Anna itsellesi vähän tilaa hengittää ja ota tuki vastaan. Ei ole häpeä välillä luovuttaa ja tukeutua toisiin, useimmilla meistä elämä ei vaan välillä kanna. Edessä se voi olla niilläkin, jotka tällä palstalla tuomitsevat ja moralisoivat. Henkinen kipu on välillä paljon pahempaa kuin fyysinen, koska sitä on vaikeampaa itse ymmärtää tai poistaa. Mieleen vaikuttvat lääkkeet eivät toimi yhtä näppärästi kuin burana.
Mutta lääkkeitä ja helpotusta pahaan oloon kuitenkin on ja ehkä tulevaisuudessa ne ovat vielä parempia ja nopeavaikutteisempia. Elämäntilanteet muuttuvat jopa parempaan suuntaan. Siksi ei kannata luovuttaa ihan vielä. Myöhemminkin ehtii. Elämää voi hallita myös niin, että päättää katsoa vielä tämän päivän tai seuraavan lääkkeen. Kuunnella vielä tämän ihmisen neuvon tai ottaa tuohon toiseen yhteyttä.
En koskaan päättänyt, että en tapa itseäni. Päätin vain jaksaa vielä yhden asian. Eron viemisen päätökseen, uuden kodin hankkimisen ja sen muuttamisen oman näköiseksi. Että jäisi edes vanhemmille joku kuva siitä, mikä olin. Ja sitten halusin nähdä, tulisiko ystävyyssuhteesta tuttuun jotain kun se vaikutti vähän kiinnostuneelta. Ja sitten sen, kasvaisiko siitä mitään. Ja sitten lapseni, joka tulikin yllättäen vaikka luulin etten niitä voi edes saada. Nyt on jo niin paljon asioita, jotka haluan vielä kokea, että en enää ehdi ajattelemaan kuolemaa kun joskus harvoin. Ja silloinkin useimmiten päätän vielä siirtää sen seuraavaan päivään, koska mistä sen tietää vaikka se olisikin paljon kauniimpi päivä kuolla. Todennäköisesti jatkan tätä elämäni loppuun ja kuolen tyytyväisenä ja kaiken nähneenä keinutuolissa lasteni ja lastenlasteni ympäröimänä. Tai sitten kehitetään joku mielialalääke, joka toimii tehokkaammin kuin burana eikä koskaan edes tarvitse tuntea pahaa oloa ja epätoivoa. Sekin on mahdollista.