Ajatuksista asiaan 05/09

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sadee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi kuinka täydellisiä ja ihania uutisia täällä on!!!! Voisiko enää loistavampaa olla! Helpotuksen halaus sulle Rosaliini!
Ja ihanaa, kun nähdään lauantaina ja vieläpä iloisissa merkeissä ja hei, juu, tottakai me ollaan tulossa teille!!

Mulla maidon tulon loppuminen kesti varmaan 2-3 vk, siis ihan vähän tuli enää mutta kuitenkin. Nuki heräsi...
 
Koetan nyt tyhjentää sanaisan arkkuni..

Älä Rosa missään nimessä noloile yhtään, että sait meidät stressaamaan tms. Tärkeintä on että olet kunnossa ja tulet olemaankin. Et ole ensimmäinen, jota lääkäri on pelotellut.. Mietin vain, että miksi ne sanoo että todennäköisesti syöpä kun eivät vielä tiedä. Vaikka ne olis nähneet 500 samanlaista palleroa, jotka on kaikki olleet vakavia ja syöneet kiviaitaa metrin sekunnissa niin ei se tarkoita ettei sitten voi olla se yksi jolla se ei olekaan vakavaa. Tai "vakavaa". Kyllä mä ymmärrän, että puhutaan suoraan ja se on tosi hyvä asia, mutta hirveän stressin saa siitä. Tuo nyt on varmasti Rosan ja muidenkin mielestä ihan sivuseikka kun uutiset olivat lopulta juuri niin hyviä kuin voi olla. Mietinpä vain lämpimikseni. Kannatan Rosa menemistä sille spesialistille sitten hoitamaan se pattiasia pois päiväjärjestyksestä, koska vaikka tissit on tässä asiassa sivuseikka niin siitä huolimatta tissi on aina tissi. Että mielellään se pitää jos valita voi.

Ja ehe, se soiva potta.. Sen tarkoitus kai lienee se, että kun pottaan tipahtaa _jotain_ niin astia päräyttää ilmoille fanfaarit. Nuo biisiehdotukset olivat mun villejä arvauksiani. Soinnin pitäisi siis saada lapsi motivoitua pottailemaan, kun sen jaakkokullan kuuntelu on niin kliffaa. Ja näin siis jossain nettikaupassa sellaisen ja kaikessa korniudessaan minun on pakko sellainen hankkia.

Miten Amildan kullan silmälääkäri sujui? Osasiko neiti käyttäytyä vai pitikö tehdä temppuja? Kuinka tuon ikäiseltä saa silmät tutkittua? :) Poju pisti sairaalassa ainakin silmät kiinni kun koetettiin niitä katsoa. Mutta se olikin ihan vauva silloin.



 
Brogan, joo, totta puhut. Eilen muuten kävelin puistossa ja joku kännijuntti huusi mulle että "hyvät tissit", teki mieli huutaa että eikun pahat pahat pahat ja juosta oikeasti hakkaamaan se juntti. Tänään tuli hassu ajatus että ehkä se olikin enkeli joka koitti vinkata miten asiat on.

Katson just Greyn anatomiaa ja itkeä vollotan kun siinä kuoli pieni lapsi. Kun vanhemmat menettee lapsiaan, mä en voi tajuta miten ne jaksaa sen jälkeen. Se suru on ihan ääretön.

Miehelle nousi kuume ja mulle tuli migreeni, on tuo ihmisen keho hassu että jaksaa äärimmilleen kun pitää jaksaa ja laukeaa sitten kun sille on aikaa.

Siis mikä ihmeen soiva potta? Soiko se kun siinä istuu vai kun pökele tipahtaa?
 
rousa, helpotuksen huokaus täältäkin.. hieno homma että hyvät uutiset! :)

ja tosta greyn anatomiasta... täälläkin tuli itku kun se 6vuotias kuoli siihen isän syliin.. huh!

täällä selkä on ruvennu kipuilee :/ varmaa johtuu hormooneista..
käytiin vauvailemassa ja pikkis vei kaverin kädestä maissinaksua, tai siis katkas itellee palasen ja hienosti ne naperot jako sit sitä naksua ja söi kilpaa... seuraavaks pikkiskin sai omansa.. :)

nyt öitä murut!
pää ei enää toimi ku on niin väsyny..

mi-iu+ pikkis 10kk
 
Hehe Rous tuota spugen huutelua. Mitähän mulle koetettiin vinkata sillä, että paikallisen räkälän terassilta laitapuolen edustaja huuteli jotain niin hirveää etten viitsi edes toistaa. Alatyylinen kysymysmuodossa esitetty ilmaus, joka liittyi jalkojen väliin ja kosteustasapainoon. Huh.

Mä en onneksi katsonut Greyn anatomiaa.

http://www.babytown.fi/products/278

Tuossa yksi esimerkki, kun tuli puheeksi. Niitä ei näy olevan varastossa, joten joku muukin on tarvinut. Eihän se mistään muusta voi kertoa eihän, että viitteessä lukee punaisella "EI varastossa EIKÄ aiota tilatakaan.." ;)
 
Vielä rutistus Rosalle. Eilisen viestin jälkeen iski päälle kunnon helpotuspäänsärky. Greyn anatomia oikein kruunasi sen. ;)

Ja tulossa ollaan, jos kutsu on edelleen voimassa.

Huuh, kelalta tuli myönteinen päätös meidän valitukseen. :D Bileet!
 
Kiva juttu Saana! Meille tuli kans tuo tukipäätös ja korkeimmat tuet saadaan :) Jotain positiivista tässäkin....

Juu, silmälääkäri meni ihan kivasti. Neiti ei ollut moksiskaan, kun lyötiin mustuaiset suurentavat tipat silmiin. vähän kitisi, kun lääkäri katsoi valolla silmänpohjat, mut suht kivuttomasti ja nopeesti meni. Tuo neiti on kyllä niin reipas lääkärissä kävijä :) Verikokeissakin naureskelee vaan labratädille. Toisin kun äitinsä, joka meinaa pyörtyä sillä hetkellä ;)

Neidillä on taaaaas 39C kuumetta! Mistä lie taas johtuu - tää on kyllä välillä niin turhauttavaa ja lamauttavaa :( Plaah! Ja kun se huoli tosiesta on niin suuri...
 
toivottavasti Amilda teidän neidin kuume helpottaa pian!! vion vaan kuvitella kun mulla on Nöpöstäkin niin kova huoli ja sentään ei ole mitään ihmeellistä taustalla.

Täällä taas tänään vähän kitinäpäivä ja mies tulee vasta joskus myöhään kotiin kun menee kavereiden kanssa jonnekin. Plaah ja plööh. olisi ihan ok jos iltaisin menee jonnekin jos kävisi ensin kotona mutta jotenkin vaan nää 12h yksin päivät ei mulla toimi..ja kai Nöpökin jotenkin vaistoaa että isi poissa pitkään kun aina silloin kitisee. Syötiin äsken Pikkufarmarin herkkua ja upposi, näyttää siltä että Nöpö syö ihan mitä vaan. Tosin nyt annoin vaan pari teelusikkaa että näkee reagoiko lihaan jotenkin, siis vatsa. ulkona ihan järjetön myrsky ja pitäisi lenkillekin mennä.

Kiva kun varoititte Greystä, mä katson kaikki aina vasta nauhalta sitten joskus kun ehtii niin hyvä tietää että osaa varautua. Rakkauden anatomia oli jo tarpeeksi paha tiistaina, rupesi ahdistamaan ihan hirmuisesti. Onneksi myytinmurtajatkin on nauhalla niin on jotain vähän iloisempaakin katsottavaa.

Hurjaa kun on jo torstai!! meillä on viikonloppuna oikea isovanhempiweekend kun käydään molemmilla kylässä. Niin ja saanalle ja amildaiselle onnittelut kelan päätöksistä!

Saana, joko teidän pojalle löytyi se hoitopaikka syksyä varten? ja mites Angstis, milloin siis meet töihin?
 
Täältä myös Amildalle iso torstaihali. Ihan kauheeta kun pieni sairastaa eikä voi auttaa, vaikka olis valmis tekemään ihan mitä vain.

Joku jossain haastattelussa sanoi lapsen saamisesta niin, että jos tietäisi etukäteen sen huolen ja pelon (yleisesti elämää kohtaan ja tiedostaa oman rajallisuuden ja voimattomuuden) joka syntyy kun saa lapsen, niin kukaan ei hankkisi lapsia, mutta että onneksi sitä ei tajua etukäteen, vaan vasta kun se oma lapsi on. En nyt ihan täysin allekirjoita, mutta pointin tajuan.

Just miehelle kerroin kuinka tärkeitä te ootte -myös taustailijoiden kirjotukset- ja että en tiedä mistä voisi edes saada samanlaista tukea.
 
Eilen ehtinyt, eli nyt vasta pääse sanomaan et Rosa ihania uutisia, jännäilin täällä taustalla koko eilisen päivän.

Kaikille muille kanssa, teillä on ihan huippuketju!!! Halauksia koko porukalle ja oikein mukavaa tapaamista.

Joppuli
 
En aikaisemmin kertonut, mutta sisko kertoi muutama kuukausi sitten tapauksesta jossa nuori nainen oli imetysaikana löytänyt kyhmyn rinnasta. En enää muista oliko käynyt lääkärissä, vai vaan soittanut lääkärille, mutta kuitenkin lääkärin mielestä ei ollut mitään syytä huoleen ja että imetyksen loputtua ottaa uudellen yhteyttä jos patti vielä tuntuu. Imetyksen loputtua patti lopulta tutkittiin ja todettiin pitkälle levinnyt/edennyt rintasyöpä. Muutama kuukausi myöhemmin jäi kolme lasta äidittömäksi. Ihan käsittämätöntä ja onneksi Rosa on niin sisukas, että tutkitutti asian perinpohjin.

Oon viikon sisään tutkinut rintani jo kolmesti. Viimeksi tänä aamuna sängyssä. Irkku aikansa katsoi ja tuli sitten avuksi. Mistähän noista kaikesta röpelöstä tietää, että mistä huolestua ja mistä ei? Päteekö tähänkin sama kuin synnytyssupistuksiin, että kyllä sen sitten tietää kun on tosi kyseessä?

Meillä on lapsilla flunssaa ja päivärytmit on aivan sekaisin, kun ovat niin väsyneitä että pitää nukuttaa ylimääräisiä unia. Yöt onneksi nukutaan hyvin.

Miehen ex kävi eilen kylässä. En ole aiemmin sitä nähnyt, mut menneiden tapahtumien takia pohjattomasti vaan vihannut. Luulin päässeeni kaikesta kaunasta jo eroon, mut oli se silti jostain syystä kova paikka. Itse se halusi tulla kylään ja mies kysyi, että haluanko ottaa vastaan. Sanoin että ok, mutta olikohan se sittenkään ok.. Noh, opin ainakin itsestäni sen etten ole kypsä ja aikuinen ihminen, vaan katkera kakara kun en pääse tämän yläpuolelle.
 
Jellybean, oletpa sä pölö! Miksi ihmeessä sä kutsut miehen exän kylään?!?!?!? En tajua. Onko ne siis vielä ystäviä? Ihan luonnollista olla vielä mustis, älä nyt sellasia tunteita häpeä! Onhan niillä yhteinen historia ja vaikka kuinka paljon kiimaisia hetkiä (hymyillen käännän puukkoa haavassa), mä en tajua miksi sun pitäis tarjoilla kahvia ja pullaa sivityneesti omassa kodissas sellaiselle ihmiselle. "Lisää piirakkaa? Vai haluaisitko itse tarjota piirakkaa?"

Joo, fiksua ettet aiemmin kertonut tota tissitarinaa. Ihanaa että tällä patilla on onnellinen loppu, mutta mua ärsyttää silti ihan mielettömästi kun miehen äiti on taas tänäänkin soitellut 4 kertaa että hän kyllä tiesi että kaikki hyvin, turhaan stressattiin, ettei tän ikäisellä mitään voi olla, että ainahan rinnoissa jotain rasvapatteja on. En tiedä miten artikuloisin sille että kun tämä ei ollut mikään s**tanan rasvapatti vaan oikea kasvain. Että patit ei todellakaan aina ole kasvaimia mutta kun tämä on, vaikka hyvänlaatuinen onkin. Mä en enää jaksa vastata sille. Ei tuo ole optimismia vaan tosiasioiden kieltämistä. Se, että hokee itselleen että kaikki-on-hyvin-mikään-ei-ole huonosti, ei ole kovin terveellistä sitten kun tulee joku vastoinkäyminen, josta kuitenkin pystyy selviämään sitten niillä korteilla jotka annetaan.
 
Ihana uutinen Rosa, onneksi ei ollut mitään vakavaa!!!! Hali <3

Amildan neitille pikaista paranemista, ehdin käydä pikaisesti lukemassa Rosan kuulumiset. Täytyy yrittää paneutua paremmin, ensi viikolla käyn kuulumisia ainakin kirjoittelemassa, on ultra alkuviikosta.

Hyvää alkavaa viikonloppua ja aurinkoista ennen kaikkea!

T: Maijuliini, poju 2,9v ja masuasukki rv 20!
 
Emmä tiiä mikä mielenhäiriö se oli, kun sanoin että sen kun tulee käymään. Onhan sekin nykyään naimisissa ja on lapsia, etten mä enää sen pelkää miestäni vievän. Mut silti olisin voinut nykäistä kuonoon. Ja nyt kun sen näin, niin huomasin että ihminen se sekin vaan on. Kylläkin ärsyttävä sellainen. Pah.

Inhottavaa kun Rosa omien ongelmien päälle vielä joutuu kuuntelemaan anopin jaarittelua. Anopeista on aina harmia.
 
Jb, oot aika sissi kun siedät miehesi exää teillä kotona!! mun miehellä ei onneksi ennen mua kovin pitkiä/vakavia juttuja niin ei tarvi tollasia murehtia.

Rosa, sun asenne on vaan niin mahtava ja mä olisin varmaan jo kilahtanut täysin sun anopille!! mä olin ennen nuorena tosi positiivinen ja murehdin asioita vasta kun ne tuli kohdalle mutta sitten muutama juttu tuli ja sen jälkeen oon aina miettinyt huonotkin puolet, tai siis että mikä voi mennä vikaan. ja on se yleensä ihan hyvä varautua koska muuten tulee tosi tosi iso pudotus.

mä oon ihan hermona, siis Nöpö on helppo lapsi mutta tänään sillä on ollut vaikea päivä (jonkun muun asteikolla se on tänäänkin ollut itse enkeli mutta omalla asteikollaan ei). en tiedä mikä vaivaa vai onko vaan halipula kun koko ajan kitisee enkä ehdi edes kunnolla syödä (tai ehdin mutta inhoan syödä kiireessä/kitinä taustaäänenä). alan olla taas miehelle tosi ärsyyntynyt kun pitää vaan hauskaa ja mä täällä 12h kuuntelen tuota..mutta enää 4 tai 5h jäljellä, jipii! sain just Nöpön nukkumaan ja toivottavasti nukkuu pitkään kun tuntuu että olisi koko ajan väsykin. taidan itsekin painua hetkeksi päikkäreille.
 
Tuosta lapsen menettämisestä…mä olen miehelle sanonut, että jos lapselle sattuu jotain niin otettaisiin yhdessä henki toisiltamme pois. Mä en pystyisi enää jatkamaan elämää. Hän ei valitettavasti ole asiaan suostunut. Mä en vain oikeasti pystyisi enää elämään sen surun kanssa…ja enkä oikein näe syytäkään, miksi eläisin, jos omat/miehen vanhemmatkin olisi jo kuolleet.

Ja Rosa, mä olen varma, että se huutelija oli enkeli. Ja tsemppiä ja jaksamista anopin kanssa –toisesta korvasti sisään…toisesta uuulosa…

Hienoa Saana, että sait valituksen läpi! Ajattele, jos olisit jättänyt valittamatta…mitään ei tunnu saavan ellei vaadi.

Täällä pää rikki miehen takia. Se osaa olla yksi helvetin idiootti. Ihan oikeasti, on niin tunnollinen, ettei voi ottaa saikkua, vaikka täällä seisoo iso kone pihalla ja se kuuluisa salaojamies tarvitsee apua. Ja tietenkin tuntiliksa kuluu. Siis mä pyysin yhtä päivää, mutta eihän se moralisoija siihen pystynyt, tuli heti mieleen se, kun se ei viimeksi pyytänyt saikkua, kun mä olin tosi kipeänä. Ymmärrän ettei usein ota saikkua tai laiskuuden takia, mutta nyt olisi ollut the PAKKOTILANNE, niin ei. Murmur. Sit mä olen itsekin kärsinyt kaksi pv migreenistä ja olen tosi väsynyt, kun hoidan Nukia 24h yksin tän kaivuuprojektin takia. Pienet on syyt valittaa, mutta valitanpahan silti.

Toivottavasti Ennin kuume laskee pian!! Onko teille annettu jotain rajaa mihin asti kuume voi nousta ennen kuin tarvitsee huolestua?

Sade, meillä on ollut sama menu kuin Pupella eli se kasviskinkku-juttu oli todellinen hitti silloin vauvana. T.Taapero (Nuki kirjoitti ;) )
Sade, töihin menen kesäkuussa, mutta kysessä on kesätyö, joten luultavasti jään taas syksyllä hoitamaan Nuudelia.

Ja JB, miksi ihmeessä miehesi ex halusi tulla kylään?!?!? Tai siis miksi hän tuli? Ja mäkään en olisi kyllä päästänyt. Mä olen kaikkien mustasukkaisukkaisten äiti!
 
Just eilen katsottiin joku CSI, missä vanhempien piti tunnistaa lapsensa ruumishuoneella. Mietittiin yhdessä, että kuinka kamala tilanne se olisi. Meillä jos toinen pikkutyttö menehtyisi, niin toista pitäisi jäädä vielä hoitamaan. Sitä olen miettinyt, että jos multa lähtisi molemmat tytöt ja mies, niin muuttaisin jonnekin missä kukaan ei tunne eikä mikään muistuttaisi menetetystä perheestä.

Se naikkonen petti miestä aikoinaan lukemattomat kerrat ja tämä tossukka vaan jatkoi sen kanssa. Nyt halusi kuulemma vaihtaa kuulumisia miehen kanssa ja tulla katsomaan meidän lapsia. En tiedä sen tarkemmin sen motiiveja. Asuu nykyään toisella puolen Suomea ja oli täällä päin nyt käymässä. Meidän alkuhistoriaan se sotkeentui niin pahasti, että olen vieläkin vähän vihainen. Nykyään mulla on sen verran hyvä itsetunto, ettei joku onneton vanha kulahtanut hellu sitä kummoisesti heiluta. Joku viisi vuotta takaperin olisin kilahtanut täysin, jos sen nimi edes mainittiin. Sitä paitsi hiveli itsetuntoa nähdä, että sen takapuoli oli kolme kertaa suurempi kuin omani.
 
Yes!! :D JB:n eksä sai mitä ansaitsi kun tunki kylään ison pyllynsä kanssa. En ole ikinä antanut mieheni nuoruuden heilalle anteeksi kommenttia, että olen ihan "tavallinen"... Pahin loukkaus ikinä. Heh.

Toivottavasti pikkuisten olot paranee. Me olimme kylässä paikassa, jossa nyt sairastetaan jotakin karmeaa rokkoa -toivottavasti Vinkuliini säästyy siltä. Aikooko kukaan ottaa vesirokkorokotetta? Olemme yhä kahden vaiheilla.

Katselin minäkin Greyn ja vollotin. Sarja on ihan lemppari, vaikka mies inhoaa sitä yli kaiken, eikä suostu olemaan samassa huoneessakaan kun sitä katselen.

Hyvä Kela!
 
Onneksi olkoon Rosa elämästäsi! Ihanat uutiset oli täällä odottamassa. On se kummaa miten jonkun ventovieraan elämä voikin koskettaa ihmisiä. Mut ei kelleen anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Mie ainakin turvaan aina siihen, kun elämä potkii päähän. Hauskaa treffailupäivää teille, olette tosi ihana ryhmä!
 
Meillä on ihania taustiksia, ja hih, fanipalalla on hauska nicci :)

Kiva kun Nöpölle maistui farmarin herkku. Reagoiko maha? Mulla vois reagoida ihan muut elimet ja ihan eri lihaan, mutta miehen turilas nukkuu. Onko epäkorrektia kirjoittaa näistä asioista samassa kappaleessa? Toisaalta, kello on jo niin paljon, että lienee sallittua.

Mites Amildan Ennin tilanne? Niin kurjaa tuo sairastaminen. Ja pienet on niin urheita, hymyilevät läpi sairastelun ja se on niin epäreilua. Kun voisi mennä ja ottaa kaiken tyhmän pois niin sen tekisin.

Rosa, mäkin komppaan puoliksi tuota mistä kirjoitit. Että se huoli on mieletön. Joku taas on sanonut, että jos ennakkoon tietäisi minkälaista lapsen kanssa (kiukutteluineen, yökantamisineen ynnä muuta) on, niin jäisi lapset tekemättä. Ja Höpö Höpö. Joka saakelin askel ympäri olohuonetta keskellä yötä on mulle arvokas ja tuo pikkuinen marakatti on niin ihana, että kävelisin vaikka maailman ympäri sen vuoksi. Vaikka välillä tuntuukin ärsyttävältä vaatteiden pukemiskiukut tai ruuan pärskyttelyt pitkin lattioita niin se on vain elämää.
 

Yhteistyössä