonain laimeana tilaajalahjana jostain lehdestä yhden pokkarin: Vauvahorkka. Yritin silloin pari vuotta sitten lukea sitä, mutta ei iskenyt yhtään, ja jätin kesken. Eilen avasin sen uudelleen, ja voi vitsit että sai nauraa. Se oli kuin suoraan meidän elämästä. En tosin ehtinyt kuin muutaman sivun eteen päin, mutta varmaa on että tällä kertaa se ei jää kesken... Nekin kokeilee just kaikkia eri taktiikoita: RNK (rajoitetun naimisen kuukausi - on kokeiltu) Lähes koko ajan yritystä (on kokeiltu) Jalat ylös että siittiöillä alamäki (on kokeiltu - tosin kirjassa kävi huonosti kun nainen yritti juoda samalla teetä ja poltti itsensä)... Mutta on tosi rentouttavaa nauraa omalle yritykselle kun joku sen ensin ironisoi. Jos joku teistä haluaa lähettää mulle sähköpostiin oman kotiosoitteensa, voin lähettää pokkarin seuraavalle lukijalle, kun saan sen itse kahlattua läpi.
Hei Rosa, mulla on ollut hirveä metsästys päällä, että löytäisin sen avotakan, jossa teidän koti esitellään. Tai siis en ole kirjastossa käynyt, mutta aktiivisesti katsonut aina kun olen jossain nähnyt avotakkoja. Lääkärin odotushuoneessa näin kaksi, ja viikonloppuna kylässä kaksi tältä syksyltä, mutta mikään ei tärpännyt! Mikä kuu se olikaan? Noissa oli tältä seudulta kaikkea epäsopivaa - sadan neliön huviloita meren rannalta yms, ja en ihan sellaista kuvitellut etsiväni???
Jeps, hauskaa työviikon alkua kaikille!

 

[Lumikukka'']

Vauvahorkka x) Pitääpä lainata! Oletteko muuten lukeneet Jennifer Weinerin Vauvakuumetta? Siinä oli ihan hauska kirja myös...

Eilen käytiin miehen porukoilla - kysyivät milloin menemme naimisiin. Ei meiltä ikinä ole kukaan tuollaista kysynyt.

Mä oon ihan samaa mieltä Rosan kanssa noista ystävien raskautumisuutisista. Kuten yritin tuossa yöllä kertoa. Saitteko Rosa muuten sen asunnon mistä kerroit?

 

[Minni_]

Ei kun ens viikolla vasta lekuri, halusin sen sillai et menkat ois sit loppu jos jotain pitää tutkia sisäisesti. Grrrr, täällä kp 31/28-31, ja negan testasin taas tänäaamuna, ärsyttää ihan kamalasti kun nyt on jo 7. tiputtelupäivä Eli ei se eilinen "pahoinvointi" sit valitettavasti jatkunut. Hmph.

Voi kun mä osaisin suhtautua ihan yhtä "seesteisesti" kun te noiden kavereiden raskausuutisiin. Kai se kateus on ihan perus juttu ihmisessä, harvoin sitä toisten jutut(mistä sitä ikiä onkaan kateellinen) on "itseltä pois", mutta kyllä mulle tulis paha mieli jos mun läheinen kaveri raskautuis. Kun meitä on kaks jotka yrittää, ja me ollaan yritetty niin kauan ja meillä on "kaikki valmiina" elämäntilanteen puolesta, kun taas kaverin tilanne on niin kaaos että ei siihen periaatteessa olisi järkeä lasta edes tehdä. Mut en siis haluais ajatella näin, mut en voi sille mitään.

 

[angsteri]

Lumikukka, mitäs te vastasitte hääuteluihin ?

Neilikka, koska saat tulokset? Minni, nyt pidetään vielä peukkuja sun plussalle!! Eikös Miiukin saanut ekaksi negoja? En tiedä muistanko oikein.

Vai on Rosan talo esitelty Avotakassa -multa on mennyt ihan ohi! Täytyykin ruveta selailemaan niitä! Meidän riita oli aivan pienestä ja turhan päiväisestä asiasta ja varmasti hormonit vakuttivat mun "kohtaukseen". Saatiin riita sovittua kunnolla sitten seuraavana päivänä. Me oltiin mun vanhemmilla ja puhuttiin meidän talon remontista. Mun isä on niin helv....tarkan markan ukko ettei tosikaan ja hänhän sitten tyrmäsi kaikki remonttipuheet, vaikka asia ei hänelle kuulukaan milläänlailla (kai vanhemmat usein pitävät lapsiaan ikuisina lapsina...). Mä koin etten saanut mieheltäni mitään tukea, kun hän vain myötäili mun isääni, vaikka on itse ihan innoissaan aloittamassa keväällä remonttia. Ei esim.sanonut, että hänkin puoltaa remonttia, tms. Tuli ihan päälle päsmäri-olo. Siinä tuohduksissani menin sitten sanomaan miestäni "ämmäksi"...ja siitäkös meillä riemu repesi, kun päästiin kotiin...eh.. eli ei kuitenkaan sen vakavampaa.