Joskus aiemmin kun olen ihmetellyt mieheni lasten äidin käytöstä,olen saanut kovaakin kritiikkiä siitä,miksi kuvittelen että minulle mitenkään kuuluisi se kuinka lasten äiti kohtelee omia lapsiaan,että minun pitäisi huolehtia vain minun omien lasten asioista.Että on silkkaa tekopyhyyttä äitipuolelta arvostella lasten oikeaa äitiä,pätemisen tarpeesta puhumattakaan.
Mutta juuri siksi kun miehen ex on se lastensa oikea äiti,niin ilman muuta olen olettanut,että hän myös välittää lapsistaan ja näiden hyvinvoinnista,ja mielestäni koska hän on se oikea äiti,hänenhän pitäisi pystyä ns. parempaan kuin minä,äitipuoli.
Juuri hänenhän se pitäisi olla lapsilleen kuuntelija, ja turva,juuri hänen luokseen lasten tulisi voida aina mennä vaikka kuinka olisi tenhyt jotain väärin,juuri hänen luulisi antavan lapsilleen aikaa,silloin kuin hänellä on siihen etä-äitinä mahdollisuus. Mutta ei.Aina on muut menot tärkeämpiä,koskaan hänellä ei ole aikaa kuunnella lapsiaan ja paneutua heidän asioihinsa,hän ei halua tietää lastensa murheista,vaan suuttuu jos häntä vaivataan.Äidin luona aina pakko olla iloinen ja kaikessa hyvä.Omia ajatuksia ja mielipiteitä ei saa olla.
Minä siis hoidan tätä äidille kuuluvaa tehtävää ja myönnän että siihen väsyy,koska on ne omatkin lapset jotka tarvitsevat minua ja aikaani.Joille siis jää vähemmän kun poikien äiti ei ehdi olla äitinä omille lapsilleen
Isäkin toki on,mutta on enemmän sellainen kaveri-isä.
Arvostelen etää juuri siksi,että hän on jättänyt käytännössä äidin tehtävät minulle,vain silloin kun tarvitaan nimi paperiin tai muuten tehdään isoja päätöksiä,hänellä on aikaa olla äiti.
Mutta juuri siksi kun miehen ex on se lastensa oikea äiti,niin ilman muuta olen olettanut,että hän myös välittää lapsistaan ja näiden hyvinvoinnista,ja mielestäni koska hän on se oikea äiti,hänenhän pitäisi pystyä ns. parempaan kuin minä,äitipuoli.
Juuri hänenhän se pitäisi olla lapsilleen kuuntelija, ja turva,juuri hänen luokseen lasten tulisi voida aina mennä vaikka kuinka olisi tenhyt jotain väärin,juuri hänen luulisi antavan lapsilleen aikaa,silloin kuin hänellä on siihen etä-äitinä mahdollisuus. Mutta ei.Aina on muut menot tärkeämpiä,koskaan hänellä ei ole aikaa kuunnella lapsiaan ja paneutua heidän asioihinsa,hän ei halua tietää lastensa murheista,vaan suuttuu jos häntä vaivataan.Äidin luona aina pakko olla iloinen ja kaikessa hyvä.Omia ajatuksia ja mielipiteitä ei saa olla.
Minä siis hoidan tätä äidille kuuluvaa tehtävää ja myönnän että siihen väsyy,koska on ne omatkin lapset jotka tarvitsevat minua ja aikaani.Joille siis jää vähemmän kun poikien äiti ei ehdi olla äitinä omille lapsilleen
Isäkin toki on,mutta on enemmän sellainen kaveri-isä.
Arvostelen etää juuri siksi,että hän on jättänyt käytännössä äidin tehtävät minulle,vain silloin kun tarvitaan nimi paperiin tai muuten tehdään isoja päätöksiä,hänellä on aikaa olla äiti.