Äitiys ja oma aika

[joko tai]

Taatalitaateli, minusta on hienoa, että pystyt ja haluat elää myös sitä omaa elämää. Ei minunkaan mielestäni äitiys ole sitä, että pitää unohtaa kaikki muu siksi kuuluisaksi pikkuvauva-ajaksi, joka "on niin lyhyt aika". Varsinkin jos lapsella on kaksi vanhempaa, sitä suuremmalla syyllä myös äiti pystyy, ja hänelle kuuluu, myös omaa vapaata aikaa. Ja tosiaan, jos sitä omaa aikaa ei halua, ei ole pakko, mutta ei se tee äitiä yhtään huonommaksi vaikka välillä päätään tuulettaa.

Ylipäätään näissä keskusteluissa mennään aina äärilaidasta toiseen. Täytyy olla joko 100% lapselleen uhrautuva äiti tai sitten toinen vaihtoehto on joku huithapeli, joka ei välitä lapsestaan pätkääkään jos joskus uskaltautuu ottamaan vähän irtiottoa kotoa. Elämä kun ei ole niin mustavalkoista. Ja jokainen elää tyylillään. Pääasia, että lapsi saa hyvää hoitoa ja äidit ovat tyytyväisiä elämäänsä. Mitä se muille kuuluu kuinka usein naapurin Maija ottaa omaa lomaa tai on ottamatta sitä ikinä.

 

[Omat harrastukset ja intohimot?]

Kuinkas sitten, jos äiti-ihmiselläkin on jokin tosi tärkeä intohimo tai harrastus, jota ilman ei olisi oma itsensä? Minun on jotenkin hyvin vaikea ymmärtää että lapsen jälkeen juuri naisen pitää muuttua pelkästään äidiksi. Tulisin hyvin masentuneeksi, jos olisin olemassa vain kodille ja lapsille. Harrastukseni ja intohimon kohteeni pitää minut hengissä ja mielenterveyden kunnossa.

Miksi mies saa pitää koko sosiaalisen elämän, harrastukset, ystävät ja olla myös henkilö ja persoona - lasten syntymän jälkeen? Entä jos sattuu olemaan naisihminen, mutta ei saa millään nautintoa niistä tyypillisistä naisjutuista, kodin sisustuksesta ja muusta?

Jos hoitaa lapsia kotona, pitääkö ihan kaikesta ajasta luopua lasten takia? Huh, mitä superäitejä täällä on. En itse pysty enkä kykene samaan, sekoan, jos en ikinä pääse mihikään ilman lasta. Olen sitten kai itsekäs ihminen, mutta sen ajan kun lapseni kanssa olen, olenkin sitten täysillä ja meillä on lapseni kanssa ihana ja läheinen suhde. Vaikuttaa vain niin tyrmistyttävältä, että jotkut naiset luopuvat ihan kaikesta lasten takia. Tulee itselle sellainen olo, että on jotenkin huono äiti. Ihan vilpittömästi.

 

[ei kaikesta ajasta kukaan ole valmis luopumaan]

Jos hoitaa lapsia kotona, pitääkö ihan kaikesta ajasta luopua lasten takia? Huh, mitä superäitejä täällä on. En itse pysty enkä kykene samaan, sekoan, jos en ikinä pääse mihikään ilman lasta. Olen sitten kai itsekäs ihminen, mutta sen ajan kun lapseni kanssa olen, olenkin sitten täysillä ja meillä on lapseni kanssa ihana ja läheinen suhde. Vaikuttaa vain niin tyrmistyttävältä, että jotkut naiset luopuvat ihan kaikesta lasten takia. Tulee itselle sellainen olo, että on jotenkin huono äiti. Ihan vilpittömästi.

Ei täällä varmaan ole kuin 2 tai 3 äärikommenttia, että äidin pitäisi olla vain kotona ensimmäinen vuosi. Ainakin 90 prosenttia palstan äideistä pitää omaa aikaa kun lapsi voi turvautua äitiin tai isään aina tarvittaessa eikä hurvitella lomareissuilla. Että eihän hypätä tuohon yleistysten vaunuun vain siksi että itsellä on huono omatunto. Jos sinä olisit varma valinnastasi, niin ottaisitko tuota yleistystä käyttöön ja yrittäisi nyt hakea hyväksyntää? Pistää miettimään, että oletko sinut itsesi kanssa siitä ajasta, jonka vietät poissa lapsesi luota? Ei siltä vaikuta, eikä vaikuta aloittajakaan.

 

[jokukai]

En ihan tarkkaan kaikkien kommentteja lukenut läpi. Mutta täytyy ihmetellä tätä ajatusta, että lapsen pitää olla 24/7 ainoastaan äidin hoivissa.

Mun mielestä on tärkeää, että lapselle kehittyy hyvä suhde myös isään! Eli mun mielestä lapsen voi jättää myös isän hoiviin välillä hyvillä mielin ja harrastaa sen mitä jaksaa/haluaa. Lapsenhoito on mun mielestä molempien vanhempien asia, ei ainoastaan äidin!

Itsellä on lisäksi rakkaat muistot omasta mummusta. Mä haluan että omalla lapsella on samanlaiset mahdollisuudet tutustua omiin isovanhempiinsa kuin itsellä on ollut. Se että vauva on jonkun tunnin isovanhempien hoidossa ei tee pahaa, etenkin jos isovanhemmat ovat hyvinkin tuttuja jo. Itse käydään todella usein isovanhempien luona kylässä.

Lopuksi mun mielestä on hyvä, että lapsi oppii sen, että muitakin turvallisia aikuisia on olemassa kuin ainoastaan oma äiti. Ikinä ei tiedä, mitä elämä tullessaan tuo. Sairaustapauksien ja muidenkin ikävien tai iloistenkin asioiden takia voi tulla tilanteita vastaan, jolloin äiti ei syystä tai toisesta voi olla vauvan/lapsen kanssa vaan jonkun toisen on huolehdittava lapsesta. Vasta tällaisessa pakollisessa tilanteessa onkin sitten "mukava" alkaa totutella johonkin outoon aikuiseen...

 

[Taatelitaateli]

Ei täällä varmaan ole kuin 2 tai 3 äärikommenttia, että äidin pitäisi olla vain kotona ensimmäinen vuosi. Ainakin 90 prosenttia palstan äideistä pitää omaa aikaa kun lapsi voi turvautua äitiin tai isään aina tarvittaessa eikä hurvitella lomareissuilla. Että eihän hypätä tuohon yleistysten vaunuun vain siksi että itsellä on huono omatunto. Jos sinä olisit varma valinnastasi, niin ottaisitko tuota yleistystä käyttöön ja yrittäisi nyt hakea hyväksyntää? Pistää miettimään, että oletko sinut itsesi kanssa siitä ajasta, jonka vietät poissa lapsesi luota? Ei siltä vaikuta, eikä vaikuta aloittajakaan.

Minusta enemminkin tuntuu, että ne äidit jotka eivät sitä omaa aikaa ota, eivät ole sinut tilanteensa kanssa. Miksi muuten koittavat kaikin keinoin syyllistää hoitoapuun turvautuvia äitejä? Taitaa kateuden ja katkeruuden piikki pistää siellä syvällä sisimmässä tai sitten koittavat kiillottaa omaa sädekehäänsä.

Monesti tuolla mammakerhoissa ja muissa äidit oikein alleviivaavat sitä kuinka yksin ovat lasten kanssa, kuinka pitkää päivää isät tekevät ja kuinka isovanhemmat ovat kaukana. Ja kuinka eivät ole olleet kertaakaan lapsen luota pois ym. Tulee sellainen tunne, että nauttivat siitä marttyyrin viitasta harteillaan. Tekisi mieli sanoa, että mikset ota jotain omaa harrastusta tai lähde joskus ystävien kanssa viihteelle, tuulettamaan päätä. Mutta pidän suuni kiinni, koska ei ne muiden valinnat mulle kuulu. Vähän sääliksi käy, mutta jokaisen on itse elettävä oma elämänsä.

 

[Taatelitaateli]

Muut kommentoivat luultavasti seuraavista syistä:

1. Oma epävarmuus.... Eivät tiedä miten pystyvät luottamaan lastaan muille.
2. Päätöksen helppous.
3. Oma tilanne ei salli irrottautua eli hoitajia ei ole.

Näin minäkin olen asian ajatellut ja nämä kirjoitukset täällä vain vahvistivat käsitystäni.

Tämän kuun lopussa aion jättää uuden vauvani (5vkoa) pariksi tunniksi mummin hoiviin, koska esikoiseni tarvisee myös omaa aikaa minun kanssani. Maito on pumpattu valmiiksi jne. Jos se tekee minusta huonon äidin niin olkoon sitten niin.
RakkaudellaMaire.

Ajan omistaminen välillä esikoiselle ei varmaankaan tee sinusta huonoa äitiä, hus pois sellaiset ajatukset! Nauti tuosta hetkeästä ja mummikin varmasti nauttii pienokaisen hoitamisesta. Kaikkea hyvää teille!

 

[Hips vaan ja baanalle]

Tämä äiti hilpaisee viikonloppuna baariin, oikein sifongit ja helmat hulmuavat! Maitoa on lypsetty etukäteen kuin isommassakin meijerissä, jotta ei tarvitse sitten ihan ensimmäiseksi aamulla imettää vaan saavat ginitonicit haihtua pois. Isä hoitaa ruokinnan pullon kanssa.

En malta odottaa!

 

[Ulkonainen]

Nama teidan kiintymysteoriat eivat kylla nyt oikein vakuuta minua... Vanhempani lahtivat kahden viikon haalomalle kun olin 6 kk ja hoitajaksi tuli isani aiti joka ei ollut minulle entuudestaan yhtaan tuttu pitkien valimatkojen takia. Mitakohan traumoja minun olisi pitanyt moisesta saada? Olen aina ollut hyvin laheinen aitini kanssa ja myohemminkaan elamassa ei ole ollut mitaan ongelmia luoda laheisia suhteita. Nyt varmasti joku alahtaa etta eihan sita voi tietaa jos vauva vaikka saisikin traumoja.. mutta elama on, kaikesta normaalielostakin voi saada traumoja.

Lisaksi mieheni on ollut 3kk lahtien naapureidensa hoidossa, hanellakaan ei traumoja ole ilmennyt.

Entas kun taalla Hollannissa jarestaan jokainen lapsi laitetaan hoitoon 3 kk tai viimeistaan 6 kk:n ikaisena. Kuitenkin taysjarkista porukkaa on taallakin, hollantilaiset ovat viela kuuluisia perhekeskeisyydestaan ja positiivisesta asenteesta elamaan. Suomessa taas ollaan vaan sen oman ydinperheen kesken hautautuneena kotiin koska sehan on parasta vauvalle. Ilmankos suomalaiset ovat niin onnellista ja sosiaalista porukkaa.

 

[vieras]

Mulla ei ole lapsenhoitoapua enkä pääse paljon minnekään. Imetänkin, se rajoittaa, mutta on oma valintani.

Sen vaan tahdon sanoa, että ottakaa muut ilo irti, kun voitte. Paremmin jaksaa, kun on taukoja ja menoja ilman lastakin. Ja se on taas lapsenkin etu.

Me taas tyydymme toistaiseksi tilanteeseen ja nautimme toistemme seurasta. Käymme myös juhlissa, ja on ihan selvää, että vauvani nauttii ja on aina nauttinut kaikenlaisesta erikoisohjelmasta, ihmisistä ja eläimistä, menoista mitä vaan on ollut. Voi se vähän väsyttää, mutta hauskaa on ollut. Se mua suututtaa, että sukulaisia on lähellä, mutta ovat olevinaan niin kiireisiä, etteivät juuri ehdi tavata vauvaani (ainoa lapsenlapsi yms.) Saati että olisivat avuksi hoitamisessa. Hyvä, että pääsin yksin edes jälkitarkastukseen, kun sinne olisi ollut vauvan kanssa hankala mennä. Plääh.

Jep sama täällä. Ei paljon apuja ole ollut ja tuskin on tulossa lähiaikoina. Lapseni on nyt 1v. Kertaakaan ei ole ollut missään hoidossa koska ei yksinkertaisesti ole sellaista lähipiirissä joka ottaisi. Jälkitarkastukseenkin menin vauva kainalossa. Mutta tiesin tilanteen jo etukäteen ennen lapsen hankkimista, joten eipä siinä sitten auta valittaa. Ja oma äitini sanoi minulle kun avauduin siitä ettei ole ollut kiinnostunut lapsenlapsestaan, että kenelle olet sen tehnyt? eikös ne lapset tehdä itselle? No, niinhän se on