"Ajattelin tänään tehdä itsemurhan" -ketjun jatkoa. . .

Tuohon edelliseen viestiketjuun ei ilmeisesti enää voi vastata. . .

Olo on edelleen samanlainen. . . Juttelin tosin pitkään siskon kanssa ja itkin pitkästä aikaa. . .

Suurin herätys oli varmaan kun sain soiton että poliisit kävi meillä kotona. En itse juuri silloin ollut kotona, jos rehellisiä ollaan, kävin nopeasti töissä tekemässä "työt valmiiksi". . .

Olisin halunnut olla kotona kun poliisit kävi. . . Ihania ihmisiä muuten puhelimessa. . .

En tiedä kun mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. . .

Olette ihania ihmisiä, muistakaa se aina!

 

Hieno homma! Lueskelin ketjua varmaan 7 sivulle asti tai ainakin siihen kun se Jutta poliisista kirjoitti sulle ja rukoilin ette tee mitään itelles. Mene päivä kerrallaan tai tunti kerrallaan. Ja kannattaa hakea apua.

 

Koita Hannele piristyä.Sä oot tärkeä vaikka kuinka vähättelisit itseäs.Joku tai jotkut kaipais sua todella,todella paljon jos tekisit itselles jotain...Ajattele nyt,sulla on työt ja kaikki,sä oot se joka ne tekee.Huomenna meet taas tekeen ne työs mitkä kuuluukin ja nauti,hymyile ympärilläs oleville ihmisille ja sua rupee kunnolla hymyilyttään kun saat vastahymyn=)Kyllä sä jaksat ja jätät nuo synkät ajatukses taakses,edessä on ihana tulevaisuus.Piristystä sulle=)!!

 

Ihanaa kuulla, ettei sulle ole tapahtunut mitään!!

 

:/

 

koeta nyt jaksella! toivottavasti saat apua. en lukenut ekaa ketjua....

 

Minäkään en ole lukenut aikaisempaa ketjua. Mutta toivon ettet tee mitään itsellesi. Koita jaksaa ainakin sen verran, että haet apua tai hakeudut hoitoon.

Siskoni yritti itsemurhaa noin puolitoista vuotta sitten. Voin sanoa, että mikään ei olisi korvannut häntä, ei mikään. Ei minulle eikä varsinkaan hänen lapsilleen. Emme olleet nähneet hänen ahdinkoaan aiemmin ja kaikki tuli isona kamalana yllätyksenä. Hän ei onneksi onnistunut yrityksessään ja pääsi hoitoon. Tänä päivänä asiat ovat niin paljon paremmin. Eivät toki loistavasti, mutta siskoa ja hänen lapsiaan ajatellen huomattavasti paremmin kuin ennen. Elämänilo on taas löytynyt. Ja uskon, että löydät sen sinäkin. Vertaistukea kannattaa hakea ja ylipäätään jutella niille ihmisille jotka välittävät. Olet oikeasti heille rakas :heart: Voimia sinulle :hug:

 

Onko se aikaisempi ketju poistettu?

 

Hannele, niin huojentavaa kuulla, että et tehnyt mitään itsellesi. Ihan kuulla myös, että puhuit siskosi kanssa. Toivon sinulle pelkkää hyvää, koska kuulostat tosi hyvältä tyypiltä.

Paljon lämpimiä haleja

 

Tuli tuossa mieleen edellisestä ketjustakin että on typerää yrittää itsemurhaa, vaan se täytyy tehdä. Miksi pitäisi vaan yrittää, onko siitä siis yhtään mitään iloa / apua? Olen selkiyttänyt ajatuksiani tuon suhteen ainakin. . .

Harmi kun edelliseen ketjuun ei voi enää mitään laittaa. . .

 

:-(

 

Tuli tuossa mieleen edellisestä ketjustakin että on typerää yrittää itsemurhaa, vaan se täytyy tehdä. Miksi pitäisi vaan yrittää, onko siitä siis yhtään mitään iloa / apua? Olen selkiyttänyt ajatuksiani tuon suhteen ainakin. . .

Harmi kun edelliseen ketjuun ei voi enää mitään laittaa. . .

Ei sitä itsaria niin vaan "tehdä"
Pikaiseen lueskelin tuon edellisen ketjusi: Siun pitää ottaa lääkäriin yhteys ja lisätä/muuttaa lääkitystä

 

Mä sinällään ymmärrän ton itsemurhan yrittämisen viimeisenä keinona hakea apua kun toisinaan sitä ei muuten meinaa saada. Ymmärrän myös varsin hyvin tilanteet joissa tuntuu että keinot, jaksaminen ja tahto elämän jatkamiseen sellaisenaan on täysin lopussa kun asiat on menny riittävän solmuun. Toisaalta taas se on lyhytnäköinen ratkaisu. Itsemurha aiheuttaa kohtuuttomasti surua kaikille läheisille vaikka henkilö itse ajattelisi tekevänsä palveluksen perheelleen ja ystävilleen ettei niiden enää tarvitsis huolehtia ja kestää sitä hajoilua, eihän kukaan halua olla taakka toisille. Apua kuitenkin on saatavissa kun sitä jaksaa hakea, jos ei jaksa niin kuka tahansa läheinen voi tehdä sen sun puolesta. Elämään voi päästä kuitenkin kiinni pikkuhiljaa.

 

No se on järkyttävää kun ei ole mitään syytä olla sitä tekemättä. . . No onhan tässä päivää vielä jäljellä. . .

 

rehellisesti, on ollut aikoja jolloin ainoa asia joka mua on pitänyt hengissä on velvollisuus lapsia kohtaan, etten halua aiheuttaa niille sellaista traumaa jonka äidin itsemurha aiheuttaisi. mä oon katsellut perheessäni ihmistä, jonka sisarus teki itsemurhan parikymppisenä ja se on niin kipeä asia ettei se ole puhumalla parantunut.
miksi ihmeessä sä et soita oman alueen mielenterveyskeskukseen ja pyydä apua?

 

Mutta mikä pakko sen on näytettävä itsemurhalta??? Voinhan mä ajaa päin kallioseinämää ja "oho, yksi liikenneonnettomuus lisää". . . Ei lapset siitä kärsi pennin vertaa, onnettomuuksia sattuu. . . Ja vakuutuksetkin korvaa nämä asiat paremmin kun pillerit ja viinat. . .

 

no sitten sun arvoisa ap pitää tehdä niin... tai lakata leikkimästä vauvaa

 

Et aapee ole ajatellut, että huomenna ottaisit yhteyden lääkäriin? Tai vaikka tänään?
Elämä voi mennä paremmin
Miä oon tuota itsaria monesti yrittänyt, ei se kannata :hug:

 

Voi ei...Tää onkin vaan jonkun huomionkipeen"Hannelen"tekstiä..Mä menin lankaan ja olin ihan tosissani kun koitin piristää ja tsempata tätä!!!

 

positiivista tässä on se, että ekassa ketjussa ap totesi jossain kohtaa oppineensa, ettei enää ikinä tee sitä sun tätä ja kirjottele sinne sun tänne. En muista tarkasti mikä oli, mutta jotain oli oppinut kuitenkin.

Jos nyt yhtäkkiä kertoo oppineensä, ettei enää ikinä tee sitä sun tätä ni vois olettaa, että meinaa jatkaa elämäänsä jotta voi toteuttaa tämän "en ikinä". Jos meinaa heittää veivin samantien ni mitä sitä enää uhoamaan.

Eli onnea ja menestystä aplle jatkossa, pohjalta ei pääse kuin ylös!!!

 

nojaa, oli se onnettomuus tai itsemurha niin lapset kärsii äitinsä menetyksestä aina. viinasta nyt ei tasan ole mitään iloa tossa tilanteessa mut pillerit ja terapia voi tosiaan auttaa. myös sairaalajakso on toisinaan kohdallaan.

toisaalta, päätös sun elämän jatkumisesta tai päättymisestä on ihan sun omissa käsissä ja jos et ole valmis ottamaan vastaan apua... en voi sanoa että se on sun henkilökohtainen helvettis mutta ainakin se on sitä sun omaisille.

 

Miten Hannele jakselet tänään??

 

Jotenkin epäilyttää kyllä tuo poliisien paikalle tulo. Jotenkin en usko, että jos tässä ja nyt harmaana ilmoitan, että teen nyt itsemurhan, niin joku tulee ovelleni kolkuttamaan.

 

Jotenkin epäilyttää kyllä tuo poliisien paikalle tulo. Jotenkin en usko, että jos tässä ja nyt harmaana ilmoitan, että teen nyt itsemurhan, niin joku tulee ovelleni kolkuttamaan.

Eivät he kovin äkkiä tule, sillä itsemurhan yrittäminen ei ole rikos. Mutta sanopa, että olet helmikuusta alkaen keräillyt lannoitteita ja puhdistusaineita, katsonut netistä ohjeita ja pian räjäytät koko talon mukanasi, niin et ennätä konettakaan sulkea ennen kuin ulko-oven läpi tullaan.

 

Mutta mikä pakko sen on näytettävä itsemurhalta??? Voinhan mä ajaa päin kallioseinämää ja "oho, yksi liikenneonnettomuus lisää". . . Ei lapset siitä kärsi pennin vertaa, onnettomuuksia sattuu. . . Ja vakuutuksetkin korvaa nämä asiat paremmin kun pillerit ja viinat. . .

Tässä on aina riski, että vammaudut loppuelämäksesi ja pahasti. Sittenkö se elämä on elämisenarvoista. Vihaksi pistää itsemurha-ajatuksesi, koska läheinen yritti päättää päivänsä, enkä pääse siitä yli! Kyllä se elämä on loppuun katsottava. Ikinä et tiedä, mitä vielä tapahtuu. Etkö halua nähdä esim lastesi häitä, lapsenlapsia... He ainakin haluaisivat jakaa kanssasi nuo kokemukset