Ajattelin tänään tehdä itsemurhan...

[kokemusta täälläkin]

Mulla on myös 10 vuoden ajalta kokemusta siitä, että läheinen uhkaa tehdä itselleen jotain. En vaan voi sille mitään, että olen ihan paniikissa joka kerta, vaikka hän on toisessa tilanteessa mulle sanonut ettei koskaan tekisi itselleen mitään, uhkailee vain. En silti voi tietää vaikka mieli muuttuisikin oikeasti joka kerta. Se sattuu niin kamalasti muhun, haluaisin auttaa, mutta en vaan voi. Kaikki terapiat ja lääkitykset on. On niin avuton ja voimaton olo kun ei voi tehdä mitään.

 

[no]

jos sun pitää joku tappaa niin tapa se raiskaris, älä ittees

 

[ipi]

Unohtakaamme KKK:n provoilut!

En tosiaankaan provoile. Tuollaisella pään silittelyllä mitään saa aikaan, paitsi sen, että potentiaalinen itsemurhakandidaatti huomaa sen, että kun mä taas sanon, että tapan itseni, niin kaikki hyppii mun pillin mukaan, toistetaan tarpeen vaatiessa useita kertoja. Itsemurhalla uhkailijat ovat todellisia luusereita, ei muuta lisättävää tähän aiheeseen :wave:

tuohon lauseeseen "niin kaikki hyppii mun pillin mukaan" mä yhdyn.. on meinaan kokemusta ihmisestä joka on jo 10v ajan hyppyyttänyt lähimmäisiään just noin. ja vielä se on hengissä.. ensin pillereitä ja sitten soittaa ite ambulanssin, mutta taas on lähimmäiset hetken aikaa varpaillaan ja toteuttaa nöyrästi sen toiveet mutta sairaus se on sekin

Mä oon tasan samaa mieltä KKK:n kanssa.. Mulla oon kans lähipiirissä kaksikin ihmistä, jotka jo vuosikausia uhkaillu itsrilla. Viimeksi viimeviikolla toinen niistä (siskoni) soitti koko suvun läpi ja kertoi ottaneensa lääkkeitä ja nukkuvansa pois. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mä oikeesti huolestuin siskosta ja soitin sille apua. Kun apu saapui paikalle, ei siskolla ollutkaan hätäpäivää. Tietysti hyvä näin, mutta se herätti mut todella kyyniseksi. Vuosiin en oo jaksanu tota itsari uhkailua ja rumbaa kuunnella, mutta nyt lyötiin kyllä viimenen naula arkkuun. Julmaa sanoa, mutta mulle on ihan sama vaikka itsensä tappaisikin. Sekä sisko että äiti. En jaksa välittää. Jos on jotain tarvetta hakea huomiota ja sääliä, ni sitä saa hakea joltain muulta, multa sitä ei likene.

Toisaalta,minä tiedä nuoren miehen joka puhui usein itsarista,soiteli yöllä tutuilleen et nyt hän aikoo sen tehdä.
Viime syksynä hän nukahti kuolemaan oman käden kautta.Nyt on puheet hänen kohdallaan puhuttu.

 

[äet]

Täällä ovat aika vähemmistöön jääneet ne kirjoittajat, jotka sinut tuomitsevat. Terveille, ei-masentuineille äideille tuollainen vain nostaa pintaan tunteita ja pelkoja siitä miten omat lapset reagoisivat ja todennäköisesti sen takia moni reagoi niin kiukkuisesti. Et ole huono äiti, olet masentunut eikä ihme koettelemuksesi huomioon ottaen. Jos ja kun saat masennuksesi hallintaan, niin olet todennäköisesti yhtä lapsiasi ajatteleva ja niihin syvästi kiintynyt äiti kuin kuka tahansa muukin,

Masennus on pirullinen sairaus, joka saa ajattelemaan että omalla kuolemalla ei ole väliä. On sillä. Ennenkaikkea sillä on merkitystä sinulle itsellesi. Älä anna sen paskiaisen voittaa, joka sinut lapsena raiskasi. Tai isäsi, joka raiskasi sinut henkisesti toiseen kertaan olemalla välittämättä ja syyllistämällä. Sinua on kohdeltu väärin ja epäoikeudenmukaisesti jos et ole saanut tukea tuollaisen tapahtuman jälkeen. Sinulla on oikeus surra ja olla vihainen. Ja sinä tarvitset ihmisiä, jotka auttavat sinua käsittelemään tapahtutta. On hyvä, että kirjoitat sille poliisille, ehkä mokoma lapsenraiskaaja voitaisiin saada vielä vastuuseen teoistaan. Tai ainakin jonkinsortin seurantaan jos on vielä elossa ettei toista tekosiaan.

Säily hengissä ja näytä niille! Älä anna heidän määrittää sitä mitä olet, vaan rakenna itsellesi uusi elämä. Käytä terapeuttia, lääkkeitä, hyväätarkoittavia auttavia kanssaihmisiä, mitä ikinä tarvitset siinä rakennusprosessissa. Elämässä pääsee välillä todella pohjalle mutta jos et ole syyllistynyt murhaan tai muuhun raskaaseen rikokseen, pääset vielä aloittamaan alusta. (tai tässä maassa kyllä pääsee vaikka olisikin syyllistynyt..). Jos ystävät tai puoliso eivät kuuntele ja tue, hanki sellaisia jotka kuuntelevat. Itse kuvittelin, että ex-mieheni olisi ollut maailman paras mutta vähänpä silloin vielä elämästä tiesin. Rakkaus tulikin vasta murheen ja tuskan jälkeen.

 

[vieras]

Oikeesti,mä ymmärrän täysin ap:n halun lähteä täältä pois. Seinät kaatuvat päälle ja niitä ei pysty kovin pitkään tukemaan. Eri ihmisillä eri syistä. Itselläni on asiat joka suhteessa niin pielessä kun vain voi ja vaikka kuinka koittaa saada selvitettyä että selvitäkö tästä,niin se ei ole mahdollista.Eli pohjalla ollaan ja siellä pysytään Ja ei ole päivääkään ettenkö ajattelisi täältä lähtöä..mutta vielä tänäänkin lapset on se asia jonka takia vielä täälä olen.Järki sanoo että parempi niille kun ei olisi tälläistä ihmisrauniota vaivoina mutta tunteet vielä voittaa. Mutta mitä jos se päivä tulee että järki voittaa kuitenkin? Ja lääkitys on menossa masennukseen. Ei se silti nosta ylös täältä pohjalta. Talous,tarveys,ihmissuhteet,kaikki pielessä ja niihin ei lääkkeet apua tuo. Sitä ei kaikki käsitä miten sitä voi olla yksinäinen vaikka on mies ja lapset.Pahinta on olla yksinäinen

 

[:(]

Otin muutaman lääkkeen ja nyt ajatukset taas hetkeksi kulkee. Tässä teille syy: minut raiskattiin rajusti 9 vuotiaana vieraan miehen toimesta ja minun isäni syyllisti minut siitä ja pisti minut pylly paljaana etsimään miestä metsästä. En saanut muuta tukea kuin syyllistämistä. Olen epäonnistunut monessa asiassa tahtomattani, olen tehnyt inhimillisiä virheitä mutta ketään en ikinä ole satuttanut, en ketään koskaan. Syyllisyys elämässä tapahtuneista asioista ja epäonnistuminen oman elämän hallinnassa on niin järkyttävän syvää että siitä ei nyt hitto vie nousta. . .

Kauheaa. Tuo jos joku jättää arvet :| Mutta sinulla on mahdollisuus löytää vertaistukea. Vertaistuki toimii yleensä psykologeja paremmin. On valitettavan paljon hyväksikäytettyjä ja raiskattuja lapsia, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi kantaen samanlaisia arpia kuin sinä. On myös paljon lapsia, jotka elävät parhaillaan tuota raakuuttaa ja kaipaavat apua.. varmasti aikuinen, joka on saman kokenut ja siitä selvinnyt on heille ymmärtäväisin apu.

 

[vier]

Hannele rakas, mä anon, ettet tekisi itsellesi mitään. Koita laskeutua lapsiesi asemaan ja ajatella, kuinka paljon sinua tarvitaan. Tiedän, että olet ehkä ratkaisusi tehnyt. Mutta sinä voisit oikeasti selvitä tästä. Ainakin minä olen valmis antamaan sulle kaiken tukeni! Olen itsekin joutunut kokemaan elämässä yhtä sun toista. Sua tarvitaan oikeasti!

 

[nyt harmaa]

tidän kyllä hannele,miltä susta tuntuu.
voin kertoa omaa tarinaani hiukan

mua käytettiin seksuaalisesti hhyväksi koko lapsuusikä.en koskaan mennyt hoitoon asian tiimoilta.
17 vuotiaana löysin miehen ja sain lapsia.sitten alkoi alamäki..hajosin totaalisesti,muutuin täysin ja satutin miestäni pahimmalla mahdollisella tavalla.hylkäsin lapset ja miehen,petin häntä usean miehen kanssa,join,käytin lääkkeitä,poltin ja aloin pukeutua kuin teinityttö.otin itseni täyteen lävistyksiä,viiltelin itseäni,muutuin siis kuin toiseksi ihmiseksi.
lopulta mut raahattiin väkisin suljetulle.
mutta ei tahti sielläkään muutunut..lopulta mut raiskattiin väkivaltaisesti..
silloin tunsin että nyt riittää..olen ansainnut kaiken paskan enkä halua enää elää.
otin lääkkeitä purkkikaupalla ja lukittauduin huoneeseen.
mutta!mun mieheni sai pelastettua mut ja selvisin enkä kuollutkaan.
diagnoosini oli sivupersoonahäiriö.lapsena olin luonut toisen minän joka otti kaiken sen paskan vastaan ja niin pystyin itse olemaan lapsi.
se toinen minä sitten pulpahti pintaan myöhemmin ja sai mut käyttäytymään noinmkamalalla,järkyttävällä tavalla.
mun mies ei koskaan hyljännyt mua ja on aina ollut tukena.
nyt olen onnellinen,kaikesta tuosta on useamp vuosi aikaa.
rakastan miestäni ja lapsiani yli kaiken ja on kamalaa ajatella jos olisin onnistunut silloin itsarissani!!
mitä olisinkan menettänyt!
älä luovuta,vielä voit olla onnellinen,varmasti.
niin kauan kun on elämää on myös toivoa!!

 

[äet]

Joudun nyt lopettamaan tietokoneen käytön hetkeksi mutta tee palvelus: jos päätät kaikesta huolimatta tappaa itsesi, niin kirjoita lapsillesi "testamentti". Kaikki ne asiat, jotka olisit halunnut sanoa heidän merkkipäivinään ja kaikki ne muistot, jotka olisit halunnut kertoa heille kun he ovat kasvaneet aikuisiksi. Jätä itsestäsi joku jälki tähän maailmaan ja niille taimille, jotka kasvatit elämän suureen puutarhaan vaikka et kyennyt heitä aikuisiksi kasvattamaan. Auta heitä ymmärtämään, miksi et jaksanut vaikka he olivat olemassa jotta he eivät seuraisi sinua liian varhain ja liian kevyin perustein.

Älä anna kuolemasi olla täysin turha ja persoonasi hävitä unohduksiin.

 

[eräs harmaana.]

Olen miettinyt myös itsemurhaa. Ne tunkevat uniin, muiden menneisyyden kummitusten kanssa. Aamuyöstä herätessäni mietin ensimmäiseksi onko tässä mitään järkeä. Lasten takia olen vielä tässä. Tiedän, että vien heiltä mahdollisuudet elämään omilla päätöksilläni. Silti en vain jaksaisi, haluaisin oikeasti pistää jo postiin itsemurhakirjeeni ja karata metsään tappamaan itseni. Silti, tässä ollaan, elävänä, mutta niin kuolleena.

 

[vier]

Voisit hyvinkin saada elämäsi hallintaan, lääkkeillä se ei välttämättä onnistu. Olen kuullut, että vertaistuki on ollut monelle parempi ratkaisu. Älä syyllistä itseäsi, lapsuudesta ne ongelmat lähtee, et sinä ole syyllinen! Kaikki tässä maailmassa tekee virheitä! Tarvitset hyviä ystäviä ja tukijoita!

 

[vieras]

Olen miettinyt myös itsemurhaa. Ne tunkevat uniin, muiden menneisyyden kummitusten kanssa. Aamuyöstä herätessäni mietin ensimmäiseksi onko tässä mitään järkeä. Lasten takia olen vielä tässä. Tiedän, että vien heiltä mahdollisuudet elämään omilla päätöksilläni. Silti en vain jaksaisi, haluaisin oikeasti pistää jo postiin itsemurhakirjeeni ja karata metsään tappamaan itseni. Silti, tässä ollaan, elävänä, mutta niin kuolleena.

Tää oli tosi osuvasti sanottu

 

[...]

Mä en enää edes jaksa lukea muiden kommentteja. Se on selvää et ne jotka uhkailee kerta toisensa jälkeen niin ne vaan hakee sitä huomiota, mutta ei kaikki itsemurhaa miettivät tai siitä puhuvat ole juuri näitä huomionkipeitä.

Ap, olet kokenut traumaattisen tapahtuman, etkä ole voinut siitä toipua koska sua on syyllistetty ja kohdeltu väärin. Käy lukemassa, traumaterapiakeskuksen nettisivuja, siellä on jotain ja kohdasta linkit löytyy lisää hyviä sivuja. Traumaperäiset häiriöt vaikuttavat keskittymiseen, itsetuntoon, aiheuttavat masennusta ja monia muita ongelmia ja oireita jotka kaikki johtavat elämänhallintavaikeuksiin. Apua voit saada, ensin terveyskeskuksesta, sieltä ohjataan ehkä mielenterveystoimistoon josta voit saada esim traumaterapiaa.

Usko mua, puhun kokemuksesta. Vaikka nyt susta tuntuu et ei se mitään auta, eikä oo väliä. Mutta ethän voi enää menettääkään mitään jos yrität? Mun elämä helpotti kun pääsin terapiaan, mua ymmärretään siellä, mulle kerrotaan mistä kaikki johtuu, ja kun sä saat elettyä ne tunteet(tuska, viha, empatia jne) mitä silloin sun olisi pitänyt saada elää niin helpottaa.

 

[Uudi ejk]

Annappa olla tekemättä. Taivaan Isä on antanut sulle elämän ja hän sen ottaa aikanaan pois. Jos itse otat sinulla ei ole enää mahdollisuutta palata. Ei se siellä rajan takana välttämättä ollenkaan helpota.
Nyt haet heti apua. Hakeudut ensiapuun ja annat noiden höpinöiden olla. Läheisesi ja lapsesi eivät selviäisi tuosta kunnolla koskaan.
Voimia ja tsemppiä avun hakemiseen. HETI !!!!!

 

[mie]

Joudun nyt lopettamaan tietokoneen käytön hetkeksi mutta tee palvelus: jos päätät kaikesta huolimatta tappaa itsesi, niin kirjoita lapsillesi "testamentti". Kaikki ne asiat, jotka olisit halunnut sanoa heidän merkkipäivinään ja kaikki ne muistot, jotka olisit halunnut kertoa heille kun he ovat kasvaneet aikuisiksi. Jätä itsestäsi joku jälki tähän maailmaan ja niille taimille, jotka kasvatit elämän suureen puutarhaan vaikka et kyennyt heitä aikuisiksi kasvattamaan. Auta heitä ymmärtämään, miksi et jaksanut vaikka he olivat olemassa jotta he eivät seuraisi sinua liian varhain ja liian kevyin perustein.

Älä anna kuolemasi olla täysin turha ja persoonasi hävitä unohduksiin.

Tää on tosiaan vähintä mitä Hannele voit tehdä, mikäli ratkaisusi olet tehnyt

 

[vieras]

Te olette ihania. . .

Miten te voitte ymmärtää. . . Ei kukaan voi. . .

Otin yhteyttä Juttaan. . . mutta rehellisesti sanottuna en tiedä onko siitäkään mitään apua. . .

Minä ainakin luulen ymmärtäväni. Itsemurhaa mietin päivittäin ja miehelleni olen sanonut haluavani kuolla ja pilleripurkki on piilossa valmiina, mutta tasan yksi asia saa minut olemaan tekemättä sitä ja se on lapseni.

 

[hali sinulle]

tidän kyllä hannele,miltä susta tuntuu.
voin kertoa omaa tarinaani hiukan

mua käytettiin seksuaalisesti hhyväksi koko lapsuusikä.en koskaan mennyt hoitoon asian tiimoilta.
17 vuotiaana löysin miehen ja sain lapsia.sitten alkoi alamäki..hajosin totaalisesti,muutuin täysin ja satutin miestäni pahimmalla mahdollisella tavalla.hylkäsin lapset ja miehen,petin häntä usean miehen kanssa,join,käytin lääkkeitä,poltin ja aloin pukeutua kuin teinityttö.otin itseni täyteen lävistyksiä,viiltelin itseäni,muutuin siis kuin toiseksi ihmiseksi.
lopulta mut raahattiin väkisin suljetulle.
mutta ei tahti sielläkään muutunut..lopulta mut raiskattiin väkivaltaisesti..
silloin tunsin että nyt riittää..olen ansainnut kaiken paskan enkä halua enää elää.
otin lääkkeitä purkkikaupalla ja lukittauduin huoneeseen.
mutta!mun mieheni sai pelastettua mut ja selvisin enkä kuollutkaan.
diagnoosini oli sivupersoonahäiriö.lapsena olin luonut toisen minän joka otti kaiken sen paskan vastaan ja niin pystyin itse olemaan lapsi.
se toinen minä sitten pulpahti pintaan myöhemmin ja sai mut käyttäytymään noinmkamalalla,järkyttävällä tavalla.
mun mies ei koskaan hyljännyt mua ja on aina ollut tukena.
nyt olen onnellinen,kaikesta tuosta on useamp vuosi aikaa.
rakastan miestäni ja lapsiani yli kaiken ja on kamalaa ajatella jos olisin onnistunut silloin itsarissani!!
mitä olisinkan menettänyt!
älä luovuta,vielä voit olla onnellinen,varmasti.
niin kauan kun on elämää on myös toivoa!!

Tämä tarina oli ihana, ja antoi minulle uskoa, että kamaliakin kokenut ihminen voi tulla ehjäksi ja selvitä. Joskus pitää vaan päästää irti menneestä ei sutata kaikkea tulevaa jo valmiiksi vanhoilla kuonilla. Lakata syyttämästä menneisyyttä, etsiä siitä ulospääsyä, rakentaa uutta. Antaa iselleen anteeksi, ottaa apua vastaan. Helpommin sanonnu kuin tehny mutta mahdollista.

 

[sos]

Onko Hannele vielä linjoilla?

Haluatko, että sinua autetaan, vaikka et itse osaisi kuvitella miten ja miten elämä sitten kulkisi?

 

[Syksyinen maa]

Mietin viime vuonna samaa, kun tapahtui aika ikäviä asioita. Mutta elämä voitti ja mun lapset, ei sitä tuskaa voi aiheuttaa läheisilleen. Vaikka olis kuinka ikävä olo, me ollaan kuitenkin aikuisia ja meidän tehtävä on pitää huolta lapsistamme.

 

[Hannele]

Mitä tästä opin? En ikinä en koskaan en milloinkaan ikinä kerro kenellekään enää ajatuksiani ja suunnitelmiani. En koskaan. Mielummin teen mitä sitten ikinä olenkaan ajatellut, mutta ääneen en asioitani huutele.

 

[Eestlanna Savanna]

voi ei :hug:
kyllä aina lasten jälkeen tulee traumoja esille,älä tee mitään tollaista,se menee ohi,haet vaan apua rauhassa ja näet että elämää vielä hymyilee sulle ja susta tulee paljon vahvempi kuin koskaan

 

[AnnaBuu]

Mitä tästä opin? En ikinä en koskaan en milloinkaan ikinä kerro kenellekään enää ajatuksiani ja suunnitelmiani. En koskaan. Mielummin teen mitä sitten ikinä olenkaan ajatellut, mutta ääneen en asioitani huutele.

Täälä pyörii sydämettömiä moukkia jotka ei ole suurempia vastoinkäymisiä elämässään vielä kokenut,älä välitä niistä. :hug:

Pahaa en toivo kellekkään mutta sen toivon että elämä vielä opettaa näitäkin ilkeitä lapsukaisia jotka täällä sulle ilkeilee.

 

[yh]

Mitä tästä opin? En ikinä en koskaan en milloinkaan ikinä kerro kenellekään enää ajatuksiani ja suunnitelmiani. En koskaan. Mielummin teen mitä sitten ikinä olenkaan ajatellut, mutta ääneen en asioitani huutele.

Mitä sä odotit?! Että kaikki on sua silittelemässä ja pyytelemässä että älä tee sitä???

Joo parempi että olet hiljaa tällaisilla keskustelupalstoilla.

 

[vier]

Kyllä sinun täytyy puhua asioista. Et voi jättää kaikkea taakkaa sisällesi! Et tietenkään. Täällä riittää haukkujia, niistä ei kannata välittää. Näetkö kuinka paljon sinusta välitetään?!

 

[.]

Mitä tästä opin? En ikinä en koskaan en milloinkaan ikinä kerro kenellekään enää ajatuksiani ja suunnitelmiani. En koskaan. Mielummin teen mitä sitten ikinä olenkaan ajatellut, mutta ääneen en asioitani huutele.

Täälä pyörii sydämettömiä moukkia jotka ei ole suurempia vastoinkäymisiä elämässään vielä kokenut,älä välitä niistä. :hug:

Pahaa en toivo kellekkään mutta sen toivon että elämä vielä opettaa näitäkin ilkeitä lapsukaisia jotka täällä sulle ilkeilee.

Juuri näin! Heillä on vielä rankat kokemukset edessään...