Äitiys ja oma aika

[Mantelitumake]

Mistä sinä tiedät, että "lapsi pystyy kyllä luomaan läheisiä kiintymyssuhteita useaan aikuiseen"?

Siitä, että lapsi ilahtuu nähdessään esim. mummonsa, tunnistaa hänet ja pyytää päästä mummon syliin. Tapaa häntä viikoittain, usein montakin kertaa viikossa. Näen sen lapsen ilmeistä ja eleistä, hänellä on hyvä olla mummon kanssa. En tarvitse siihen psykologian oppaita.

Edelleen haluaisin kuulla mistä sinä päättelet ettei lapsi pysty luomaan kiintymyssuhdetta moneen aikuiseen? Miten käy jos lasta hoitaa yhtä paljon sekä isä että äiti?

On eri asia ilahtua ja "leimautua".

Siihen tuolla romanttisen suhteen vertailullakin kai pyrittiin.

Ilahdut, kun näet tuttusi kadulla ja hymyilet. Et kuitenkaan jokaisen tuttusi viereen haluaisi käpertyä yöksi. Jos niin kävisi että viettäisitte yön yhdessä, kaipaisit sitä elämäsi tärkeintä ihmissuhdetta ja kokisit tiettyä tyhjyyttä kun tiedät minkälaista se yhdessäolo voisi parhaimmillaan olla. Tai, kuten lapsi jolla ei ole kunnollista kiintymyssuhdetta tai erityisesti ensisijaista tunnekohdetta, et koskaan oppisi täydellisesti kiintymään, heittäytymään, edes sen suuren rakkauden kanssa.

Isän ja äidin vuorovaikutus vauvan kanssa on tärkeää ja molempien osallistuminen suotavaa.

 

[Mantelitumake]

Tuon käytännön esimerkin tärkein määrittelevä tekijä siis tutun tai oikeasti rakkaan välinen eroavaisuus omassa tunnemaailmassasi ja lapsen tunnemaailmassa. Lapsella vain ei ole vaihtoehtoja, ei kykyä eikä vertailupohjaa ilmaista ahdistustaan rakkaan hetkellisestä menettämisestä. Lapsen on vain sopeuduttava, ja vuosien ajan saattaa näyttääkin siltä että lapsi sopeutuu oikein hyvin.

 

[Taatelitaateli]

Rinnastat lapsen aikuiseen?
"Jokainen tuttu" on eri asia kuin läheinen sukulainen kuten mummo jota lapsi tapaa usein. En tapaa tuttujani viikottain. Lapsi ei myöskään käperry mummon tai muun hoitajan syliin yöksi vaan nukkuu omassa sängyssään tai matkasängyssä kuten kaikkina muinakin öinä.

Jos lapsi pystyy kiintymään sekä äitiin että isään miksei pysty kiintymään myös mummoon?

Teoriasi ja sen tulkinnat ontuvat, sori vaan. Jos olen joskus satunnaisesti lapseni luota pois yön se ei tarkoita etteikö lapsellani olisi kunnollista kiintymyssuhdetta minuun ja yhtälailla myös isäänsä.

 

[Mantelitumake]

Rinnastat lapsen aikuiseen?
"Jokainen tuttu" on eri asia kuin läheinen sukulainen kuten mummo jota lapsi tapaa usein. En tapaa tuttujani viikottain. Lapsi ei myöskään käperry mummon tai muun hoitajan syliin yöksi vaan nukkuu omassa sängyssään tai matkasängyssä kuten kaikkina muinakin öinä.

Jos lapsi pystyy kiintymään sekä äitiin että isään miksei pysty kiintymään myös mummoon?

Teoriasi ja sen tulkinnat ontuvat, sori vaan. Jos olen joskus satunnaisesti lapseni luota pois yön se ei tarkoita etteikö lapsellani olisi kunnollista kiintymyssuhdetta minuun ja yhtälailla myös isäänsä.

Miten se on eri asia kuka tuttu se on? Ellei se ole lapselle ensisijainen aikuinen, miten sinä voit määritellä sen lapsen näkökulmasta yhtä tärkeäksi? Tahalleen nyt ymmärsit myös tuon esimerkin väärin, sillä alkuperäinen tarkoitus oli rinnastaa romanttinen suhde ei-romanttiseen suhteeseen. Äiti-lapsi suhde on lapsen maailmassa kuin romanttinen suhde ja lapsi kokee itsensä syrjäytetyksi jos häneltä se riistetään. Eikö tämän pitäisi olla ihan ymmärrettävää?

Voin esittää asian myös tieteellisimmin termein, mutta mieliksesi ja keskustelun jatkumon kannalta halusin esittää tutumman esimerkin. Ei sitten uponnut ilmeisesti.

Lapsi kykenee kiintymään myös elottomaan leikkiapinaan, huomataanpas sekin. Mummon permanentti voi saada lapsen hihkumaan ilosta, niin myös lelunuken hiusrusetti. Kyse onkin ensisijaisen tunnekohteen tärkeydestä, jotta lapsen turvallinen kiintymysuhde ja tunnemaailma pääsevät kehittymään. Siitä, että vuorovaikutus on jatkuvaa ja lapsi voi peilata itseään ihmiseen joka on hänen saatavillaan kun hän tarvitsee. Et voi syrjäyttää itseäsi lapsen maailmasta ja ajatella, että mummo tai muu sukulainen voi koska vain ottaa paikkasi koska lapsi hymyilee tälle. Lapsesi todennäköisesti hymyilee myös unilelulleen ja silti hänellä on siihen ihan toisenlainen suhde kuin sinuun.

 

[Kade äippä]

Olisin voinut vannoa, että tähän keskusteluun tullaan saarnaamaan kiintymyssuhdeteorioista sädekehä pään päällä.

Minusta on hienoa, että toiset saavat apua lapsenhoidossa ja voin myöntää olevani hiukan kateellinen. Käyttäisin itse mieluusti mummon hoitopalveluja jos sellaista olisi saatavilla.

 

[Taatelitaateli]

Miten se on eri asia kuka tuttu se on?

No totta hemmetissä se on eri asia onko se ihminen satunnaisesti kadulla tapaamani tuttu vai läheinen sukulainen jota tapaan viikottain. Pitääkö se rautalangasta vääntää.

Ellei se ole lapselle ensisijainen aikuinen, miten sinä voit määritellä sen lapsen näkökulmasta yhtä tärkeäksi? Tahalleen nyt ymmärsit myös tuon esimerkin väärin, sillä alkuperäinen tarkoitus oli rinnastaa romanttinen suhde ei-romanttiseen suhteeseen. Äiti-lapsi suhde on lapsen maailmassa kuin romanttinen suhde ja lapsi kokee itsensä syrjäytetyksi jos häneltä se riistetään. Eikö tämän pitäisi olla ihan ymmärrettävää?

Äsken puhuit, että isä-lapsi-suhde on tärkeä ja nyt taas että lapsi kokeen itsensä syrjäytetyksi jos ei ole äidin kanssa. Kummin päin se mielestäsi meneekään? Vastaa nyt yksiselitteisesti voiko vai eikö lapsi voi luoda mielestäsi läheistä suhdetta moneen aikuiseen? Ja jos voi, miksei niitä läheisiä suhteita sitten voi olla useampi kuin kaksi?

Voin esittää asian myös tieteellisimmin termein, mutta mieliksesi ja keskustelun jatkumon kannalta halusin esittää tutumman esimerkin. Ei sitten uponnut ilmeisesti.

Ei uponnut, koska esimerkkisi oli niin kaukaa haettu.

Lapsi kykenee kiintymään myös elottomaan leikkiapinaan, huomataanpas sekin. Mummon permanentti voi saada lapsen hihkumaan ilosta, niin myös lelunuken hiusrusetti. Kyse onkin ensisijaisen tunnekohteen tärkeydestä, jotta lapsen turvallinen kiintymysuhde ja tunnemaailma pääsevät kehittymään. Siitä, että vuorovaikutus on jatkuvaa ja lapsi voi peilata itseään ihmiseen joka on hänen saatavillaan kun hän tarvitsee. Et voi syrjäyttää itseäsi lapsen maailmasta ja ajatella, että mummo tai muu sukulainen voi koska vain ottaa paikkasi koska lapsi hymyilee tälle. Lapsesi todennäköisesti hymyilee myös unilelulleen ja silti hänellä on siihen ihan toisenlainen suhde kuin sinuun.

Voi pyhä sylvi. Olenko jossain vaiheessa sanonut, että mummo tai muu sukulainen voi koska vaan ottaa paikkani?

Oletko sinä siis sitä mieltä, että äiti ei saa poistua lapsen luota minnekään? Koska jos äidin on oltava lapsen luona, kun lapsi äitiä tarvitsee niin mistä voit tietää ettei tuo hetki ole juuri silloin kun olet jumpassa? Ja jos taas isäkin kelpaa hoitajaksi ja siksi läheiseksi ihmissuhteeksi niin miksi äidin poissolo vaurioittaisi lasta jos isä on paikalla äidin poissaollessa?

 

[bläääh]

varsinkin kun mummo viettää aikansa kilometrin päässä lähinnä tv:tä katsellen eikä muu kiinnosta.

Nimim. anoppi from hell''

 

[Mantelitumake]

Älkää käsittäkö väärin, minustakin on hyvä että vanhemmat saavat välillä hengähdysaikaa sekä yhdessä että erikseen. Eri asia on kuitenkin olla jatkuvasti yötä pois vauvaikäisen luota, joka vasta muodostaa maailmankuvaansa ja tarvitsee ehdottomasti peilipinnakseen jatkuvakestoisen ihmissuhteen.

Aikuisen elämässä vuosi on lyhyt aika, mutta lapsen elämässä se ensimmäinen vuosi on tärkein aika lapsen aivojen kehitykselle. Menomonoa voi siksi aikaa hillitä niin, että järjestää huvituksensa lapsen rytmin mukaan. Ilta poissa silloin tällöin verrattuna hengähdystaukoviikonloppuihin joissa lapsi viedään milloin kenenkin hoiviin.

 

[Mantelitumake]

.

Äsken puhuit, että isä-lapsi-suhde on tärkeä ja nyt taas että lapsi kokeen itsensä syrjäytetyksi jos ei ole äidin kanssa. Kummin päin se mielestäsi meneekään? Vastaa nyt yksiselitteisesti voiko vai eikö lapsi voi luoda mielestäsi läheistä suhdetta moneen aikuiseen? Ja jos voi, miksei niitä läheisiä suhteita sitten voi olla useampi kuin kaksi?

En minä sanonut että lapsi kokee itsensä syrjäytetyksi jos ei ole äidin kanssa yhdessäkään kohdassa. Mistä sinä niin päättelit? Sanoin, että jos lapselta riistetään äiti. En puhunut siitä, että lapsi ei voisi olla välillä erosta äidistään tai että isä ei ole tärkeä. Et voi tosissasi ajatella, että kukaan niin ajattelisi että äidin pitäisi olla lapsensa kanssa tauottomasti.

Luehan nyt rauhallisesti viestini uudelleen ilman taka-ajatuksia, niin voit löytää niistä ihan itua.

Lapsi tarvitsee rauhallisen, yksinkertaisen perusyksikön elämäänsä. Puhutaan vanhemmista, teoriatasolla käytännössä äidistä joka on lapsen elämän keskiössä. Useammat aikuiset jotka tulevat ja menevät, hämmentävät. Jos perhekuntaan kuuluu isoäiti tai muita sukulaisia, jakamassa lapsen JOKApäiväistä arkea, niin voi läheisiä suhteita olla enemmänkin. Pääasiassa puhutaan perusyksikkönä lapsen vanhemmista, jotka tarjoavat lapselle rutiinit ja turvallisuuden niin arkisin kuin viikonloppuisin ja joiden varaan lapsi luottaa, joiden kautta lapsi muodostaa maailmankuvansa ja minäkäsityksensä, itsearvonsa ja arvostuksensa.

Jos haluat perehtyä aiheeseen muutenkin, voit kysäistä vaikka neuvolassa kiintymyssuhteen muodostuksesta. Heillä on myös paremmin hallussa taidot kommunikoida nämä asiat selvemmin, itse saatan kirjoittaa liiankin vaikeaselkoisesti.

 

[Mantelitumake]

Olenko jossain vaiheessa sanonut, että mummo tai muu sukulainen voi koska vaan ottaa paikkani?

Olet, tässä kohtaa. Sanoit, että lapsesi pystyy muodostamaan läheisen kiintymyssuhteen myös mummoonsa:

Mistä sinä tiedät, että "lapsi pystyy kyllä luomaan läheisiä kiintymyssuhteita useaan aikuiseen"?

Siitä, että lapsi ilahtuu nähdessään esim. mummonsa, tunnistaa hänet ja pyytää päästä mummon syliin. Tapaa häntä viikoittain, usein montakin kertaa viikossa. Näen sen lapsen ilmeistä ja eleistä, hänellä on hyvä olla mummon kanssa. En tarvitse siihen psykologian oppaita.

Mummo ei voi korvata sinua lapsen mielessä eikä muodostaa vastaavaa suhdetta lapseen, jos he eivät jaa rutiinomaisesti elämäänsä. Hänellä ei ole samanlainen olo mummonsa kanssa kuin sinun kanssasi. Jos lähdet parin päivän reissuillesi ja kahdenkeskisille matkoille miehesi kanssa, joita aloituksessasi kuvasit, vauvasi on ilman tärkeintä ihmissuhdettaan ja se nyt on vain kiistämätön tosiasia.

 

[Taatelitaateli]

Miksi ylipäätään puhut siitä, että lapselta "riistetään äiti"? Miten se liittyy tähän keskusteluun mitenkään? Meidän lapsi ei myöskään ole hoidossa "milloin kenenkin luona" vaan tiettyjen tärkeiden ja läheisten ihmisten luona joita en koe tarpeelliseksi täällä täsmentää.

Pyrimme järjestämään niin, että meistä jompikumpi, isä tai äiti, olisi lapsen kanssa jos toinen on pois. Välillä teemme pariskuntareissuja (max 1 yö) mieheni kanssa jolloin lapsi on tutun hoitajan kanssa. Minusta on naurettavaa, että tällainen järjestely tuomitaan ja tullaan syyllistämään. Tätä tapahtuu niin reaalimaailmassa kuin näköjään täällä netissäkin.

Ja Mantelitumake, minusta et kirjoita vaikeaselkoisesti vaan ainoastaan epäloogisesti.

 

[Mantelitumake]

Miksi ylipäätään puhut siitä, että lapselta "riistetään äiti"? Miten se liittyy tähän keskusteluun mitenkään? Meidän lapsi ei myöskään ole hoidossa "milloin kenenkin luona" vaan tiettyjen tärkeiden ja läheisten ihmisten luona joita en koe tarpeelliseksi täällä täsmentää.

Pyrimme järjestämään niin, että meistä jompikumpi, isä tai äiti, olisi lapsen kanssa jos toinen on pois. Välillä teemme pariskuntareissuja (max 1 yö) mieheni kanssa jolloin lapsi on tutun hoitajan kanssa. Minusta on naurettavaa, että tällainen järjestely tuomitaan ja tullaan syyllistämään. Tätä tapahtuu niin reaalimaailmassa kuin näköjään täällä netissäkin.

Puhuin ylipäänsä äidin riistämisestä siinä kohtaa, että lapsi on toistuvasti pitkiä ajanjaksoja erossa äidistään. Sitähän se on, riistämistä, lapsi on ilman äitiä tahdostaan riippumatta. Ruma termi, mutta ei sen muuttaminen lapsen todellisuutta kaunistaisi.

Minusta tuo nyt kuvaamasi järjestely vaikuttaa oikein hyvältä enkä sitä lähtisi tuomitsemaan. Selvästi ajattelette miehesi kanssa lapsen parasta, ettekä jätä lasta vain kenen tahansa luokse noiden sanojesi perusteella.

Huomaathan, että puhuessani kiintymysteoriasta vastailin esittämiisi kysymyksiin, en niin että olisin ajatellut koko ajan juuri teidän perheen tilannetta ääritilanteena?

 

[Taatelitaateli]

Olet, tässä kohtaa. Sanoit, että lapsesi pystyy muodostamaan läheisen kiintymyssuhteen myös mummoonsa

Ei pidä paikkansa, älä saivartele. Se että lapsellani on läheinen suhde mummoonsa ei tarkoita sitä, että mummo "ottaisi minun paikkani". Mummolla on oma (läheinen) paikkansa lapsen elämässä ja luotan mummoon hoitajana täysin. Minä äitina olen toki lapselle se tärkein ihminen, koska olen hänen kanssaan eniten. Se ei silti poissulje sitä etteikö lapsella voisi olla muita läheisiä ihmisiä ja hoitajia. Lapsen isä on myös tiettyjä jaksoja ollut lapsen kanssa enemmän kuin minä (esim. isäkuukausi).

 

[Taatelitaateli]

Puhuin ylipäänsä äidin riistämisestä siinä kohtaa, että lapsi on toistuvasti pitkiä ajanjaksoja erossa äidistään. Sitähän se on, riistämistä, lapsi on ilman äitiä tahdostaan riippumatta. Ruma termi, mutta ei sen muuttaminen lapsen todellisuutta kaunistaisi.

Miksi puhut välillä äidistä ja välillä vanhemmista? Jos minä olen poissa pidempiä aikoja, isä on lapsen kanssa. Onko se ongelma sinusta? Me vanhemmat yhdessä emme ole yhdessä olleet pitkiä aikoja poissa lapsen luota.

Entä sitten yksinhuoltajan tilanne jossa lapsi on joka toinen viikonloppu isänsä kanssa, erossa äidistä? Ja isä on sellainen, joka ei jaa normaalisti arkea lapsen kanssa. Onko sellainen järjestely (hyvin yleinen) ongelma kiintymyssuhdeteorian kannalta? Menetkö sanomaan yksinhuoltajalle, että lapsen viikonloppu isänsä kanssa romuttaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiin ja saattaa aiheuttaa myöhemmässä elämässä psyykkisiä ongelmia?

 

[Mantelitumake]

Olet, tässä kohtaa. Sanoit, että lapsesi pystyy muodostamaan läheisen kiintymyssuhteen myös mummoonsa

Ei pidä paikkansa, älä saivartele. Se että lapsellani on läheinen suhde mummoonsa ei tarkoita sitä, että mummo "ottaisi minun paikkani". Mummolla on oma (läheinen) paikkansa lapsen elämässä ja luotan mummoon hoitajana täysin. Minä äitina olen toki lapselle se tärkein ihminen, koska olen hänen kanssaan eniten. Se ei silti poissulje sitä etteikö lapsella voisi olla muita läheisiä ihmisiä ja hoitajia. Lapsen isä on myös tiettyjä jaksoja ollut lapsen kanssa enemmän kuin minä (esim. isäkuukausi).

En nyt haluaisi lähteä lietsomaan enempää, mutta kyllä sinä alun pitäen annoit ymmärtää, että lapsella on aivan yhtä hyvä olla mummonsa kanssa kuin sinunkin kanssaan silloin kun sinä olet poissa lapsen luota. Ja että lapsi ei jää mistään tärkeästä paitsi kun hoitaja välillä korvataan, että lapsen hoitajuutta ei voi verrata romanttiseen suhteeseen tunneilmastoltaan. Ehkä ymmärsin sitten väärin.


Mitä tulee äiti/isä vertailuun, niin sen olen jo monesti selventänyt että isä on tärkeä ja yleensä puhutaan äidistä kun puhutaan lapsen perusyksiköstä. Lue vain uudelleen. Ilmeisesti haluaisit, että sanoisin että äiti on ehdottomasti tärkeämpi, mutta en tule sitä sanomaan.

Puhun myös nimenomaan vauvojen kiintymyssuhteesta, vauvoista, alle vuodenikäisistä, kiintymyssuhteen tärkeimmästä ajanjaksosta, jos en sitä jokaisessa välissä muistanut terottaa.

Oletko varma, ettet aloittanut tätä keskustelua lietsoaksesi väittelyä? Sillä tuntuu, että haluat jatkuvasti väännellä sanojani. Minulla ei oikeasti ole aikaa koko ajan tarkennella sanomisiani, joten yritän tiivistää:

Vanhemmat ovat lapsen turvallisuuden perusyksikkö alle vuodenikäisellä, ja tähän perusyksikköön lapsen pitäisi kyetä luottamaan jotta kiintymysuhde rakentuisi turvalliseksi, sitä suhdetta ei tulisi horjuttaa tilapäisillä hoitosuhteilla.

 

[no vähä kade]

Joskus joo saattaa ahistaa tarkoitin ettei mies päästäisikään,sillä sitä ettei pystyisi olemaan erossa yötä minusta, koira on toinen kauppareissun kera jossa saan omaa aikaa, no sekin koiran kanssa Tapailen kavereita, mutta silloin on lapset mukana, joskus joo haluttaisi mennä ihan yksikseni.. Varmaan olen itse itsenikin opettanut siihen että olen aina kotona järjestelemässä,touhuamassa asioita,ehkä liiaksikkin. Nykyäänhän se on niin että jos tulen kotia koiran lenkiltä on pommi räjähtänyt kotona ja siivous minulla alkaa, helpommaksi näen ottaa lapset völjyyn kuin mennä yksikseni ja miettiä mitä tuhoa saavat aikaan kun iskä eui ole sellainen perään katsoja kuin minä. Ehkä olen liikaa ollut kotona... Ja passannut kaikki pilalle :/

Ja sitten on se etten tahdo koskaan viitsiä sukulaisia katsomaan lapsia, tulee niin vaivautunut olo,pyytää.

 

[toisaalta kade, toisaalta en..]

ihan itse olen valinnut imetystieni kuitenkin. Enkä tosiaan ekaan puoleen vuoteen tahtonut lapsia raaskia jättää edes yhdeksi illaksi, siksi ehkä ihmettelisin vähän minäkin, miten olet siihen pystynyt ja pystynyt olemaan miettimättä koko aikaa, mitä vauvalle kuuluu...? Itse olin vain niin hormonihuuruissa tai jotain, että se vauva todellakin oli elämän keskipisteenä, enkä paljon muuta kaivannutkaan. Pariksi tunniksi kylläkin pystyin irrottautumaan etenkin kuopuksen vauva-aikana. Mutta sen jälkeen kyllä olen kaivannut hoitoapua ja omaa aikaa. Meilläkin isovanhemmat sen verran kaukana, ettei arkisin heistä apua ole. Pari kertaa viikossa olisi kyllä hyvä saada ihan omaa aikaa, ihan jaksamisen kannalta. Nyt saattaa mennä parikin viikkoa, ettei mulla ole omaa aikaa ollenkaan, ellei sitten lasketa sitä ilta-aikaa ennen kuin menee nukkumaan...

 

[Taatelitaateli]

En nyt haluaisi lähteä lietsomaan enempää, mutta kyllä sinä alun pitäen annoit ymmärtää, että lapsella on aivan yhtä hyvä olla mummonsa kanssa kuin sinunkin kanssaan silloin kun sinä olet poissa lapsen luota.

Ai "annoin ymmärtää". Ehkä sinun omassa sisälukutaidossasi on sitten vikaa. Minähän esim. sanoin näin: "Lisäksi minusta on lapselle hyväksi, että hänellä on useampia aikuiskontakteja vaikka minä ja mieheni tietenkin olemme ne ensisijaiset." Minä en ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsen mummo voisi korvata minut äitinä, mutta olen sanonut, että lapsella on hyvä olla mummon kanssa ja että heillä on läheinen suhde.

quote="Mantelitumake"] Ilmeisesti haluaisit, että sanoisin että äiti on ehdottomasti tärkeämpi, mutta en tule sitä sanomaan..[/quote]

Halusin selvennystä siksi, että välillä puhuit äidistä, välillä vanhemmista yhdessä. Minusta epäloogisesti.

Oletko varma, ettet aloittanut tätä keskustelua lietsoaksesi väittelyä?..

Aloitin keskustelun, koska halusin tietää mistä johtuu muiden äitien taholta tuleva syyllistäminen.

Sillä tuntuu, että haluat jatkuvasti väännellä sanojani.

Kiitos samoin.

Vanhemmat ovat lapsen turvallisuuden perusyksikkö alle vuodenikäisellä, ja tähän perusyksikköön lapsen pitäisi kyetä luottamaan jotta kiintymysuhde rakentuisi turvalliseksi, sitä suhdetta ei tulisi horjuttaa tilapäisillä hoitosuhteilla.

Tarkoitatko tällä sitä, että lapsen ei tulisi alle vuoden ikäisenä olla erossa äidistä ja isästä yhtäaikaa ja esim. mummo ei saisi yksinään hoitaa lasta vanhempien "iltavapaan" tms ajan?

Tuosta erotilanteesta ei kommentoinut mitään. Oikeasti haluaisin kuulla onko mielestäni lapselle (alle vuoden ikäiselle) vahingollista olla joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta isällään, joka ei ole siis muuten lapsen arkirutiineissa läsnä?

 

[Taatelitaateli]

Viimeisessä kappaleessa kirjoitusvirheitä:

Siis: Tuosta erotilanteesta eT kommentoinut mitään. Oikeasti haluaisin kuulla onko mielestäSi lapselle (alle vuoden ikäiselle) vahingollista olla joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta isällään, joka ei ole siis muuten lapsen arkirutiineissa läsnä?

 

[Mantelitumake]

Jos luet vaikka 12:15 laitamani viestin, niin siinä vastaus kysymykseesi. Minä olen oikeasti sanonut kaiken, mitä minulla aiheeseen oli. Mukavaa silti kuulla, että haluaisit minun kertovan vielä lisää.

Erotilanteista alle vuodenikäisen kohdalla en osaa sanoa mitään rakentavaa. Oma karu mielipiteeni on, että edes vanhempien kiintymyssuhde ei ole kunnossa jos jo siinä vaiheessa asutaan eri osoitteissa, saati että lapselle se olisi turvattu. Luulisin, että lastensuojelulaissa on tapaamisoikeuksissa erityisesti huomioitu lapsen näkökulma, joka nykytiedon valossa olisi se että äitiä ja lasta ei tarkoituksella pidetä erossa vain tapaamisoikeudet turvatakseen. Jo imetys tuo asiaan rajoituksensa. Tämä siis nimenomaan vauvaikää koskien, josta olen koko ajan puhunut.

Meillä ajatukset eroavat ilmeisesti siinä, että minä puhun läheisestä kiintymyssuhteesta siten kuin se kiintymysteoriassa on - eli lapselle ensisijaisesta suhteesta (lapsi-vanhempi, äiti tai isä). Kun sinä taas puhuit kiintymyssuhteesta lämpimänä suhteena esim mummo-lapsi. Jos luet nyt tästä näkökulmasta viestini, niin näet kokonaisuuden loogisemmin.

Huomaa myös 12:42 ja laske suojavarustuksesi toki alas.

 

[voi hyvänen aika...]

Tulee väistämättä mieleen, että nimimerkki Mantelitumake on psykologian opiskelija, joka on juuri perehtynyt näihin kiintymyssuhdeasioihin, kenties kirjoittanut asiasta tutkielman tms. ja nyt täällä yrittää päteä tiedoillaan. Lähdekritiikkiäkin voi, ja pitää, harrastaa. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin Mantelitumake antaa ymmärtää. Tuosta tulee mieleen, että lapsi on väistämättä tuhoontuomittu jos hän on vanhempiensa (tai äitinsä) luota poissa yhdenkin yön.
Olen Taatelitaatelin kanssa samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Itse tosin en ollut yötä erossa lapsesta ennen kuin hän oli 9 kk, silloin lapsi meni mummulleen yhdeksi yöksi hoitoon kun minä olin mieheni kanssa häissä. (Sitä ennen olimme 3 kertaa iltamenoissa miehen kanssa niin, että mummu oli meillä kotona hoitamassa lasta. Lapsi nukkui koko ajan.) Lapsi rakastaa molempia mummujaan niin ilmiselvästi kuin vain voi. On ollut 5 kertaa yöhoidossa jommalla kummalla mummullaan (nyt ikää 1 v ja risat). Mitään ongelmia ei hoidossa ole ollut, ja lapsi on ollut yhtä hymyä mummujensa hoidossa joka kerta. Myös päivisin on ollut muutamia tunteja mummuilla. En mitenkään jaksa uskoa että tuo olisi lastamme vahingoittanut. Mummut ovat elämässämme muutenkin, omaa äitiäni näemme viikoittain, miehen äitiä parin viikon välein.

 

[Mantelitumake]

Mantelitumake on post graduate, mutta on toden totta kirjoittanut aiheesta vuosia sitten tutkielman

Mustaa valkoisella on tästä kiintymyssuhteen kehittymisestä kaikkialla, muun muassa neuvolan suositukset perustuvat niihin. Mutta tietysti jos itse ei elä niiden suositusten mukaan, on aina hyvä sanoa että asioilla on se toinenkin puoli ja on kiitettävää uskaltaa poiketa muotista.

Kerrohan sinä, mistä olet eri mieltä kanssani jos kerran päivittelet?

 

[Taatelitaateli]

Mantelitumake: en toivonut sinulta tarkennuksia siksi, että ajatuksesi olisivat jotenkin erityisen nerokkaita vaan siksi, että mielestäni kirjoituksissasi oli ristiriitaisuuksia. Yhtäältä sanot ettei lapsi saisi olla erossa ensisijaisesta hoitajasta (äiti) ja toisaalta että perheyksikkö sisältää myös isän (johon lapsi kiintyy myös ensisijaisesti?). Puhut myös siitä, että vanhempien tulisi saada hengähdystaukoja lapsenhoidosta, toisaalta siitä ettei kiintymyssuhdetta tule horjuttaa tilapäisillä hoitosuhteilla. Ja sanot myös, että tarkoitit alle vuoden ikäistä lasta vaikket kertaakaan siihen mennessä ollut puhunut lapsen iästä mitään.

Hienoa, että ajattelet olevasi vaikeaselkoisesti kirjoittava ja asiantunteva psykologian teoreetikko. Argumentointitaitoa ja esimerkkejä kannattaa tosin hioa, koska ne eivät ole vielä ihan huippuluokkaa.

 

[Taatelitaateli]

En ole nim. "voi hyvänen aika", mutta pakko kommentoida.

Mantelitumake on post graduate, mutta on toden totta kirjoittanut aiheesta vuosia sitten tutkielman

Mustaa valkoisella on tästä kiintymyssuhteen kehittymisestä kaikkialla, muun muassa neuvolan suositukset perustuvat niihin. Mutta tietysti jos itse ei elä niiden suositusten mukaan, on aina hyvä sanoa että asioilla on se toinenkin puoli ja on kiitettävää uskaltaa poiketa muotista.

Kerrohan sinä, mistä olet eri mieltä kanssani jos kerran päivittelet?

Post graduate- tason ihminen osaa varmaan antaa muutaman linkin ja mieluiten sellaiseen tutkimukseen, jossa kerrotaan, että lapsen vieminen hoitoon alle vuoden ikäisenä (tutulle hoitajalle) johtaa kiintymyssuhteen vaurioitumiseen.

 

[Oodeja ilolle]

Mantelitumake on post graduate, mutta on toden totta kirjoittanut aiheesta vuosia sitten tutkielman

Eli suomeksi jatko-opiskelija. Toki post-graduate kuulostaa fiinimmältä.

Minäkin haluaisin kuulla arvon psykologilta saako alle vuoden ikäistä viedä hoitoon mummolaan vaiko ei? Ei tullut selväksi.