Joo - voi kamala miten sitä ikinä oppii kestämään noita kolhuja - ihan psyykkisesti vanhempana??? Tuskin helpottaa ajan myötäkään?
Meillä poika 1v 7 kk ja on nyt 4 kertaa jo kerennyt lyödä päänsä oikein kunnolla - tässä n 3 kk sisään!! Ihan kauheeta! Kerran pudonnut pöydältä, kerran tuolita...sen jälkeen hankittiin vesselille ihan oma pöytä ja tuolit, se helpotti, koska ei sen jälkeen enää kiivennyt ylemmäksi.
Kerran putosi n 1,5 m korkeudelta lasten kiipeilytelineestä, kun olin ottamassa vastaan liukumäen alla mutta tulikin portaita, pari kuperkeikkaa ja sivusta suoraa pudotusta - onneksi alla pehmeää upottavaa rantahiekkaa. Nyt sitten tällä viikolla vielä moksautti päänsä vanhempieni sängyn reunaan - puiseen sellaiseen. Iso paha kuhmu tuli, mutta pidin kylmää n 30 min. Kuhmu asettui, mutta sitten poika meni vielä samana päivänä ja horjahti puistossa otsa päin kiipeilytelineen pinnoja ja kuhmu tuli takaisin! Onneksi sekin asettui kylmähoidon ja ajan myötä...
Joka kerta olen soittanut lääkärille tai terveyskeskukseen, joista on annettu ohjeet tarkkailla ettei ala oksentamaan ja että pupillit normaalit. Lisäksi ettei ole epänormaalin uninen. Lääkäri lohduttanut että aivojen ja aivokuoren välissä monta senttiä nestettä, joten aika hyvässä suojassa aivot ovat pienellä lapsella....silti pelottaa joka ikinen kerta....
Ja jokaisella kerralla meikäläisen vatsa vääntyy ja meinaan itse purskahtaa itkuun, kun tuntuu niin kamalalta ja mahdottomalta.
Moni vierestä seuraava koettaa lohduttaa, että kyllä se siitä kohta hellittää. Mutta kyllä on meikäläisen kestäminen jo äärirajoilla.
ONNEKSi tähän mennessä selvitty ihan säikähdyksellä! Ja kyllä hiukan lohdutti muistaakseni nimimerkillä rouvahuldahuolettoman kertomus, että kaikki hyvin haaverista huolimatta!
Kovasti yritän vain muistuttaa poikaa pipistä ja miten se sattui,esim kun menee uudestaan leikkimään vanhempieni sängylle. Itsekin toisteli sitä ja näytti otsaa, joten taitaa muistaa tapahtuman vieläkin.